Hiekanjyvä Suomen suomettuneessa tukisukassa
Kauko Kare oli maamme halveksituin ja syrjityin journalisti, jota nyt on aika kunnioittaa.
Kauko Kare (1914-1996) oli tuottelias kääntäjä, kriitikko ja mielipidekirjailija, josta muotoutui ”Kekkoslovakian” kovasanainen arvostelija. Vasta nyt – mutta onneksi – hän on saanut elämänkertansa. Umpikujaan hänet ajoi sotien jälkeisen Suomen henkinen ilmapiiri. Kare toi esille presidentti
Urho Kekkosen palvonnan järjenvastaisia ilmentymiä. Hänen mielipiteilleen syntyi vähitellen houkutteleva, kasautuva tilaus. Kareen Nootti-lehti ja
Tähän on tultu –mielipidekirja herättivät tunteita ja kansakunnan henkistä tilaa häpeilevää ihmettelyä.
Historiantutkija
Jukka Tarkka on jälkikäteen todennut, että Kauko Kareen
Tähän on tultu –teosta muistutti paljolti puolitoista vuosikymmentä myöhemmin ilmestynyt
Tamminiemen pesänjakajat (1981), joka oli saman ilmentymän jatkumo. Journalistien ivallinen vastaanhangoittelu johti irtisanomisiin. Kare sai kenkää Suomalaisesta Suomesta (Kanavan edeltäjä) ja HS:n
Aarno Laitinen itseltään
Aatos Erkolta. Suhtautuminen noihin levottomiin painotuotteisiin oli maamme ”virallisissa” piireissä yhtäläinen: halveksimalla todistit olevasi yhteisen hyminän hyräilijä. Tämän osoitti muun muassa WSOY:n pääjohtaja
Hannu Tarmio paljastamalla pesänjakajien nimet: joukko HS:n poliittisia toimittajia! Tänään noita kahta Kekkosta ja hänen hoviaan ivailevaa kirjaa on syytä pitää sankaritekoina.
Eri mieltä –teokseen on koottu enemmän kuin tarpeeksi Kekkosen ajan kummallisia tapahtumia. Niiden uudelleen luettelointi auttaa muistamaan, miten tekopyhässä ilmapiirissä valtakuntamme eli. Esimerkiksi kuinka Tamminiemeen presidentin luokse menneet kokoomusnuoret kysyvät päämieheltämme: ”Eroaisimmeko kokoomuksesta?” Mihin presidentti: älkää. Tai kun kirjan ulkopuolella vuosituhannen vaihteessa kumarretaan jo uutta auktoriteettia: HS:n päätoimittaja ja konsernin omistaja kysyvät Venäjän johtoon nousseelta
Vladimir Putinilta: ”Mitä Suomen tulisi nyt tehdä?” Aivan kuten Pilli ja Pulla Pekka Töpöhännän keljulta Monnilta.
Osa tuosta maailmasta ei ole vieläkään kadonnut. Yhä – tänä päivänäkin – löytyy tuoreita muisteluksia siitä, miten auvoista oli elää ns. ”kotiryssien” siipien suojeluksessa ja laverrella näille kaikki paha, minkä tutuistaan vain tiesi: samalla rukoillen armoa ja hovikelpoisuutta.
https://www.verkkouutiset.fi/hiekanjyva-suomen-suomettuneessa-tukisukassa/#313238b3