Vonka
Supreme Leader
Talvisodan historiassa on valtavasti itsensä ja joukon suorituskyvyn ylittämistä. Muuten sellainen torjunta ei olisi onnistunut sillä armeijalla. Torjunta ei myöskään ollut "jäykkää" puolustusta kuin korpiteiden tulppa- ja katkaisukohdissa ja Kannaksen pääpuolustuslinjassa, jossa sielläkin aktiiviset vastahyökkäykset olivat välttämätön osa puolustustaistelua.
Laatokan Karjalassa Voldemar Hägglund sai koko joulukuun ajan kehotuksia Päämajasta ryhtyä aktiivisempaan toimintaan, ilman tulosta. Lopulta Nihtilä suunnitteli joulukuun lopussa IV AK:lle hyökkäyksen. Tammikuun alussa Nihtilä määrättiin erillistehtävään "monitoroimaan" hyökkäyksen onnistumista.
Laatokan Karjalassa pakkanen pysytteli hyvin korkealla ja kipusi tammikuusta alkaen pahimmillaan neljäänkymmeneen.
Jääkäripataljoona 4 oli viivytystaistelujen jälkeen ollut Divisioonan reservinä ja kouluttautunut. Se annettiin IV Armeijakunnan käyttöön. "Motti-Matti" Aarnio oli jo kolmas komentaja ja vasta 20.1. 1940 alkaen. Edellinen meni täysosumasta. Motti-Matti ei tietenkään yhdellä pataljoonalla motitellut vihollisarmeijoita. Lisänimi komentajalle tuli Hiipijän keskeisestä roolista ja tuhoavista hyökkäyksistä Lemetin mottialueella.
Aarnio valmistautui hyökkäyksiin huolellisesti. Komppaniat olivat lähtöasemissa, kun pitikin. Helmikuussa Aarnion miehet hyökkäsivät Itä-Lemetin mottiin pohjoisesta hiljaa lumen sisässä kaivautuen samalla, kun etelässä oli pieni harhautushyökkäys. Neljä viholliskorsua räjähti miltei yhtaikaa, syöksyryhmät alkoivat edetä. Korsu korsulta, panssarivaunu panssarivaunulta. Hyökkäys suoritettiin alivoimaisena. Vihollinen ei päässyt korsuista ulos, koska konepistoolimiesten ja kasapanosmiesten yhteistyö oli tehokasta. Aamulla Itä-Lemetin motti oli Aariolla ja vihollisen kaatuneita oli avomaalla yli 400, kukaan ei tiedä, montako korsuissa. Vankeja otettiin 80.
Jatkosodassa Hiipijä hyökkäsi Korpiselästä prikaatin kärkenä Kokkariin. Vilokki, Pitkäranta, Salmi, Tuulos, Syväri, Karhumäki - Utsjoki!
Valpo pidätti Aarnion liikekannallepanon valmistelusta. Motti-Matti kuitenkin pakeni Valpon käsistä. Hän päätyi lopulta Venezuelaan, jossa tapasi pakomatkalla olevan entisen keittiöalikersanttinsa Lauri Törnin.
Törni oli Hiipijässä tehnyt aamupuuroa, kun 30.11.1939 ensimmäinen tykistökeskitys tuli. Hän muisteli heidän naureskelleen ensin, mutta sitten hän näki yhden pojista kaatuvan sisälmysten valuessa kankaalle. "Ei naurattanut enää", kertoi Törni paljon myöhemmin. Näin ihmiskohtalot syntyvät. Tästä lähtien Törni oli sodan kanssa tekemisissä sitten pienin keskeytyksin aina kuolemaansa Kaukoidässä Vietnamissa.
Tammikuussa "Sokeritopalla" (Pukitsanmäki, Lemetti) Törni, Määttä ja kaksi muuta esikuntakomppanian poikaa (joiden nimiä en tiedä) menivät Aarnion puheille. Motti-Matti tarvitsi vapaaehtoisia tuhoamaan elintarvikkeita täynä olevan kuorma-auton, jonka suojasi poteroihin kaivautunut osasto. Pojat päättivät, että hekin haluavat sotia.
Legendasta syntyi toinen legenda. Motti-Matti antoi johdon Törnille. Hän muisteli myöhemmin, että Törni oli niin jännittynyt, että vapisi. Pari päivää aikaisemmin 20-vuotias alikersantti oli jo tehnyt tiedustelumatkan ja selvittänyt vihollisalueen. Lisäksi hän oli palattuaan puoli viisi aamulla tullut omien linjojen läpi ja pamahtanut naapuripataljoonan komentotelttaan kenenkään huomaamatta niin, että kaikki vartiojärjestelyt menivät uusiksi.
Pääsivät auton lähelle huomaamatta. Määttä laittoi kasapanoksen kuorma-autoon ja Törni ja kaksi muuta ampuivat konepistooleilla ja heittivät käsikranaatteja poteroihin. Tuhottuaan vartion he irtautuivat. Koko alue oli täynnä räjähdyksiä ja tulitusta.
Mitä oli Motti-Matin mielessä? Auto oli venäläisten paikoilleen juuttuneen saattueen keskellä. Törnin toiminta oli osa pataljoonan sotaa ja harhautus. Tuona päivänä vallattiin Pukitsanmäki eli Sokeritoppa.
Törnin tavaramerkiksi tuli se, että hän oli hiukan kiihkeä ennen taistelua - kuin sen tyypin kilpaurheilija - mutta tulitaistelun ja räjähdysten alettua täysin tyyni. Aarnio käytti häntä sitten erillistehtäviin tammi-helmikuun aikana.
Länsi-Lemetissä JP 4 sai ruotsinkielisiä vanhempia reserviläisiä komppanian. Sen koko oli vain 23 miestä ja komppanian päällikkökin oli sairastunut. Aarnio laittoi 20-vuotiaan alikersantti Törnin johtamaan tuota porukkaa. Törni ei osannut puhua ruotsia. Tammikuun 28. Törni vei osaston hyökkäyksen keskellä hiljaa pimeällä vihollisasemiin ja alkoi heittää kasapanoksia ja ampua. Joukko seurasi esimerkkiä. Länsi-Lemettiä ei vallattu tuona yönä, mutta Törnin vetämä ruotsinkielinen ikämiesporukka oli ainoa, joka pääsi maantielle asti.
Helmikuussa Törni sitten jätti Hiipijän ja lähti RUK:hon. Motti-Matin kanssa kohtasivat sitten Venezuelassa.
Laatokan Karjalassa Voldemar Hägglund sai koko joulukuun ajan kehotuksia Päämajasta ryhtyä aktiivisempaan toimintaan, ilman tulosta. Lopulta Nihtilä suunnitteli joulukuun lopussa IV AK:lle hyökkäyksen. Tammikuun alussa Nihtilä määrättiin erillistehtävään "monitoroimaan" hyökkäyksen onnistumista.
Laatokan Karjalassa pakkanen pysytteli hyvin korkealla ja kipusi tammikuusta alkaen pahimmillaan neljäänkymmeneen.
Jääkäripataljoona 4 oli viivytystaistelujen jälkeen ollut Divisioonan reservinä ja kouluttautunut. Se annettiin IV Armeijakunnan käyttöön. "Motti-Matti" Aarnio oli jo kolmas komentaja ja vasta 20.1. 1940 alkaen. Edellinen meni täysosumasta. Motti-Matti ei tietenkään yhdellä pataljoonalla motitellut vihollisarmeijoita. Lisänimi komentajalle tuli Hiipijän keskeisestä roolista ja tuhoavista hyökkäyksistä Lemetin mottialueella.
Aarnio valmistautui hyökkäyksiin huolellisesti. Komppaniat olivat lähtöasemissa, kun pitikin. Helmikuussa Aarnion miehet hyökkäsivät Itä-Lemetin mottiin pohjoisesta hiljaa lumen sisässä kaivautuen samalla, kun etelässä oli pieni harhautushyökkäys. Neljä viholliskorsua räjähti miltei yhtaikaa, syöksyryhmät alkoivat edetä. Korsu korsulta, panssarivaunu panssarivaunulta. Hyökkäys suoritettiin alivoimaisena. Vihollinen ei päässyt korsuista ulos, koska konepistoolimiesten ja kasapanosmiesten yhteistyö oli tehokasta. Aamulla Itä-Lemetin motti oli Aariolla ja vihollisen kaatuneita oli avomaalla yli 400, kukaan ei tiedä, montako korsuissa. Vankeja otettiin 80.
Jatkosodassa Hiipijä hyökkäsi Korpiselästä prikaatin kärkenä Kokkariin. Vilokki, Pitkäranta, Salmi, Tuulos, Syväri, Karhumäki - Utsjoki!
Valpo pidätti Aarnion liikekannallepanon valmistelusta. Motti-Matti kuitenkin pakeni Valpon käsistä. Hän päätyi lopulta Venezuelaan, jossa tapasi pakomatkalla olevan entisen keittiöalikersanttinsa Lauri Törnin.
Törni oli Hiipijässä tehnyt aamupuuroa, kun 30.11.1939 ensimmäinen tykistökeskitys tuli. Hän muisteli heidän naureskelleen ensin, mutta sitten hän näki yhden pojista kaatuvan sisälmysten valuessa kankaalle. "Ei naurattanut enää", kertoi Törni paljon myöhemmin. Näin ihmiskohtalot syntyvät. Tästä lähtien Törni oli sodan kanssa tekemisissä sitten pienin keskeytyksin aina kuolemaansa Kaukoidässä Vietnamissa.
Tammikuussa "Sokeritopalla" (Pukitsanmäki, Lemetti) Törni, Määttä ja kaksi muuta esikuntakomppanian poikaa (joiden nimiä en tiedä) menivät Aarnion puheille. Motti-Matti tarvitsi vapaaehtoisia tuhoamaan elintarvikkeita täynä olevan kuorma-auton, jonka suojasi poteroihin kaivautunut osasto. Pojat päättivät, että hekin haluavat sotia.
Legendasta syntyi toinen legenda. Motti-Matti antoi johdon Törnille. Hän muisteli myöhemmin, että Törni oli niin jännittynyt, että vapisi. Pari päivää aikaisemmin 20-vuotias alikersantti oli jo tehnyt tiedustelumatkan ja selvittänyt vihollisalueen. Lisäksi hän oli palattuaan puoli viisi aamulla tullut omien linjojen läpi ja pamahtanut naapuripataljoonan komentotelttaan kenenkään huomaamatta niin, että kaikki vartiojärjestelyt menivät uusiksi.
Pääsivät auton lähelle huomaamatta. Määttä laittoi kasapanoksen kuorma-autoon ja Törni ja kaksi muuta ampuivat konepistooleilla ja heittivät käsikranaatteja poteroihin. Tuhottuaan vartion he irtautuivat. Koko alue oli täynnä räjähdyksiä ja tulitusta.
Mitä oli Motti-Matin mielessä? Auto oli venäläisten paikoilleen juuttuneen saattueen keskellä. Törnin toiminta oli osa pataljoonan sotaa ja harhautus. Tuona päivänä vallattiin Pukitsanmäki eli Sokeritoppa.
Törnin tavaramerkiksi tuli se, että hän oli hiukan kiihkeä ennen taistelua - kuin sen tyypin kilpaurheilija - mutta tulitaistelun ja räjähdysten alettua täysin tyyni. Aarnio käytti häntä sitten erillistehtäviin tammi-helmikuun aikana.
Länsi-Lemetissä JP 4 sai ruotsinkielisiä vanhempia reserviläisiä komppanian. Sen koko oli vain 23 miestä ja komppanian päällikkökin oli sairastunut. Aarnio laittoi 20-vuotiaan alikersantti Törnin johtamaan tuota porukkaa. Törni ei osannut puhua ruotsia. Tammikuun 28. Törni vei osaston hyökkäyksen keskellä hiljaa pimeällä vihollisasemiin ja alkoi heittää kasapanoksia ja ampua. Joukko seurasi esimerkkiä. Länsi-Lemettiä ei vallattu tuona yönä, mutta Törnin vetämä ruotsinkielinen ikämiesporukka oli ainoa, joka pääsi maantielle asti.
Helmikuussa Törni sitten jätti Hiipijän ja lähti RUK:hon. Motti-Matin kanssa kohtasivat sitten Venezuelassa.
Viimeksi muokattu:
