Huoltovarmuus

Samses

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kiinnostava artikkeli huoltovarmuudesta HS:ssä.

Liittyy läheisesti täälläkin vilkkaana käyvään keskusteluun kokonaismaanpuolustuksesta, joten modet heittäkää tarpeen mukaan tämä sopivampaan ketjuun.

En laita tänne koko artikkelia koska on maksullisten artikkelien alueella, mutta 5 juttuahan saa lukea viikossa ihan ilmatteeksi.

Pari huomiota:

- viljaa on jemmassa vuodeksi
- monia lääkkeitä on varastossa 3-10 kk tarpeisiin
- tiettyjä maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta oleellisia tarvikkeita (mm. rokotteet ja tulitikut) ei tehdä Suomessa lainkaan.

http://www.hs.fi/paivanlehti/#kotimaa/Viljaa+piilossa+pahan+p%C3%A4iv%C3%A4n+varalle/a1364097108811
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Samses kirjoitti:
Kiinnostava artikkeli huoltovarmuudesta HS:ssä.

Liittyy läheisesti täälläkin vilkkaana käyvään keskusteluun kokonaismaanpuolustuksesta, joten modet heittäkää tarpeen mukaan tämä sopivampaan ketjuun.

En laita tänne koko artikkelia koska on maksullisten artikkelien alueella, mutta 5 juttuahan saa lukea viikossa ihan ilmatteeksi.

Pari huomiota:

- viljaa on jemmassa vuodeksi
- monia lääkkeitä on varastossa 3-10 kk tarpeisiin
- tiettyjä maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta oleellisia tarvikkeita (mm. rokotteet ja tulitikut) ei tehdä Suomessa lainkaan.

http://www.hs.fi/paivanlehti/#kotimaa/Viljaa+piilossa+pahan+p%C3%A4iv%C3%A4n+varalle/a1364097108811
Seuraava artikkeli sanoo, että öljyä on maahantuojilla vähintään 2kk:n varasto.
 

Samses

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
SJ kirjoitti:
Samses kirjoitti:
Kiinnostava artikkeli huoltovarmuudesta HS:ssä.

Liittyy läheisesti täälläkin vilkkaana käyvään keskusteluun kokonaismaanpuolustuksesta, joten modet heittäkää tarpeen mukaan tämä sopivampaan ketjuun.

En laita tänne koko artikkelia koska on maksullisten artikkelien alueella, mutta 5 juttuahan saa lukea viikossa ihan ilmatteeksi.

Pari huomiota:

- viljaa on jemmassa vuodeksi
- monia lääkkeitä on varastossa 3-10 kk tarpeisiin
- tiettyjä maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta oleellisia tarvikkeita (mm. rokotteet ja tulitikut) ei tehdä Suomessa lainkaan.

http://www.hs.fi/paivanlehti/#kotimaa/Viljaa+piilossa+pahan+p%C3%A4iv%C3%A4n+varalle/a1364097108811
Seuraava artikkeli sanoo, että öljyä on maahantuojilla vähintään 2kk:n varasto.
Plus valtion öljyvarastot, joiden koko lienee hys-hys.
 

OldSkool

Kapteeni
Lahjoittaja
Tärkeä asia, ehdottomasti. Mutta mitä me voidaan tästä(kään) oikeasti tietää? Täydellisempiä listoja aiheesta ei ole kuin jossain hys-hys, eihän tuo lehtijuttukaan niitä ruvennut listaamaan. Kriittisiä tuotteita ja tarvikkeita voidaan ilmoittaa täällä tråådilla ja kärvistellä jollain nippelitiedolla kuten että "miksei sähkö-, kaapeli- ja kaivinkonefirmat varastoi tyypin 400 KV-HD muuntajaa tarvikkeineen jokaisessa rautatien risteyksessä".

Olisikohan oleellisempaa suunnata keskustelua siihen kokonaismaanpuolustuksen järjestelyihin tai kysymyksiin.
Onko Huoltovarmuuskeskus jäänne 70-luvulta, jolloin yhteiskunnassa oli suurempi omavaraisuus (??) ja samalla enemmän valtaa tuotantoon ja toimittajiin?
Onko tuo organisaation nimi "Huoltovarmuus" jo tavallaan yliluvattu? Lienee enemmän "huoltokriisin ennustus- ja seurantakomitea" ??
Mikä on sotilaallisen maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden suhde? Miksi ne on ihan eriillään jos nykyajan ValmPr/Mek kuitenkin on täysin riippuvainen hyvin monesta tuontitavarasta, joita ei edes haluta/kannata varastoida?
Mihin suuntaan maailma ja ilmasto on menossa, ja voiko EU-liiketoimintaympäristössä varastoida kattavasti yhden talven selviämistä varten välttämättömiä tarvikkeita?
Menemättä yksityiskohtiin, noihin en osaa sanoa kuin MUTU-mielipiteen. Että en tunne asiaa läheskään tarpeeksi, ja epäilen että "kansalaista hieman sumutetaan". Lieneekö tiivistä yhteenvetoa missään julkisuudessa?
 

Samses

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
OldSkool kirjoitti:
Tärkeä asia, ehdottomasti. Mutta mitä me voidaan tästä(kään) oikeasti tietää? Täydellisempiä listoja aiheesta ei ole kuin jossain hys-hys, eihän tuo lehtijuttukaan niitä ruvennut listaamaan. Kriittisiä tuotteita ja tarvikkeita voidaan ilmoittaa täällä tråådilla ja kärvistellä jollain nippelitiedolla kuten että "miksei sähkö-, kaapeli- ja kaivinkonefirmat varastoi tyypin 400 KV-HD muuntajaa tarvikkeineen jokaisessa rautatien risteyksessä".

Olisikohan oleellisempaa suunnata keskustelua siihen kokonaismaanpuolustuksen järjestelyihin tai kysymyksiin.
Onko Huoltovarmuuskeskus jäänne 70-luvulta, jolloin yhteiskunnassa oli suurempi omavaraisuus (??) ja samalla enemmän valtaa tuotantoon ja toimittajiin?
Onko tuo organisaation nimi "Huoltovarmuus" jo tavallaan yliluvattu? Lienee enemmän "huoltokriisin ennustus- ja seurantakomitea" ??
Mikä on sotilaallisen maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden suhde? Miksi ne on ihan eriillään jos nykyajan ValmPr/Mek kuitenkin on täysin riippuvainen hyvin monesta tuontitavarasta, joita ei edes haluta/kannata varastoida?
Mihin suuntaan maailma ja ilmasto on menossa, ja voiko EU-liiketoimintaympäristössä varastoida kattavasti yhden talven selviämistä varten välttämättömiä tarvikkeita?
Menemättä yksityiskohtiin, noihin en osaa sanoa kuin MUTU-mielipiteen. Että en tunne asiaa läheskään tarpeeksi, ja epäilen että "kansalaista hieman sumutetaan". Lieneekö tiivistä yhteenvetoa missään julkisuudessa?
Hyviä kysymyksiä. http://www.huoltovarmuuskeskus.fi on tietysti täysin julkinen saitti, mutta yhtä lailla itsestäänselvästi, eipä sieltä mitään numeroita tai muita tarkkoja tietoja löydy. Ja hyvä niin, olisin varsin huolestunut jos löytyisi...:a-rolleyes:
 

Pullosorsa

Luutnantti
Kuluttaako suomalaiset vähemmän viljaa kuin aiemmin vai miksi varmuusvarastoja aiotaan pienentää?

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/viljan-varmuusvarastoja-karsitaan-1.39055
 

Väijyttäjä

Korpraali
Globalisaatio haastaa huoltovarmuuden
Eemeli Peltonen | Julkaistu 24.10.2013 | Muokattu 24.10.2013

‹›

Soneran julkishallinnosta vastaavan johtajan Krister Kaipion mukaan työ huoltovarmuuden ylläpitämiseksi mielletään yrityksissä arvokkaaksi.
Kuva Puolustusvoimat , Konsta Linkola / Combat Camera

Valtio ja elinkeinoelämä tekevät tiivistä yhteistyötä huoltovarmuusasioissa. Yritykset saavat konkreettista hyötyä osallistumisestaan.

Talouden kansainvälistyminen on tuonut uusia haasteita suomalaiselle huoltovarmuudelle. Valtion on entistä enemmän pyrittävä yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa uusien haasteiden ja uhkien torjumiseksi ja kotimaan huoltovarmuuden turvaamiseksi.

– Huoltovarmuus riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin pystymme sopeutumaan nykyiseen, uuteen maailmanjärjestykseen ja kuinka osaavia ja kilpailukykyisiä olemme tässä maailmassa, toteaa Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja
Ilkka Kananen.

Huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä ylläpitää yhteiskunnan keskeisiä toimintoja ja väestön elinmahdollisuuksia vakavissa häiriö- ja poikkeustilanteissa. Suomessa vastuu huoltovarmuuden ylläpidosta, kehittämisestä ja rahoituksesta on Huoltovarmuuskeskuksella. Suomalaisen huoltovarmuuden erityispiirre on huoltovarmuuden perustuminen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyölle.

– Pääomasijoittajat ja tytäryhtiötalous ovat esimerkkejä globalisaation aiheuttamista uhista, jotka vaikeuttavat huoltovarmuuden järjestelemistä. Pääomasijoittajat eivät ole kiinnostuneet pitkän aikavälin teollisesta kehittämisestä, vaan lyhyestä voitontavoittelusta, Kananen kuvailee

Tytäryhtiötaloudessa Kanasen mukaan päätöksenteko karkaa Suomesta, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti huoltovarmuuden kannalta keskeisen infrastruktuurin ylläpitoon ja toimivuuteen.


Globalisaatio tuo vaihtoehtoja

Globalisaatiota ei kuitenkaan voida nähdä vain negatiivisena asiana Suomen huoltovarmuudelle. Kansainvälistyminen luo uusia mahdollisuuksia toteuttaa ja järjestellä huoltovarmuutta.

– Kansainvälistymisellä on se positiivinen puolensa, että se tarjoaa lisää erilaisia toimintamalleja ja hankintakanavia verrattuna tilanteeseen, jossa toimintaa olisi vain yhdessä maassa, Kananen tiivistää.

Valtio on lainsäädännöllä asettanut kriittisille aloille varautumisvelvoitteita, jolloin yritysten on käytännössä pakko huolehtia huoltovarmuudesta. Silti suurin osa valtion ja elinkeinoelämän yhteistyöstä perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Mikä saa yrityksen panostamaan aikaa ja rahaa yksittäisen valtion huoltovarmuuteen?

– Työ huoltovarmuuden parissa koetaan yritysmaailmassa arvokkaaksi ja tärkeäksi. Huoltovarmuuden sateenvarjon alla nähdään mahdollisuus kehittää palvelujen laatua ja toiminnan jatkuvuutta, jotka ovat yrityksille elintärkeitä asioita, Soneran julkishallinnosta vastaava johtaja Krister Kaipio kertoo.

Huoltovarmuustyön seurauksena yritykset oppivat toimimaan isojenkin katkosten ja häiriötilanteiden edessä. Tämä on niin kuluttajan, kuin yrityksenkin etu.

– Erilaiset häiriötilanteet ovat osa normaalia liiketoimintaa, joihin täytyy suunnitelmallisesti varautua. Palveluiden pitää toimia poikkeustilanteissakin, Kaipio jatkaa.


Omistajuudella on merkitystä

Sonera on yksi huoltovarmuuden kannalta kriittisistä yrityksistä. Sen tärkeästä roolista kertoo myös yhtiön oma panostus huoltovarmuuden eteen.

– Suomen organisaatiossamme on useita työntekijöitä, jotka kokopäivätoimisesti tekevät työtä huoltovarmuuden ja sitä kautta jatkuvuuden kehittämisen parissa. Konsernitasolla heitä on vielä enemmän, Kaipio kertoo.

Kanasen mielestä on selvää, että yritysten tulee saada jotkin konkreettista yhteistyöstä valtion kanssa huoltovarmuusasioissa. Yritykset eivät enää uhraa aikaa ja resursseja asialle pelkässä isänmaallisuuden hengessä. Entäpä jos yritys onkin täysin kansainvälisessä omistuksessa?

– En näe mitään syytä sille, mikseivät olisi mukana tässä toiminnassa. Huoltovarmuustyö on voimavara yrityksille, Kaipio vastaa. Kanasen mukaan erityisen tärkeillä aloilla valtion omistajuus on kuitenkin edelleen ehdottoman
tärkeää, jotta huoltovarmuus säilyisi.

– Joissakin tapauksissa valtion omistajuus on perusteltua huoltovarmuuden turvaamiseksi. Näin on esimerkiksi kaasu-, sähkö- ja öljyhuollossa. Käytännössä valtionomistus on aina viimekätinen keino turvata huoltovarmuus, Kananen
summaa.
http://www.puolustusvoimat.fi/fi/Ruotuvaki/Etusivu/?urile=wcm:path:/su puolustusvoimat.fi/Puolustusvoimat.fi/Ruotuvaki-lehti/Etusivu/


Globalisaatio uhkana huoltovarmuudelle
Julkaistu: 25.10.2013

Talouden kansainvälistyminen on tuonut uusia ongelmia suomalaiselle huoltovarmuudelle. Valtion on entistä enemmän hakeuduttava kompromisseihin elinkeinoelämän kanssa kotimaan huoltovarmuuden turvaamiseksi.

”Huoltovarmuus riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin pystymme sopeutumaan nykyiseen, uuteen maailmanjärjestykseen ja kuinka osaavia ja kilpailukykyisiä olemme tässä maailmassa”, sanoi Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Kananen uusimassa Ruotuväki-lehdessä.

”Pääomasijoittajat ja tytäryhtiötalous ovat esimerkkejä globalisaation aiheuttamista uhista, jotka vaikeuttavat huoltovarmuuden järjestelemistä. Pääomasijoittajat eivät ole kiinnostuneet pitkän aikavälin teollisesta kehittämisestä, vaan lyhyestä voitontavoittelusta”, hän toteaa.

Kansainväliset suuryritykset eivät lähtökohtaisesti uhraa aikaa ja rahaa kotimaiseen huoltovarmuuteen, ”isänmaallisuuden hengessä”.

Huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä ylläpitää yhteiskunnan oleellisia toimintoja, infrastruktuuria ja väestön selviytymismahdollisuuksia vakavissa poikkeustilanteissa. Huoltovarmuuskeskuksella on vastuu huoltovarmuuden ylläpidosta, kehittämisestä ja rahoituksesta Suomessa.

Onkin ilmeistä, että nykyisessä haavoittuvassa yhteiskunnassa monenlaiset varautumis- ja selviytymiskoulutukset ovat saaneet suurempaa suosiota kuin aikaisemmin, etenkin kaupunkiväestön keskuudessa. Yksinkertaisten varautumis- ja selviytymistaitojen pitäisi kuulua jokaisen perustaitoihin, mutta valitettavasti tiedostaminen ja osaaminen ovat heikentyneet viime aikoina.


Lähde: Ruotuväki
http://www.patriootti.com/globalisaatio-uhkana-huoltovarmuudelle/
 
https://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/vaitos-suomen-meriliikenteen-huoltovarmuudesta

Väitös Suomen meriliikenteen huoltovarmuudesta

Lippueamiraali (evp) Bo Österlundin on tehnyt sotatalouden tieteenalaan lukeutuvan väitöskirjan ”Suomen meriliikenteen huoltovarmuudelle asetetut tavoitteet ja niiden toteutuminen”
Se tarkastetaan 18. tammikuuta 2019 kello 12 Maanpuolustuskorkeakoulussa Santahaminassa.

Väitöskirjassa käsitellään Suomen ulkomaankaupan meriliikenteeseen nojaavan huoltovarmuuden tavoiteasettelun saavuttamisen, ylläpidon ja turvaamisen mahdollisuuksia sekä huoltovarmuustoiminnalle suunnattavia resursseja.
Johtoajatuksena on kautta koko tutkimuksen ollut analysoida, eritellä ja arvioida, onko Suomessa 2010-luvulla ollut käytettävissä riittävä, huoltovarmuusnäkökohdat täyttävä sekä omassa päätöksenteossa operoiva kauppa-aluskalusto.
Sen tulee olla viranomaislähtöisissä päätöksissä määritetty ja tavoitteeksi asetettu.

Ristiriita tavoitteissa ja resursseissa

Suomen ulkomaan meriliikenne toimii perusjärjestelyssä markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan ehdoilla.
Viranomaiset asettavat tavoitteet meriliikenteen huoltovarmuudelle, mutta valtion budjetissa ei osoiteta "korvamerkittyjä" meriliikenteen huoltovarmuustoimintaresursseja,
eikä toiminnalle määritetä konkreettisia tavoitteita.

Väitöstutkimuksen neljän keskeisen meriliikennemuuttujan tarkastelusta voidaan todeta, että Suomen kauppalaivaston kantavuus, joka ilmoitetaan tonneissa, ja tonniston alusmäärä ovat laskeneet 2000-luvulla. Nousevalla käyrällä ovat olleet tonniston vetoisuus, joka ilmoitetaan yksiköttömällä numeroarvolla, sekä tavarantuonti (vuodesta 2008 alkaen).

Ristiriita huoltovarmuuden tavoiteasettelun ja resurssipanostuksen välille syntyy, kun valtion tulo- ja menoarvioissa vuodesta 2010 alkaen on todettu, että Suomessa jo pelkästään huoltovarmuusnäkökohdat edellyttävät riittävän suurta kotimaista tonnistoa.
Oman kauppalaivaston tarvetta korostavat Suomen syrjäinen sijainti ja ulkomaankaupan riippuvuus merikuljetuksista Itämeren yli.
Tarvittavan tonniston määrittäminen edellyttää perusteina kuljetettavaa tonnimäärää, kuljetuskapasiteettia, kuljetuskykyä sekä merimaastoon sidottuja haku- tai vientimatkoja.
Nyt julkaistavassa väitöskirjatutkimuksessa on rakennettu laskukaavat tonnimeripeninkulmaperusteisen kuljetussuoritteen ja tonniston tarpeen määrittämiseksi.


Väitöskirja ehdottaa tarpeen ja kapasiteettien uudelleenmäärittelyä

Tavoiteasettelussa asetettu "riittävän" tonniston määrä riippuu vallitsevasta turvallisuus- ja meriliikennetilanteesta.
Meriliikenteen huoltovarmuuden edellyttämän tonniston määrittäminen edellyttää uhka- ja meriliikenneskenaariota.
Uhka on tarkastelun ja arvioinnin keskeinen elementti.
Tonniston määrittämistä ja riittävyyden tason asettamista ei voida käsitellä eikä määritellä "tyhjiössä".
Merenkulun ja merikuljetusten huoltovarmuutta, sen tarvetta ja sen edellyttämää kapasiteettia ei siten ole tähän mennessä määritelty oikealla tavalla.
Määrittely pitäisi tehdä uhkaskenaarioiden ohjaamana, ja sen tulee perustua relevantteihin lähtökohtiin.

Väitöstutkimuksen johtopäätöksenä on, että meriliikenteen huoltovarmuuden keskeisin tekijä, riittävä tonnisto, on riippuvainen ympäristömme turvallisuustilanteesta.
Tonniston kuljetussuoritteen tarpeen määrittämiseksi tulisi olla käytettävissä viranomaisten kokoamat, tarvittavat muuttujat sisältävät, yhteneväiset tilastot.
Kun näin ei ole, päädytään lähteen käytöstä riippuen erilaisiin päätösperusteisiin ja lopputuloksiin.

Valtioneuvoston vuonna 1988 alkaneet ja noin viiden vuoden välein tehtävät huoltovarmuuden tavoitepäätökset näyttävät kulkevan omia polkujaan.
Hallituksen vaihtuessa päätös ei näytä seuraavan aloittavan hallituksen hallitusohjelmaa.

Vastuuviranomaisten huoltovarmuustoiminnan turvaamisen perusteista näyttää puuttuvan huoltovarmuuden turvaamiseen kohdistuvan uhan torjunnan ja selviytymisen resurssimitoitus.
Meriliikenteemme toimintaedellytysten arviointi eri uhkaskenaarioissa mahdollistaisi huoltovarmuuden turvaamisen suunnittelun ja toimeenpanon.

Väitöstutkimuksen lopputuloksena voidaan todeta, että mikäli Suomi haluaa kehittää meriliikenteen huoltovarmuutta ja kasvattaa Suomen lipun alla purjehtivan tonniston kuljetusosuutta,
on ryhdyttävä toimenpiteisiin, asetettava konkreettiset tavoitteet ja ohjattava tarvittavat resurssit tavoitteiden saavuttamiseen.
 

BlackFox

Ylipäällikkö
Olen tästä jo vuosia varoittanut. Aikoinani jo työskennellessä operaattorille, sen johdolle.
Myös isot myrskyt ovat todistaneet huoleni oikeaksi.

Operaattoreilla on hirveästi puhelinmastoja, ne kaikki ovat varmistettu varavoimalla. Akustot riittävät kuitenkin vain noin muutaman tunnin.
Operaattorilla luotetaan siihen että mastojen pimenemiset sähkökatkon takia ovat yksittäisiä, tällöin sinne keretään viemään agrikaatti.
Ongelmia tuleekin heti kun mastoja pimenee samanaikaisesti paljon, tällöin ei ole agrikaatteja tarpeeksi eikä henkilökuntaa.
Sonera myös päättää kerätä johtoja myöden lankapuhelinverkon helvettiin.

Nyt vuodenvaihteessa ollut myrsky aiheutti muutamilla alueilla pahoja ongelmia kun mastot meni pimeiksi.

Ongelmallista on myös se että VIRVE, toimii näiden kautta ja kun masto ei ole hengissä, ei myös virve toimi ( Ei ole toista mastoa minne pystyy yhdistämään)
Kuopion lumikriisissä meni myös virve paikoin alas, myöhemmin armeija tuli apuun.
Operaattorit ei vapaaehtoisesti tee muuta kuin äärettömän minimin mitä laki vaatii.
Lakiin pitäisi saada muutoksia tältä osin.
 

hansai

Ylipäällikkö
Olen tästä jo vuosia varoittanut. Aikoinani jo työskennellessä operaattorille, sen johdolle.
Myös isot myrskyt ovat todistaneet huoleni oikeaksi.

Operaattoreilla on hirveästi puhelinmastoja, ne kaikki ovat varmistettu varavoimalla. Akustot riittävät kuitenkin vain noin muutaman tunnin.
Operaattorilla luotetaan siihen että mastojen pimenemiset sähkökatkon takia ovat yksittäisiä, tällöin sinne keretään viemään agrikaatti.
Ongelmia tuleekin heti kun mastoja pimenee samanaikaisesti paljon, tällöin ei ole agrikaatteja tarpeeksi eikä henkilökuntaa.
Sonera myös päättää kerätä johtoja myöden lankapuhelinverkon helvettiin.

Nyt vuodenvaihteessa ollut myrsky aiheutti muutamilla alueilla pahoja ongelmia kun mastot meni pimeiksi.

Ongelmallista on myös se että VIRVE, toimii näiden kautta ja kun masto ei ole hengissä, ei myös virve toimi ( Ei ole toista mastoa minne pystyy yhdistämään)
Kuopion lumikriisissä meni myös virve paikoin alas, myöhemmin armeija tuli apuun.
Operaattorit ei vapaaehtoisesti tee muuta kuin äärettömän minimin mitä laki vaatii.
Lakiin pitäisi saada muutoksia tältä osin.
Virvellä asia on täysin eri kuin mobiilioperaattoreilla.

Virvessä ei aseman sammuminen ole mikään katastrofi suotuisan taajuusalueensa vuoksi.
Isommille katkosalueille erillisverkot kykenee toimittamaan tilapäisiä tukiasemia ja generaattoreita(syöttövalmius olemassa)

Laskeppas huviksesi mitä se tunninkin lisävarmistusaika maksaisi maanlaajuisesti?
Kuorma on keskimäärin 2kw/asema
 

MoRsE

Kersantti
Plus valtion öljyvarastot, joiden koko lienee hys-hys.
http://en.people.cn/200509/09/eng20050909_207507.html Melko vanha uutinen, mutta se antaa jonkun verran informaatiota
 

krd

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Meriliikenneartikkeli:
https://ls24.fi/lannen-media/tutkimus-suomen-huoltovarmuus-riskirajoilla-iso-osa-tuonnista-vastaavista-kauppalaivoista-voi-haipya-kriisiaikana
Suomen lipun alla purjehtiva kauppalaivasto on niin pieni, että tuonti ja vienti joutuvat välittömästi vaikeuksiin, jos ulkomaalaista kuljetuskalustoa ei ole saatavissa nykyisiä määriä tai jotakin raaka-ainetta on saatavissa vain nykyistä kauempaa.

Meri on ylivoimaisesti tärkein kuljetusväylä. Se vastaa 80–90 prosentista tuonnin ja viennin arvosta ja tonneista Suomessa.

Tilanne on huoltovarmuuden kannalta yhä vaikeampi, jos kyse on poikkeusoloista tai kriiseistä, jotka voivat tukkia merireittejä.

Väitöskirja ja huoltovarmuusraportti varoittavat

Tätä viestiä tuovat lippueamiraali evp. Bo Österlundin väitöskirja ja Huoltovarmuuskeskuksen raportti merenkulun huoltovarmuudesta vuoteen 2030, jota on koonnut Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijaryhmä professori Lauri Ojalan johdolla.

– Jos raaka-aine haetaan jostain muualta, selviämmekö siitä? Suomenlahden alueelta haettaessa yksi alus tekee 100 keikkaa vuodessa. Etelä-Itämereltä haettaessa keikkoja on 50 vuodessa, Tanskan salmista haettaessa 25 vuodessa, Bo Österlund kuvaa logistista ongelmaa Lännen Medialle.

Huoltovarmuuskeskuksen raportissa kuvataan tilannetta, jossa Porvoon Kilpilahden satamaan tuotaisiin raakaöljy Venäjän Primorskin sijaan Hollannin Rotterdamista. Tällöin säiliöaluksia tarvittaisiin yhden sijaan neljä saman öljymäärän kuljettamiseksi.

Yhden konttilaivan korvaaminen vaatisi lähes tuhat rekkaa

Suomen kauppa-aluskanta on pienentynyt 2000-luvun ajan. Myös sen osuus on vähentynyt noin 30 prosenttiin Suomen tavaraliikenteestä meriteitse.

Suomen lipun alla liikkuvista aluksistakin neljännes on ulkomaalaisomistuksessa. Se lisää huoltovarmuusriskiä.

Meriliikennettä ei käytännössä voi korvata muilla keinoin. Yhden 1 500 kontin konttilaivan korvaamiseksi tarvitaan 20 junaa, joissa jokaisessa on 25 vaunua – tai peräti 940 täysperävaunurekkaa.

Jos Suomen 50 miljoonan tonnin tuonti haluttaisiin toteuttaa vain Suomen lipun alla kulkevalla miljoona tonnia kantavalla kauppalaivastolla, kaikkien alusten pitäisi tehdä yksi matka viikossa.

Huoltovarmuus ja hallitus marssivat eri tahdissa

Huoltovarmuussuunnittelu ja hallitus marssivat Österlundin mukaan eri tahdissa. Raportti huoltovarmuuden tarpeista on tehty vuodesta 1988 saakka viiden vuoden välein, kun hallitukset ovat vaihtuneet enintään neljän vuoden vaalikauden välein.

– Kukaan ei huolehdi tästä murtokohdasta. Kapulaa vaihdettaessa huoltovarmuus ei ole ollut ensimmäisenä rivissä, kuvailee Österlund sotilastermein.

Hallitusohjelmien julistuksista huolimatta Suomen lipun alla purjehtivan kauppalaivaston määrä on laskenut.

Österlundin mukaan huoltovarmuustavoitteissa ja niihin myönnetyissä määrärahoissa on ristiriita. Meriliikenteen huoltovarmuuden olisi katettava myös poikkeusolot, kuten valmiuslaissa todetaan.

Myös kriisit muualla voivat vaikuttaa

Meriliikenteen pullonkauloja maailmalla ovat muun muassa Tanskan salmet, Bosporinsalmi Turkissa, Suezin kanava Egyptissä, Malakansalmi Malesian ja Indonesian välissä ja Panaman kanava. Mitä lähempänä tällainen kulkuväylä sulkeutuisi, sitä enemmän vaikuttaisi Suomeen, kertoo Huoltovarmuuskeskuksen raportti.

Vuonna 2010 oli 16 päivän satamalakko. Öljynjalostus, elintarvike- ja kemianteollisuus pysähtyivät muutamassa päivässä.

Merikuljetuksista tulee kriisitilanteissa kalliimpia, hitaampia ja vaikeampia, jopa mahdottomia.

Varastoja on liian vähän Suomessa

Merenkulun huoltovarmuusongelmia voisi korvata riittävällä varastoinnilla, jotta häiriötilanteista päästäisiin yli varastotuotteilla.

Markkinataloudessa varastointia on kuitenkin vähennetty. Vastapainoksi kuljetusketjujen kapasiteettia pitäisi lisätä, mutta näin ei ole käynyt.

Siksi järjestelmä on hyvin herkkä häiriöille. Varsinkin varaosia on niukasti saatavilla.

– Missään ei tavaroita ole varastoitu samassa mittakaavassa kuin monta kymmentä vuotta sitten, sanoo Bo Österlund.

Österlundin mökiltä kaatui vuoden 2010 myrskyssä paljon puita. Hän aikoi aloittaa raivaustyöt, mutta moottorisahasta puuttui pultti.

– Menin äkkiä rautakauppaan, mutta osan saaminen kesti kaksi viikkoa. Se tilattiin Ruotsista.

Joitakin tuonnista saatavia raaka-aineita on kuitenkin enemmän varastossa.

Suomessa varastoidaan esimerkiksi raakaöljyä viiden kuukauden kulutusta vastaava määrä huoltovarmuuden vuoksi. Myös kivihiiltä varastoidaan kriisin varalle.

Ahvenanmaa tärkeä meriliikenteen suoja kriisioloissa

Ahvenanmaalla on monin tavoin merkitystä huoltovarmuuden kannalta, jos Suomi joutuu poikkeusoloihin tai kriisiin.

Ahvenanmaalaisten huolto pitää pystyä turvaamaan. Saarella on jonkin verran omaa kauppalaivastoa, mutta myös Suomen valtiolla on turvaamisessa rooli.

Ruotsista tavaravirta Suomeen pystyisi kulkemaan meritse Ahvenanmaan suojassa tai sen kautta.

Turvallisin reitti kriisiolosuhteissa voisi jatkua Ahvenanmaan jälkeen Ruotsin aluevesillä rannikkoa mukaillen Öölannin länsipuolelta kohti Tanskaa.

Meriliikenteen ohjaaminen ja johtaminen Ahvenanmaan kautta tai Ruotsin suojassa edellyttää Bo Österlundin mukaan suunnittelua ja tukeutumista ruotsalaisen meriliikenteen johtamiseen.

– Kuka tai mikä taho vastaa näistä valtakuntien rajoja ylittävistä järjestelyistä, kysyy Österlund väitöskirjassaan, jonka väitöstilaisuus on Maanpuolustuskorkeakoulussa perjantaina.

Kriisitilanteessa elintärkeää olisi siis rauhansopimuksen takia miehittämättömän Ahvenanmaan pitäminen Suomen hallinnassa.
 
Viimeksi muokattu:
Olen tästä jo vuosia varoittanut. Aikoinani jo työskennellessä operaattorille, sen johdolle.
Myös isot myrskyt ovat todistaneet huoleni oikeaksi.

Operaattoreilla on hirveästi puhelinmastoja, ne kaikki ovat varmistettu varavoimalla. Akustot riittävät kuitenkin vain noin muutaman tunnin.
Operaattorilla luotetaan siihen että mastojen pimenemiset sähkökatkon takia ovat yksittäisiä, tällöin sinne keretään viemään agrikaatti.
Ongelmia tuleekin heti kun mastoja pimenee samanaikaisesti paljon, tällöin ei ole agrikaatteja tarpeeksi eikä henkilökuntaa.
Sonera myös päättää kerätä johtoja myöden lankapuhelinverkon helvettiin.

Nyt vuodenvaihteessa ollut myrsky aiheutti muutamilla alueilla pahoja ongelmia kun mastot meni pimeiksi.

Ongelmallista on myös se että VIRVE, toimii näiden kautta ja kun masto ei ole hengissä, ei myös virve toimi ( Ei ole toista mastoa minne pystyy yhdistämään)
Kuopion lumikriisissä meni myös virve paikoin alas, myöhemmin armeija tuli apuun.
Operaattorit ei vapaaehtoisesti tee muuta kuin äärettömän minimin mitä laki vaatii.
Lakiin pitäisi saada muutoksia tältä osin.
Sen verran tarkentaisin, että operaattoreilla ei ole kaikissa tukiasemapaikoissa akkuvarmennuksia.
Akut ovat isokokoisia (auton akku on pieni tällaiseen akkuun verrattuna) ja niitä tarvitaan useita jotta kapasiteettia olisi riittävästi.
Ison koon takia kaikissa tukiasemapaikoissa ei ole edes tilaa akkuvarmistuspatteristolle.
Akut ovat myös kalliita ja niitä täytyy säännöllisesti huoltaa. Akkutilan rakentamisesta, akkujen ostamisesta, asentamisesta ja huoltamisesta koituu operaattoreille iso lasku kun tukiasemapaikkoja on tuhansia.
Akkuvarmennukset tehdään vain tärkeisiin tukiasemapaikkoihin jotka kykenevät antamaan vikatilanteessa mahdollisimman hyvän peiton/palvelun mahdollisimman monelle ihmiselle/asiakkaalle.
Tukiaseman konfiguraatiosta ja kapasiteetista riippuen (tukiasemien radioyksiköt vievät todella paljon sähköä) akkupatteristo jaksaa syöttää tukiasemalle sähköä n. 4-6 tuntia.
Tämä riittää varsin hyvin normaalien sähkökatkosten ajan ja siihen akustot mitoitetaan. Tälläiset syys- ja talvimyrskyt ovat poikkeuksia.
On aivan mahdotonta varustaa tukiasemapaikkoja useiden sähkökatkospäivien varalle.
Operaattoreilla on jonkin verran agrigaatteja ja ne viedään poikkeustilanteissa sellaisille tukiasemapaikoille jotka antavat mahdollisimman laajan kuuluvuuspeiton.
Operaattorit myös sopivat keskenään, että agrigaatit viedään eri tukiasemapaikkoihin, että katastrofialueelle saataisiin edes jonkin operaattorin kuuluvuus hätäpuheluita varten.
On totta, että operaattorit kuta kuinkin tekevät vain lakisääteisen minimin koska ne ovat omistajilleen voittoa tuottavia yrityksiä eivätkä hyväntekeväisyyslaitoksia.

Virve-tukiasemat käyttävät samoja laitetiloja ja samoja antennimastoja kuin mitä operaattoreilla on. Mutta itse tukiasemat ja mastossa olevat antennit ovat Virve-järjestelmän omia (ei siis operaattoreiden).
Ja loppuu ne Virve-akutkin lopulta.



Virvellä asia on täysin eri kuin mobiilioperaattoreilla.

Virvessä ei aseman sammuminen ole mikään katastrofi suotuisan taajuusalueensa vuoksi.
Isommille katkosalueille erillisverkot kykenee toimittamaan tilapäisiä tukiasemia ja generaattoreita(syöttövalmius olemassa)

Laskeppas huviksesi mitä se tunninkin lisävarmistusaika maksaisi maanlaajuisesti?
Kuorma on keskimäärin 2kw/asema
Tuo on kyllä totta, että Virven signaali kantaa huomattavasti kauemmas kuin operaattoreiden käyttämät taajuudet.
Erillisverkoilla on jonkin verran agrigaatteja joita voi katastrofi-alueelle viedä sähköä tuottamaan ja paremman signaalikantavuuden takia Virve-kuuluvuus saadaan suht hyväksi nopeammin kuin mitä operaattoreiden kohdalla.
Tarvittaessa PV:ltä saadaan lisää agrigaatteja lainaksi.

Plus valtion öljyvarastot, joiden koko lienee hys-hys.
Ei ne kauhean hys hys ole.

http://www.oil.fi/fi/tietoa-oljysta-oljy-suomen-taloudessa/oljy-ja-huoltovarmuus

Öljy turvaa energiahuoltoa myös varapolttoaineena
Suomessa huoltovarmuuden rahoitus perustuu suurelta osin energiatuotteista kerättävään huoltovarmuusmaksuun, josta pääosa kertyy öljytuotteista.
Öljyllä on merkittävä rooli Suomen energiahuollon turvaamisessa erityyppisissä häiriötilanteissa, sillä se on myös muiden polttoaineiden kuten maakaasun varapolttoaine.
Öljyhuolto on Suomessa varmistettu kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen hyvin ja monipuolisesti.
Öljytuotteita pidetään varmuusvarastoissa ja kriisitilanteissa varmistetaan myös puolustusvoimien öljyhuolto.
Varautumisjärjestelmien ja vaihtoehtoisten hankintalähteiden ansiosta Suomen öljyhuolto ei ole tuontiriippuvaisuudestaan huolimatta erityisen kriisialtis.
Kokemukset ovat osoittaneet, ettei epävakaus tai edes vakava kriisi jollakin öljyn hankinta-alueella välttämättä johda öljyn saantihäiriöön, vaan lähinnä hinnan nousuun kriisin tai sen uhkan ajaksi.

Öljyn varmuusvarastointi
Öljyn osalta Suomi on mukana kansainvälisen energiajärjestön IEA:n ja EU:n varmuusvarastointijärjestelmissä (90 päivän varastointivelvoite).
Näiden varmuusvarastojen tarkoitus on varmistaa öljyn saatavuutta erilaisissa kriisitilanteissa.
Kansallisesti huoltovarmuuden tavoitteet öljyn ja maakaasun osalta on määrätty vielä vaativammin: on oltava 5 kuukauden keskimääräistä kulutusta vastaavat öljyn sekä maakaasua korvaavan öljyn varmuusvarastot.
Velvoitevarastot ovat maahantuojan omalla kustannuksellaan hankkimia varastoja, joiden käytöstä päättää Huoltovarmuuskeskus. Valtion varmuusvarastojen käytöstä päättää valtioneuvosto.
 

Old Boy

Kenraali
Kansallisesti huoltovarmuuden tavoitteet öljyn ja maakaasun osalta on määrätty vielä vaativammin: on oltava 5 kuukauden keskimääräistä kulutusta vastaavat öljyn sekä maakaasua korvaavan öljyn varmuusvarastot.
Velvoitevarastot ovat maahantuojan omalla kustannuksellaan hankkimia varastoja, joiden käytöstä päättää Huoltovarmuuskeskus
Meillä ei valitettavasti ole edes niitä 5 kk:n varmuusvarastoja, sillä tästä velvoitteesta poistettiin Kataisen paljon kiitellyn hallituksen aikana teollisuuden vaihtoehtopolttoaineen osuus. Siis maakaasua käyttävän
teollisuuden varaenergiaksi tarvitseman öljyn varmuusvarastointi. Päätöksen teki Katainen six-packeineen v. 2013 ainoastaan valtion rahantarpeen kattamiseen ja tietenkin toisten rahoilla. Öljytuotteiden hintaan nimittäin on sisältynyt ja sisältyy edelleen varmuusvarastointimaksu. Edellisen vuosikymmen hallitukset olivat aikaisemmin jo puolittaneet vuoden varmuusvarastot samasta syystä saadakseen tuloja budjettien tilkkeiksi.
 

BlackFox

Ylipäällikkö
Maata voi uhata valtava aurinkomyrsky
klo 15:39 | 26.10.2017


Kuvassa 2012 tallennettu auringonpurkaus. Tammikuussa taltioitu purkaus on voimakkain havaittu sitten vuoden 2003. Kuva: Nasa
Suomalaistutkijan mukaan suuret aurinkomyrskyt ovat vakava uhka, mutta niiden ennustaminen on vaikeaa.

Suuri hiukkaspurkaus uhkaa Maata Harvardin tutkijoiden tekemän tuoreen arvion mukaan.
Auringosta ryöppyää jatkuvasti suurienergiaisia hiukkasia, jotka sytyttävät revontulia osuessaan Maan magneetikenttään. Ryöppy voi häiritä myös satelliittien toimintaa ja radioliikennettä.
Ajoittain syntyy kuitenkin niin voimakkaita roihuja, että Maahan osuessaan ne voivat pimentää kaikki satelliitit, käräyttää sähköverkot ja käytännössä lamauttaa teknologiasta riippuvaisen nykymaailman kokonaan.

Edellisen kerran tämän mittakaavan myräkkä tapahtui 1859, kauan ennen satelliitteja ja internetiä. Lennätinyhteydet katkesivat ympäri maailmaa, laitteita kärähti ja langat kipinöivät. Revontulia katseltiin Karibialla asti.

Tapahtuma nimettiin Carringtonin myrskyksi englantilaisen tähtitieteilijä Richard Carringtonin mukaan.
Nyt Harvardin yliopiston tähtitieteilijät Avi Loeb ja Manasvi Lingam laskevat The Astrophysical Journalissa julkaistussa artikkelissaan, että Maata uhkaa seuraavan sadan vuoden aikana vähintään Carringtonin myrskyn kokoinen katastrofi ja mahdollisesti vielä suurempi.
Todennäköisyys sille, että tällainen purkaus tapahtuisi seuraavan kymmenen vuoden sisällä, on heidän mukaansa 12 prosenttia. Tähän lukuun on päädytty aiemmissakin tutkimuksissa.
Se tarkoittaisi tähtitieteellisen hintaluokan vaurioita, kun tuhannet satelliitit muuttuisivat hyödyttömäksi avaruusromuksi ja sähköverkkoja pitäisi rakentaa uusiksi.
Auringon roihut eivät ole suoraan elämälle haitallisia, sillä maan magneettikenttä ja otsonikerros suojaavat eläviä olentoja hiukkasilta ja uv-säteilyltä.
Loeb ja Lingam tarkastelevat kuitenkin vielä hurjemman myräkän syntyä. Heidän mukaansa on mahdollista, että Aurinko synnyttäisi niin sanotun superroihun.
Se olisi niin voimakas, että se voi jopa tuhota otsonikerroksen ja aiheuttaa massasukupuuttoja maapallolla. On viitteitä siitä, että menneisyydessä tapahtuneet aurinkopurkaukset, myös Carringtonin myrsky, ovat heikentäneet otsonikerrosta.
Kaksikon mukaan todennäköisyys ennennäkemättömän voimakkaalle auringonpurkaukselle olisi seuraavan sadan vuoden aikana yksi tuhannesta.
Kuulostaa hurjalta. Pitääkö tästä olla huolissaan, Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth?
”Carringtonin kokoluokan myrsky tänä päivänä olisi todella vakava tilanne. Sen kerrannaisvaikutukset olisivat isot, ja Suomessakin tällainen tapahtuma on nostettu kansalliseen riskiarvioon vakavaksi uhaksi. Harvinaisten aurinkomyrskyjen todennäköisyyksien arviointi on kuitenkin vaikeaa”, Palmroth rauhoittelee.
Puhumattakaan otsonikerrosta tuhoavasta superroihusta. Megaroihut ovat kuitenkin jossain määrin hypoteettisia. Niitä on havaittu muilta tähdiltä, mutta ei toistaiseksi Auringosta.
Jääkairanäytteistä ja muinaisten puiden vuosirenkaista voidaan kuitenkin jäljittää merkkejä menneisyyden suurista roihuista.
Lingamin ja Loebin mukaan jääkairanäytteistä voidaan päätellä, että todella massiivinen roihupurkaus on tapahtunut noin vuonna 775, ja seuraava voisi tulla 750 vuoden päästä.
Tällaisen roihupurkauksen hiukkasvuo olisi satakertainen Carringtonin myrskyyn verrattuna, ja todennäköisyys sellaisen syntymiselle seuraavan sadan vuoden aikana on yksi tuhannesta.
Myös tanskalainen tutkimusryhmä tutki muutama vuosi sitten jääkairanäytteitä ja päätteli, että otsonikerrosta vaurioittaneita roihupurkauksia on tapahtunut kaksi viimeisen tuhannen vuoden aikana.
Harvardin tutkijoiden ennustamalle supermyrskylle ei kukaan voi mitään. Pienemmiltä myrskyiltä Suomen sähköverkon pitäisi olla suojassa.
 

PM

Luutnantti
Sen verran tarkentaisin, että operaattoreilla ei ole kaikissa tukiasemapaikoissa akkuvarmennuksia.
Akut ovat isokokoisia (auton akku on pieni tällaiseen akkuun verrattuna) ja niitä tarvitaan useita jotta kapasiteettia olisi riittävästi.
Ison koon takia kaikissa tukiasemapaikoissa ei ole edes tilaa akkuvarmistuspatteristolle.
Akut ovat myös kalliita ja niitä täytyy säännöllisesti huoltaa. Akkutilan rakentamisesta, akkujen ostamisesta, asentamisesta ja huoltamisesta koituu operaattoreille iso lasku kun tukiasemapaikkoja on tuhansia.
Akkuvarmennukset tehdään vain tärkeisiin tukiasemapaikkoihin jotka kykenevät antamaan vikatilanteessa mahdollisimman hyvän peiton/palvelun mahdollisimman monelle ihmiselle/asiakkaalle.
Tukiaseman konfiguraatiosta ja kapasiteetista riippuen (tukiasemien radioyksiköt vievät todella paljon sähköä) akkupatteristo jaksaa syöttää tukiasemalle sähköä n. 4-6 tuntia.
Tämä riittää varsin hyvin normaalien sähkökatkosten ajan ja siihen akustot mitoitetaan. Tälläiset syys- ja talvimyrskyt ovat poikkeuksia.
On aivan mahdotonta varustaa tukiasemapaikkoja useiden sähkökatkospäivien varalle.
Operaattoreilla on jonkin verran agrigaatteja ja ne viedään poikkeustilanteissa sellaisille tukiasemapaikoille jotka antavat mahdollisimman laajan kuuluvuuspeiton.
Operaattorit myös sopivat keskenään, että agrigaatit viedään eri tukiasemapaikkoihin, että katastrofialueelle saataisiin edes jonkin operaattorin kuuluvuus hätäpuheluita varten.
On totta, että operaattorit kuta kuinkin tekevät vain lakisääteisen minimin koska ne ovat omistajilleen voittoa tuottavia yrityksiä eivätkä hyväntekeväisyyslaitoksia.
Olin vuonna 2002 kesälomanvietossa maaseudulla Unto myrskyn aikaan (5.7.2002). Tuolloin sähköt olivat poikki 2 viikkoa, mutta tukiasema toimi noin viikon sähkökatkon jälkeen. 2011 tapaninpäivän myrskyn aikaan olin samassa paikassa ja silloinkin meni sähköt. Muistaakseni tukiasemaan sai yhteyden n. 12 h. Tuossa välissä oli tullut lakimuutos joka lievensi vaatimuksia tukiasemien varavoimalle. Tämä on tietysti vain looginen muutos samalla, kun lankapuhelimista oltiin luopumassa.
 

skärdis

Ylipäällikkö
Tuossa välissä oli tullut lakimuutos joka lievensi vaatimuksia tukiasemien varavoimalle. Tämä on tietysti vain looginen muutos samalla, kun lankapuhelimista oltiin luopumassa.
Ei taida lankapuhelin pelittää senkään vertaa kun linjojen päälle kaatuneet puut katkovat linjat. Se on kerrasta poikki ilman mitään varoaikoja.
 

PM

Luutnantti
Ei taida lankapuhelin pelittää senkään vertaa kun linjojen päälle kaatuneet puut katkovat linjat. Se on kerrasta poikki ilman mitään varoaikoja.
Kokemuksia on lankapuhelimistakin haja-asutusalueella sähkökatkojen aikana. En varsinaisesti muista, että lankapuhelimen pätkiminen olisi ollut suuri ongelma. Sähkökatkon aikana puhelinyhtiön henkilöt kävivät lataamassa keskuksen akkuja. Ukkonen saattoi häiritä joskus toimintaa.

Puhelinkaapelihan oli tolpissa alimpana. Tyypillisesti puut jäivät nojaamaan sähkölinjojen päälle jolloin puhelinkaapelille ei tapahdu mitään. Toisaalta, vaikka koko asetelma tulisi alas, niin puhelinkaapeli jatkaa toimintaansa, jos ei mene poikki.
 

Mili

Luutnantti
Mitkä ovat tuonnissa ja viennissä suurimmat tarpeet kriisinajassa?
Luultavasti lääkkeet, ohjukset ja muut kehittyneet aseet voi vaikka lennättää, mutta malmit, tykistökranaatit, öljy tarvitsee tuoda laivalla tai rekalla.
Viennissä otaksun suurimman osan olevan sellua ja paperia joilla saadaan valuuttaa maahan?

Ruokaa, öljytuotteita ja kivihiiltä pitäisi varastoida niin että sitä riittää eikä tarvitse käyttää kuljetuskapasiteettia ja valuuttaa niihin akuutilla kriisinhetkellä.

Kivihiiltä voisi ostaa varalta ison kasan ja vaikka tehdä laskettelukeskus sen päälle. Sehän säilyy määrättömästi?
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tässäpä mitä mielenkiintoisin tutkimus. On selkeästi nähty tiettyä parantamisen varaa tilanteessa, joka sijoittuu normaaliajan ja toisaalta valmiuslakien käyttöönoton välivaiheeseen.
Helposti tulee mieleen, että onneksi suurimmat puutteet kriisiaikojen lainsäädännössä saatiin hoidettua edellisen hallituksen aikana...

----------------
Oikeusministeriö on teettänyt arvion viranomaisten toimivaltuuksien riittävyydestä vakavissa häiriötilanteissa. Selvityksessä on arvioitu, ovatko viranomaisten häiriönhallintaa koskevat toimivaltuudet ajanmukaisella tasolla vai olisiko säädöksiä joiltakin osin syytä tarkistaa.

https://oikeusministerio.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvitys-viranomaisten-toimivaltuuksista-vakavissa-hairiotilanteissa

Säädöstarpeet:

1. Puolustusvoimien antamasta virka-avusta annetut määräykset ovat päätöksentekomenettelyn osalta moniportaiset. Olisi perusteltua harkita säännösten kehittämistä niin, että päätös voidaan kaikissa oloissa tehdä oikea-aikaiseen reagoinnin edellyttämällä nopeudella (jakso 3.2.).

2. Sähköjärjestelmän kantaverkon järjestelmävastaavalle kantaverkonhaltijalle olisi perusteltua perustaa itsenäinen oikeus pyytää puolustusvoimilta virka-apua. Fingrid Oyj:n sähkön säännöstelyä koskevaa toimivaltaa koskevat säännökset olisi perusteltua sisällyttää sähkömarkkinalakiin (jaksot 3.2. ja 4.4.1).

3. Alueellisille sähkösiirtoyhtiöille tulisi antaa tarkempia määräyksiä toimin-nasta sähköpulatilanteessa ja pulasta toivuttaessa (sähkönjakelun priorisoinnin kriteerit, jakso 4.4.1).

4. Rahoitusalan varautumissäännöksiä olisi syytä täydentää perustamalla ehdotettu rahoitusalan häiriönhallinnan yhteistyöryhmä (jakso 4.3).

5. Olisi perusteltua tarkastella sektorikohtaisesti, pitäisikö viranomaisille antaa uusia valtuuksia ryhtymään toimenpiteisiin kyberuhkien torjumiseksi (jakso 4.5).

6. Väylävirastolle tulisi antaa nimenomainen toimivalta päättää tarvittaessa merenkulussa alusten avustamisjärjestyksestä esimerkiksi huoltovarmuusperustein, jos esimerkiksi jääolot ovat niin vaikeat, että jäänmuro-kapasiteetti ei riitä viivytyksettömään avustukseen kaikille avustusta tarvitseville (jakso 4.6.2).

7. Huoltovarmuusrahaston lainottovaltuuden enimmäismäärää olisi syytä korottaa nykyisestä 200 miljoonasta eurosta esimerkiksi kahteen miljardiin euroon (jakso 4.2).

8. Olisi perusteltua tehdä arvio Ulkomaankaupan hallinnosta sekä tarkkailu- ja suojatoimenpiteistä eräissä tapauksissa annetun lain (1521/1994) tarpeellisuudesta ja toimivuudesta (jakso 4.8).
 
Top