Tuolla on useammassakin ketjussa uiskenneltu OT:n sameissa vesissä, joten avataanpa uusi.
Eli keskustelussa on ollut se, mikä osa kaluista on välttämätöntä hankkia meille heti ja mitä voidaan ajatella täydennettäväksi siinä kuuluisassa harmaassa vaiheessa. Baikal linjasi tuolla toisaalla viisaasti hankintojen ohjeelliseksi tasoksi "Tulenavaus ja plus". Nyt olisi mielenkiintoista tietää mitä tämän ajatellaan tarkoittavan tai mitä muita ajatuksia asia herättää. Tapetilla on viime päivinä ollut etenkin kaksi merkittävää järjestelmää, MLRS ja Stinger.
Stingerin osalta tiedämme, että 110 ampumalaitetta oheisineen ja 600 ohjusta maksaisi 240 m€ ja että hankintaan ollaan sijoittamassa 80-90 m€. Mielestäni kaikille tärkeimmille joukoille pitäisi hankkia heti ampoumalaitteet oheisineen ja ainakin operatiivisille joukoille täysi satsi ohjuksia, olkoon vaikka 5-6kpl per ampumalaite. Alueellisten joukkojen osalta riittäisi pienempi ohjusmäärä 2-3kpl per ampumalaite. Harmaan vaiheen pakolliseksi osuudeksi jäisi näin ohjuslaukausten täydentäminen. Tuo on järjestelmän ylivoimaisesti kallein osa ja on paljon helpompi lähteä ostamaan yhtä nimikettä, kuin vittäkymmentä. Jälkimmäinen toteutuisi, jos hankittaisiin aina tasapainoinen kokonaisuus ampumalaitteita ja ohjuksia. Tai sitten tärkeimmilläkään joukoilla ei olisi minkäänlaista määrää ohjuslaukauksia, mikä sekään ei mielestäni ole hyväksyttävä ratkaisu. Jos olkapääohjuskauppaan ei siis sijoiteta vähintään 150 m€, niin rittävää minimitasoa ei mielestäni saavuteta ja otetaan todella iso riski sen suhteen, että alueelliset joukot päätyvät taisteluun kokonaan vailla ilmatorjunta-aseita.
MLRS:n osalta tulisi saada hankituksi jo tulossa olevien ohjusten lisäksi ainakin 3 täyslaidallista pitkän kantaman rakettia, sitä päävälinettä, jonka hankinnalla koko projekti aikoinaan perusteltiin. Sivuutetaan nyt kysymys kuormaraketeista, joka tietysti osaltaan saattaa ruunata koko järjestelmän rakettikauppojen toteutuessakin. Rahasta puhuttaessa tuo kaiketi tarkoittaisi ehkä n. 100 miljoonaa Euroa, joten ei mikään mahdottomuus. Ainakin toistaiseksi tämä hankinta on kuitenkin tekemättä.
NATO-yhteensopivuushan on erinomainen työkalu, kun täydennyshankinnoista puhutaan. Se antaa todellisen mahdollisuuden täydentää tärkeimpiä järjestelmien ampumatarpeita hädän tullen.
Mielenkiintoinen kysymys on tietysti se, onko meikäläinen MLRS sellaisenaan yhteensopiva kaikkien mahdollisten järjestelmän rakettien kanssa, vai onko siinä ohjelmat ainoastaan meille jo hankituille tai meille kaavailluille ohjuksille ja raketeille? Jos polittiisista syistä on jätetty esim. M26 yms. kauhistukset pois, niin lisämurheita tulee tuostakin.
Eli keskustelussa on ollut se, mikä osa kaluista on välttämätöntä hankkia meille heti ja mitä voidaan ajatella täydennettäväksi siinä kuuluisassa harmaassa vaiheessa. Baikal linjasi tuolla toisaalla viisaasti hankintojen ohjeelliseksi tasoksi "Tulenavaus ja plus". Nyt olisi mielenkiintoista tietää mitä tämän ajatellaan tarkoittavan tai mitä muita ajatuksia asia herättää. Tapetilla on viime päivinä ollut etenkin kaksi merkittävää järjestelmää, MLRS ja Stinger.
Stingerin osalta tiedämme, että 110 ampumalaitetta oheisineen ja 600 ohjusta maksaisi 240 m€ ja että hankintaan ollaan sijoittamassa 80-90 m€. Mielestäni kaikille tärkeimmille joukoille pitäisi hankkia heti ampoumalaitteet oheisineen ja ainakin operatiivisille joukoille täysi satsi ohjuksia, olkoon vaikka 5-6kpl per ampumalaite. Alueellisten joukkojen osalta riittäisi pienempi ohjusmäärä 2-3kpl per ampumalaite. Harmaan vaiheen pakolliseksi osuudeksi jäisi näin ohjuslaukausten täydentäminen. Tuo on järjestelmän ylivoimaisesti kallein osa ja on paljon helpompi lähteä ostamaan yhtä nimikettä, kuin vittäkymmentä. Jälkimmäinen toteutuisi, jos hankittaisiin aina tasapainoinen kokonaisuus ampumalaitteita ja ohjuksia. Tai sitten tärkeimmilläkään joukoilla ei olisi minkäänlaista määrää ohjuslaukauksia, mikä sekään ei mielestäni ole hyväksyttävä ratkaisu. Jos olkapääohjuskauppaan ei siis sijoiteta vähintään 150 m€, niin rittävää minimitasoa ei mielestäni saavuteta ja otetaan todella iso riski sen suhteen, että alueelliset joukot päätyvät taisteluun kokonaan vailla ilmatorjunta-aseita.
MLRS:n osalta tulisi saada hankituksi jo tulossa olevien ohjusten lisäksi ainakin 3 täyslaidallista pitkän kantaman rakettia, sitä päävälinettä, jonka hankinnalla koko projekti aikoinaan perusteltiin. Sivuutetaan nyt kysymys kuormaraketeista, joka tietysti osaltaan saattaa ruunata koko järjestelmän rakettikauppojen toteutuessakin. Rahasta puhuttaessa tuo kaiketi tarkoittaisi ehkä n. 100 miljoonaa Euroa, joten ei mikään mahdottomuus. Ainakin toistaiseksi tämä hankinta on kuitenkin tekemättä.
NATO-yhteensopivuushan on erinomainen työkalu, kun täydennyshankinnoista puhutaan. Se antaa todellisen mahdollisuuden täydentää tärkeimpiä järjestelmien ampumatarpeita hädän tullen.
Mielenkiintoinen kysymys on tietysti se, onko meikäläinen MLRS sellaisenaan yhteensopiva kaikkien mahdollisten järjestelmän rakettien kanssa, vai onko siinä ohjelmat ainoastaan meille jo hankituille tai meille kaavailluille ohjuksille ja raketeille? Jos polittiisista syistä on jätetty esim. M26 yms. kauhistukset pois, niin lisämurheita tulee tuostakin.
