LM tuo markkinoille uuden F-16 version
http://www.lockheedmartin.com/us/news/press-releases/2015/october/f-16v-takes-flight.html
http://www.lockheedmartin.com/us/news/press-releases/2015/october/f-16v-takes-flight.html
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Haluatko avata hieman miten vaiheistetun tutkan ominaisuudet toimivat paremmin häivekoneita vastaan, muihin tutkajärjestelmiin verrattuna?
Also, Enhanced Performance Engines (EPE) gives the Super Hornet Advanced 20% more thrust and better fuel economy.
Minä luulin että ne saavat adaptive cycle enginen, vai onko se sama asia?
En ole mikään tutkateknologian asiantuntija, mutta eikö APG-79 tutkan kantamakin ole pidempi kuin meillä käytössä olevassa APG-73 tutkassa?
Ainakin Raytheon näin mainostaa, mistä vois päätellä, että kyseessä on ylipäätään lähetysteholtaan tehokkaampi tutka kuin APG-73, minkä jo itsessään pitäisi antaa paremmat mahdollisuudet havaita pienemmän tutkapoikkipinta-alan omaavia kohteita. Lisäksi tutkassa on ymmärtääkseni muutenkin kehittyneempiä ominaisuuksia ja mm. parempi tutkakuvan resoluutio.
Edit. Toisen lähteen mukaan Raytheon väittää samalla lähetysteholla AESA-tutkassa olevan noin 2-3 kertaa mekaanisesti skannaavaa tutkaa parempi kantama johtuen paremmasta tutkakeilojen muodosta ja yksittäisten T/R-moduulien suhteessa tehokkaammasta toiminnasta verrattuna vain yhteen lähettävään ja vastaanottavaan antenniin.
Tältäkin foorumilta löytyy varmasti minua paremmin asiaan perehtyneitä kertomaan lisää...
Saa nähdä tuleeko tietopyyntöön vastauksia mustilta hevosilta. Joko epäuskottavilta (esim. MiG-35) tai kiinnostavilta kuriositeeteilta (esim. J-31). Jos tulee, niin näiden vertautuminen nykyisen viiden listan koneisiin tulee olemaan mielenkiintoista luettavaa, sikäli kuin mitään todellista tietoa päätyy julkisuuteen asti.
Jos Boeing vielä järjestäisi omasta pussistaan demonstraatrion, jossa laskeudutaan ja noustaan suomalaisesta maantietukikohdasta Super Hornetilla, niin veikkaisin koneen olevan vahvoilla...
Alan itsekin kallistua siihen, että Super Hornet kaikilla herkuilla ja sopivalla taktiikalla saattaisi olla riittävä kone Ilmavoimille. Olen oikeastaan lähinnä huolissani vain sen elinkaaresta, riittääkö tuotetukea enää 2030-luvulla?
Sinänsä kaikkea Venäjän nykykalustoa vastaa Super Hornetin pitäisi olla riittävän suorituskykyinen. Tulevaisuudessa ongelmaksi voi muodostua lähinnä PAK-FA, mutta jos sen todelliset häiveominaisuudet jäävät heikohkoiksi, niin siitä tuskin tulee sen isompaa ongelmaa AESA-tutkalla, IRST-sensoreilla ja viimeistä huutoa olevilla datalinkeillä varustetulle Super Hornetille.
Super Hornetin etuina Gripeniin verrattuna on ainakin pidempi kantomatka, suurempi lentoonlähtöpaino ja enemmän ripustimia joihin voi ripustaa asekuormaa. Lisäksi koneen sensorit ovat todennäköisesti ruotsalaisten vastaavia paremmat, ja kaikki Hornetissa olleet aseet käyvät suoraan myös SH:hon ilman sen suurempia integrointitöitä.
Jos Boeing vielä järjestäisi omasta pussistaan demonstraatrion, jossa laskeudutaan ja noustaan suomalaisesta maantietukikohdasta Super Hornetilla, niin veikkaisin koneen olevan vahvoilla...
Grippeni kyllä syö amerikkalaisia aseita aika laajalla skaalalla ja päälle vielä eurooppalaisia.. Lisäksi siihen on kerrottu integroinnin olevan suht helppoa niin siihen saaneen niitä puikkoja muualtakin.. Eli mitä siihen tulee kuinka aseita kriisissä saadaan niin se puoltaa grippeniä... Tuskin jenkit sanovat kriisissä että kun ette ostaneet koneita meiltä ette saa aseitakaan... Todennäköisesti sanovat niin on meillä mikä kone tahansa jos ovat sanoakseen.Super Hornetin etuna Gripeniä vastaan on vieä sen amerikkalaisuus eli turpo-näkökulma. Ohjusten/muun tuen saamisen todennäköisyys kriisissä jenkeistä on huomattavasti korkeampi, jos meillä on heidän kone kuin ruotsalainen kone. Ongelma on, että tuotetuki pitäisi saada vuoteen 2060 asti.
Tuskin olisi, sillä Boeing on tiputtanut koko Advanced-konseptin pois viime aikoina esittelemissään SH-päivityksissä Yhdysvaltain laivastolle.Todennäköisesti noissa skenaarioissa tarjolla olisi Boeingin konseptina esittelemä Advanced Super Hornet, joka on SH lisättynä tietyillä häiveominaisuuksilla.
http://aviationweek.com/defense/boeing-offers-new-rebuilt-upgraded-super-hornets-us-navy"Boeing Offers New, Rebuilt, Upgraded Super Hornets To U.S. Navy"
Oct 13, 2015 Bill Sweetman | Aviation Week & Space Technology
Boeing is offering the U.S. Navy a plan that includes continued long-term production of the F/A-18E/F Super Hornet to alleviate a major projected shortfall in the service’s strike-fighter numbers and keep the force capable until a replacement is fielded, in the mid-2030s or later.
The Navy’s oldest Super Hornet fleet will reach its 6,000-hr. design lifetime in 2017. The rest of the fleet will follow at approximately the rate they were acquired—around 40 per year—but the Navy can afford 20 Lockheed Martin F-35C Joint Strike Fighters each year, at most, and may buy fewer than that.
To fill this gap, Boeing is inspecting high-time Super Hornets in support of a service-life extension program (SLEP) that would extend the fighter’s life to 9,000 hr. But Navy commander for aviation Vice Adm. Mike Shoemaker said in August that maintaining the force through a SLEP alone is “not an inconsequential challenge.” If no new F/A-18s are built, rebuilt Super Hornets could account for 60% of the strike-fighter force by 2030, Navy documents show. Industry officials say that SLEP will not be enough: “It helps,” says one, “but it doesn’t get you there.”
The answer is a “holistic, integrated solution” combining SLEP, new production and upgrades, according to Dan Gillian, Boeing’s F/A-18E/F and EA-18G programs vice president.
Boeing’s plan—which does not envisage cuts to the F-35C buy—would continue new production well into the next decade. SLEP and new production create opportunities to insert upgrades into the fleet while increasing the payback period for the initial investment. The company is no longer using the Advanced Super Hornet name but instead is briefing the Navy on an “enhanced Hornet flightpath,” with a menu of possible upgrades including conformal fuel tanks, an improved engine and a widescreen cockpit.
The company is in the process of slowing production down to two aircraft per month, the level at which it can maintain current prices. Current orders will keep the line open until 2017, but Congress’s final markup adds another 12 Super Hornets in the 2016 budget. Boeing is in “good discussions” with another Super Hornet export customer, Gillian says. Other industry sources say a 24-30-aircraft deal with Kuwait—a split buy with Eurofighter for Typhoons, a deal announced in September—is close to being finalized.
Those orders would sustain production through 2019, Gillian says. Boeing is still in competition in Denmark, planning bids in Belgium and Finland and would be in a strong position if Canada opens its requirement to competition after the Oct. 19 federal election.
With the planned Super Hornet SLEP, Boeing and the Navy are hoping to avoid the problems the service has found with the F/A-18A-D “Classic” Hornets. About half the Navy/Marine Classic inventory is in “out of reporting” status today, either because they are in the Navy’s depots (at Jacksonville, Florida, or North Island near San Diego) or out of hours, waiting for the SLEP.
The SLEP has overloaded a depot system that was never designed to cope with it, Boeing says, but another major issue is corrosion, which differs from aircraft to aircraft and is often invisible until they are inducted into SLEP. The depot then needs to order specific parts while the aircraft occupies a line position.
The plan Boeing intends to offer the Navy expands capacity by establishing a separate contractor-operated SLEP line, with NAS Cecil Field near Jacksonville—where Boeing already performs high-flight-hour inspections—as a likely location. Northrop Grumman, which builds the center body section where many repairs are concentrated, would be involved.
But with the high rate of SLEPs—and each taking about a year—life extension alone will not fill the gap. The Navy has a notional strike-fighter force of 40 squadrons—four for each of 10 carrier air wings. The service is short of fighters today, a Boeing executive says, but the problem is masked because the Navy is short one carrier until the new USS Gerald R. Ford is commissioned, and other carriers are taking longer than usual to complete their routine overhauls. As the carrier fleet recovers, the shortage will become more apparent. Add-on Super Hornet buys since the early 2010s have alleviated the shortfall, Boeing says, but not prevented it.
The problem has been exacerbated by the 2010-11 slip in the F-35 Joint Strike Fighter program and by delays in the F-35C ramp-up, the latest in the fiscal 2016 budget proposal. This cut 16-20 aircraft from the fiscal 2016-20 Future Years Defense Program and set a peak buy of 12 aircraft in 2020.
Filling the fighter gap with more F-35s—costing 80% more to buy and operate than the F/A-18, according to Boeing and government numbers—is unlikely to be an option as long as budgets are limited. The Navy may cap F-35C buys at as few as 12 per year in the 2020s, against a planned 20, according to internal documents. Shoemaker confirmed in late August that “budget numbers may force us to a number between 12 and 20.”
Navy aviation has been the bill-payer for other Navy department procurement accounts, one executive says. Navy Secretary Ray Mabus has ring-fenced shipbuilding accounts, and the Marines have protected their F-35B and Bell Boeing V-22 buys. In the fiscal 2016 budget the administration sent to Congress, non-Marine aircraft buys were at a record-low 25 units, although Congress has increased that number.
Other palliatives have been proposed, including the greater use of live, virtual, constructive training and the Magic Carpet landing guidance system (expected to reduce the number of carrier-landing training sorties), but Boeing analysis shows they will not provide sufficient early relief to make a large dent in the problem.
Paitsi että poliitikot päättävät ketkä johtavat armeijaa. Suomessa tämä menee käytännössä niin että uusi presidentti nimittää uuden puolustusvoimien johdon, aina valintansa jälkeen ja yleensä valituksi tulee ne tyypit, jotka myötäilevät uuden hallinnon linjauksia. Sama toistuu muuallakin.Luotan meidän ammattilaisiin ilmavoimissa kunhan vain poliitikot pysyisivät hommasta erossa ja antaisi sotilaiden tehdä päätökset
Luotan meidän ammattilaisiin ilmavoimissa kunhan vain poliitikot pysyisivät hommasta erossa ja antaisi sotilaiden tehdä päätökset
Minä en luota... Johan se ilmoitettiin että kyseessä on poliittinen päätös... Toisinsanoen sen ei tarvitse perustua analyysiin ja realiteetteihin, tarpeesta puhumattakaan... Raha ratkaisee sano.Luotan meidän ammattilaisiin ilmavoimissa kunhan vain poliitikot pysyisivät hommasta erossa ja antaisi sotilaiden tehdä päätökset
Paitsi että poliitikot päättävät ketkä johtavat armeijaa. Suomessa tämä menee käytännössä niin että uusi presidentti nimittää uuden puolustusvoimien johdon, aina valintansa jälkeen ja yleensä valituksi tulee ne tyypit, jotka myötäilevät uuden hallinnon linjauksia. Sama toistuu muuallakin.
Minä en luota... Johan se ilmoitettiin että kyseessä on poliittinen päätös... Toisinsanoen sen ei tarvitse perustua analyysiin ja realiteetteihin, tarpeesta puhumattakaan... Raha ratkaisee sano.
Toki niinkin... Toisaalta se on juuri ongelma, että tavoitteet ja taloudelliset realiteetit eivät kohtaa... Kysymys onkin puhtaasti siitä, että valtion talous on 20% negatiivinen. Kasvua ei ole näkyvissä tai muutakaan muutosta. PV:n budjetti on ollut supistuva eikä ainakaan kasvava. Samalla materiaali ja muut kustannukset nousevat. Tätä sanotaan inflaatioksi. Samalla määrällä saadaan siis vähemmän. Tällaisissa isoissa hankinnoissa käy helposti sellai, että tehtäviksi on määrätty X mutta rahat riittävät vain tehtävän Y hoitamiseen, mitä tehdään? Muutetaan uhkakuvat vastaamaan tehtävää Y? Liittoudutaan vahvemman tai vahvempien kanssa? Pistetään pää pensaaseen, valehdellaan ihmisille ja uskotellaan itselle että kaikki on niin kuin ennenkin eli hyvin? Suomella on historiansa aikana kokemusta näistä kaikista vaihtoehdoista.Olisi melkoista hölmöilyä jättää taloudellinen puoli huomioimatta.