”Tarvitaan jättimäisiä lakisääteisiä muutoksia” – Stam1nan Antti Hyyrysen esikoiskirja jatkaa kymmenen vuotta sitten ilmestyneen levyn tarinaa ekokatastrofista
Stam1nan ekokatastrofia käsittelevä Viimeinen Atlantis -levy ilmestyi tasan kymmenen vuotta sitten. Nyt Antti Hyyrynen jatkaa tarinaa samannimisessä esikoiskirjassaan.
Kustantamo lähestyi Antti Hyyrystä ensimmäisen kerran jo yli kymmenen vuotta sitten ja kysyi, haluaisiko hän Stam1nan keulakuvana tehdä jonkin tekstin. Hyyrynen ei silloin ollut varma asiasta. (KUVA: ARTTU MUUKKONEN)
Annina Vainio
Julkaistu: 10.2. 13:06 , Päivitetty: 10.2. 14:07
Talouskriisi on syypää kaikkeen, vaan kauan eläköön kulutusjuhla!
KUN metalliyhtye Stam1na teki neljättä albumiaan, sen teemaksi valikoitui ekokatastrofi.
Lemiläisbändin tekstit kirjoittava laulaja-kitaristi
Antti Hyyrynen maalasi sanoituksiin tulevaisuudenkuvan, jossa linnut pesivät styroksiin, jääkarhut elävät ilman jäätä ja meren yllä kelluu muovimanner. Ainoan eloonjääneen ihmisen tavoite oli vain selviytyä.
Viimeinen Atlantis ilmestyi 10. helmikuuta 2010. Se voitti palkintoja, sai kiittäviä kritiikkejä ja kultalevyn. Itse asiassa
Viimeinen Atlantis on Stam1nan
myydyin albumi.
Levyn ilmestymisestä on kulunut tasan kymmenen vuotta. Siksi Hyyrysen, 39, esikoisromaani
Viimeinen Atlantis (Like) julkaistaan juuri tänään maanantaina.
Mies vastaan luonto viholliskontaktiin. Tämä taistelu hävitään maalla, merellä, ilmassa.
HAASTATTELUA edeltävänä päivänä Hyyrynen on saanut esikoiskirjansa käteensä ensimmäisen kerran. Tunne oli kuulemma mahtava, mutta silti hieman ahdistaa.
Hyyrynen jännittää esikoisromaaninsa vastaanottoa enemmän kuin vuonna 2021 ilmestyvän Stam1nan seuraavaa albumia.
”Olen aika kainosteleva ihminen, ja minua ahdistaa kehua omia tekeleitäni. Jopa se ahdistaa, että nimeni piti panna noin isolla kanteen ja tuohon keskelle. Ymmärrän tietenkin, miksi sen pitää olla siinä.”
Viimeinen Atlantis -romaaniin on sisällytetty levyltä tuttuja elementtejä, kuten säkeitä lyriikoista. Hyyrynen halusi pysyä uskollisena pitkäsoitolle, jonka teksteissä hän korosti ihmisen tyhmyyttä ja omaa pettymystään homo sapiens -lajia kohtaan. Rocklyriikassa häntä inspiroi ajatus siitä, että sinne voi kätkeä jotain ajattelemisen aihetta.
Juuri linkki albumiin tekee hänen mielestään romaanista poikkeavan.
”Teokset ovat erilliset ja erimuotoiset. Ne täydentävät toisiaan, mutta toimivat myös yksin.”
Julistettiin radiossa: luonnonvarat loppuivat. En kuullut.
Viimeisen Atlantiksen lyriikat eivät tunnu vanhentuneen kymmenessä vuodessa. Hyyrynen sanoo, että asiat olivat tapetilla jo vuonna 2010, mutta nykyään ne tuntuvat olevan arkipäivää. Yhtenä esimerkkinä Hyyrynen mainitsee Australian maastopalot.
”Nytkin jossain päin maailmaa on menossa kaaos. Minut on opetettu suhtautumaan taiteen tekemiseen niin, että siinä täytyy antaa kuva vallitsevasta ajasta.”
Vaikka uusia innovaatioita ja teknologiaa on tullut kymmenessä vuodessa päätä huimaavaa vauhtia, Hyyrysen mielestä ekokatastrofin estämiseksi ei edelleenkään tehdä tarpeeksi.
”Ehdoton enemmistö tiedeyhteisöstä sanoo, että nyt alkaa olla viimeinen mahdollisuus, joten kannattaisi ryhtyä korjaustoimiin. Tämä ei ole uskon asia, eivätkä nämä ole arpajaiset. Luotan tieteeseen.”
Mitä Hyyrynen ajattelee siitä, että hän kirjoittaa ekokriisistä, ja samaan aikaan bändi lentää ympäri maapalloa keikkailemassa?
”Yhtyeen on pakko olla läsnä eri paikoissa.
Pidämme kiertueiden tekemisestä. Enkä usko, että meidän jalanjäljillämme on kokonaiskuvassa niin suurta merkitystä.”
Hän kannattaa ”jättimäisiä lakisääteisiä” muutoksia kansainvälisessä järjestelmässä ja pitää upeana sitä, että ruotsalaisaktivisti
Greta Thunberg tuo esiin nuorten ääntä.
”Sitä ollaan kuultu niin harvoin. Nostan hattua.”
Ei unelma valoa vaadi, vaan rohkeutta.
....
Stam1nan ekokatastrofia käsittelevä Viimeinen Atlantis -levy ilmestyi tasan kymmenen vuotta sitten. Nyt Antti Hyyrynen jatkaa tarinaa samannimisessä esikoiskirjassaan.
www.hs.fi
