Ilmansuuntien määritys ilman kompassia

T

Touhottaja

Majuri
Mites se meni. Muurahaiset tietää paremmin kuin me, ja kuittailee rakentamalla pesiään?

Viisarikellon (tai hahmotuskykyinen kellonajan perusteella) sen pystyi tekemään. Samoin tökkimällä tikkuja maahan, ja varjon kulkua (pituutta?) mulkkaamalla.

Mutta en muista enää tarkkaan :blush:

Tästä johtuen, arvotaan kaiken maailman suunnanlöytövinkkejä maalla, merellä ja ilmassa, yöllä, päivällä, kesällä ja talvella tähän.
 
Piti googlettaa, noista en ollut kuullutkaan.

http://survivalisti.wikispaces.com/Suunnistus+ilman+kompassia

Kuunsirppi:

Kun kuu näkyy vain osittain eli sirppimäisenä, kuvitellaan sirpin kärkien väliin viiva jota jatketaan alaspäin horisonttiin asti. Kohta jossa viiva kohtaa horisontin on suurinpiirtein etelässä. Keino on suuntaa antava, ei aivan tarkka.

Kuun valaistu puoli:

Jos kuu nousee ennen auringonlaskua, kuun valaistu puoli on länteen. Jos kuu nousee keskiyön jälkeen, kuun valaistu puoli on itään.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Foorumin nuoriso ei varmaan usko, mutta kovettu metsänkulkija "aistii" pääilmansuunnat, alitaju poimii selvästi iha ite asioita maastosta, joiden mukaan karhea pääilmansuunta-kartta on selvillä koko ajan. Toki kyseessä on aika lailla karkea juttu.

Meillä päin täällä Kainuun Prikaatin ja jonkin eteläisemmän Prikaatin saumakohdassa pätevät seuraavat hyvin:

harjut pääsääntöisesti luode-kaakko-suuntaisia

puiden oksisto lounas-painotteinen

kusiaispesät etelä-lounas

tietyt kasvustot kuten sanikkaislajit y l e e n s ä etelä-lounas

Kellonajat simppelisti: 0600 E 1200 S 1800 W 2400 N

Turkka Aaltonen ja Nalle Corander ovat laatineet aiheesta kirjoja.

Pääasia lienee, ettei edes yritä ahnehtia luonnonmerkeistä liian tarkkaa tietoa, pitää tyytyä epätäydelliseen tietoon. Epätäydellisyydessä yleensä kehittyy täydellinen suoritus.

Kuunsirpit ja tähtöset on ihan kivoja, mutta monestiko ne tähdet silloin näkyy, kun niiden pitäisi?
 
ai ni. Tarkista havaintosi mahdollisimman monesta merkistä, kaksi kolme riittää varmasti.
 
Tämä toimii itselläni; käytetty kymmenissä uusissa kaupungeissa ja maaseuduilla.

Aurinko nousee idästä, on keskipäivällä etelässä, laskee länteen. Toki voit tarkempaa suuntaa tarvittaessa katsoa kellosta, 6 tunnin välein ollaan aina pääilmansuunnassa. Korjaa tarvittaessa kesäaika aurinkoajaksi.

Katso isoa karttaa ja paina mieleesi rajaavat ja ohjaavat piirteet, jotka varmasti tunnistat luonnossa. Valtaväylät, joet ja muut vesistöt, muurit, metsät - mikä vain johon "osut" varmasti. Kulje suuntien mukaan ja pidä itsesi orientoituneena auringon suhteen.

Valmista tuli, aina löytää perille eikä koskaan tule disorientaatiota.

Pilvisellä säällä laita puukko / kynä kynnelle, pystyt lukemaan heikosta varjosta auringon suunnan.

Jos on näkyvyyttä, kannattaa käydä korkealla kohdalla lukemassa maisema näkömuistiin. Auttaa uskomattoman paljon.
 
koponen kirjoitti:
Tämä toimii itselläni; käytetty kymmenissä uusissa kaupungeissa ja maaseuduilla.

Aurinko nousee idästä, on keskipäivällä etelässä, laskee länteen. Toki voit tarkempaa suuntaa tarvittaessa katsoa kellosta, 6 tunnin välein ollaan aina pääilmansuunnassa. Korjaa tarvittaessa kesäaika aurinkoajaksi.

Katso isoa karttaa ja paina mieleesi rajaavat ja ohjaavat piirteet, jotka varmasti tunnistat luonnossa. Valtaväylät, joet ja muut vesistöt, muurit, metsät - mikä vain johon "osut" varmasti. Kulje suuntien mukaan ja pidä itsesi orientoituneena auringon suhteen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuo kartan mieleenpainaminen toimii myös kaupungissa. Suuremmissakin kaupungeissa on hyviä "maastomerkkejä". Sisäinen suuntavaisto menee tosin sekaisin jos on paljon korkeita rakennuksia.
 
Minun suuntavaistoni sekoaa usein suorien linjojen takia. Lisäksi on vähän kuin näkömuisti. En kaupungeissa niinkään ajattele ilmansuunnilla, vaan katujen mukaan.

Metsässä taas jonkilainen suunnataju säilyy (no on tähän asti säilynyt), mutta se perustuu harvoin ilmansuuntiin, vaan useimmiten joihinkin kiintopisteisiin.. (tien suunta, auton suunta, se navetta on tuossa suunnassa). Pitääkin alkaa ajattelemaan ilmansuunniila.. jos se asettuisi sillä lailla luonnolliseksi tavaksi, eksyisi varmasti harvemmin (tosin kertaakaan en ole vielä eksynyt).

Ensi kesänä olisi haaveena päästä samoilemaan vähän tuntemattomimpiin maisemiin kartan ja kompassin avulla. Sillä oikeastaan juolahti tämäkin aiheenavaus mieleen.
 
Puiden oksisto tuuheampaa etelän puolella...

Meidän leveyspiireillämme aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Aurinko kulkee vuorokauden 24 tunnin aikana taivaankannen yli niin että se on aamukuudelta idässä, keskipäivällä etelässä, iltakuudelta lännessä ja keskiyöllä pohjoisessa.
 
Sään lämpeneminen kesää kohden helpottaa suunnan määritystä myös kaupunkiseuduilla.

Terassit ovat yleensä etelän puolella ja pohjoinen päinvastaisessa suunnassa. Poikkeuksena rantaterassit sitten kesemmällä, jota avautuvat yleisesti länteen auringonlaskun suuntaan ..sitten kun avautuvat.
 
Aulion suuressa retkeilykirjassa on käyty läpi noita ohjeita aika hyvin alkaen luonnonmerkeistä aina rakennuksiin asti. Youtunesta löytyy hyviä videoita tuohon tikkuja maahan metodiin ja muutamaan muuhunkin.
 
Mielenkiintoista on myös ilmansuuntien merkitys ja eri nimet, miten niitä on aikojen saatossa kutsuttu. Tästä saisi oman haaransa keskusteluille :)
"Halkipohjoisesta Vesietelään ja Maaetelään" .. Jopa ilmansuunnat ovat vaihdelleet
aikojen saatossa. Länsi ei ole aina tarkoittanut samaa suuntaa, miten nyt käsitämme.
Lueskelin murretutkimusta ja siellä tuli esielle että esim. Kainuussa (Suomussalmella) on vielä 1800-1900-vaiheessa käytetty samoja suuntamääreitä kuin viikingit aikoinaan.
====================================================
Halkipohjoisesta maaetelään

Itä-Siperiassa asuvien tunguusien kielessä pohjoista ilmansuuntaa merkitsevä sana tarkoittaa myös vasenta ja vastaavasti etelää merkitsevä sana myös oikeaa. Miten tämä selittyy?

Tunguusien kodassa oviaukko on ollut itään päin. Itä on ollut pääilmansuunta, se suunta, josta aurinko nousee. Kun tunguusi on astunut kodan ovesta ulos, pohjoinen on ollut hänen vasemmalla puolellaan ja etelä oikealla.

Muinaissuomalaisten kodassa oviaukko on ollut etelään päin. On ollut järkevää, että kodan avattava sivu on ollut sillä puolella, missä aurinko lämmittää.

Ilmansuunnan nimitykset etelä ja pohjoinen selittyvät asuinkodan osien mukaan. Etelä viittaa kodan etuosaan. Sana on samaa juurta kuin edessä, eteen. Pohjoinen taas on se puoli, jossa kodan perä eli pohja sijaitsee.

Auringon kierto näkyy ilmansuunnan nimityksissä muullakin tavoin. Arvellaan, että itä viittaisi suuntaan, josta aurinko nousee, "itää". Selvästi aurinkoon liittyviä nimityksiä ovat murteissa esiintyvät kesäpäivännousu ’koillinen’, kesäpäivänlasku ’luode’ ja talvipäivännousu ’kaakko’, talvipäivänlasku ’lounas’. Pohjoisen nimitys päivätön on niin ikään helposti pääteltävissä. Se tarkoittaa suuntaa, josta päivä ei koskaan paista.

Vanha kansa on nimennyt ilmansuuntia paitsi auringon myös maaston ja luonnon merkkien mukaan. Pohjoista tarkoittava kaarna tai kaarnapohjoinen perustuu havaintoon, että kaarna on paksuinta rungon pohjoispuolella. Lintu ja lintuilma ovat suuntia, joista muuttolinnut keväällä tulevat. "Linnusta tuulee" tai "Tuuli on linnussa" on sanottu, kun tuuli käy etelästä tai lounaasta.

Runsasvesistöisessä Savossa pitkittäisharjujen ja niiden väliin jäävien järvien kulkusuunta on luoteesta kaakkoon. Tämä on aiheuttanut sen, että maaston muoto on kuin luonnostaan vienyt pohjoisen luoteeseen ja etelän kaakkoon, tai ainakin sen, että erotukseksi "oikeasta" pohjoisesta ja etelästä on alettu puhua halkipohjoisesta ja halkietelästä. Savolaisten "päevä (= aurinko) on halaketelässä" kello 11–13:n aikaan. Talot on ollut tapana rakentaa halki maan eli harjun suuntaisesti tai poikki maan, jolloin suunta on lounaasta koilliseen.

Myös meri on ollut tärkeä kohde suunnan määrittelyssä. Keski-Pohjanmaalla vesietelä on ollut lounaassa ja maaetelä kaakossa. Kun katsoo Pohjanlahden rannikolla etelään päin, vesi – meri – jää oikealle ja maa vasemmalle.

Vihdin Palajärvellä on Meritalo- ja Pohjatalo-nimiset talot – Södergård ja Norrgård – ja kylän läpi etelään, rannikolle johtava tie on nimeltään Meritie. Ilmansuuntana meri tarkoittaakin yleensä etelää.

Karjalankannaksella Sakkolassa nimitys kohtimeri viittaa kuitenkin kummallisesti itään ja kohtimaa länteen. Miksi näin? Siksi, että Sakkola on rajoittunut idässä Laatokkaan, karjalaisten mereen, ja että Sakkolan länsipuolelta ovat alkaneet Karjalan kunnaat.


Julkaistu Helsingin Sanomissa 1.6.2004

Veijo Meren kirjan "Sanojen synty" mukaan koillinen tulee päivän koista, eli aurinko nousee sieltä kesäaikaan. Kaakko (vironkielessä kagu) tulee kaakkurin muuttosuunnasta. Lounas puolestaan tarkoittaa keskipäivää, jolloin lounas syödään. (> lounasetelä)

Luode on alunperin tarkoittanut nousuvettä ja tulvaa.1800-luvun alussa luode alkoi tarkoittaa laskuvettä. Koska luoteissuunnassa on maastamme katsottuna tulviva meri, sai ilmansuunta nimensä siitä.
 
Laiskottaa, joten en jaksa kirjoittaa, vaan laitan viideoita:



 
Last edited by a moderator:
Tämäpäs olikin opettavainen:



Sitten raavitaan leukaa.. tarviiko kesällä suunnistaa talviajassa? Pitääpä testata kompassin kanssa, kohtahan siihen pystyy.
 
Last edited by a moderator:
Silakkapuolella sama homma:



Ja kuten juutuupin kommenteista voimme lukea, se pohjantähde ei sitten ole pohjoisessa. Taitaa aurinko olla se tarkempi metodi. Joskin kompassia ei helppoudessa näistä kyllä mikään voita.
 
Last edited by a moderator:
Touhottaja kirjoitti:
Sitten raavitaan leukaa.. tarviiko kesällä suunnistaa talviajassa? Pitääpä testata kompassin kanssa, kohtahan siihen pystyy.
Klikkaa laajentaaksesi...

Turha testata. Voin kertoa, että pitää. Aurinko ei osaa siirtää itseään kesäaikaan.
Ja kun hommaa sellaisen viisarikellon jossa tuntiviisari pyörähtää kierroksen kerran vuorokaudessa eikä kahdesti niinkuin normaalisti (eli 24h taulu) suunnistaminen helpottuu entisestään. Pohjoisella pallonpuoliskolla vaan tuntiviisari kohti aurinkoa ja 0 tai 24 (huom ei siis 12 joka on tässä kellomallissa taulun alareunassa) osoittaa pohjoiseen ja eteläisellä pallonpuoliskolla päinvastoin.
Tuo latituudin määrittämistapa on muuten sama, johon perustuu kvadrantin, sekstantin ja oktantin käyttö. Niiden hallitsijoita on nykyään harvemmassa, kun maalla niitä ei ole juuri tarvinnut ehkä aavikkoa lukuunottamatta eikä siellä sen enempää kuin merelläkään enää moiset ole kuin hätäapu välineinä nykyaikaisempien laitteiden sijaan.

Muuten Ron, kyseisen videon kouluttaja, siirtyi valitettavasti viime vuonna suora sääristen pataljoonaan. Lähtö tapahtui yöllä nuoren vaimon vieressä omassa sängyssä.
 
Touhottaja kirjoitti:
Ja kuten juutuupin kommenteista voimme lukea, se pohjantähde ei sitten ole pohjoisessa. Taitaa aurinko olla se tarkempi metodi. Joskin kompassia ei helppoudessa näistä kyllä mikään voita.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eikä kompassikaan osoita pohjoiseen vaan mageneettista pohjoisnapaa kohti. Erityisesti Pohjois-Ameriikan pohjoisosissa alkaa tuolla asialla olla melkoinen merkitys eli kannattaa se erantokin opetella huomioimaan.
 
Jääkauden merkit ovat myös luotettava keino selvittää missä pohjoinen olikaan.
Jään jäljet näkyvät selvästi sileissä kallioissa samoin kiviröykkiöt kallioiden "katveessa".
Kallioisten saarten ja luotojen eteläpuoli on yleensä melko matalaa ja kivikkoista...

-Suis-
 
Hyviä tarkennuksia noskalta! Omista suunnistustouhuista (siis muista kuin sienestyksestä ja sen sellaisesta pienellä alueella ilman karttaa touhuamisesta) on aikaa, ihan selvästi olen unohtanut liikaa asioita, tai en osaa koskaan vaivautunut opettelemaankaan. Toivottavasti muutkin lukijat saavat jotain irti.
 
Niin todetaan vielä, että tuossa Ron Hoodin videossa kun määrittää sitä latituudia maalla tulee tietenkin merellä määrittämiseen nähden yksi olennainen ero. Merellä, kun laiva voi keinua aaltojen mukana voimakkaasti pituussuuntaansa, niin vaakataso lukitaan ottamalla kiintopisteeksi horisontti. Maalla taas vaakataso on helppo selvittää, kun maanpinta ei keinu, mutta horisonton tasoa välttämättä ei metsien, vuoristojen jne vuoksi. Siis näkyvän horisontin korkeus vaikuttaa asiaan. Merellä ja laajalla aavikolla se on aina riittävän lähellä nollaa, ettei suurta virhettä tule. Vuoristo voi helpostikin nostaa horisonttia 5-10 astetta, mikä on tietenkin jo valtava virhe.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top