HS: Näin armeija tekee pojista johtajia

fulcrum

Respected Leader
Tetra kirjoitti:
Ilmeisesti kolumnin kirjoittaja on ottanut tuon huutamisen turhan henkilökohtaisesti.
Naw, hän vain kuvittelee että yrittäminen Brysselissä tekee hänestä bättre folkkia jonka pitäisi saada vapautus mokomasta ikävästä kansalaisvelvoitteesta.

Sotilaslaitos ja sen menetelmät ovat tuhansia vuosia vanhoja. On naiivia kuvitella että sinne voisi mennä joku nuori juippi ja välittömästi keksiä jonkun uuden, mullistavan menetelmän jolla homma yhtäkkiä alkaisikin luistaa tehokkaammin ja ihmisystävällisemmin. Jokainen armeijan näennäinen omituisuus on aikoinaan kehitetty tosi tarpeeseen: tietysti nekin tarpeet ajan myötä muuttuvat ja joskus jää kummallisia, aika tarpeettomia jäänteitä (samoin käy missä tahansa muussakin organisaatiossa) mutta niin armeija ei toimisi että siellä alettaisiin piirissä keskustella jotain ihmisläheistä konsensusratkaisua. Tuskin toimii se Hermusen yrityskään.

Hermusen kokemus "kymmenien esimiesten johtamisessa" ei anna hänelle minkäänlaista kompetenssia armeijan johtamismenetelmistä vaikka hän niin tuntuu ylimielisesti kuvittelevankin. Ellei hän sitten johtanut niitä kymmeniä esimiehiä suoraan kuolemaansa, toivottavasti ei.
 

Laamanator

Eversti
Yritysmaailmassa kokemukseni mukaan opetetaan vastuun pakoilua, selän takana puhumista ja siihen puukotusta, juonittelua yms.
Tämä ei suinkaan ole perin vierasta Puolustusvoimissakaan, vaikka virallinen totuus onkin jotain muuta. Näin lienee asiainlaita myös yritysmaailmassa, jonka toiminnanharjoittajien viralliseen doktriiniin tuskin kuuluvat vastuunpakoilu ja selkään puukottaminen.

Suosittelen kaikkia lukijoita perehtymään myös HS:n kirjoituksen kommenttiketjuun, jonka viestit julistaen suitsuttavat PV:n johtamisoppien olevan vanhanaikaista ja täysin oikeaan työelämään soveltumattomia. Eikä mikään ihmekään, sillä PV:n ainoana johtamisoppina nähdään huutaminen ja räyhääminen.

Kommenttien perusteella voi tehdä sen pikaisen päätelmän, että kirjoittajista vain harva on toiminut johtajana tai esimiehenä missään organisaatiossa, ja esimiestehtävissä toimivistakin moni tuskin mieltää olevansa johtajia, vaan lähinnä alaistensa kavereita ja työtovereita - vertaisia.

On hieman surullista jos johtaja ei itse miellä itseään johtajaksi eikä ymmärrä roolinsa merkitystä kaikkine erityispiirteineen. Tämä on mielestäni väärä asenne ja huono lähtökohta johtajana toimimiselle ja siinä kehittymiselle. Tästäkö on heikot ja ammattitaidottomat siviili"johtajat" tehty?
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
Pidän omituisena marinaa varusmiesjohtajien huutamisesta, kun se on osa heidän koulutustaan. Varusmiehiä koulutetaan toimimaan olosuhteissa, joissa taustamelu on mieletön ja käskettävien miesten (sekä käskijöiden) älyllinen toiminta osin lamaantunut. Tällaisten olosuhteiden voittamiseen liittyy harjoitusten toistaminen, riittävä äänenkäyttö ja käskyjen selkeys.

Asian tiimoilta suosittelin Erkki Mielosen kirjaa Pelko ja pakokauhu Henkinen paine sodassa

http://salpakirja.net/26442/pelko-ja-pakokauhu-henkinen-paine-sodassa/

Osa armeijan näennäisistä järjettömyyksistä saa järjellisen selityksen.
 

fulcrum

Respected Leader
Laamanator kirjoitti:
Yritysmaailmassa kokemukseni mukaan opetetaan vastuun pakoilua, selän takana puhumista ja siihen puukotusta, juonittelua yms.
Tämä ei suinkaan ole perin vierasta Puolustusvoimissakaan, vaikka virallinen totuus onkin jotain muuta.
Ei varmasti. Rauhan aikana PV:n johtoporras rupeaa tietysti muistuttamaan enemmän ja enemmän siviiliorganisaatiota hyvässä kuin pahassakin - eikä tätä pidä tulkita niin ettei erilainen juonittelu olisi mahdoton ajatus sotalaitoksessa muutenkaan, niin samanlainen ihminen on kaikkialla.

Olen joskus aikaisemminkin sanonut, miten nykyään todellinen johtaminen tuntuu siviilimaailmasta katoavan, niin yksityiseltä kuin julkiseltakin puolelta. Steve Jobsin kaltaiset visionäärit ovat käyneet harvinaisiksi kun persoonaton koneisto prosessoi palavereissa kaikki ajatukset hajuttomiksi ja mauttomiksi. Jälleen itseäni lainaten koska toistossa on tehoa, johtajuusajattelun kehityksen voi summata jokseenkin näin:

Ennen vanhaan johtaja totesi jostain päätöksestään: minä päätin näin.

Hiukan uudempana aikana johtokunta ilmoitti tiedotteessaan: me päätimme näin.

Nykyaikana julkaistaan lafkan nimellä tiedote: tällainen päätös on tehty.

Huomatkaa passiivi! Henkilökohtainen vastuu on häivytetty prosessin alle.
 

Laamanator

Eversti
Nykyaikana julkaistaan lafkan nimellä tiedote: tällainen päätös on tehty.
Sehän onkin esimerkillinen johtamiskäytäntö. Varmaan juuri sellainen, joka myös HS:n kommenttien kirjoittajillekin kelpaa, ilman huutoa epäasiallisesta kohtelusta - ainakin siihen asti, että kasvoton koneisto päättää yt-neuvotteluiden päätteeksi antaa kenkää ilman valitusoikeutta tai -osoitetta. Nyt on vaan päätetty vähentää X määrä työntekijöitä.:a-rolleyes:

Olen itse lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että siviilimaailmassa on erilaiset johtaja- ja päällikkötittelit häivytetty jonnekin taustalle ja muutettu erilaisiksi vastaaviksi, jonka tavoite on ilmeisesti ollut esimiesten riisuminen vallasta sekä tasa-arvon luominen tasapäistämisen ja anarkian keinoin. Toisinsanoen esimerkiksi tuotantopäällikkö ei ole enää päällikkö, vaan tuotantovastaava. Myyntijohtaja ei ole enää johtaja, vaan myyntivastaava. Ryhmänjohtaja ei ole enää johtaja, vaan esimerkiksi tiimin vetäjä. Tiimi on ilmeisesti melkoinen kivireki kun sitä pitää erikseen vetää. Johtaminen on helpompaa kun riittää, että ohjaa vain liikkeen oikeaan suuntaan.

Joka tapauksessa voin vain todeta, että nykyisellä kehityksen trendillä siviilimaailman johtamiskulttuuri on kaikesta päätellen pahasti rapautumassa ja lopputulos ei voi olla kovin hyvä. Koska laadukas johtaminen on tärkeä osa organisaation toimintakykyä ja tehokkuutta, ei johtamisen huonontuminen voi parantaa yritysten tulosta. Tämän perusteella lievät yhteensopivuusongelmat sotaväen johtamisoppien ja organisaatiokulttuurin kanssa ovat ymmärrettäviä.

Yritysmaailman johtamisopit lienevät suurelta osin peräisin Yhdysvalloista, jossa johtamiskoulutuksesta tehtiin jo aikanaan 70-80-luvuilla bisnes. En varmaan arvaa kovin väärin, että suuri osa opetusmateriaalista pakkosyötetään suomalaisille sellaisenaan eikä kulttuurieroja huomioida millään tavalla.
 

Tetra

Respected Leader
BAN
Saattaa toki myös olla niin, ettei puolustusvoimissa töissä olleet henkilöt ole tämän maan parhaita johtajia, vaikka siviilijohtajia tässä keskustelussa morkataankin? PV:ssäkin on monenlaisia johtajia.

Toki yksi seikka on se, ettei kakiki nykyään edes halua olla johtajia (puhumattakaan siitä, ettei "johtajuus" tuo isointa tilipussia aina).
 

fulcrum

Respected Leader
Tetra kirjoitti:
Saattaa toki myös olla niin, ettei puolustusvoimissa töissä olleet henkilöt ole tämän maan parhaita johtajia, vaikka siviilijohtajia tässä keskustelussa morkataankin?
Niin paha sanoa, en tiedä millaisia siviilijohtajat ovat, en ole nähnyt yhtään. Olen nähnyt vain komiteoita ja palavereja.
 

Laamanator

Eversti
PV:ssäkin on monenlaisia johtajia.
Puolustusvoimissa on hyvin monenlaisia ja monen tasoisia johtajia siinä, missä muuallakin. Osa on hyvin päteviä ja osa on säälittävän surkeita. Molempia ja kaikkia välimuotoja esiintyy tasaisesti kaikissa sotilaiden henkilöstöryhmissä.

Merkittävin ero siviilimaailman johtajiin on mielestäni lähinnä se, että PV:ssa jokainen ammattisotilas on saanut jonkin tasoisen peruskoulutuksen johtamiseen (johtajakoulutus) ja ns. yrityskulttuuri korostaa arvoissaan johtajuutta sekä sen merkitystä hyvin suuresti. Johtamisoppien varsinainen soveltaminen käytäntöön jää lopulta kuitenkin yksilön vastuulle ja on siten suuresti riippuvainen yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista, motivaatiosta, tavoitteista ja muista vaikuttavista tekijöistä. Osa onnistuu paremmin, osa huonommin ja osa ei lainkaan. Keskimäärin jokainen ammattisotilas henkilöstöryhmästä riippumatta ymmärtää roolinsa sotilasjohtajana ja omistaa edes jonkinlaisen halun johtaa ja kehittyä johtajana. Se on positiivinen asia ja siihen järjestelmä myös kannustaa.

Vaikka laitos esiintyykin virallisessa liturgiassaan "johtamisen erikoisosaajana", niin ihan aina ei henkseleiden paukutteluun ole varaa. Tehottomuutta, resurssien tehotonta käyttöä, huonoa ja poukkoilevaa päätöksentekoa, sekavia käskyjä, passiivisuutta, välinpitämättömyyttä, tietokatkoksia, vastuun pakoilua ja muuta syntiä esiintyy ihan samalla tavalla kuin muuallakin julkisessa sektorissa sekä yritysmaailmassa. Pörssiyhtiössä huonosta johtamisesta seuraa tosin konkreettinen rangaistus bisnesten pykimisen ja taloudellisen tappion muodossa, PV:ssa sen sijaan useinmiten ei, joskin riittävä kontribuutio pelleilyn alalla saattaa johtaa yksilön urakierron nosteen yllättävään heikentymiseen.

Olen nähnyt vain komiteoita ja palavereja.
Kuulostaa aika pahalta. Onhan komiteoilla ja palavereilla sentään joku tulosvastuullinen johtaja? Ainakin pitäisi olla.
 

baikal

Supreme Leader
Kun täällä näin ansiokkaasti käsitellään johtajuutta, niin haluaisin mielipiteitä Kataisen johtamisesta. Miltä Pääministerin johtaminen näyttää? Näemme siitä toki vain pinnan, mutta eikös olekin niin, että asiat ovat niinkuin näyttävät olevan? Minusta on ollut kiintoisaa seurata Kataisen johtamisvisioita tässä nyt sen pari vuotta. Miltä se on näyttänyt?

Tähän ei kannata sekoittaa esim. sitä, että Hallitus ei näköjään kykene muuhun kuin lastaamaan tiliotteita Eurooppaan ja velkakirjoja kotimaahan. Ansiokkaasti on verotusta kevennetty, joiltain, ja silloinhan tämä velkakirjapino kasvaa, jos valtionmenoja ei leikata. Tämä ei liity henkilön johtamiseen ja sen tapaan ja taitoon.
 

kelaasitä

Alikersantti
baikal kirjoitti:
Kun täällä näin ansiokkaasti käsitellään johtajuutta, niin haluaisin mielipiteitä Kataisen johtamisesta. Miltä Pääministerin johtaminen näyttää? Näemme siitä toki vain pinnan, mutta eikös olekin niin, että asiat ovat niinkuin näyttävät olevan? Minusta on ollut kiintoisaa seurata Kataisen johtamisvisioita tässä nyt sen pari vuotta. Miltä se on näyttänyt?

Tähän ei kannata sekoittaa esim. sitä, että Hallitus ei näköjään kykene muuhun kuin lastaamaan tiliotteita Eurooppaan ja velkakirjoja kotimaahan. Ansiokkaasti on verotusta kevennetty, joiltain, ja silloinhan tämä velkakirjapino kasvaa, jos valtionmenoja ei leikata. Tämä ei liity henkilön johtamiseen ja sen tapaan ja taitoon.
Mun mielestä suoriutunut ihan ok, eli ei hyvin eikä huonosti, ollut kuitenkin aika kiperässä paikassa, ja kasvoista näkee että ei ole mitään kevyintä hommaa tuo valtionjohto.

Topicin aiheeseen palatakseni luulen, että reservin yliluutnantin johtajakokemuksesta on varmastikin ollut Kataiselle hyötyä.
 

fulcrum

Respected Leader
baikal kirjoitti:
Kun täällä näin ansiokkaasti käsitellään johtajuutta, niin haluaisin mielipiteitä Kataisen johtamisesta. Miltä Pääministerin johtaminen näyttää? Näemme siitä toki vain pinnan, mutta eikös olekin niin, että asiat ovat niinkuin näyttävät olevan? Minusta on ollut kiintoisaa seurata Kataisen johtamisvisioita tässä nyt sen pari vuotta. Miltä se on näyttänyt?
Vaikutelma on että Kataisen hallitus on liian nuori. Monia asioita on valmisteltu huonosti, nuoruuden innolla painettu eteenpäin kunnolla kaikkia miettimättä loppuun.

Toki hallituksella on melkoinen haaste kun maa on aika pahassa tilanteessa. Lamahallitukset saavat aina kuraa niskaan, aivan sama se on kuka siellä on peräsimessä.
 

baikal

Supreme Leader
Juu juu, tilanne ollee hankala, mutta miltä johtaminen näyttää?

Otetaans esimerkki: Britannia oli varmasti hankalaa hankalammassa tilanteessa - 40. Millainen johtaja oli Winston? Miltä Winstonin johtaminen näytti?

Älkää lähtekö ymmärtämään syitä, jos johtaminen näyttää kuralta. Tässä kohtaa tulemme nimittäin johtamisen ytimeen: on helppo johtaa, kun kaikki sujuu itsestään, kun kaikki on hyvin kuin amerikkalaisessa elokuvassa, kun organisaatio tukee satasella ja kaikilla mausteilla.....

Erilaiset muistelmateokset, erityisesti sotilaiden kirjoittamat, ovat pullollaan seliseliä, kuinka kyllä hän ite, mutta ne alaiset jne. ja kuinka olosuhteet olivat sitä ja tätä ja tuota.....aika monet johtajat ovat oivallisia selittäjiä, kun sittu on losahtanut tuulettimeen ja kun pitää oikeasti ryhtyä melomaan esim. joukkoja tyynille vesille.

Johtaminen on yksinäistä hommaa, ihan alimmalta tasolta ylimmälle ja selitykset epäonnistumisten kohdatessa ovat yhtä tyhjän kanssa.
 

Samses

Ylipäällikkö
baikal kirjoitti:
Juu juu, tilanne ollee hankala, mutta miltä johtaminen näyttää?

Otetaans esimerkki: Britannia oli varmasti hankalaa hankalammassa tilanteessa - 40. Millainen johtaja oli Winston? Miltä Winstonin johtaminen näytti?

Älkää lähtekö ymmärtämään syitä, jos johtaminen näyttää kuralta. Tässä kohtaa tulemme nimittäin johtamisen ytimeen: on helppo johtaa, kun kaikki sujuu itsestään, kun kaikki on hyvin kuin amerikkalaisessa elokuvassa, kun organisaatio tukee satasella ja kaikilla mausteilla.....

Erilaiset muistelmateokset, erityisesti sotilaiden kirjoittamat, ovat pullollaan seliseliä, kuinka kyllä hän ite, mutta ne alaiset jne. ja kuinka olosuhteet olivat sitä ja tätä ja tuota.....aika monet johtajat ovat oivallisia selittäjiä, kun sittu on losahtanut tuulettimeen ja kun pitää oikeasti ryhtyä melomaan esim. joukkoja tyynille vesille.

Johtaminen on yksinäistä hommaa, ihan alimmalta tasolta ylimmälle ja selitykset epäonnistumisten kohdatessa ovat yhtä tyhjän kanssa.
Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Sama on hyvin yleistä myös bisnesmaailmassa: kun menee hyvin, syyt löydetään itsestä, kun menee huonosti, syyt löytyvät muualta ja muista.
 

Tvälups

Ylipäällikkö
http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2013/08/764-mista-jyrki-kataisen-hallitus-jaa.html
 

baikal

Supreme Leader
Tuossa muutaman sivun mittaan esiteltiin mainioita johtamiseen liittyviä teorioita, arvioitiin jopa kirjoittajien omia johtamiskokemuksia ja oppeja. Nyt kun yritän haastaa kirjoittajia siirtämään osaamisensa käytäntöarvioihin, niin laskeutuu armoton hiljaisuus, kuin horsmittunut joukkohauta, sama hiljaisuus. Tämä pistää epäilemään tiettyä asiaa. Nimittäin sitä, että?
 

miheikki

Respected Leader
Toisella foorumilla nimimerkki Ogver kirjoitteli seuraavaa.

http://www.survivalismi.com/viewtopic.php?f=42&t=3032&start=20
Johtajakoulutus on näemmä se kuuma peruna mikä liittyy VM-palveluksen hyötykeskusteluun ja aiheuttaa perinteisesti voimakkaita tunteita...yleensä heissä jotka eivät ole tuota koulutusta saaneet :fp:

herman30 wrote:
Sanoisin että johtajakoulutuksella jonka saa puolustusvoimilta ei tee mitään siviilissä.


Näkemyksesi taitaa perustua asiantuntemattomuuteen (=et ole ilmeisesti saanut Dragsvikissä johtajakoulutusta), joten taidat olla jäävi arvostelemaan saadun koulutuksen vaikutusta loppuelämään. Se osa varusmiesjohtamista minkä rivijantteri näkee (se käskyjen anto yms. kosketuspinta alaisiin) on vain pieni osa kokonaistoimintaa. Ei niin yllättäen suurin osa liikemaailman huippujohtajista on reservin upseereita, monesti kapteenin, joskus jopa majurin tai everstin arvoa vastaavissa SA-tehtävissä.

Tämänkaltaisessa keskustelussa muistetaan monesti mainita henkilön viitsimättömyyys ryhtyä varusmiesjojtajaksi, ei se tosin pääsääntöisesti näin mene: iki-ihana ja paljon kertova P2-koe antaa kantahenkilökunnalle lähes täysin riittävän tiedon henkilön sopivuudesta johtotehtäviin joihin johtavaan koulutukseen hänet määrätään PK-kauden lopulla. Viitsimättömyys ei ole tässä avainasemassa, vaan kyvyt. Tämä fakta on aiheuttanut ahdistuksen tunteita eräille Dunning–Kruger -efektiä poteville P-arvo 1-2 tykäreille... :mrgreen:

Tässä linkki erääseen vaihtelevatasoiseen keskusteluun josta löytyy faktojakin aiheesta: Reality check: millaista se todella on?

Jos tutkii ihmisten urakehitystä VM-palveluksen jälkeen on monesti huomattavissa selkeä korrelaatio reservinaikaisen kehityksen kanssa: alijohtajat ovat sitä monesti myös siviilityössä, res upseerit monesti ylemmissä johtotehtävissä. Tämä jää tarkoitushakuisesti huomaamatta heiltä joiden paukut eivät ole riittäneet varusmiehenä, eikä siviilimaailmassa johtotehtäviin nimittämiseen. Lainaan kuvitteellista hahmoa: A man's got to know his limitations. Itsensä hyväksyminen on viisautta, liian suuret luulot ovat typeryyttä. Koskee meitä kaikkia.

Edelläolevaa ei pidä ymmärtää siten, että varusmiesjohtajatausta olisi se ensisijainen tekijä joka antaa valmiudet siviilimaailman johtotehtäviin, vaan se on vain indikaattori johtajapotentiaalista joka on huomattu jo VM-palveluksen aikana. Saatu johtajakoulutus, -vastuu ja -kokemus ovat faktisesti hyödyllistä siviilimaailmassa ja tämä otetaan huomioon työnhakutilanteessa, joten suosittelen käymään tuon ilmaisen koulun läpi niin pitkälle kuin mahdollista. Haittaa en keksi kuin alemmuudentunteesta kärsivien kateus ja mahdolliset deittailuongelmat ituhippipuunhalaajaböönien kanssa.
se reality check...
http://www.survivalismi.com/viewtopic.php?p=39696#p39696
kalkkuna wrote:
Offtopikkia, mutta tyhmäkin johtaja voi olla jees kun tilanne on vaikea. Jos taktista liikkumavaraa ei ole, jää tahto jäljelle.


Ei ehkä tyhmä, mutta alapään rajatapaus saattaa olla hyväkin käytännön johtaja mikäli P2 -osion tulos antaa niin ymmärtää (5-6/6).

Ei voi olla hiljaa kun joku pahvi viljelee asiavirheitä...

Puretaanpas nyt tätä Gamman mutu-tilitystä. Ensinnäkin, keskiarvosta. Koska ÄO on vallitsevan populaation vertailuluku, itse mittarin keskiarvo on tietenkin aina 100. Kirjoitin:
Quote:
miten älykkyysosamäärä jakaantuu ihmisten kesken, keskiarvo lienee siellä 90-110 välillä

Tarkistin muistikuvani: n. 50% ihmisistä osuu juurikin tuolle 90-110 välille, eli väitteeni piti paikkansa. Valitan jos polulaation keskiarvon käsite ei Gammalle auennut, pitkän lauseen tulkitseminen ei ihan kaikilta onnistu. Pyrin jatkossa yksinkertaisempaan esitystapaan, kuten alokaskoulutuksessakin joutuu tekemään.

Vaatimukset P1 kokeen suhteen vaihtelevat joukko-osastottain ja jopa yksiköittäin riippuen joukon tehtävästä ja sen monimutkaisuudesta (AUK 4-6, RUK 5-7). Kyseisistä raja-arvoista joudutaan luistamaan mikäli joukkotuotantovelvoitteen luvut eivät muuten täyttyisi, eli silloin kaikki eivät täytä minimivaatimustasoa. Tämä on ihan raakaa faktaa, tiedän sen koska minulla on asiasta henkilökohtaista kokemusta. Paikka jossa viime kokemukseni aiheesta ei niin kauan sitten olen saanut, oli Merivoimien Koulutuskeskus Upinniemessä jossa olin mukana kehittämässä sodanajan joukkotuotantoa. Luulisin tietäväni jotain aiheesta.

P2 kokeen johtajaominaisuuksia mittaava osuus on myös merkittävä, joten pelkällä älyllä ei aukea tie AUK/RUK:n. Tämänkään testiosuuden rajat eivät kaikilta alikeilta ja/tai koksuilta aina täyty (varuskuntiin on pakko saada tarpeeksi varusmiesjohtajia pyörittämään arkirutiineja), joten johtajakoulutuksiinkin joudutaan ottamaan sekä soveltumatonta että tyhmänsortista väkeä.

P1 kokeen keskiarvo 7? Nykyvarusmiehet ovat siis keskimäärin keskimääräistä älykkäämpiä? Paradoksaalinen väite, jota nykyaikainenkaan tiede ei pysty selittämään? (Edit: Shikarilta sama huomio) P1 kokeen arvo 7 vastaa karkeasti Mensan älykkyystestin lukuväliä 120-130. Tuloksien keskiarvossa on kausiluontoista heittelyä riippuen varusmiesten sen hetkisestä jakautumisesta (joskus mukana on huomattavan paljon lukion käyneitä ja opiskelijoita, joskus taas heitä joilla jäi peruskoulukin liian vaikeana kesken), mutta pitkällä aikavälillä keskiarvotulos vastaa populaation vallitsevaa keskiarvoa pysyen hyvinkin tarkkaan arvossa 5. Vaikka P1 kokeen tuloksen alin luku on virallisesti 1, ei nollatuloskaan ole mitenkään harvinaista: niitäkin tulee joka saapumiserässä... 25-30% % alokkaista jää arvojen 1-3 välille, joten joukkoon mahtuu monta Forrest Gumpia.

Eiköhän tuossa nyt ollut aika tyhjentävä selvitys asiasta?

Gamma wrote:
Rehellisesti sanottuna nuo Ogverin höpinät "typeristä" varusmiehistä ovat lähinnä ihmisten johtajana epäonnistuneen möllin höpinöitä.


Näyttää siltä, että Tykkimies Helsingistä todistaa osaltaan pointtiani uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... :mrgreen:
Mielipiteitä tästä agressiivisesta kirjoittelusta, voiko alikessut ylpeillä olevansa älyllistä eliittiä ja näkyykö se työelämässä?
 

Tetra

Respected Leader
BAN
Sen enempää alikessut kuin vänrikit eivät voi ylpeillä olevansa älyllistä eliittiä. Ko porukkaan mahtuu monenlaista sakkia. Se, että esim. reservin upseerit on keskimäärin menestyneempiä kuin miehistö ei toki tarkoita, että se johtuisi siitä johtajakoulutuksesta. Eiköhän ne muuten menesty, jos on potentiaalia. Toisaalta vänrikki voi siviilimaailmassa olla ties minkälainen "luuseri", eikä se johdu siitä että ruk on käytynä. Btw, suuri osa on opiskelupaikan saanut ennen asepalvelusta. Liekkö työelämässä pärjäämiseen vaikuttaa hirveästi se käyty ruk, jos sitä ennen on saatu vaikkapa hyväksymiskirje lääketieteelliseen.

Itse suhtaudun myös kriittisesti siihen kuinka paljon vm-johtajakoulutusta siviilitöissä arvostetaan. Veikkaan, että vuosien saatossa sen arvostus laskee... Ei taida kovin suuri meriitti olla, että on ruk / auk hyvin pistein käyty. Toki siitä voi hyötyä olla, jos on oppinut intissä jotain johtamisesta jne. Johtajakoulutuksesta voi olla hyötyä jos intin aikana aktiivisesti pyrkii kehittämään itseään johtajana. Oman kokemuksen perusteella sitä ei moni tee. En tehnyt minäkään, vaikka olisi kannattanut. Syväjohtamisen kulmakivet (tms) on sinänsä ihan ok settiä, mutta eipä sitä intissä kukaan arvostanut.
 

koponen

Kenraali
Baikalin esimerkkihaaste on tietyllä tavalla perverssi. Poliittisen järjestelmän ilmentymät johtajuudesta ovat hyvin erikoinen ja tavanomaisesta johtamisrakenteesta voimakkaasti poikkeava erikoistapaus. Perinteisempää johtajuutta löytyy minusta puoluejohtajista (siis siinä roolissaan, ei ministereinä) ja muista ns. yhden isännän toimijoista. Varsinaisen henkilökohtaisen johtajuuden esimerkkejä arvioitavaksi nostaisin mieluummin muualta kuin oligopolistisen ja varjorakentein johdetun poliittisen teatterin huipulta. Vaikkapa tuntemistanne yrityksistä, sellaisista jotka toimivat aidosti kilpailluilla markkinoilla*.

* Minua sylettävät tavattomasti kaikki "kilpailluilla" markkinoilla osaamattomalta tai yhteistyöhaluiselta julkissektorilta rahaa kuppaavat loiset. Ja niitä on pirusti. En voi syyttää pyytäjiä, antajat taas...
 

baikal

Supreme Leader
Totta. Esimerkki on "väärä", ja juuri näin: vapaan kilpailun alttarilla on pakko osata oikeasti, ei ole tukena mitään immelmannia, ei juurikaan organisaatiota eikä ehdollistettua työväkeäkään. Koponen on oivallinen sparraaja.
 
Top