TUESDAY, AUGUST 18, 2015
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2015/08/valitilinpaatos.html
VÄLITILINPÄÄTÖS
Vaikka blogini kohdalla ei ole juuri nyt saavutettu minkäänlaista niin ajallista kuin muutakaan rajapyykkiä, niin ajattelin hieman tuumia keskenäni, että kuinka aika on edennyt ja mihin on tullut päädyttyä. Tämä blogihan on ollut aktiivinen jo yli kahdeksan vuotta, eli voi todeta että kylläpä tuo aika on hupaa kulumaan. Blogini voi määritellä ns. maahanmuuttokriittiseksi blogiksi, joskaan en itse pidä tuosta termistä. Mitä vikaa termissä ”kansallismielinen” on? Jos joku sukkahousukoppelo määrittelee termin mielessään fasismiksi, se on hänen ongelmansa eikä minun.
Tämänkaltaisia kansallismielisiä blogeja on matkan varrella noussut suuri määrä, osa on lopettanut toimintansa, osa jatkaa ja uusia syntyy. Blogeissa on erilaisia tapoja ja tyylejä kirjoittaa, mutta kaikkia yhdistää syvä huoli siitä, mitä tapahtuu Suomelle, jos meneillään olevaa tekemällä tehtyä kansainvaellusta ei saada pysäytettyä.
Näkisin, että kuluneitten vuosien aikana on käyty (käytän nyt vain vasemmistolle sallittua retoriikkaa) kaksi suurta taistelua, jonka toisen olemme voittaneet ja toisessa saaneet pahasti pleksiimme.
Ensimmäinen taistelu on voitettu sillä, että me edelleenkin olemme olemassa, ja äänemme kuuluu aina laajemmin. Ei tietenkään virallisessa mediassa, mutta internet on (onneksi) tuonut muitakin mahdollisuuksia. Mahatma Gandhin kuuluisa lause oli
first they ignore you, then they laugh at you, then they fight you, then you win. Sanotaanko vuoden 2005 kieppeiltä niihin aikoihin asti vuoteen 2007 kun aloitin oman blogini, oltiin vaiheessa
they ignore you, eli maahanmuutosta ei kertakaikkiaan oltu eri mieltä. Virallisesti kaikki kannattivat maahanmuuttoa sillä perusteella että maahanmuuttoa ja varsinkin humanitaarista sellaista pitää vaan yksinkertaisesti olla. No, mitä nyt netissä pieksi suutaan ne kuuluisat parikymmentä netsiä, mutta ei niitten marmatusta kannattanut edes kommentoida. Voi olla, että saatan mahtua siihen parinkymmenen listalle itsekin tai sitten olen bubbling under. Varsinaista listaahan ei ole kukaan koskaan tehnyt. Joka tapauksessa meitä ei ollut olemassakaan.
Jossain vaiheessa valistuneen vastapuolemme piti tunnustaa, että kyllä noita perkeleitä on kumminkin olemassa ja huomattavasti enemmän kuin se kaksikymmentä, joten sitten siirryttiinkin vaiheeseen
then they laugh at you, jolloin me oltiin nupistamme työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä kaskikaljakuppilassa katkerana narisevia alkoholisteja. Jussi Halla-aho tuotti tietysti hieman ongelmaa, koska hän ei oikein soveltunut sterotyyppiin, mutta saatettiinhan hänestäkin todeta, että hän on ampunut homon. Tai no, oikeestaan kirjoittanut ampuneensa homon. Tai no, kirjoittanut hetken aikaa ajatelleensa ampuvansa homon. Mutta koska valistuneella vastapuolellamme kirjoitettu sana on tehty teko, niin silloin johtopäätöksenä saattoi esittää, että me ollaan joukko mielenterveysongelmaisia rapajuoppoja joita johtaa verenhimoinen homojenmurhaaja.
Aikansa sekin kesti ja sitten siirryttiinkin vaiheeseen
then they fight you, mikä jo itsessään tiesi meille tietyn asteista voittoa. Sillä me olemme tunnustetusti olemassa ja ääntämme ei enää voi vaientaa, vaikka monesti sitä on toivottukin. Onneksi internet ei ole kuitenkaan suomalaisten viranomaisten ja median edustajien valvonnassa. Ja tätä myöten eduskunnassakin on jo kansallismielisiä kansanedustajia ja se on asia, joka voidaan kyllä demonisoida, mutta sitä ei voida tehdä olemattomaksi.
Gandhin sanonnassa se viimeisin lause on
then you win, ja siitä päästäänkin siihen (jälleen vain vasemmistolaisille sallittua retoriikkaa) toiseen taisteluun. Eli mitä me olemme saaneet aikaiseksi tässä varsinaisessa asiassa, eli haittamaahanmuutossa?
Vastaus: emme niin yhtään mitään. Turpaan on tullut niin, että tukka taipuu kaljultakin. Jos verrataan tilannetta vuoden 2007 huhtikuuhun, jolloin naputtelin ensimmäisen kirjoitukseni, on tilanne mennyt aina vain huonompaan suuntaan. Nykyisin Suomesta ei tosiasiassa tarvitse lähteä pois oli turvapaikkapäätös mikä hyvänsä ja kuluvana vuonna maahanasettuvien määrä kasvaa enemmän kuin koskaan ennen. Käytän termiä maahanasettuva, sillä eihän kyse ole ollut aikoihin enää mistään turvapaikan hakemisesta vaan maahan muuttamisesta ja asettumista suomalaisten kustantaman elatusautomaatin elätettäväksi.
Tilanne on huonontunut myös siinä mielessä, että ei ole enää minkäänlaista maahanasettujan tekemää rikosta, mitä ei yritettäisi valistuneen vastapuolemme taholta jotenkin etnisellä kertoimella selittää lievemmäksi, ehkä jopa olemattomaksi mutta ainakin jollain tavalla meistä suomalaisista johtuvaksi. Ja maahanasettuvien määrän lisääntyessä Virallinen Suomi ei edes harkitse sitä, voisiko tulijoiden virtaa tulpata. Sen sijaan se etsii epätoivoisesti maahanasettuville uutta Lebensraumia. Viimeisintä Kirkkonummen ”miehittämistä” voi pitää jo suoranaisena vittuiluna.
Ja se herättää tyhmässä päässäni kysymyksen: miksi? Miksi tämä taistelu on hävitty? Miksi hallitus toisensa jälkeen toimii niin kuin se toimii? Jopa tämä uusikin, jonka kuitenkin toivottiin toimivan edes astetta järkevämmin kuin edellinen six/five/fourpack-hallitus.
Yritän hahmottaa asiaa itselleni ajattelemalla yhtä miestä, eli pääministeri Juha Sipilää. Unohdan poliittiset erimielisyyteni hänen kanssaan ja totean itselleni, että joka tapauksessa Sipilän täytyy olla älykäs mies. Ja hän on jo asemansa vuoksi aivan varmasti erittäin hyvin informoitu siitä, mitä tapahtuu Suomessa ja myös naapurissamme Ruotsissa.
Sipilä tietää, että tämä 25-vuotta kestänyt väestöpoliittinen kokeilumme on yksi Suomen valtion kaikkien aikojen suurimpia epäonnistumisia niin taloudellisessa kuin inhimillisessä mittakaavassa.
Sipilä tietää, että koko humanitaarisen maahanmuuton aikana tänne saapunut väestö on maallemme täysin tarpeetonta eikä muutama jalustalle nostettu tulkki tai bussikuski muuta asiaa minnekään.
Sipilä tietää, että suomalaiset ovat vastuussa heidän elättämisestään ja vielä korkeammalla elintasolla kuin lähes missään muussa maassa. Nyt, huomenna ja tulevaisuudessa.
Sipilä tietää, että jos tämä väestönosa olisi todella ollut halukas integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, se olisi sen jo hyvin pitkälle tehnyt. Ja Sipilä tietää myös, että – vastoin kaikkea loogista ajattelua – me suomalaiset pidämme yllä koneistoa, joka nimenomaan
estää sen integroitumisen.
Sipilä tietää maahanasettujien väkimääräänsä nähden ylimitoitetun väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden.
Sipilä tietää, että paljon mainostettu Välimeren hätä koostuu nuorista miehistä, jotka ovat tulleet hakemaan parempaa elintasoa vähemmällä vaivalla ja suomalainen maahanasettumiskoneisto toimii tälle ”hädälle” sisäänheittotuotteena. Ehkäpä hän juuri nyt katselee älypuhelimestaan, kuinka uusi
”Kirkkonummen kolonna”räpläilee omia älypuhelimiaan ja toteaa että joku raja se selvetti soikoon pitää olla kusetuksessakin ei tee yhtään mitään.
Ennenkaikkea Sipilä tietää, mihin tämä kaikki tulevaisuudessa johtaa. Hänen ei tarvitse kuin tutustua Ruotsin tilanteeseen, ja Suomen pääministerinä hän on siitä taatusti tietoinen.
Silti Sipilä toimii niin kuin aiemmatkin pääministerit eli toisin sanoen antaa tilanteen pysyä samanlaisena ja lähinnä kiihdyttää sitä.
Miksi?
Täytyyhän siihen olla joku syy.
Tässä vaiheessa joku voisi laittaa foliopipan päähänsä ja alkaa miettiä salaliittoteorioita, mutta itse viihdyn tavallisessa lippalakissa.
Luulen Sipilän toiminnan syynä olevan yksinkertaisesti se, että Sipilä pelkää. Hän ei pelkää äänestäjien tuomiota, mitä äkkinäinen luulisi (ja mihin politiikan tällaisen yksinkertaisemman mielestä pitäisi perustuakin). Sipilä pelkää mediaa. Hallitus pelkää mediaa. Eduskunta pelkää mediaa. Koko poliittinen kenttä pelkää mediaa, ja sitä myötä on luovuttanut vallan medialle.
Mediahan on viimeisen viidentoista vuoden aikana ottanut oikeudekseen määritellä sen, mitä on Hyvä Ihminen™ ja niin poliittinen kuin virkakoneistomme on tämän hyväksynyt. Ja Hyvän Ihmisen™ tunnistaa luonnollisesti siitä, että hän suhtautuu kaikenlaiseen maahanmuuttoon absoluuttisen hyväksyvästi ja kannustavasti, mitään kyseenalaistamatta ja minkäänlaisia kysymyksiä esittämättä. Mikäli hän esittää kysymyksiä ja, Luoja nähköön, kyseenalaistaa, on mediamme laatinut standardit sille, minkälaisen tuomitsevan joukkorääkymisen hän tulee saamaan niskaansa. Tapaus Olli Immonen määritteli tämän standardin huippuunsa, vaikka mies ei tehnyt muuta kuin puhui sitä samaa symbolista taisteluretoriikkaa, mitä vasemmistolaiset ovat aina harrastaneet.
Poliittinen koneistomme on luovuttanut Suomen maahanmuuttopoliitikan käskyvallan medialle, ja toimii sen halun mukaisesti. Ja median näkemys maahanmuuttoon taas pohjautuu siihen utopiaan, mihin se haluaa uskoa. Tämä on taas pitkällä tähtäimellä Suomelle äärimmäisen kallista ja tuhoisaa.
Miksi poliittinen koneisto on luovuttanut vallan medialle? Mediahan on vain juuri niin voimakas, kun sen annetaan olla. Poliittinen koneistommehan koostuu, no, poliitikoista, joille tärkeintä on lyhyellä tähtäimellä saavutettava omaan uraan liittyvä hyöty ja noste. Se on heidän prioriteettinsa, ei se, mitä maassamme viidenkymmenen vuoden kuluttua tapahtuu. Koska lyhytaikainen hyöty on tärkeämpää, ei poliitikko suolla suustaan mitään mikä loukkaisi median pyhimpiä arvoja ja niistä arvoista kaikkein pyhin on täysin rajoittamaton ja julkisesti ylistetty maahanmuutto.
Sinänsä on vaikeaa kuvitella, voiko tuon halveksuttavampia ihmisiä olla olemassakaan.
Mutta mitä tavallinen ihminen voi asiassa tehdä? Miten voi toimia mediaa vastaan? Mediaa, jota hallituskin kumartaa? Itse asiassa jotain voi edelleenkin tehdä. Siteeraan
Vasarahammeriaomassa blogissaan:
Suomalaisella valtamedialla ei mene hyvin. Etenkin maan suurin päivälehti Helsingin Sanomat menettää tilaajia ja lukijoita jatkuvasti eikä syöksykierteelle näy loppua. Lehden emoyhtiön osakekurssi on pudonnut viimeisen vuoden aikana yli 30 prosenttia ja osakkeen arvosta on viiden vuoden aikana sulanut vajaat 80 prosenttia.
Jos tuote ei miellytä ostajaa, se jossain vaiheessa lakkaa ostamasta. Ja etsii tilalle paremman tuotteen. Mukavana plussana on, jos uusi tuote on paremman lisäksi halvempi, ellei kokonaan ilmainen. Mediaa vastaan voi taistella ensinnäkin rahalla. Eroa Erkosta. Lopeta Hesarin tai maakuntalehtesi tilaaminen. Aamukahvisi aiheuttaa sinulle närästystä muutenkin. Et sinä siitä lehdestä lisää tarvitse. Jos uutisia haluat, lyö se tablettisi pöytään. Pääset siitä lehtitavasta eroon huomattavasti nopeammin kuin vaikkapa tupakasta. Ja jokainen lopetettu tilaus vie mediatalot lähemmäksi sitä tilannetta, jolloin niitten on valittava joko pankrotti tai linjan vaihtaminen. Loppujen lopuksi ne ovat kuitenkin yrityksiä. Mediaa vastaan voi taistella myös tiedolla. Joka ainoa mediasta väännetty vitsi, jokainen facebookissa levitetty median ylimielinen propagandapäläjäys ja jokainen kavereille levitetty viesti omalta pieneltä osaltaan nakertaa median jo nyt kärsinyttä arvovaltaa ja osaltaan vie sen polttoaineen, mitä se tarvitsee, eli lukijat.
On sinänsä hyvin epätodennäköistä, että nykyisen hallituksen ja nykyisen eduskunnan aikana tulee tapahtumaan mitään positiivista. Vuodet 2015 – 2019 ovat pitkälti menetettyjä. Tilanne tulee vain pahenemaan. Media pitää siitä huolen, sillä sen tuomion pelossa pääosa nykyisestä eduskunnasta ei uskalla olla muita kuin Hyviä Ihmisiä™. Ja se tekee mediasta entistä röyhkeämmän ja ylimielisemmän. Mitä röyhkeämmäksi se tulee, sen useampi ihminen kyllästyy, lopettaa maksajan osan ja alkaa etsiä tietonsa muualta. Alkaa etsiä vaihtoehtoja.
Ja siksi meidän tavallisten ihmistenkään ei kannata lopettaa turvanrääpimistä. Vaikka se välillä tuntuukin turhauttavalta. Sillä juuri me olemme se vaihtoehto tällä hetkellä Sanomatalossa valtaa pitävälle Hyvälle Ihmiselle™. Ja meidän kannattaa antaa mahdollisimman paljon vaihtoehtoja niille, jotka niitä vasta etsivät.
Tapahtumat nykyisen hallituksen muutaman kuukauden aikana ovat olleet sen verran masentavia, että en voi sanoa, että tästä on hyvä jatkaa. Sanon sen sijaan, että tästä on
pakko jatkaa. Sillä koko valtakoneistomme pallit ovat tällä hetkellä sellaisen lauman kourissa, joka kirjoittaa teiniangstisen maailmantuskaa kärsivän lukion ekaluokkalaistytön kouluaineita kerta toisensa jälkeen uudestaan ja vaatii koko maata elämään niitten mukaan. Ja tällä hetkellä se onnistuu siinä.
