Yhteen prikaatiin kuuluu 12 laukaisulavettia ja yhdellä laukaisulavetilla voi olla kaksi ohjusta, jotka on mahdollista laukaista alle minuutin välein. Melkein kertalaukauksena lähtee siis 24 ohjusta per prikaati. Prikaateja on 10+1 (viimeinen heikommin varustettuna, vain neljällä laukaisulavetilla), lisätilaus kahdesta prikaatista solmittiin elokuussa 2017.
https://en.wikipedia.org/wiki/9K720_Iskander#Operators
Laukaisulavettien määrää huomattavasti mielenkiintoisempaa olisi tietää, paljonko ohjuksia on olemassa. Qatarin vientiluvassa on 7 HIMARS-raketinheitinajoneuvoa ja niihin 60 ATACMS-ohjusta, eli noin kymmenen kertalaukausta. Samalla kaavalla Venäjällä olisi n. 20 ohjusta per laukaisulavetti. Toisaalta ATACMS:n kokonaistuotanto on jotain vajaa 4000, jos Wikipediaan on luottamista. Olisiko Venäjä pystynyt rakentamaan vuosikymmenessä ~2000 ohjusta n. 120 laukaisulavetilleen? Vaikka mitäpä järkeä sitä olisi rakentaa laukaisulavetteja, joille ei olisi lisää ohjuksia ensimmäisten laukausten jälkeen. Doktriinierojakin on, Venäjän doktriini on pitkään painottanut maasta lähtevää vaikuttamista: ilmatorjuntaa, tykistöä... Yhdysvallat luottaa selkeästi enemmän ilma-aseeseensa niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessäkin. Iskander on siis huomattavasti tärkeämpi ase Venäjälle kuin mitä ATACMS on Yhdysvalloille.
Tosin onhan meilläkin raketinheittimet kertalaidallisella raketteja, minkä jälkeen jäädään odottamaan uusien toimitusta tehtaalta...
Kovin epätieteellistä, hyvä Mursu. Ohjuksia on olemassa erilaisilla taistelukärjillä. Sirpalekärkeä ja lämpöydinasetta ei voi verrata toisiinsa.
Tietyn taistelukärjen tuhovoimaakin on vaikea mitata, mitä halutaan tuhota ja kuinka perinpohjaista tuhon pitää olla? Halutaanko muuttaa panssarivaunu palavaksi romuraudaksi vai riittääkö yksi pieni sirpale Hornetissa? Kuinka vahvasti linnoitettuja asemia ammutaan, mihin vauhtiin valmiusrakentaminen on ehtinyt?