Täsmennän tätä vertailua siltä osin, tai oikeastaan se tuli jo mainittuakin, eli silmiä on monta paria, kun vaunut toimivat ryhmässä. Hornet on jatkuvassa radioyhteydessä toisiin lentokoneisiin ja taistelujohdon tutkamiehiin. Jos Amos-ryhmä olisi samantyyppistä, niin okei, huolto ja kipinävartiot tehtäis eri tavalla, mutta taistelussa ei kuole ihan niin monta ukkoa vaunun tuhoutuessa.
Lisäksi kameroiden langattomasti lähettämää tähystyskuvaa voi sata silmäparia tarkkailla turvallisen välimatkan päässä, tai vaikkapa Tukholmalaisessa hotellissa. Käytännössä kai jossain pataljoonan johtopaikassa, koska silmäparien ei tarvi lähettää; ne vain vastaanottavat lähetystä. Varoitushetkellä pitää lähettää yksi bitti, se on aika vähän.
Miksei tankit ammu nykyisissä konflikteissa hävittäjiä alas? Sehän tarvitsee vain ampua se kone alas sieltä taivaalta lämppärillä, luulisi 120millisen tiputtavan hävittäjän kun niitä on ennenkin pienemmilläkin kaliibereilla tiputettu?
Voisi sitten edes vilkaista sinne wikipediaan ennenkuin oksentaa foorumille.... Kamera->Tukholma välillä data ei liiku niinkuin elokuvissa... Videokuvan vaatima langaton linkki vaatii jo suht järeää tiedonsiirtoa, tarkoittaen että etäisyys lähettimestä vastaanottimeen ei ole kummoinen. Jos taistelutilanteessa häiritään tutkia, mitä luulet tapahtuvan suojaamattomalle langattomalle videolinkille? UAV yms toiminnassa voidaan kyllä ohjaus hoitaa satelliittilinkin kautta, kyseessä ei ole aikakriittinen tapahtuma, sekä videokuva on tasoa surkea. Tietotekniikka ei ole vielä pakkautunut niin järkevään kokoon että reaaliaikainen videokuvan pakkaaminen edelleenlähetettäväksi olisi mitenkään mahdollista.
Toisekseen, viive mikä tässä muodostuu, on jo häiritsevän suuri. Tiedonsiirtoon hyvilläkin laitteilla voit laittaa lähes puolisen sekunttia, siihen lisäät reagointiajan katselevassa päädyssä, sekä paluukanavan, ja ohhoh, tilanne on ohi ennenkuin ledi vilkuttaa.
Ja nyt voisi oikeasti tunkea jonnekkin pimentoon tuon "yksi bitti, se on vähän" termin käytön. 1 Bitti, siis on todellakin vain 1 tai 0... Radiovastaanotiimella digitaalipuolella tämä tarkoittaisi sitä että kaikki vastaanotettu tieto on joko tai ei.... Että näin, normaali viestiliikenne, eli sen varoituksen saaminen vaatii vähintään seuraavat temput: kättely, tunnistaminen, viestiliikenne (+mikäli halutaan kuittaukset siitä että viestit ovat menneet perille). Tähän voidaan lisätä se että jokaisesta näistä lähetetään kuittaukset lähettäjälle, ja usein tiedonsiirto on vielä salattua, joka lähes aina kasvattaa tiedonsiirtoon käytettävää aikaa, sekä lähetyspurskeiden kokoa...
esimerkki: Lähettäjä ID100TT1 lähettää "pingaus" paketin halutulle(01001001 01000100 00110001 00110000 00110000 01010100 01010100 00110001; 100100110010 10010101). Tähän tulee vastaus, jossa on vastaanottajan tunniste. (kättely), seuraavaksi varmistetaan että keskutellaan halutun tahon kanssa, turvakoodien vaihtaminen (lue: HELVETIN monta bittiä, toivottavasti) nyt voidaan haluttu viesti purkaa osiin ja lähettää purskeina, toivottavasti myös tcp/ip protokollan mukaisesti pyydetään kuittaukset lähetyksistä. Todellisuudessa jokaiseen näistä paketeista on liitettävä tuo numeraalinen perkele, ellei liikuta jollakin hyvin erikoisella protokollalla. Ja näin edelleen.......
Joten Sen "Bitti riittää" ulvonnan voisi jo haudata, tai ainakin perustella miten on mahdollista toteuttaa tiedonsiirtoprotokolla mikä toteuttaa haetun skenaarion YHDELLÄ BITILLÄ? Kiinnostuisin tästä jo koulutuksen puolesta
Jotenkin tuntuu että tässä taas joillakin henkilöillä on jotain hyvin hämärää tietoa tietoliikenteestä ja kuvitellaan että nykyaikainen tiedonsiirto hoituu kyynelradioilla.... Helppoa se on visioida kun adsl modeemi hoitaa kuparia pitkin kilometrin yhteyden, sekä korjaa jo tässä "linkissä" tapahtuvan häiriön suodatuksen ja käsittelyn. Ja älää herranjestas sekoittako tähän mitään 3g/yms tiedonsiirtotapoja, puhutaan niin mitättömän herkistä ja lähetystehoiltaan alhaisista tavoisa häiriöttömillä taajuuksilla....
edit: esimerkki
Viimeksi muokattu: