Hyödyttömimmät asiat mitä teille koulutettiin vm-palveluksessa?

En muista tuota sahanpuru hommaa, mutta ainakaan sadetta se viitta ei pitänyt ; -)

Tuosta tuli mieleeni. Oppitunnilla kouluttaja takoi päähämme tietoa, että "Se on suojanaamari, ei kaasunaamari. Se suojaa kaasulta. Kaasunaamarilla annetaan sairaalassa potilaalle nukutuskaasua!"
Tämän jälkeen kuulin selkäni takaa kuiskauksen:
- Edelläopitun perusteella kuvaile sadeviitta.
:)
 
Kyllä sadelahkeet oli käytössä jo 80-luvun puolivälin jälkeen. Eivätkä olleet tuolloinkaan pakasta repäistyjä.
Tarkoitatko niitä "hauenleuoilla" housuntaskuihin kiinnitettäviä nilkkasuojia, koska siellä nilkoissa ne sadelahkeet olivat vartin jälkeen ellet varmistanut ylhäällä pysymistä viiksilangalla... tuon fixin jälkeen ne jopa pitivät sateen ulkopuolella ja muun kosteuden sisäpuolella...
 
Tarkoitatko niitä "hauenleuoilla" housuntaskuihin kiinnitettäviä nilkkasuojia, koska siellä nilkoissa ne sadelahkeet olivat vartin jälkeen ellet varmistanut ylhäällä pysymistä viiksilangalla... tuon fixin jälkeen ne jopa pitivät sateen ulkopuolella ja muun kosteuden sisäpuolella...
Kuvauksesi sopii varsin tarkasti muisteloni kohteena olleeseen varusesineeseen.
 
Miksi? Yksilö- ja joukon tasolla ei voi tietää onko kyseessä yksittäinen taktinen ase vai Armageddon. Kummassakin tapauksessa taistelun jatkaminen parantaa omia ja lähimmäisten eloonjäämismahdollisuuksia.
Tuo on justiinsa sitä pahaa aliarviointia joka syö motivaatiota.

Jopa kapinen ressu ymmärtää ne pidäkkeet jotka ydinaseen käytössä on. Jos pidäkkeet on ylitetty niin, että jossakin Kymijoen rannalla soditaan ydinasein niin ei tasan varmasti ole vain skärdiksen rintamalohkolle osunut sattumus. Korkeintaan pientä loiskintaa maailmanpolitiikasta.
 
Tuo on justiinsa sitä pahaa aliarviointia joka syö motivaatiota.

Jopa kapinen ressu ymmärtää ne pidäkkeet jotka ydinaseen käytössä on. Jos pidäkkeet on ylitetty niin, että jossakin Kymijoen rannalla soditaan ydinasein niin ei tasan varmasti ole vain skärdiksen rintamalohkolle osunut sattumus. Korkeintaan pientä loiskintaa maailmanpolitiikasta.

Suomi on liittoutumattomana huomattavasti todennäköisempi ydinasemaali "escalate to de-escalate" iskulle kuin vaikkapa Puola tai Saksa. Lisäksi, jos ydinsota on käynnissä mitäs se epätoivo auttaa kontra pysyminen osana organisoitua joukkoa jolla pystyy avustamaan järjestyksen pidossa - ja joka todennäköisimmin takaa ruokahuollon ym.

Suurvaltojen välinen sota, mikä olisi todennäköisin tilanne missä Suomi voisi joutua sotaan, voisi eskaloitua ydinsodaksi. Yksittäinen taistelija, johtaja tms. ei voi tietää mihin laajuuteen se päätyy. Varmaa on vain, että konfliktin jälkeenkin olisi elossa miljoonia suomalaisia.

Itse asiassa tulee mieleen, olisiko vastarinnan murtamiseen tehokas ase joku tavanomainen iso pommi, esimerkiksi "Kaikkien pommien isä". Fiksut ressut päättelevät räjähdyksestä ja sienipilvestä että ydinsota on alkanut ja paras mitä voi tehdä on murtautua lähimpään mökkkiin juomaan viinat...

 
Viimeksi muokattu:
Polkupyöräsulkeiset mainittu. Moniko pääsi kouluttautumaan suksisulkeisten avulla kohti korkealuokkaisen taistelijan moodia? :cool: Kehittävää toimintaa, joka oli varmasti osa johdonmukaista ja tehokasta ajan käyttämistä. Nauku nauku....kun ei aika riitä siihen ja siihen. Jälkikäteen katsottuna kouluttamisessa tai miksipä sitä halutaan sitten sanoakin oli monta kertaa tärkeintä halpuus. Sitä tehdä pökellettiin, mikä ei maksanut mitään ja ainoa kustannus oli kenties kasvanut ruokahalu.

Tuo ydinsotateema on asia, jota pitää tarkastella koko sivilisaation näkökulmasta. Minä en usko, että sivilisaatio on entisensä, jos käydään ansiokas ydinsodan poikanenkaan. Kyllä tuo tapahtuma rikkoisi perinteisen turvallisuuskäsitteen niin raskaalla tavalla, että se ei voisi olla jättämättä pahaa jälkeä. Japanissa on tästä aiheesta tehty tutkimusta ja suosittelen googlaamaan, jos oikeasti on tahtoa löytää kokemustietoa, eikä vain suomenlinnasatuja.
 
Polkupyöräsulkeiset mainittu. Moniko pääsi kouluttautumaan suksisulkeisten avulla kohti korkealuokkaisen taistelijan moodia? :cool: Kehittävää toimintaa, joka oli varmasti osa johdonmukaista ja tehokasta ajan käyttämistä. Nauku nauku....kun ei aika riitä siihen ja siihen. Jälkikäteen katsottuna kouluttamisessa tai miksipä sitä halutaan sitten sanoakin oli monta kertaa tärkeintä halpuus. Sitä tehdä pökellettiin, mikä ei maksanut mitään ja ainoa kustannus oli kenties kasvanut ruokahalu.

Tuo ydinsotateema on asia, jota pitää tarkastella koko sivilisaation näkökulmasta. Minä en usko, että sivilisaatio on entisensä, jos käydään ansiokas ydinsodan poikanenkaan. Kyllä tuo tapahtuma rikkoisi perinteisen turvallisuuskäsitteen niin raskaalla tavalla, että se ei voisi olla jättämättä pahaa jälkeä. Japanissa on tästä aiheesta tehty tutkimusta ja suosittelen googlaamaan, jos oikeasti on tahtoa löytää kokemustietoa, eikä vain suomenlinnasatuja.

No tokihan ilmavoimissa suksisulkeiset pidettiin, mutta vain yhden kerran. Hauskaa oli ihan kaikkien puolesta, harvoin siellä kuitenkaan naurettiin ääneen ja kouluttajatkin repeilivät. Ei paha.
 
Tuo ydinsotateema on asia, jota pitää tarkastella koko sivilisaation näkökulmasta. Minä en usko, että sivilisaatio on entisensä, jos käydään ansiokas ydinsodan poikanenkaan. Kyllä tuo tapahtuma rikkoisi perinteisen turvallisuuskäsitteen niin raskaalla tavalla, että se ei voisi olla jättämättä pahaa jälkeä. Japanissa on tästä aiheesta tehty tutkimusta ja suosittelen googlaamaan, jos oikeasti on tahtoa löytää kokemustietoa, eikä vain suomenlinnasatuja.

Valitettavasti päätöstä ydinaseiden käytöstä ei ole meidän käsissämme. Kukaanhan ei toivo ydinsotaa tai sotaa yleensäkään mutta pitäisin sellaiseen valmistautumista järkevänä puolustusvoimien koulutuksen, suunnitelmien ja väestönsuojelun osalta. Japanissahan hibakusha-tutkimusta on tehty pitkään, ongelmana on ollut lähinnä kontrolliryhmien puute, vertailuja vaikkapa Tokion tai Hampurin palopommitusten uhreihin ei ole tehty.

Näkisin myös ongelmallisena jos puolustuspolitiikassa - tai vaikkapa aktiivireserviläistenkin taholla - olisi käsitys että yksittäisen ydinaseen käyttö tarkoittaisi välitöntä siirtymistä Mad Max -skenaarioon tai antautumiseen.

Mutta entäpä ne suomalaiset jotka jäisivät jäljelle ydinaseiden käytön jälkeen - 5,5 miljoonaa, 5 miljoonaa, 4 miljoonaa? Pitäisikö heidät heittää susille?

Ihminen on yllättävän resilientti olio. Keskitysleireiltä selviytyneet jatkoivat elämäänsä - traumoineen.
 
RVL files, 80-luvun puoliväli:
330vrk palvelus metsäjäniksenä painottui lokakuun saapumiserällä valkoisen turkin aikaan. Suksilla oltiin ja paljon. Luultavasti huomattavasti enemmän kuin monissa muissa aselajeissa (220/330vrk sissiteltassa). Suksisulkeisiakin pidettiin muutaman kerran, mutta niiden kanssa ei täpehditty kovin kauaa kun toiminnan pääpainopiste oli maastotoiminnassa, jossa näitä ns. muodollisia koulutuksen osia ei hinkattu.

Suksiharjoittelulla oli kyllä merkitystä siinä mielessä, että tietyt maastossa tehtävät asiat hyötyvät siitä, että suksien päällä osataan olla ja että niillä osataan toimia eri tilanteissa. Lapinkäännöksen tekeminen siten, että ladulle ei jää kääntymisestä jälkiä on varsin hyödyllinen taito kun hiihdellään latuverkostoa ja harhautuksia. Vaikeusastetta voi lisätä ottamalla kantoon 35kg repun ja Lv217:n sekä morsmaikun. Mutta, joukko-osaston koulutushaaralla on merkitystä siinä, kuinka paljon ja millaista sukseeta on järkevää sujuttaa koulutukseen. Hiihtämisen ja suksilla sotimisen perustaidot tulisi kyllä jokaisen osata niin kauan kuin lumisia olosuhteita on.

Polkupyöräsulkeiset olivat myös mallia perusjutut kuntoon ja liikkeelle. Polkupyörän funktio oli toimia kesällä liikkumisvälineenä taisteluharjoituksiin paikasta A noin 40 km paikkaan B ja ryynäämisen jälkeen illalla takaisin ”kotiin”. Siihen riitti se, että kauramoottorimopot saatiin ensin muotoon, josta käännöksen jälkeen lähdettiin ryhmä kerrallaan mankeloimaan kohti määränpäätä.
 
No tokihan ilmavoimissa suksisulkeiset pidettiin, mutta vain yhden kerran. Hauskaa oli ihan kaikkien puolesta, harvoin siellä kuitenkaan naurettiin ääneen ja kouluttajatkin repeilivät. Ei paha.
Polkupyöräsulkeiset mainittu. Moniko pääsi kouluttautumaan suksisulkeisten avulla kohti korkealuokkaisen taistelijan moodia? :cool: Kehittävää toimintaa, joka oli varmasti osa johdonmukaista ja tehokasta ajan käyttämistä.
joukko-osaston koulutushaaralla on merkitystä siinä, kuinka paljon ja millaista sukseeta on järkevää sujuttaa koulutukseen. Hiihtämisen ja suksilla sotimisen perustaidot tulisi kyllä jokaisen osata niin kauan kuin lumisia olosuhteita on.
Tätä asiaa on katsottu kenties liikaa 2000-luvun ja etelän varuskuntien näkökulmasta. Kuten yllä sanottiin, ovat molemmat taidot tarpeellisia, jos joukko liikkuu suksilla tai fillareilla. Oletan että Sodankylässä ja Rajan Ivalossa pidetään suksisulkeisia edelleenkin. Tarkoituksena on saada sotajoukko ryhmittymään ja liikkumaan järjestyksessä; siis ihan sama peruste, jonka johdosta pidetään tavallisia sulkeisia. Vaikka nyt koulutettavat osaisikin lähteä liikkeelle ryhmittäin ja kulkea jonossa niin viimeistään marssiosuuden päättyessä syntyy kanaparvi tai joukko törmäilee polkupyörineen toisiinsa.

Suksisulkeisten pitämistä olisi ollut kiinnostavaa nähdä kovan kurin ja haudanvakavuuden 1920-luvulla. Moni varmaan muistaa kuinka niissä oli hauskaa sotilaiden kompastelllessa kuin Buster Keatonin mykkäfilmeissä. Varusmiesjohtajia ei voinu laittaa niitä pitämään, kun käskijä räjähtää nauramaan kiusallisen usein. Vaikeaa oli henkilökunnallakin. Pääasia olikin opettaa kaikessa rauhassa järjestyminen muotoon toisiin kompuroimatta. Jos vielä joku käännöskin onnistui, niin parin "Taakse poistu!" kaaoksen jälkeen olikin hyvä sanoa: "Lopetetaan tähän, kun tästä ei tule kerta kaikkiaan yhtään mitään."
 
Kyllä se taitaa olla niin että sulkeiset on jäänne jostain esihistoriallisista ajoista. Sulkeismuodoilla ja taistelutilanteessa käytettävillä etenemismuodoilla ei ole kauheasti tekemistä toistensa kanssa. Etenemismuotoja voidaan toki harjoitella "sulkeiskentällä", mutta ne perinteiset sulkeisharjoitukset ei kuulu ainakaan pidemmälle koulutuksen edetessä. Perusteet vaikka kolmiriviin ryhmittymiseen tai muodossa kulkemisesta pitää olla palveluksen lähdettyä käyntiin, mutta mitään turhaa tahtimarssin tai käännösten hiomista ei tarvita.

Sukset ja polkupyörät ovat välineitä joita käytetään joukkojen liikkeen edistämiseen. Uskoisin että parhaiten niiden käytön opettamiseen soveltuu jonkinlainen sovellettu liikuntakoulutus (varsinkin sukset), jossa siis on kouluttajana henkilö joka osaa välineiden käytön esimerkiksi pitkän harrastus/ammattiuran myötä. Koulutuksen lopullisena tavoitteena välineen hyvä käsittelytaito sodanajantehtävään liittyen, opitut niksit viedään lopulta käytännön tilanteisiin esim kohdattaessa vihollinen tai ilmauhka.

Jotenkin muistelen että omana varusmiesaikana sulkeisharjoituksia oli lähes joka viikko, vain silloin kun oli harjoituksia tai muuta tärkeämpää ohjelmaa niitä ei pidetty. Vuoteen mahtuu siis melkoinen määrä tiiviissä muodossa pönöttämistä.
 
Missä vaiheessa varusmiespalvelusta muuten herrat on päässeet nauttimaan sulkeisista viimeisen kerran? Ja tässä tarkoitan kunnolla läpi vedettyä harjoitusta, eli mitään yksittäistä muotoon ja taaksepoistu ei lasketa.

Itsellä tämä oli alikessuna uudessa varuskunnassa heti saapumisen jälkeen. Halusivat ilmeisesti ottaa tuoreilta alikessuilta luulot pois. Jalassa nahkasaappaat joita en aiemmin ollut edes nähnyt. Alakerran violettibaretit pyöritteli päitään kun ilmavoimien alikessuja poistutettiin.

Jossain 5 ja 6 kuukauden välillä siis.
 
En muista milloin oli viimeiset sulkeiset, mutta alokkaanahan noita ainakin jonkin verran tehtiin. Suhtauduin lajiin kuin joukkueurheiluun. Jos olin kulmamiehenä, niin yritin saada hommani tehtyä rivakasti, että muu muoto pääsee rakentumaan ympärille. Tietysti ne poistuttivat meitä joukkueita joskus tahallaan päin toisiaankin, ja muistan jyränneeni ylitse naapurijoukkueen kaverinkin, kun oltiin samoilla kiskoilla. Noh, meidän joukkueella oli minun mielestäni etuajo-oikeus… ;)

Sulkeisista ei jäänyt traumoja. ☝️
 
  • Tykkää
Reactions: aab
No yksi asia vielä, jalkaväkikoulutuksessa, joka tuntui hieman hassulta, sen atomiviitan lisäksi, oli että jotkut niistä käsimerkeistä edellytti kumpienkin käsien irroittamista aseesta. Varsinkin se ketjuun merkki - olis ollu paha tilanne kun koko ryhmä tekee sitä jeesus merkkiä ja oppositio avaa tulen edestä. No joke vaan, elekää kukaan nyt vaan pahastuko kommentistani.
 
Viimeiset sulkeiset oli kotiuttamispäivän aamuna, juuri ylennettynä vänrikkinä. Komppania, jonka ainoa varusmiesupseeri olin, muotoon ja 15 minuutin perussulkeiset taaksepoistumisineen. Lisämaustetta toi kouluttajaylivääpelin käskeminen muotoon mukaan, tuoreet jääkärit oli ihmeissään. Oltiin vähän jo etupeltoon suunniteltu tuon tekemistä kouluttajan kanssa, hän ei yllättynyt.
 
Missä vaiheessa varusmiespalvelusta muuten herrat on päässeet nauttimaan sulkeisista viimeisen kerran? Ja tässä tarkoitan kunnolla läpi vedettyä harjoitusta, eli mitään yksittäistä muotoon ja taaksepoistu ei lasketa.
Varmaankin jotain kuukautta ennen kotiutumista. Tuossa vaiheessa oli sellainen maku, että nyt on keksimällä keksitty jotain sisältöä noihin tyhjiin viikkoihin ja plörinäksihän nuo sulkeiset menivät, kun ketään ei kiinnostunut eikä varusmiesjohtajilla ollut kuin vain palanen auktoriteetistä jäljellä, etenkin vanhemman saapumiserän keskuudessa.
 
Se suojatumis koulutus sadeviitalla tuntui hieman hyödyttömältä. Käpyjä tuli joskus haravoitua, mutta so what, palkinnoksi sitten iso kasa kvkk’n vöitä valojuovilla.

On muuten paljon hyviä muistoja sekä varusmies että henkilökunnan kouluttajista. Nyt 30 vuotta sitten, ja nimet harmiksi unohtuneet, mutta naamat ja positiiviset kokemukset vielä hyvin muistan. Alikessut , koksut, vääpelit ja yli-luutnantit kannustavia ja reiluja, välittivät selvästi. Tuohon TomiDudin kysymkseen vaan.

Mie en ymmärrä tätä sadeviitta homma hyödyttömyyden morkkaamista
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Tätä asiaa on katsottu kenties liikaa 2000-luvun ja etelän varuskuntien näkökulmasta. Kuten yllä sanottiin, ovat molemmat taidot tarpeellisia, jos joukko liikkuu suksilla tai fillareilla. Oletan että Sodankylässä ja Rajan Ivalossa pidetään suksisulkeisia edelleenkin. Tarkoituksena on saada sotajoukko ryhmittymään ja liikkumaan järjestyksessä; siis ihan sama peruste, jonka johdosta pidetään tavallisia sulkeisia. Vaikka nyt koulutettavat osaisikin lähteä liikkeelle ryhmittäin ja kulkea jonossa niin viimeistään marssiosuuden päättyessä syntyy kanaparvi tai joukko törmäilee polkupyörineen toisiinsa.

Suksisulkeisten pitämistä olisi ollut kiinnostavaa nähdä kovan kurin ja haudanvakavuuden 1920-luvulla. Moni varmaan muistaa kuinka niissä oli hauskaa sotilaiden kompastelllessa kuin Buster Keatonin mykkäfilmeissä. Varusmiesjohtajia ei voinu laittaa niitä pitämään, kun käskijä räjähtää nauramaan kiusallisen usein. Vaikeaa oli henkilökunnallakin. Pääasia olikin opettaa kaikessa rauhassa järjestyminen muotoon toisiin kompuroimatta. Jos vielä joku käännöskin onnistui, niin parin "Taakse poistu!" kaaoksen jälkeen olikin hyvä sanoa: "Lopetetaan tähän, kun tästä ei tule kerta kaikkiaan yhtään mitään."

Kainuun prikaatilla kielsivät minulta sulkeisten pitämisen. AdHd jumalan armosta ja korpraali prikaatin komentajan armosta oli kuulemma liian paha yhdistelmä.
 
Back
Top