Laamanator
Eversti
Missään vaiheessa en ole väittänyt substanssiosaamisen olevan ainoa johtamisen perusedellytys, sillä se on vain yksi niistä. Esimerkiksi jääkäripataljoonaa ei johdeta menestyksellä ilman riittävää substanssiosaamista ja kokemusta pataljoonan ja yhtymän taistelusta. Tämän lisäksi on omistettava vielä riittävä johtamisosaaminen, joka on se työkalu, jolla asiat saadaan lopulta tapahtumaan sillä tavalla ja silloin kuin halutaan. Jos jompikumpi tai molemmat puuttuvat, niin homma ei vain toimi.
En myöskään nyt ihan ymmärrä, mikä maanpuolustuksesta tekee niin erilaisen tai poikkeuksellisen, paitsi siihen usein liitettyjen vahvojen mielikuvien osalta. Se on samanlaista eri johtoportaiden tasolla suoritettavaa suunnittelua, ihmisten ja asioiden johtamista sekä asioiden hoitamista kuin missä tahansa muuallakin. Toimialan harjoittaminen on vain monopolisoitu yhdelle firmalle ja myös toimintaympäristö saattaa joskus poiketa hieman siviilimaailman toimintaympäristöistä, mikä saattaa tehdä väkivaltakoneiston toiminnasta ulkomaailmalle hieman eksoottisen näköistä.
Puolustusvoimat on käytännössä kuin pieni yhteiskunta, johon mahtuu eri puolustushaarojen, aselajien ja toimialojen lisäksi laidasta laitaan yhtä ja toista toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että myös sen koko paletin hallitseminen vaatii hyvin laaja-alaista osaamista, kokemusta, näkemystä ja monenlaisia henkilöitä sitä pyörittämään. Useimmille edes jollain tasolla tuttu perusyksikkötason asento-lepo-käännökset ja tavoite kirkkaana mielessä syöksyen eteenpäin eivät kerro koko totuutta.
Puolustusvoimat on varmaan Suomen ainoa organisaatio tai yritys, jonka hallinnonalan asioita puidaan sosiaalisessa mediassa lähes ennen näkemättömällä innostuksella. Esimerkiksi Poliisihallitus olisi varmasti kiitollinen, jos saman tasoinen Puolustusvoimiin kohdistuva suuren yleisön innostus tuottaisi yhtä suuren määrän pieniä John Holmeseita ja kortteli-ilmiantajia rikosten tutkimiseen sekä ennaltaehkäisemiseen.
Tuskin hän edes suostuisi kenraalin hommiin...