Siis tuo reppu-juttu on tuttu ja pitäisi "totta". Muistaakseni liittyy tosiaan tuohon makkarasotaan, eikä Hiipijään. Olen itsekin kuullut ihan ammattimiehiltä erinäisiä juttuja, joista olen jo kuullessa tiennyt, että ei pidä paikkaansa.
Hiipijä - Jääkäripataljoona 4
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Sinänsä JP 4:n tielle tuli sodan aikana monta rajua taistelua, joissa ainakin jotkut pojat olivat väistämättä jossain tilanteessa nenäkkäin vihollisen kanssa.
Pukitsanmäestä pataljoona pääsi reserviin loppusyksyksi. Keväällä 1940 oli sitten Länsi-Lemetin motin valtaus, Myllykylän motin valtaus ja sitten yksi venäläisen hiihtopataljoonan tuhoaminen Mastokankaalla. Siitä on vähän tietoja, mutta eiköhän sekin ole tehty ihan käsiasetulella.
Jatkosodassa Korpiselän läpimurron yhteydessä Hiipijä selvitti Kokkarin. Sitten olivat Vilokki, Pitkäranta, Salmi ja Tuulos. Jääkäreitä tarvittiin myös Aunuksessa, Syvärillä, Karhumäessä ja Poventsassa. 1942 olivat sitten ne kelirikkotaistelut Pertjärvellä. Viimeisenä kesänä sitten Polviselkä, Kuuterselkä, Rokkalanjoki, Talin-Ihantalan suurtaistelu ja eikö ne vielä menneet Vuosalmelle.
Lopuksi oli vielä se pitkä patikka Kaamaseen ja Norjan rajalle.
Jos tuossa joku kesti alusta loppuun asti tuollaisessa porukassa, oli ufo eikä ihminen. Jaa no, Taavi Törmälehto oli Hiipijässä jo talvisodassa ja vissiin sellainen. Hän haavoittui kolmesti, mutta palasi aina hommiin toivuttuaan.
Pukitsanmäestä pataljoona pääsi reserviin loppusyksyksi. Keväällä 1940 oli sitten Länsi-Lemetin motin valtaus, Myllykylän motin valtaus ja sitten yksi venäläisen hiihtopataljoonan tuhoaminen Mastokankaalla. Siitä on vähän tietoja, mutta eiköhän sekin ole tehty ihan käsiasetulella.
Jatkosodassa Korpiselän läpimurron yhteydessä Hiipijä selvitti Kokkarin. Sitten olivat Vilokki, Pitkäranta, Salmi ja Tuulos. Jääkäreitä tarvittiin myös Aunuksessa, Syvärillä, Karhumäessä ja Poventsassa. 1942 olivat sitten ne kelirikkotaistelut Pertjärvellä. Viimeisenä kesänä sitten Polviselkä, Kuuterselkä, Rokkalanjoki, Talin-Ihantalan suurtaistelu ja eikö ne vielä menneet Vuosalmelle.
Lopuksi oli vielä se pitkä patikka Kaamaseen ja Norjan rajalle.
Jos tuossa joku kesti alusta loppuun asti tuollaisessa porukassa, oli ufo eikä ihminen. Jaa no, Taavi Törmälehto oli Hiipijässä jo talvisodassa ja vissiin sellainen. Hän haavoittui kolmesti, mutta palasi aina hommiin toivuttuaan.
Taavi Törmälehto kyllä tappoi miehen puukolla, mutta rauhan aikana. Se tapahtui Göteborgissa, missä hän oli telakalla hommissa. Tuli ruotsalaisten kanssa riitaa. Siitä ei paljon puhuttu. Viisi vuotta istui.
Taavin pikkuveljestä Veikosta oli levotonta huhua, koska hän kuoli alokasaikana 1944. Ihan muutamia vuosia sitten Terhi Törmälehto selvitti, että poika oli ollut kuollessaan vapautettuna metsäyhtiön hommiin ja juonut pontikkaa liikaa. Siitä löytyi merkintä. Tarkka kuolinsyy ei kuitenkaan selvinnyt.
Taavin pikkuveljestä Veikosta oli levotonta huhua, koska hän kuoli alokasaikana 1944. Ihan muutamia vuosia sitten Terhi Törmälehto selvitti, että poika oli ollut kuollessaan vapautettuna metsäyhtiön hommiin ja juonut pontikkaa liikaa. Siitä löytyi merkintä. Tarkka kuolinsyy ei kuitenkaan selvinnyt.
Molemmissa ainakin meni yötaisteluksi.
Onhan näitä juttuja. Keskisarja pistää teoksessaan Tolvajärven jälkeen vähän vielä pökköä pesään ja mainitsee, että venäläiset kaatuivat makkarat suussa. Yleensä ne vielä kertomuksissa pysyivät edes taskuissa...
Eikä siinä. Onhan Kyrön makkara hyvää. Eräs Ylen toimittaja soitti tuoreeltaan Keskisarjan kirjan jälkeen Vähässäkyrössä olevalle tehtaalle. Puhelimeen vastannut ei ollut edes kuullut makkarasodasta ennen toimittajan puhelua. Tarina ei silti herättänyt ihmetystä:
"En yhtään ihmettele, tämä on varmasti tosi asia."
(Vähäkyröläiset makkaratehtailijat toimittivat valtion elintarvikehuollolle ja armeijalle elintarvikkeita ja makkaraa.)
Nyt olis sellainen muistikuva ettei Keskisarja ollut ensimmäinen joka kirjoitti ryssien kuolleen makkarat suussa.
Johonkin kertomukseen varmaan nojaa.
Reppujuttu on talvisodan "tornihuhu" ainakin sellaisessa muodossa, että muka hyökätään pilkkopimeässä ja tunnistetaan vihut käsikopelolla selkärepun puutteesta. Laatokan Karjalassa käytiin oikeita metsätaisteluja, koska siellä tykistö ei laittanut puita lakoon kuten Kannaksella. Tämän taistelulajin me taisimme parhaiten maailmassa: Joukot osasi liikkua metsässä suht äänettömästi ja alkusekaannusten jälkeen laitettiin koko taistelualueella ryssiä päihin kuten Ukrainassa nyt. Hyökkäykset tapahtuivat iltahämärää hyväksi käyttäen niin, että vielä nähtiin lähestyä oikeassa ryhmityksessä mutta vihu ei erottanut hyökkääjiä pimeässtä metsästä. Tätä ei kirjoissa ole, asian näkee sotapäiväkirjoista hyökkäysten H-hetkistä, jotka tapahtuivat suhteessa auringonlaskuun vartin tarkkuudella.
H-hetki hämärän laskeutuessa oli suorastaan nerokas. Joukot voivat siirtyä ja ryhmittyä lähtöasemiin vielä kun valoa on riittävästi. Ei pilkkopimeässä voi hyökätä kun pienillä joukoilla, komppaniakin menisi sekaisin. Juttu on luultavasti lähtenyt liikkeelle siitä, etä taisteluhaudassa on tullut suomalaista venäläinen vastaan yllättäen. Selkärepun puute paljasti vastaantulijan vihuksi. Hämärästi muistan lukeneeni koulupoikana Kansa taisteli-lehdestä jotain tämän kaltaista. En enää ihan varma oo, oliko kyseessä reppu vai joku muu esine.
Makkarasotahan on tunnettu Tolvajärven taistelun vaihe. Koukanneet venäläiset katkaisivat suomalaisilta tien. Homma korjattiin koukkauksella, joka osui suoraan venäläisten huoltoon. Hyökkääjät tekivät huoltomiehistä nopeasti selvää jälkeä, jolloin paikalla oli varsinaisnen siivo: Kaatuneita miehiä ja kenttäkeittiöitä sekä erinäinen määrä elintarvikkeita, jotka nopeasti katosivat voittajien suihin. Tästä sitten tuli kahakalle nimitys "makkarasota". Makkaroita lienee siellä ainakin ollut, jälkeenpäin niiden rooli lienee melkoisesti paisunut.
Kuulostaa järkevältä.
Keskisarjan kirjassa kuvataan venäläisten kaksipataljoonaisen saarrostusyrityksen (10. - 11.12.) pysähtyneen puna-armeijan sotilaiden jäädessä syömään suomalaisten kenttäkeittiöstä.
Minulla on aika hatarat tiedot Tolvajärvestä kyllä. Ensimmäisenä talvisodan hyökkäysvoittona kuitenkin pidetään joissakin lähteissä Pajarin hyökkäystä pari päivää myöhemmin. 12.12. Siihenkin kuuluu tarinoita, joista legendat syntyvät. Yhden muistan, koska siitä on selkeä kirjaviite. Hajalle lyöty PPP 7 oli levossa ja koottavana kymmenen kilometriä länteen Ylä-Tolvajärven pohjoispuolisesta kapeikosta, jonka Pajari halusi varmistettavan. Pataljoona oli menettänyt 10 päivässä kaksi komentajaansa, yhden komppanianpäällikön ja tietysti miehiä. Kun joukkoja oli vähän, kysyttiin tuoreelta pataljoonankomentajalta, voisiko pataljoonaa jo käyttää. Hän vastasi: "Pataljoonan miehet eivät kelpaa tässä tilanteessa puolustukseen, mutta voivat ehkä hyökätä."
Niin se sitten hyökkäsikin. Toisessa linjassa keskustassa rantatörmältä järven yli Tolvajärven päähän.
No nyt on Hiipijä jäänyt jo kauas näistä.
vz
Kapteeni
Muistan jostakin lukeneeni sotaveteraanin juttua jossa Suomalaiset olivat pimeässä käsikähmässä pensasneuvostoliittolaisia vastaan pikaisesti kopeloineet vastaantulijan olkapäät ja jos olkapäillä ei ollut olkalappuja, niin tulijaa oli tuikattu puukolla.
Tilanne vähän sama kuin tuossa reppujutussa. Suomalaisilla oli univormuissaan olkapäiden päällä olkalaput, neuvostoliittolaisilla taas sitten ei.
Tilanne vähän sama kuin tuossa reppujutussa. Suomalaisilla oli univormuissaan olkapäiden päällä olkalaput, neuvostoliittolaisilla taas sitten ei.
Näitä tarinoita ei saa enää sammuteltua, mutta mitään isompaa perää tuossakaan ei ole. Jostain anekdootista ne toki syntyvät. Onhan joku voinut miettiä joskus, onko sylissä Kalle vai Igor mutta laajemmin ajateltuna sen voisi samalla vaivalla kysyäkin kuin tutkia reput, vaatteet ja vielä pesuohjeet. On taistelutunnusta, tunnussanaa, oman porukan omia maneereita jne.