HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

[RohrEins]

Lehden nykyinen päätoimittaja lupaa tukea lehden nykyistä toimittajaa, yksikkömuodossa.
Ilkeämieliset voisivat luulla, ettei muilla tuomituilla ole enää Hesarin mielestä väliä, kun ovat jo saaneet kenkää talosta.

 

[EK]

Pari henkilökohtaista toteamusta koko jutusta.

1) Nykyinen laki on perseestä. Mikä päätoimittaja se on, jolla ei ole myös vastuuta jutun julkaisemisesta? Jos olisin tutkiva journalisti, miettisin alan vaihtoa, koska nyt ei olisi mitään perälautaa. Päätoimittaja voi antaa luvan julkaista jutun, vaikka tietää toimittajan joutuvan kuseen. Ennen oli pakko pohtia tarkemmin.

2) PV:n toiminta on vähintään omituista. Halminen lähettää viestin, että "Minulla on hallussani arkaluontoista materiaalia, mitä teen?" ja vastaus on, että "Vitun sama, tee mitä lystäät!" Jos Kari antoi Halmiselle puhtaat paperit asiassa, minäkin annan.

3) Hesarin arvostelukyky petti. Punaleima-materiaalia ei julkaista tällaisessa tilanteessa. Jos kyse olisi sotilasvallankaappauksen valmistelusta, asia olisi toinen, mutta ei nyt.

 

[YliKoo]

Seiska tai ei

https://twitter.com/x/status/1941031519079801231

Näin salaisia papereita HS:n toimittajilla oli: ”Suoraa uhkaa Puolustusvoimien henkilöstölle”

Helsingin Sanomien toimittajat olivat aikeissa paljastaa Suomen maanpuolustuksen turvallisuussalaisuuksia kuuden eri artikkelin verran. Hovioikeuden mukaan toimitus jätti loput viisi juttua julkaisematta vain julkisen kohun ja Puolustusvoimien tekemän rikosilmoituksen vuoksi.

www.seiska.fi

eri kategorioiden turvallisuussalaisuuksia.

– Salassa pidettävien tietojen julkaisemisen pääasiallinen motivaatioperusta näyttää olleen toimittajien henkilökohtaisen ammatillisen ihailun ja arvostuksen lisääminen. Tietojen julkaisemiseen ei ollut liittynyt tai edes väitetty liittyneen mitään EIT:n hyväksymää perustetta, kuten tarvetta saattaa julkisuuteen viranomaisten laitonta menettelyä tai muita väärinkäytöksiä, syyttäjä esitti.

Muutamassa kohdassa on myös suojaustaso 1 -aineistoa.

Tässä muutamia esimerkkejä salaisten asiakirjojen sisällön vahingollisuudesta, joista HS:n toimittajat suunnittelivat useita artikkeleita.

Hovioikeuden mukaan perusteet näille sisältöväitteiden vaarallisuudelle näytettiin toteen.

Asiakirja D, mikäli sisältö tulee julki: ”Ulkovallat pystyvät saadun tiedon perusteella kohdentamaan oikein tiedusteluaan ja sotilaallista vaikuttamistaan”.

Asiakirja E: ”Ulkovallat voivat väistää Puolustusvoimien toimintaa. Tämä voi johtaa merkittävään vahinkoon ulkoiselle turvallisuudelle ja maanpuolustuksen edulle”.

Asiakirja H: ”Auttaa vastustajaa arvioimaan Puolustusvoimien tietyn organisaation suorituskykyä. Lisäksi ulkoisen turvallisuuden kannalta julkaistu tieto paljastaa yksilöityjä tehtäviä ja organisaation osien vahvuuksia ja sijoituspaikkoja, joita vastustaja voi käyttää suorituskyvyn arviointiin sekä tiedustelun ja aseellisen vaikutuksen kohdentamiseen organisaation kriittisiin osiin”.

Asiakirjat M ja N: ”Tietojen julkaiseminen voi johtaa vastustajan toimintatapojen muutokseen ja aiheuttaa sillä tavoin merkittävää vahinkoa ulkoiselle turvallisuudelle. Tietojen julkaiseminen on myös mahdollistanut vihamielisen vaikuttamisen ja maalittamiseen. Tällöin sotilastiedustelun kyvyt ja resurssit eivät ole täydessä käytössä”.

Asiakirja O2: ”Osa tiedoista on suojaustasoa 1 eli tiedon julkaiseminen voi aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa maanpuolustuksen edulle. Esitetyn selvityksen perusteella artikkelissa on lainattu salassa pidettävän asiakirjan kysymyksessä olevaa kohtaa sanasta sanaan ja ilmoitettu kohdan lähteeksi erityisen salaiseksi leimattu Puolustusvoimien asiakirja”.

Asiakirja R: ”Asiantuntijoille julkaistu tieto voi myös paljastaa, mitä tietoja ja millä tiedustelumenetelmillä sotilastiedustelu on kyennyt niitä hankkimaan”.

Asiakirja S: ”Julkaistu tieto auttaa ulkomaisia tiedustelupalveluja tiedustelun kohdentamisessa ja vaikuttamisen suunnittelussa poikkeusoloissa”.

Asiakirja Y: Julkaistu tieto on aiheuttanut suoraa uhkaa Puolustusvoimien henkilöstöä ja toimintaa kohtaan.

Asiakirja Z: ”Kysymys on varsin yksityiskohtaisista tiedoista, kyvykkyyksistä. Tiedot ovat sellaisia, että sotilastiedustelun kohteet pystyvät niiden avulla välttämään niihin kohdistuvia operaatioita. Tämä on omiaan vahingoittamaan Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien hoitamista ja Suomen maanpuolustuksen etua”.

Konkreettinen vaara​

HS:n toimituksessa oli sotilastiedusteluaiheesta suunniteltuja jatkojuttuja, joiden työotsikot olivat: Yhteistyö, Vankilento, Valetukiasema, Henkilötiedustelun kouluttaminen ja kriisinhallinta sekä Karkotukset.

– Juttua oli lisäksi valmisteltu ainakin vuoden ajan, mikä ilmensi teon vakaata suunnitelmallisuutta.

- Menettelyn paheksuttavuutta lisäsi se, että toimittajien motiivina näyttää olleen ainoastaan salassa pidettävien tietojen paljastaminen jonkinlaisen journalistisen arvostuksen saamiseksi. Tosiasiassa menettely oli ollut kaukana aidosta tutkivasta journalismista.

Samalla hovioikeus otti kantaa myös sananvapauteen.

– Toisaalta demokraattinen yhteiskunta ja vapaat tiedotusvälineet sen osana eivät voi säilyä, jos sananvapautta käytetään siten, että se murentaa tarpeettomasti valtion ulkoista turvallisuutta suhteessa mahdollisesti vihamielisiin tahoihin.

 

[Vonka]

En ole koskaan aiemmin nähnyt Seiskassa oikeaa juttua, mutta tuohan on edellä kaikkia muita. En tiedä, onko HS niin mahtava, kun muu media on ihan lammas.

Uskoisin, että Halminen määrättiin tuohon hommaan ollessaan talossa töissä. Pietiläinen on se napatukki.

 

[YliKoo]

PB:n tulkinta siitä, miksi muuten media ei ole oikein innostunut kaivelemaan maanpetostuomioiden taustoja. Ei välttämättä väärä veikkaus:

Syy sille, että näitä tietoja ei ole aiemmin noussut esiin lienee siinä, että muut mediat/toimittajat häveliäästi suojelevat HS:n mainetta – ja pelkäävät samalla menettävänsä työmahdollisuuksia, jos suututtavat alansa halutuimman työnantajan. Onneksi on Seiska.

 

[Museo]

Seiskasta löytyi yksi vanhan liiton iltapäivälehden entinen toimittaja joka muisti vielä miten kirjoitetaan kun törmäsi kunnon juttuun.