Ilmatorjunnan historia

Old Boy

Ylipäällikkö
Teinpä uuden langan kun kaikki mahdollinen II MS jälkeiseen aikaan liittyvä pyritään sijoittamaan Kylmä sota-otsikon alle, oli sitten kyseessä hevoset tai ydinaseet.

Ohessa perusteellinen esittely 40 mm Bofors-tykistä, joka oli lähes kaikkien asevoimien keskikaliberialueen perusase II MS aikana ja enemmän tai vähemmän sen jälkeen. Meillä tietysti enemmän. Tämän perusteella osaisi tykin virittämisen, varmistamisen ja laukaisemisen. Taitoja voisi henkilökunnan kauhuksi kokeilla jos jostain museosta löytäisi sisällä säilytetyn aseen. No, toivottavasti ei kuitenkaan. En muista missä oman It.museomme Bofors on sijoitettuna.

Videon tykki on USA-versio johon jenkit teki kokonaan uuden alalavetin ja ajolaitteen. Tuotanto alkoi vasta 1940 jälkeen jolloin oli mm siirrytty laajamittaisesti hitsauksen käyttöön ja autoteollisuuden liukuhihnat erosivat muutenkin tykkipaja Boforsin valmistussysteemeistä. Tykin heijastintähtäimet on korvattu rengastahtäimillä, mutta ne on ainoastaan varasuuntaimet. Tykin oli ajateltu toimivan pääasiassa keskuslaskimen ohjaamana kuten selostaja kertoo. Oon nähny saman mallin venäläisessä museossa myös rengastähtäimillä varustettuna. Jenkit tuskin laittoi keskuslaskimia mukaan joten tykeillä ei sitten oikein mitään tehnytkään.

 
Viimeksi muokattu:

Kiusankpl

Kapteeni
Ikoninen tykki, US Navyn julkaisussa "Bureau of Ordnance in World War II" ilmoitetaan, että pelkästään laivastolla (US Navy) ja rannikkovartiostolla oli yli 40 000 tykkiä käytössä.
Essex-luokan tukialuksilla tyypillisesti oli 72 kpl Bofors -tykkejä. Ja taistelulaivoilla vakiomäärä oli 15 kpl quad-mount-tykkejä, enemmän on parempi -ajattelun mukaisesti.

Yksistään Chrysler Corp. (12 tehdasta) valmisti 60 000 tykkiä ja 120 000 tykinputkea sodan aikana.


US-MdAnUSNI-216004040.jpg
 

Mili

Majuri
^Mitä noille hylsyille tehtiin ammunnan jälkeen? Lapioitiin mereen vai vietiin jälleenladattavaksi?
 

Kiusankpl

Kapteeni
Suomi hankki Bofors 40mm tykkejä mistä vain sai: Ruotsista, Saksasta (alunperin Itävallasta, Unkarista tai Hollannista), omaa valmistetta lisenssillä (Valtion Tykkitehdas).
Yhteensä tykkejä Suomella oli kirjoissa 288 kpl v. 1945.

Delivery time:Number:Bought/loaned/donated from:Other data:
Spring of 1939
9
Bofors (Sweden)
October of 1939
20
SwedenRough number, exact not known
December 1939
24
SwedenWith 100,000 shells
October - December 1939
24
MAVAG (Hungary)Part of 42 guns ordered from MAVAG
January 1940
12
MAVAG (Hungary)Part of 42 guns ordered from MAVAG
February - March 1940
48
SwedenLoaned from Swedish Army
November 1940
92
GermanyCaptured from Hungary and Netherlands
1941 - 1945
77
FinlandLicense production
 
Viimeksi muokattu:

Kiusankpl

Kapteeni
^Mitä noille hylsyille tehtiin ammunnan jälkeen? Lapioitiin mereen vai vietiin jälleenladattavaksi?
Yleensä vain isompia hylsyjä uudelleenkäytettiin, esim britit ja saksalaiset, koska oli puutetta kaikista raaka-aineista. Jenkkien ei tarvinnut.
Nuo 40mm lapioitiin mereen heti, kun ehdittiin jo tilanahtauden ja työturvallisuuden vuoksi.

Hieman määristä: v. 1943 tuotettiin kuukaudessa 12 milj. kpl 40mm ammusta.
Tyynen meren taisteluissa tarvittiin yhtä tuhottua japanilaista konetta varten 3361 kpl ammuksia ja yhtä tuhottua kamikazea kohden 2272 kpl (kamikaze taisi lentää vähän suorempaan...)

Kuvassa brittien HMS Sirius, Dido -luokan risteilijällä talteenotettuja 5.25″ kokoisia hylsyjä Normandian maihinnousussa.

main-qimg-61e2a4c48ca4b4a216d29c66bc9715e3.pngmain-qimg-f8d0ff87132478ae05a934ea91f45d80.jpg
 
Viimeksi muokattu:

John Hilly

Kenraali
Teinpä uuden langan kun kaikki mahdollinen II MS jälkeiseen aikaan liittyvä pyritään sijoittamaan Kylmä sota-otsikon alle, oli sitten kyseessä hevoset tai ydinaseet.

Ohessa perusteellinen esittely 40 mm Bofors-tykistä, joka oli lähes kaikkien asevoimien keskikaliberialueen perusase II MS aikana ja enemmän tai vähemmän sen jälkeen. Meillä tietysti enemmän. Tämän perusteella osaisi tykin virittämisen, varmistamisen ja laukaisemisen. Taitoja voisi henkilökunnan kauhuksi kokeilla jos jostain museosta löytäisi sisällä säilytetyn aseen. No, toivottavasti ei kuitenkaan. En muista missä oman It.museomme Bofors on sijoitettuna.

Videon tykki on USA-versio johon jenkit teki kokonaan uuden alalavetin ja ajokaitteen. Tuotanto alkoi vasta 1940 jälkeen jolloin oli mm siirrytty laajamittaisesti hitsauksen käyttöön ja autoteollisuuden liukuhihnat erosivat muutenkin tykkipaja Boforsin valmistussysteemeistä. Tykin heijastintähtäimet on korvattu rengastahtäimillä, mutta ne on ainoastaan varasuuntaimet. Tykin oli ajateltu toimivan pääasiassa keskuslaskimen ohjaamana kuten selostaja kertoo. Oon nähny saman mallin venäläisessä museossa myös rengastähtäimillä varustettuna. Jenkit tuskin laittoi keskuslaskimia mukaan joten tykeillä ei sitten oikein mitään tehnytkään.

Pirkanmaan ilmatorjuntakillalla on Bofors Vatialan vanhan varuskunnan pihassa "vapaasti Käytettävissä". Ampua sillä ei voi, mutta muistaakseni tyhjälataus ja laukaisu onnistuisi.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS

Old Boy

Ylipäällikkö
^Mitä noille hylsyille tehtiin ammunnan jälkeen? Lapioitiin mereen vai vietiin jälleenladattavaksi?
Yleensä vain isompia hylsyjä uudelleenkäytettiin
Uudelleenkäyttäminen edellytti ns. tyssäystä, jolla hylsy palautettiin uudelleen muotoonsa. Sehän venyi panoskammion muotojen mukaan ja tätä toimenpidettä ei kannattanu tehdä 75 mm pienemmille hylsyille. Meidän kenttätykistöllemme syntyi ongelma Talvisodan aikaan, kun hylsyjä ei palautunutkaan rintamalta laskettua 90 % vaan ainoastaan 20 %. "Erityisolosuhteissamme" kehitettiin myös ns. kenttälataus, jolloin käytettyyn hylsyyn pantiin uudet ruutipussit sekä pohjanalli. Tämä onnistui kun hylsy ei ollu kolhiutunu tai repeytyny mutta se sopi tietysti ainoastaan samaan tykkiin millä hylsy oli aikaisemmin ammuttu. Numerotietoja määristä ei ole saatavissa. Toinen innovaatio eli pahvista tehty hylsy ei sitten enää onnistunut.

Nämä mereen lapioitavat hylsyt ovat luultavasti teräsrakenteisia; olettaisin messingin sentään arvokkaaksi suurvallallekin.
 
Viimeksi muokattu:

Erkki

Kenraali
Olikohan tuossa joku semmoinen kuvio että Suomi osti Talvisodan aikoihin Unkarista tykkejä mutta Saksa takavarikoi ne?
Voi tosiaan olla. Noita tapauksiahan oli joidenkin muiden kalustohankintojen kohdalla. Ford- kuorma-autoja Saksa ainakin otti, ja antoi jatkosodan aikana korvaukseksi Citroeneja.
 

Kiusankpl

Kapteeni
Voi tosiaan olla. Noita tapauksiahan oli joidenkin muiden kalustohankintojen kohdalla. Ford- kuorma-autoja Saksa ainakin otti, ja antoi jatkosodan aikana korvaukseksi Citroeneja.
Mikähän tämä juttu mahtaa olla? Pöllikö Saksa unkarilaisilta tykkejä? Maiden välithän olivat melko hyvät.
Talvisodassa tilattiin Unkarista (MAVAG) 42 kpl, jotka kuutta lukuunottamatta saatiinkin Suomeen. Saksa häiritsi toimituksia silloin. Ei oltu vielä ihan ystäviä Saksan kanssa.
Myöhemmin Saksasta toimitettiin Ryti-sopimuksella 92 kpl. Näistä tykeistä 42 kpl oli Itävallan peruja. Unkarista, Hollannista ja Puolasta saatua sotasaalista loput. Nuo Unkarin tykit oli otettu Saksan kirjoille koska Unkari oli heittänyt pyyhkeen kehään ja siirtynyt vihollisleiriin.

Lisätietona voidaan mainita, että Saksa osti Unkarista yli 200 kpl Boforsin tykkejä omaan käyttöönsä, mm. E-veneisiin ja Luftwaffen ilmatorjunnan käyttöön Unkarin taisteluissa. Maksuvälineenä käytettiin 75mm PAK -tykkejä, joilla sai 4-5 kpl Boforseja yhtä PAK -tykkiä kohden.
 
Viimeksi muokattu:

fulcrum

Respected Leader
Bofors oli länsilaivastojen hätäratkaisu. USN lähti sotaan 1.1 tuuman (28mm) tykillä:


Tykin kehittely aloiteltiin 1928 mutta se eteni hitaahkosti ja vasta 1940 laivastolla alkoi olla mainittava määrä aseita käytössä, juuri sopivasti sotaa varten. Missä sitten huomattiin että tykki on epäluotettava ja 1928 riittäviksi todetut vaatimukset olivat jo vanhentuneet. Lisäksi 'superherkkä' sytytin - joka oli suunniteltu räjähtämään suunnitteluajan koneiden kangassiivissä - tuotti usein putkiräjähdyksiä. Vuoteen 1945 mennessä tykki oli korvattu paremmilla aseilla melkein koko laivastossa. 1.1-tuumainen oli kaasutoiminen ja siinä oli 8 laukauksen kampa; uusi kampa voitiin laittaa paikalleen samalla kun entistä ammuttiin tyhjiin.

Brittilaivastolla oli käytössä vielä huonompi tykki, meilläkin panssarilaivoilla aluksi ollut 40mm 'pom-pom'. Eräs merihistorioitsija kommentoi kerran: "Kaikki suuret laivastot lähtivät sotaan todella huonoilla kevyillä it-tykeillä. Liittoutuneiden onneksi suuret merivallat Sveitsi ja Ruotsi olivat saaneet kehitettyä tehokkaat it-tykit jotka voitiin kopioida omaan käyttöön."
 

HotShot

Luutnantti
Brittilaivastolla oli käytössä vielä huonompi tykki, meilläkin panssarilaivoilla aluksi ollut 40mm 'pom-pom'. Eräs merihistorioitsija kommentoi kerran: "Kaikki suuret laivastot lähtivät sotaan todella huonoilla kevyillä it-tykeillä. Liittoutuneiden onneksi suuret merivallat Sveitsi ja Ruotsi olivat saaneet kehitettyä tehokkaat it-tykit jotka voitiin kopioida omaan käyttöön."
Vickersin 40mm pom-pom tykistä oli käytössä jopa 8-putkinen versio mutta tykin ongelmana oli lyhyt kantomatka ja mekanismin jumiutuminen. Kun Japanilaiset lentokoneet upottivat HMS Prince of Walesin ja Repulsen niin molemmilla aluksilla oli useita pom-pom aseita mutta moni niistä oli häiriöiden takia pois käytöstä. Prince of Walesilla oli kehittynyt tutka-avusteinen tulenjohto mutta se kärsi tropiikin lämmöstä ja kosteudesta eikä toiminut kunnolla, aluksen pom-pomeilla ei saatu yhtään pudotusta kun vastaavasti Repulsen kevyt IT pudotti kaksi Japanilaiskonetta. Tämän jälkeen Britit totesivat yksiputkisenkin Boforsin olevan tehokkaampi ilmatorjunta-ase kun moniputkinen Vickers.

1588936235044.png

Boforsin tehokas ampumaetäisyys oli kaksinkertainen Vickersiin verrattuna, alla olevassa kuvassa on kummankin aseen ammukset, tehoeron voi päätellä helposti.

1588936218385.png
 

Kiusankpl

Kapteeni
Boforsista sen verran vielä, että Ruotsin laivaston toiveesta aseesta kehitettiin myös 25mm versio laivakäyttöön.
Tähän syynä 40mm tykin paino etenkin pienemmillä aluksilla kuten sukellusveneissä.
25mm valmistettiin 40mm:n rinnalla vuosina 1932–1945.

450px-Bofors_25_mm_akan.jpeg

Anti_aircraft_gun_on_HMS_Gävle.jpg

2-putkinen versio HMS Gävlessä.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Boforsista sen verran vielä, että Ruotsin laivaston toiveesta aseesta kehitettiin myös 25mm versio laivakäyttöön.
Tähän syynä 40mm tykin paino etenkin pienemmillä aluksilla kuten sukellusveneissä.
25mm valmistettiin 40mm:n rinnalla vuosina 1932–1945.
Olisi 40 mm peruskonstruktiokin saattanut laivastolle kelvata, mutta se ei ollut vielä ihan valmis, kun Ruotsin merivoimilla alkoi hanke 25 mm it-tykistä. Bofors halusi osallistua tarjouskilpailuun ja pienensi pikavauhtia tuotteensa sopivaksi. Se myös valittiin ja tämän tuotteen lisenssin osti myös (vastoin tapojaan) Nliitto. Neukut valmistivat sekä 25 mm että takaisin alkukokoon suurennetttua 37 mm tykkiä. Yksi harmittava juttu tässä laivastoversiossa oli: Jos uutta patruunaa ei ollu syöttölaitteessa aseen lauetessa, jäivät liikkuvat osat eteen ilman patruunaa pesässä ja ase piti käsin virittää uudelleen. 40 mm:ssä oli varmistin, joka esti laukeamisen
ennenkuin oli syötetty uusi patruunasetti paikoilleen.
 
Viimeksi muokattu:

Mili

Majuri
Isäni palveli tässä komppaniassa. Kuvassa Citroenit ovat melkein uusia.View attachment 39996
"The details of Boulanger's plan were revealed in John Reynold’s book "Citroën 2CV". Monsieur Pierre-Jules instructed workers to set about building trucks like the T45 and told them to set the oil level indicator a little higher than it should be, so that it would show more oil than it actually contained and the trucks would constantly run on low levels of oil. The German mechanics couldn't know that because the notch kept telling them the oil level was spot-on. Eventually, this would make the trucks would come to an unexpected halt, leaving the Germans stranded. "



Jossain mainittiin myös vaihdelaatikon hampaita karkaistun tahallisesti väärin, joka johti niiden liialliseen kulumiseen ja vikaantumiseen.
 
Top