Ilmasota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Tuo on kyllä Hannu Valtosen huonoin kirja. Jos on lukenut hänen toisen Mersu-kirjansa, niin ei juuri uutta tietoa.

Kirjahan on museologiaa, ei varsinaisesti ilmasotahistoriaa. Joskin raja on häilyvä. Minusta on nyt ihan loogista, että evp. ilmailumuseon johtaja kirjoittelee museoalan tutkimuksen. Tosin olen kuullut, että esim. Pentti Mannisen ym. mielestä Valtosen Bf 109 ja Saksan sotatalous -kirja olisi enempi vähempi virheellinen faktojen pohjalta.
 
Laitetaanpa kysymys, lunttaaminen kielletty: Mikä oli H-mallin jäähdytysjärjestelmän suurin ero verrattuna B/D-malliin?
Tarkoitatko öljynjäähdyttimen sijoittamista moottoritilaan ja jäähdytyksen siirtoa jäähdytysaineen välityksellä kanavassa olevasta kennosta öljjynjäähdyttimeen (ilma->jäähdytysaine->öljy) vs. B/D -mallien järjestelmää, jossa öljynjäähdyttimen öljykiertoinen kenno (ilma->öljy) oli sijoitettu suoraan koneen alaosassa olevaan jäähdytyskanavaan ennen moottorin jäähdytyskennoa?

Jos öljynjäähdytin ottaa osumaa ja laskee öljyt pihalle, moottori on varsin pian kaputt.

Kyseinen mielenkiintoinen rakenne-ero oli kuvattu Gregin videossa (jonka linkkiä en saanut näkyviin vaan raina täytyy katsoa sinäputkessa).
———
Ei ilmasotaa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kehitystyön hedelmät kypsyivät Spitfiren ja usean muun brittiläisen sotakoneen muodossa myöhemmin.
 
Tarkoitatko öljynjäähdyttimen sijoittamista moottoritilaan ja jäähdytyksen siirtoa jäähdytysaineen välityksellä kanavassa olevasta kennosta öljjynjäähdyttimeen (ilma->jäähdytysaine->öljy) vs. B/D -mallien järjestelmää, jossa öljynjäähdyttimen öljykiertoinen kenno (ilma->öljy) oli sijoitettu suoraan koneen alaosassa olevaan jäähdytyskanavaan ennen moottorin jäähdytyskennoa?

Jos öljynjäähdytin ottaa osumaa ja laskee öljyt pihalle, moottori on varsin pian kaputt.

Kyseinen mielenkiintoinen rakenne-ero oli kuvattu Gregin videossa (jonka linkkiä en saanut näkyviin vaan raina täytyy katsoa sinäputkessa).
———
Ei ilmasotaa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kehitystyön hedelmät kypsyivät Spitfiren ja usean muun brittiläisen sotakoneen muodossa myöhemmin.
Sitä tarkoitin. Noita Gregin videoita en jaksa katsoa. Yhden Mustang-ekspertin (William Marshall) mukaan Gregin aerodynamiikkatiedit ovat heikot. Ja muutenkaan ei sitä jaarittelua jaksa.
 
Kirjahan on museologiaa, ei varsinaisesti ilmasotahistoriaa. Joskin raja on häilyvä. Minusta on nyt ihan loogista, että evp. ilmailumuseon johtaja kirjoittelee museoalan tutkimuksen. Tosin olen kuullut, että esim. Pentti Mannisen ym. mielestä Valtosen Bf 109 ja Saksan sotatalous -kirja olisi enempi vähempi virheellinen faktojen pohjalta.
Loppuosa on täysin totta. Yksi kirjoittaja totesi tuosta sotatalous-kirjasta, että "joka sivulla on vähintään yksi makroluokan virhe". Valtosen tekniikan tuntemus on hämmästyttävän heikkoa, vaikka on kyseessä sentään Ilmavoimien ohjaajakoulutettu. Hän mm. ihmettelee, miksi Mersun vne:n ja maksimivaakanopeuden ero on niin pieni, mutta unohtaa vähintäänkin kertoa lukijalle, että vne on mittarinopeutta ja maksimi on tosi nopeutta. Ja myös sen, että G-Mersun vne oli hyvin liki Spitfiren samanaikaisten mallien vastaavaa.

Polttoaineista Valtonen höpöttää mitä sattuu, samaten vesiruiskutusjärjestelmästä. Horisee mm., että lyijyn puute muka esti paremman C3-polttoaineen suuremman tuotannon, kun todellisuudessa sekä B4:ssä että C3:ssa oli sama määrä lyijyä, mutta C3 oli kemialliselta koostumukseltaan erilaista.
 
Sitä tarkoitin. Noita Gregin videoita en jaksa katsoa. Yhden Mustang-ekspertin (William Marshall) mukaan Gregin aerodynamiikkatiedit ovat heikot. Ja muutenkaan ei sitä jaarittelua jaksa.
J**** das S***, sano saksalainen. Yksi tykkää tyttärestä, toinen… jne.
Kysymäsi teknisen eroavaisuuden olisi voinut toki kertoa suoraan kysymyksen sijaan, mutta ei anneta pikkuasioiden haitata elämää. Eletään sitä.

Linkkaan tänne joitakin kuukelialgoritmien esille nostamia videoita, joita kannattaa katsoa Caveat Emptor ja ”pinch of salt” -mielessä aivan samalla tavalla kuin kirjallisuuslähteitä lukiessa ja vertaillessa. Gregin rainoissa allekirjoittanutta viihdyttää moottorimaailman mysteereihin paneutuminen. Katson kaiken yleensä tekstityksen kanssa jos sellainen löytyy; kuulokkeiden käyttäminen välillä pois korvilta helpottaa hellasärön välttämistä.
———
Jatketaan Mustangeilla, voisiko sellainen olla myös merihevonen?
 
Royal Navyn legendaarinen koelentäjä Eric "Winkle" Brown pääsi heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen lentämään neukkujen kalustolla näiden miehitysvyöhykkeellä Saksassa.

 
Tarinaa eräästä Jv 44:n viimeisistä kotipesistä sodan lopussa Münchenin lähistöllä.
Gallandin viimeiset ilmavoitot, 103 ja 104, tuli viimeisellä sotalennolla 26.4-45, minkä hän sodassa lensi. Samalla reissulla tuli luutnantti James Finneganin P-47:sta osumia koneeseen ja polveen, lasku oli myös haastava.

Ollessaan loppulähestymisessä Munchen-Riemiin Galland tajusi, että P-47:t rynnäköi sinne. Kone oli pahasti seulana, sekaan vaan, keskeyttää ei voinut. Osuman saaneesta polvesta huolimatta Gallandin liike oli rivakkaa laskun jälkeen pommikuopan näennäiseen suojaan.

Gallandin haavoituttua Heinz Bär otti vastuulleen JV 44:n operatiiviset tehtävät.

JV 44:n piloteista kerrottiin, että jokaisella oli ritariristi. Lienee lähes pitänyt paikkansa. Myös Hartmannia Galland pyysi yksikköönsä, Hartmann kieltäytyi. Olisi saattanut kannattaa liittyä, tämä myöhemmin maksoi 10 vuotta häkkiä Hartmannille NL:ssä.
 
Viimeksi muokattu:
...
JV 44:n piloteista kerrottiin, että jokaisella oli ritariristi. Lienee lähes pitänyt paikkansa. Myös Hartmannia Galland pyysi yksikköönsä, Hartmann kieltäytyi. Olisi saattanut kannattaa liittyä, tämä myöhemmin maksoi 10 vuotta häkkiä Hartmannille NL:ssä.
Hartmann olisi uskoakseni itärintaman menestyksensä johdosta vaadittu luovutettavaksi vanjan toimesta joka tapauksessa.
 
Hartmann olisi uskoakseni itärintaman menestyksensä johdosta vaadittu luovutettavaksi vanjan toimesta joka tapauksessa.
Gerhard Barkhorn, 301 ilmavoittoa, antautui lännessä ja ei laskenut päivääkään tiilenpäitä idässä. Suurin osa ilmavoitoista itärintamalla.

Hartmann olisi varmaankin vaadittu, mutta olisiko luovutettu, tuskin.
 
Back
Top