Historialliset taistelut

Waterloon taistelu mielestäni melko hyvin animoituna. 1800-luvun rähinät linjoineen ja rivistöineen ovat vahvasti romantisoituja omassa päässäni. Tässä Napoleonin Grande Armee on jo menettänyt parhaan teränsä Venäjänmatkoillaan. Waterloossa Napoleon ei yllä enää vastustajiaan ravisteella älyllään ja röyhkeydellään aiempiin saavutuksiinsa. Napolen uudisti 1800-luvun sodankäyntiä dynaamisempaan suuntaan, mutta tässä ajassa myös vastustaja alkaa ymmärtää ajan ja tapojen muuttuneen. Itseäni kiinnostaa historiallisissa taisteluissa eniten taktiikoiden ja manooverin kehittyminen sekä yksittäisen koyhän musketin/keihään kantajan raskas rooli, kun herrat päättävät siirtää taas rajoja.

 

Talvela

Ylipäällikkö
Waterloon taistelu mielestäni melko hyvin animoituna. 1800-luvun rähinät linjoineen ja rivistöineen ovat vahvasti romantisoituja omassa päässäni. Tässä Napoleonin Grande Armee on jo menettänyt parhaan teränsä Venäjänmatkoillaan. Waterloossa Napoleon ei yllä enää vastustajiaan ravisteella älyllään ja röyhkeydellään aiempiin saavutuksiinsa. Napolen uudisti 1800-luvun sodankäyntiä dynaamisempaan suuntaan, mutta tässä ajassa myös vastustaja alkaa ymmärtää ajan ja tapojen muuttuneen. Itseäni kiinnostaa historiallisissa taisteluissa eniten taktiikoiden ja manooverin kehittyminen sekä yksittäisen koyhän musketin/keihään kantajan raskas rooli, kun herrat päättävät siirtää taas rajoja.


Preussilaisten ilmestyessä olisi pitänyt jäädä edullisiin puolustusasemiin Wellingtonia vastaan, joka tuskin olisi edes hyökännyt.
Siirtää osa ottamaan vastaan preussilaisia ja reserveillä kiertää preussilaisten vasempaan sivustaan.
 

Pandahki

Kapteeni
Waterloon taistelu mielestäni melko hyvin animoituna. 1800-luvun rähinät linjoineen ja rivistöineen ovat vahvasti romantisoituja omassa päässäni. Tässä Napoleonin Grande Armee on jo menettänyt parhaan teränsä Venäjänmatkoillaan. Waterloossa Napoleon ei yllä enää vastustajiaan ravisteella älyllään ja röyhkeydellään aiempiin saavutuksiinsa. Napolen uudisti 1800-luvun sodankäyntiä dynaamisempaan suuntaan, mutta tässä ajassa myös vastustaja alkaa ymmärtää ajan ja tapojen muuttuneen. Itseäni kiinnostaa historiallisissa taisteluissa eniten taktiikoiden ja manooverin kehittyminen sekä yksittäisen koyhän musketin/keihään kantajan raskas rooli, kun herrat päättävät siirtää taas rajoja.

Napoleon oli Waterloon kamppanjassa kuin varjo aikasemmasta olemuksestaan. Waterloo oli itsessään aivan turha taistelu jos Napoleonilla olisi ollut "suuri kuva" terävämpänä päässään, ja Waterloo olisi sekin ollut voitettavissa paremmalla aselajien yhteistyöllä.

Suurimmat virheet ennen taistelua:
- Hyökkäyksen välitön jatkaminen Lignyn taistelusta 17.6.1815 Quatre Brasin suuntaan. Wellingtonin sivusta oli täysin auki. Napoleon valitsi mielummin croissantin ja kahvin, eikä ohjeistanut Neytä pitämään Wellingtonia paikallaan.
- Grouchyn lähettäminen varauksetta Preussien perään. Tämä jätti Napoleonin oikean sivustan täysin auki, ja sama mikä olisi tapahtunut Quatre Brasissa Wellingtonille, tapahtui tämän johdosta Napoleonille Waterloossa.
- Taistelun hyväksyminen Waterloon kentällä. Puolustajalla oli kaikki etu maaston osalta, ja Napoleon joutui viivyttämään hyökkäystään märän kelin vuoksi, joka entisestään huononsi hyökkääjän asetelmaa puolustajan hyväksi.

Itse taistelussa Napoleon olisi mielestäni voinut voittaa, jos hän olisi heti määrännyt kaikki reservinsä hyökkäämään Neyn ratsuväen perässä, mutta hän empi ja lähetti lopulta vain noin puolet reservistään.

Summa summarum - oma mielipiteeni on, että Napoleonista oli vain tullut vanha ja varovainen, joka esti hänelle aikasemmin tyypillisen dynaamisuuden ja tilannetajun hyödyntämisen Waterloossa. Tämän taustalla varmasti vaikutti Moskovan keikka ja sitä seurannut nöyryytys ja abdikaatio - memento mori...
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Onhan noissa muinaisissakin kahinoissa tosiaan oma viehätyksensä. Napoleonin sotien lisäksi itseäni kiinnostavat myös 1700-luvun sodat, varsinkin Fredrik Suuren sodat. Elokuvassa Barry Lyndon on minusta aika osuva kuvaus pienen mittakaavan jalkaväkitaistelusta.

 

Talvela

Ylipäällikkö
Onhan noissa muinaisissakin kahinoissa tosiaan oma viehätyksensä. Napoleonin sotien lisäksi itseäni kiinnostavat myös 1700-luvun sodat, varsinkin Fredrik Suuren sodat. Elokuvassa Barry Lyndon on minusta aika osuva kuvaus pienen mittakaavan jalkaväkitaistelusta.

Ensimmäinen maailmansota eli Seitsenvuotinen sota on oma intohimoni, siinä on kaikkea eeppisistä suurtaisteluista Keski-Euroopassa, Pohjois-Amerikan erämaissa kahinointia intiaanien rinnalla, Intian niemimaalla kauppakomppaniat ja Karibialla kaaparilaivojen seikkailuja.
Konfliktista voisi tuottaa loputtoman määrän faktaa ja fiktiota mutta suuri yleisö on sen unohtanut.

Hieno saitti.

 
Top