Häiriötilanteet kouluissa

YJT

Respected Leader
Kouluväkivallasta, kiusaamisesta, rauhattomuudesta ja opettajien puuttumiskeinojen vähyydestä ym. asioista on ollut välillä paljonkin keskustelua. Ajattelin laittaa tällaisen, kouluihin keskittyvän ketjun.

Myös kaikenlaiset koulu-uhkaukset kuuluvat tänne. Jos tulee todellisia kouluampumisia, niin ne ovat sen verran isoja juttuja että ansaitsevat oman ketjunsa kukin. Toivottavasti sellaista ketjua ei tarvitse perustaa.

Aluksi tilastoa kiusaamisesta:
Tutkimuksen mukaan niissä kolmessa kaupungissa joissa kiusaamista esiintyy eniten, noin 40 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista oli tullut koulukiusatuksi tai osallistunut kiusaamiseen lukukauden aikana vuosina 2015–2023.

 
Viimeksi muokattu:
Tuo puuttumiskeinojen vähäisyys ihmetyttää. Mikä oikein on motiivina säätää laki joka hyvin yksityiskohtaisesti rajoittaa sitä, että miten koulun henkilökunta saa pitää kuria. Kun toisaalta esimerkiksi päiväkoteja koskien ei ole vastaavaa lainsäädäntöä, eikä varsinkaan lasten vanhempia koskien. Koska koulun henkilökunta on pääosin ammattilaisia ja kouluissa on runsaasti silmiä ja korvia niin vaikea on pitää kovin suurena sitä riskiä, että henkilökunta väärinkäyttäisi oikeuksiaan.
 
Kouluihin ja tarhoihin eristyshuone, jonne tekijä laitetaan aluksi toviksi, jos ei opi niin pidemmäksi aikaa, tarvittaessa vaikka koko päiväksi. Vaatisi toki resursseja seurantaan jne. alaikäisiä kun ei saa terveydenhuollossa jättää eristyshuoneisiin ilman, että aikuinen on 24/7 paikalla siinä huoneessa. Ehkä tuolta osin pitäisi lakeja ja asetuksia säätää, että kameravalvonta riittäisi. Kersa huoneeseen kirjojensa kanssa ja kerran tunnissa opettaja käy vilkaisemassa, että koulutehtäviä on tehty. Eiköhän oppisi päivässä, miten käyttäytyä. Lastentarhaikäiset oppivat eristyksestä kummasti. Eristyksen vaan pitäisi olla eristystä, ei aikuisen kanssa vietettyä laatuaikaa.
 
Tuo puuttumiskeinojen vähäisyys ihmetyttää. Mikä oikein on motiivina säätää laki joka hyvin yksityiskohtaisesti rajoittaa sitä, että miten koulun henkilökunta saa pitää kuria. Kun toisaalta esimerkiksi päiväkoteja koskien ei ole vastaavaa lainsäädäntöä, eikä varsinkaan lasten vanhempia koskien. Koska koulun henkilökunta on pääosin ammattilaisia ja kouluissa on runsaasti silmiä ja korvia niin vaikea on pitää kovin suurena sitä riskiä, että henkilökunta väärinkäyttäisi oikeuksiaan.
Onko sekin väärin, että laki määrittelee, miten poliisi saa pitää kuria? Ammattilaisia nekin.

Kai se oikeusvaltiossa kuuluu olla niin päin, että lähtökohtaisesti ihmisellä on oikeus vapauteen ja koskemattomuuteen, mutta sitten lailla voidaan tietyissä tilanteissa antaa tietyille ihmisille toimivaltaa puuttua ja rajoittaa niitä oikeuksia.

Keinoja kurinpitoon opettajilla sitäpaitsi on, mutta onko kellään nykyään enää munaa käyttää niitä?
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Tuo puuttumiskeinojen vähäisyys ihmetyttää. Mikä oikein on motiivina säätää laki joka hyvin yksityiskohtaisesti rajoittaa sitä, että miten koulun henkilökunta saa pitää kuria. Kun toisaalta esimerkiksi päiväkoteja koskien ei ole vastaavaa lainsäädäntöä, eikä varsinkaan lasten vanhempia koskien. Koska koulun henkilökunta on pääosin ammattilaisia ja kouluissa on runsaasti silmiä ja korvia niin vaikea on pitää kovin suurena sitä riskiä, että henkilökunta väärinkäyttäisi oikeuksiaan.
Tähän ihan pakko mainita, että vielä -70 luvulla Suomalaisessa koulussa, häiriköivä oppilas saattoi saada opettajalta turpaan, siis kunnollisen avokämmen lyönnin voimalla. Tiedän useammankin tapauksen. No sitten saattoi miesopettaja saada turpaan vapaa-ajallaan uhrin isoveljeltä tai isältä.
Aika hurjaa aikaa, verrattuna tähän päivään.
 
Ehkä tuo viimeinen, eli uskallus käyttää voi olla rajoittava tekijä: pitää olla luotto siihen, että jos käyttää kurinpitotoimia, niin siitä ei joudu nk kuseen. Eli vaikka tekisi lain mukaan oikein, niin pitää olla luotto siihen että esimiehet, työyhteisö, kunnan koulutoimi, ammattiliitto jne antavat selustatukea. Vanhempien (ja oppilaiden) painostus esim Wilman ja somen kautta voi olla kovaa.

Lisäys: tämä vastauksena @Kalleville :n tekstiin
 
Viimeksi muokattu:
Onko sekin väärin, että laki määrittelee, miten poliisi saa pitää kuria? Ammattilaisia nekin.

Kai se oikeusvaltiossa kuuluu olla niin päin, että lähtökohtaisesti ihmisellä on oikeus vapauteen ja koskemattomuuteen, mutta sitten lailla voidaan tietyissä tilanteissa antaa tietyille ihmisille toimivaltaa puuttua ja rajoittaa niitä oikeuksia.

Keinoja kurinpitoon opettajilla sitäpaitsi on, mutta onko kellään nykyään enää munaa käyttää niitä?

Kyllä se on hyvä määritellä jollain lailla, että miten opettaja tai muu koulun henkilökuntaan kuuluva saa pitää kuria. Mutta nähdäkseni sen määrittelyn tulisi olla todella paljon yleispiirteisempi ja sallivampi kuin mitä nykyisin on asian laita. Tämä siksi jotta niitä keinoja uskalletaan käyttää aina tarvittaessa ja silloinkin, vaikka taustatuki esimerkiksi rehtorilta ei olisi itsestäänselvä.

Se, että aletaan miettiä asiaa ensisijaisesti tuosta toimivalta- ja oikeuskeskeisestä lähtökohdasta on väärä suhtautumistapa. Sen, että esimerkiksi koulunkäynninohjaaja tai vahtimestari vie huonokäytöksisen oppilaan väkisin ulos ruokalasta ei pitäisi olla sen kummempi asia kuin se, että kotona äiti, isä tai lapsenvahti vie sen saman lapsen väkisin pois ruokapöydästä.
 
Kouluihin ja tarhoihin eristyshuone, jonne tekijä laitetaan aluksi toviksi, jos ei opi niin pidemmäksi aikaa, tarvittaessa vaikka koko päiväksi. Vaatisi toki resursseja seurantaan jne. alaikäisiä kun ei saa terveydenhuollossa jättää eristyshuoneisiin ilman, että aikuinen on 24/7 paikalla siinä huoneessa. Ehkä tuolta osin pitäisi lakeja ja asetuksia säätää, että kameravalvonta riittäisi. Kersa huoneeseen kirjojensa kanssa ja kerran tunnissa opettaja käy vilkaisemassa, että koulutehtäviä on tehty. Eiköhän oppisi päivässä, miten käyttäytyä. Lastentarhaikäiset oppivat eristyksestä kummasti. Eristyksen vaan pitäisi olla eristystä, ei aikuisen kanssa vietettyä laatuaikaa.
Tämä muuten ennen olikin kouluissa, ns. karsseri eli rangaistushuone, jonne laitettiin kurittomat oppilaat rauhoittumaan. Virikkeetön, tyhjä rangaistushuone, jonne joutuu ilman mitään omia virikelähteitä (kännykkä, koulukirjat jne.) on aika tehokas rauhoittaja.
Hesarissa 1999 joku oli ehdottanut niiden palauttamista käyttöön:

Periaatteessa tuota ideaa voisi laajentaa jälki-istuntohuoneeksi, jota opettaja/vahtimestari voisi lasin takaa valvoa.
 
– Äkkiseltään voisi luulla, että isoilla paikkakunnilla kiusataan enemmän ja pienillä vähemmän, mutta tutkimukset eivät tue tätä ajatusta. Kyllä kiusaamista voi tapahtua kaikenkokoisissa kouluissa: pienissä, suurissa, keskikokoisissa, sanoo kiusaamiseen perehtynyt erikoistutkija Sanna Herkama Turun yliopistosta.

Ehkä tilastollisesti noin, mutta koulun kokohan ei vielä kerro koko totuutta. Voi siinä 150 oppilaan alakoulussakin olla 25 oppilaan luokat ja yksi kouluavustaja ryntäilemässä kuuden luokan välillä. Pienistä organisaatioista puuttunee myös toimintamallit ja kokemus niiden käytöstä useammin kuin isommista ja oppilashuoltopalveluita järjestetään joka kuun ensimmäisenä torstaina kello 12-14, jos keikkakoulupsykologi on satuttu saamaan paikalle.

Uskon vakaasti, että tärkeämpi mittari olisi luokkakoot ja ennen kaikkea opetushenkilökunta-oppilaat-suhdeluku. Eikä niitä ole mitoitettu huomioiden vallitsevan järjestelmän realiteetit. Koululuokka ei ole perhe, se ei ole susilauma. Se on joukko toisilleen vieraita susia käymässä valtataistelua eläinpuiston häkissä. Tarve vahvalle johtajuudelle ja ohjaukselle on suuri, jos sen halutaan pysyvän yhtenäisenä, ja nykyjärjestelmässä aikuisia on lähtökohtaisesti aina raakasti liian vähän.

Eihän sotimisessakaan ole taistelijoiden ja johtajien suhdeluku luokkaa 20:1... ja ne on sentään aikuisia eikä lapsia.
 
Kyllä se on hyvä määritellä jollain lailla, että miten opettaja tai muu koulun henkilökuntaan kuuluva saa pitää kuria. Mutta nähdäkseni sen määrittelyn tulisi olla todella paljon yleispiirteisempi ja sallivampi kuin mitä nykyisin on asian laita. Tämä siksi jotta niitä keinoja uskalletaan käyttää aina tarvittaessa ja silloinkin, vaikka taustatuki esimerkiksi rehtorilta ei olisi itsestäänselvä.

Se, että aletaan miettiä asiaa ensisijaisesti tuosta toimivalta- ja oikeuskeskeisestä lähtökohdasta on väärä suhtautumistapa. Sen, että esimerkiksi koulunkäynninohjaaja tai vahtimestari vie huonokäytöksisen oppilaan väkisin ulos ruokalasta ei pitäisi olla sen kummempi asia kuin se, että kotona äiti, isä tai lapsenvahti vie sen saman lapsen väkisin pois ruokapöydästä.
Koulunkäynninohjaajalla ei ole oikeutta kurinpidollisiin toimiin. Vahtimestari voi olla jossain harjoittelukoulussa (valtionkoulu), mutta kunnallisella puolella kyllä äärimmäisen harvinainen. Kouluisännät vastaavat vanhoja talonmiehiä ja kouluisännillä on yleensä useita kouluja vastuullaan ja heidän toimintansa suuntautuu ihan puhtaasti kiinteistöjen kunnossapitoon. Ei mihinkään muuhun.
 
Tämä muuten ennen olikin kouluissa, ns. karsseri eli rangaistushuone, jonne laitettiin kurittomat oppilaat rauhoittumaan. Virikkeetön, tyhjä rangaistushuone, jonne joutuu ilman mitään omia virikelähteitä (kännykkä, koulukirjat jne.) on aika tehokas rauhoittaja.
Hesarissa 1999 joku oli ehdottanut niiden palauttamista käyttöön:

Periaatteessa tuota ideaa voisi laajentaa jälki-istuntohuoneeksi, jota opettaja/vahtimestari voisi lasin takaa valvoa.
Oppilasta ei voi jättää valvomatta. Mistä sen opettajan palkka revitään, joka karsseria valvoo? Niitä vahtimestareita ei edelleenkään kouluissa ole.
 
Ehkä tuo viimeinen, eli uskallus käyttää voi olla rajoittava tekijä: pitää olla luotto siihen, että jos käyttää kurinpitotoimia, niin siitä ei joudu nk kuseen. Eli vaikka tekisi lain mukaan oikein, niin pitää olla luotto siihen että esimiehet, työyhteisö, kunnan koulutoimi, ammattiliitto jne antavat selustatukea. Vanhempien (ja oppilaiden) painostus esim Wilman ja somen kautta voi olla kovaa.

Lisäys: tämä vastauksena @Kalleville :n tekstiin
Tuossapa lainaus YLE:n uutisesta.

Sodankyläläinen opettaja koki oppilaan käytöksen uhkaavana ja veti hupusta – Lapin käräjäoikeus ei tuominnut rangaistusta oppilaan pahoinpitelystä​

Lapin käräjäoikeuden mukaan sodankyläläinen opettaja syyllistyi lievään pahoinpitelyyn valvoessaan kouluruokailua. Väkivalta oli kuitenkin niin vähäistä, ettei hänelle tuomittu rangaistusta.
---

Oikeus velvoitti Heikkisen ja Sodankylän kunnan korvaamaan asianomistajalle yhteisvastuullisesti sata euroa kivusta.

Lisäksi Heikkinen ja kunta velvoitettiin korvaamaan valtiolle kolmasosa asianomistajan asianajajan palkkiosta. Siitä kertyi maksettavaa hieman alle 900 euroa.

Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.
Ennen kuin kukaan alkaa kovin keuhkoamaan, oppilaan puolustukseksi kaksi (2) pointtia:
1) Mielestäni opettajan ei olisi pitänyt vetää hupusta. Siitä voi ottaa kiinni, mutta ei kannata hirveästi vetää.
2) "Voiveitsi" ei ole kovin kauhea astalo. Valvon itse ruokailuja 2,5 tuntia viikossa (eli puoli tuntia päivässä). Jos ryhtyisin vetämään vaatteista jokaista koulumme valvontani aikana päivittäin ruokailevasta 350 oppilaasta, joka "ryntäilee" voiveitsen kanssa, ei siellä hirveästi venymättömiä vaatteita ole. Tietysti tuosta on vähän paha sanoa, miten se oppilas on loppupelissä toiminut, mutta silti. Penikat "uhkailevat" "läpällä" toisiaan voiveitsellä harva se päivä, mutta niihin kyllä riittää synkkä katse ja ikävä murahdus.

Ja sitten taas toisaalta meilläkin on näitä (myös alakoululaisia) oppilaita, jotka tippuvat maahan sätkimään ja valittamaan, kun (nais)opettaja koskettaa lempeästi avoimella kämmenellä toppatakin hihaan, pyytäessään tekemään jotain tai olemaan tekemättä jotain. Itselle on pari kertaa sattunut samanlaisia, mutta niillä kerroilla paikalla on ollut muita oppilaita, jotka ovat purskahtaneet nauramaan ja pilkanneet teon tekijää. "Jos EK olisi oikeasti halunnut satuttaa sinua, se olisi joko lyönyt kunnolla tai todennäköisesti vienyt syrjään ja lyönyt siellä. Älä viitti!"

Tai huoltajia, jotka ilmoittavat haastavansa koulun AVI:n tai oikeuden eteen, koska opettaja on kirjoittanut pitäneensä oppilaalle kasvatuskeskustelun tämän haistateltua ja haukuttua opettaja, vaikka kaupungin ohjeistuksen mukaan joissain tapauksissa täytyy antaa ensin 1-3 kehoitusta, ennen kuin kasvatuskeskustelun voi pitää. Oppilaan käytös ei huoltajaa huoleta lainkaan. Tai se jo kertomani klassikko (erittäin hyvässä ammatissa olevasta) huoltajasta, jonka lapsi potkaisi lasiovesta turvalasin rikki.
"Ei ollut meidän lapsi. Alaikäisen tunnustus ei ole oikeudellisesti pätevä. Alaikäisen tunnustus ei ole oikeudellisesti pätevä, jos paikalla ei ole rehtorin lisäksi muita aikuisia. Turvakameran videosta ei voi tunnistaa tekijää. Turvakamera ei saa kuvata alaikäistä. Turvakameran kuvaa ei voi käyttää oikeudessa todisteena."
No, lasku lapselle meni sitten käräjäoikeuden kautta, koska huoltaja niin vaati.

Että työympäristö on monessa mielessä haastava. Niinkään en kaipaisi lisää toimivaltuuksia kuin lisää kasvatusvastuun kantamista kaikilta vanhemmilta. Lisäksi toivoisin lisää mielenterveystyön ja erityisopetuksen resursseja nuorille, että saisimme nopeammin eroteltua "tyhmät", "hullut", "tuhmat" ja "laiskat" ns. "normaaleista", koska noita kaikkia ryhmiä pitää kohdella vähän eri tavoin. Nyt aikaa ja resursseja haaskataan, kun laiskaa oppilasta käsitellään nepsynä tai mt-ongelmaisena ja päinvastoin.
 
Viimeksi muokattu:
Koulunkäynninohjaajalla ei ole oikeutta kurinpidollisiin toimiin. Vahtimestari voi olla jossain harjoittelukoulussa (valtionkoulu), mutta kunnallisella puolella kyllä äärimmäisen harvinainen. Kouluisännät vastaavat vanhoja talonmiehiä ja kouluisännillä on yleensä useita kouluja vastuullaan ja heidän toimintansa suuntautuu ihan puhtaasti kiinteistöjen kunnossapitoon. Ei mihinkään muuhun.

Meillä on kaupungin molemmissa yläkouluissa vahtimestari. Heillä on ikkunalliset työhuoneet aulojen yhteydessä. Alakouluissa sen sijaan ei vahtimestareita ole tietääkseni yhdessäkään.

Oppilasta ei voi jättää valvomatta. Mistä sen opettajan palkka revitään, joka karsseria valvoo? Niitä vahtimestareita ei edelleenkään kouluissa ole.

Jos näihin asioihin haluttaisiin panostaa, niin toki vahtimestareita voisi palkata lisää ja myös myöntää heille oikeus kurinpitotoimiin. Ehkä jonkinlainen etävalvonta voisi myös toimia?

Muistan lukeneeni, että ainakin Iso-Britannian kouluissa on karsserin kaltaisia tiloja joihin opetusta häiritsevä oppilas voidaan laittaa yksinään tekemään tehtäviä.
 
Meillä on kaupungin molemmissa yläkouluissa vahtimestari. Heillä on ikkunalliset työhuoneet aulojen yhteydessä. Alakouluissa sen sijaan ei vahtimestareita ole tietääkseni yhdessäkään.



Jos näihin asioihin haluttaisiin panostaa, niin toki vahtimestareita voisi palkata lisää ja myös myöntää heille oikeus kurinpitotoimiin. Ehkä jonkinlainen etävalvonta voisi myös toimia?

Muistan lukeneeni, että ainakin Iso-Britannian kouluissa on karsserin kaltaisia tiloja joihin opetusta häiritsevä oppilas voidaan laittaa yksinään tekemään tehtäviä.
Teillä on hyvin rahaa. Meillä vahtimestaria ei ole yhdessäkään koulussa. Kuten sanottu, kiertävät kouluisännät korvaavat vanhat talkkarit.

Vahtimestareille ei varmaan voida antaa valtuuksia kurinpitoon, muuten kuin tekemällä heistä järjestyksenvalvojia? Se taas vaatii kortin ja koulutuksen. Ei mahdoton, mutta maksaa. Yhdistetty talkkari+järkkäri ei olisi huono, mutta maksaa veronmaksajille.

Iso-Britanniassa on yksinkertaiset lasit ja ne syö verimakkaraa aamupalaksi. Meillä tuommoista mahdollisuutta ei oikein ole, kun edes käytävään ei oppilasta saa laittaa valvomatta.
 
Jatketaanpa vielä synkkää yksinpuhelua.

Opettajantyössä parasta ja pahinta on se, että siinä ollaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa ihmisten ja ihmisryhmien kanssa. Jokainen opettaja on omanlaisensa yksilö ja jokainen oppilas on omanlaisensa yksilö ja yhteen luokkaan laitettuna oppilaat muodostavat omanlaisensa yhteisön, joka sitten reagoi erilaisiin opettajiin eri tavoin.

Tämän vuoksi kaikenlaisten yleispätevien ohjeiden antaminen on yhtä tyhjän kanssa, koska yksi ainoa oppilas voi halutessaan kusta minkä tahansa tuntisuunnitelman, lyömällä homman läskiksi. Vastaavasti taas heikko lenkki voi olla se opettaja, joka ei osaa, halua tai ymmärrä noudattaa saamiaan ohjeita ja homma menee sen vuoksi vituiksi.

Lisäksi jokainen opettaja toimii oman persoonansa mukaisesti. Yksi on kiva, toinen asiallinen, kolmas epäystävällinen. Joku toimii pilkulleen ohjesäännön mukaisesti ja toinen taas ei reagoi mihinkään rikkeisiin. Yksi pärjää kenen tahansa oppilaan tai kollegan kanssa ja toinen ei kenenkään. Silti millä tahansa luonteenpiirteillä ja toimintamalleilla homma voidaan saada joko toimimaan tai sitten ei. Yksi kiva opettaja on kaikkien kynnysmatto ja toinen on oppilaiden jumaloima. Yksi tiukkis on pulassa, kun oppilaat pitävät pilkkanaan ja toisen silmänpilkahdusta totellaan.

Itse pärjään riittävän hyvin. Pidän etäisyyttä, olen tiukka ja tarvittaessa kovan epäystävällinen, mutta pääasiassa kohtelias ja ystävällinen. Opetus on hyvin määrämuotoista, vanhanaikaista ja käytännönläheistä. Oppilaat pääosin tykkää (tosin pitävät oikeutetusti vähän tylsänä ja yksipuolisena) ja etenkin tottelevat. Olen kehittänyt oman tapani selviytyä. Kaikki opettajat eivät sitä löydä ja heidän valitettavana kohtalonaan on sitten joutua etsimään muita hommia. Ja ikävä kyllä joskus olen jopa sitä mieltä, että se on parempi sekä heille että oppilaille. Ihan kaikkien ei pitäisi olla lasten kanssa tekemisissä. Tosin tietysti osa erittäin hyvistä ja mukavista opettajista savustetaan ulos, ilman omaa syytään.
 
^Lukioni rehtori oli juuri tuollainen kynnysmatto. On tavallaan hämmästyttävää, että hän siihen tilanteeseen oli päätynyt ylipäätään, koska mielestäni hän oli kuitenkin ihan keskivertomies (keskivartalolihavakin!) eikä millään muotoa ujo tai sisäänpäinkääntynyt. Mutta ehkä se oli myös hänen heikkoutensa, että hän oli liian lähestyttävä.

Muistan edelleen, kuinka rehtori yritti pitää jotakin tilaisuutta meille opiskelijoille auditoriossa, mutta suurin osa keskittyi höpöttelyyn kavereiden kanssa ja rehtori jäi alakynteen mikrofonin puutteessa. Lopulta hän turvautui epätoivoiseen keinoon: "Kukkuu!" Opiskelijat nauroivat kippurassa ja kohta salissa kaikui: "Kukkuu. Kukkuu. Kukkuu."

Joistakin perinteistä hän tosin onnistui pitämään kiinni. Kuten siitä, että ylioppilaslakki asetetaan päähän yhdellä, sulavalla kädenliikkeellä eikä sen asentoa jäädä korjailemaan. Mutta auktoriteettia häneltä puuttui.

Täydellinen vastakohta yläasteeni rehtorille, jota pelättiinkin yleisesti, vaikkei hän koskaan edes korottanut ääntään ja oli muutenkin ehkä hieman keskimääräistä lyhyempi. Ainoa kerta, kun muistan hänen hymyilleen, oli hänen jakaessaan meille valmistuville yhdeksäsluokkaisille todistuksia ja puristaessa kättäni. Mutta luultavasti sekin oli teatteria. Suljettujen ovien takana hän kuulemma osasi olla melkein yhtä ikävä kuin presidentti Niinistö puolustusministeri Niinistön mukaan, mutta enpä toisaalta tiedä kuin yhden joutuneen sinne.
 
Jos näihin asioihin haluttaisiin panostaa, niin toki vahtimestareita voisi palkata lisää
<Konjakkilasillinen nautittu varoitus> Ei tarvitse palkata ketään, otetaan joku kunnon seksuaalirikollinen sinne vapaaehtoistyöhön, tulee ihan ilmaiseksi vahtimaan niitä kersoja sinne kahdestaan pieneen lukittuun koppiin. Samalla voi käydä niin, että sen "putkan" pelotevaikutus nousee aika helvetin korkeaksi, ettei sitä tarvitse edes käyttää. Ongelma ratkaisee tavallaan itsensä. </ei enempää konjakkia tänään kiitos>
 
Back
Top