Hauskoja kuvia

Norppa kirjoitti:
Deittailin aikanaan mimmiä joka ensitutustumisen jälkeen paljastuikin melkoisen kyltymättömäksi. Onneksi asuttiin eri paikkakunnilla, nimittäin kun perjantai-iltana aloitti, sunnuntaina puolenpäivän aikaan mietti jo vakavasti junalipun vaihtamista aikaisempaan lähtöön. Arkipäivät riitti nipinnapin palautumiseen ja yksi vapaaviikonloppu kuukautta kohden oli taivaanlahja.
Klikkaa laajentaaksesi...

tulikomento kirjoitti:
Uskon. Muutama vuosi takaperin olin puolisen vuotta kimpassa aika ronskin naisen kanssa. Ekoilla treffeillä jo jörnittiin. Seuraavana aamuna selkä oli ihan juntturassa ja hiton kipeä, vihloi ihan tosissaan. Tästä sitten naiselle mainitsin, että taisi olla vähän turhan kiihkeätä viime yönä kun on selkä hellänä. Totesi minulle vain että sillä se lähtee millä on tullutkin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Solidsnake kirjoitti:
Et taida olla enää mikään nuori mies ;) , niinhän sitä sanotaan, että nuorena on selkä notkea ja vehje jäykkä, vanhana taas selkä jäykkä ja vehjes notkea:p
Klikkaa laajentaaksesi...

Norppa kirjoitti:
Eikä järvikään soutamalla muutu miksikään, mutta kyseinen urheilutaustainen neito meinasi suloisella mutta voimakkaalla puristuksellaan nitistää uljaan honkani poikki ihan tyveä myöten… Jatkuva sinerrys koko suhteen ajan, vaihteli vaan juurten ja latvan väliä.
Klikkaa laajentaaksesi...

hansai kirjoitti:
Kovia olet joutunut kokemaan 🤭 tiedän mistä puhut😂
Klikkaa laajentaaksesi...
Joskus 60-70 luvulla oli sellaisia lehtiä kuin Nyyrikki ja Perjantai. Ne olivat sanomalehden tyyppisiä, sidottu pannalla, ettei naapurit näe todellista karvaa.
Niitä sitten väki luki ja peitto heilui.

Tarinat olivat edellisten kaltaisia, yleensä peräkammarin poikien kirjoittamia, tai ainakin heidän hyödyntämään tarinoita.

Uskon kuitenkin tässä yhteydessä huumorin olevan ainoa hekuman täyttymys. :giggle:
 
Hilan lukko kirjoitti:
Joskus 60-70 luvulla oli sellaisia lehtiä kuin Nyyrikki ja Perjantai. Ne olivat sanomalehden tyyppisiä, sidottu pannalla, ettei naapurit näe todellista karvaa.
Niitä sitten väki luki ja peitto heilui.

Tarinat olivat edellisten kaltaisia, yleensä peräkammarin poikien kirjoittamia, tai ainakin heidän hyödyntämään tarinoita.

Uskon kuitenkin tässä yhteydessä huumorin olevan ainoa hekuman täyttymys. :giggle:
Klikkaa laajentaaksesi...
Rohkenen väittää, että jokaiselle meistä on joskus osunut kohdalle tilanne, josta kokemattomat haaveilevat ja sellaisen kokeneet muistavat pelonsekaisella kunnioituksella.

”Ei tänne kukaan murtaudu, jatka vaan, mun aviomies vaan tulee kotiin”
- asioita joita en enää ikinä kuule tai halua kuulla
 
Norppa kirjoitti:
Rohkenen väittää, että jokaiselle meistä on joskus osunut kohdalle tilanne, josta kokemattomat haaveilevat ja sellaisen kokeneet muistavat pelonsekaisella kunnioituksella.

”Ei tänne kukaan murtaudu, jatka vaan, mun aviomies vaan tulee kotiin”
- asioita joita en enää ikinä kuule tai halua kuulla
Klikkaa laajentaaksesi...
Juu, olin itse hyvän aikaa sitten tilanteessa jossa puoliso poti vauvakuumetta. Perheenlisäyksestä oli kyllä sinänsä konsensus, tosin pienellä tulkintaerolla: Itse olin sitä mieltä että lapsi saa tulla jos on tullakseen, vaan puoliso oli sitä mieltä että lapsi hankitaan. Jokunen kuukausi siinä meni ja ne optimaaliset ajat käytettiin myös optimaalisesti hyväksi, vaimo piti siitä huolen.

Kerrankin piti lähteä lyhyelle työmatkalle kriittisenä ajankohtana niin että lähtö oli suoraan työpaikalta. Pari tuntia ennen lähtöajankohtaa aulasta soitettiin: "Vaimosi on täällä, on tärkeää asiaa". Kyllähän sen arvasi mitä asia koski. Ei muuta kuin hissillä aulaan, josta jatkettiin hissillä vaimon kanssa kellariin varastohuoneeseen ja hoidettiin se tärkeä asia.

Kun ne kaksi viivaa sitten ilmestyi tikkuun niin olin tietysti iloinen. Ja helpottunut.
 
1702711690721.png
 
GBa5AsBWsAAst6M
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top