Irak

Myönnän että välillä lapsenuskoisesti uskon ihmisistä hyvää... Haluan ajatella, että Iranin kansa nousisi kapinaan roistohallitsijoitaan vastaan. Iranista voisi tulla Israelin rinnalle toinen Lähi-idän sivistysvaltio. Mutta tähän on vielä matkaa. Pinnan alla Iranissa kuitenkin kytee jo.

Iranissa oli kohtuullisen demokraattinen hallitus 50-luvulla. Pääministerinä oli Mohammed Mosaddegh. Hänen syntinsä oli USA:n ja Brittien vallan lopettaminen Iranissa joten he hoitelivat hänet pois vallasta ja korvasivat Shaahilla. Ja tämän roiston paiskasi sitten puolestaan vallasta vallankumous joka toi valtaan toisenlaiset diktaattorit.

Eli. Niin ironista kuin se onkin, USA tappelee parhaillaan sellaisen hallinnon kanssa, jonka valtaannousun se itse on omilla toimillaan aiheuttanut.

Tästä syystä en ole niin kauhean innostunut näistä ulkopuolelta tehdyistä hallinnon vaihdoksista. Vaihtajien motiivit kun harvoin ovat kovin puhtaat ja tulokset ovat monesti aika odottamattomia. Kansa on yleensä se, joka laskun maksaa.
 

Trump’s Deadly Message to Iran’s Terrorist Regime

The killing of Qassem Soleimani shows that the U.S. will not be bullied into treating Iran like a normal country.

For 40 years American presidents have pondered a fundamental question about Iran, best summed up by Henry Kissinger: Is it a country or a cause? On Thursday evening, Donald Trump gave his answer: Iran is a cause, a terrorist cause, and it will be treated as such.

That could be the lasting implication of the drone strike Trump ordered that killed Iran’s indispensable General Qassem Soleimani. Since Jimmy Carter, U.S. presidents have sanctioned Iran and its leaders for sponsoring terrorist groups responsible for mayhem and murder worldwide. Until Thursday, however, those leaders have been spared the grisly fate of Osama bin Laden or Abu-Bakr al-Baghdadi.

Nation-states are generally expected to cooperate against terrorists, but with Soleimani’s leadership Iran has been a major facilitator of terror.

The consequence is that the man who orchestrated terror on behalf of Iran has met the same fate as the terrorists he oversaw.

Iran has responded to this economic pressure with military escalations. In September, the U.S. accused Iran of striking a major Saudi oil processing facility. This followed a series of Iranian attacks on oil tankers in the Persian Gulf. In October, Iranian-backed Shiite militias began hitting U.S. positions in Iraq. Those attacks have become bolder in recent months, culminating in an attack last week in Kirkuk that killed a U.S. contractor and wounded several U.S. servicemen.

That crossed a red line for Trump. He has warned the Iranian regime since last spring that the U.S. would respond in kind to any attack that killed a U.S. citizen. The U.S. responded this week by bombing Kataib Hezbollah bases in western Iraq and Syria.

Then Iranian-led militias stormed the U.S. embassy in Baghdad on Wednesday, setting fires and essentially holding diplomats hostage for 24 hours before retreating. Secretary of Defense Mark Esper issued a prescient warning after the siege. “If we get word of attacks,” he said, “we will take preemptive action as well to protect American forces, to protect American lives.”

So it’s misleading to say that the killing of Soleimani is the opening of a new U.S. war against Iran. It’s more accurate to say that it opens a new chapter in an ongoing war. Until this week, that war has been waged through economic sanctions against Iran’s regime and precision strikes against its proxies. Now Trump has erased the distinction between Iran and its proxies.

That’s a blow not just to Iran’s network of militias and terrorists. It’s also a blow to the regime’s campaign to bully the world into treating it like a normal country. Iran is a country run by terrorists, and Trump is right to treat them as such.
 
mOozryq.jpg
 
Maltilliset voimat Irakissa? :D

Ongelma on siinä että koko Lähi-Idässä maltillisilla voimilla ei ole minkäänlaista papua hauiksessa päättää yhtään mistään. Tämä pätee kaikkiin maihin alkaen Marokosta lännessä aina Intiaan idässä. Ja muitakin maita listaan löytyy, mukaanluettuna Israel...sielläkään rauhankyyhkyt eivät yleensä päätä paskaakaan.
 
Maltilliset voimat Irakissa? :D

Ongelma on siinä että koko Lähi-Idässä maltillisilla voimilla ei ole minkäänlaista papua hauiksessa päättää yhtään mistään. Tämä pätee kaikkiin maihin alkaen Marokosta lännessä aina Intiaan idässä. Ja muitakin maita listaan löytyy, mukaanluettuna Israel...sielläkään rauhankyyhkyt eivät yleensä päätä paskaakaan.

Tuo taitaa olla hyvinkin totta. Olihan Israelissakin tosiaan yksi rauhankyyhky vallassa. Oma vähemmän kyyhkynen meni ja ampui hänet.
 
Tuo taitaa olla hyvinkin totta. Olihan Israelissakin tosiaan yksi rauhankyyhky vallassa. Oma vähemmän kyyhkynen meni ja ampui hänet.

Yitzhak Rabin oli aika helvetin kaukana rauhankyyhkystä!

Nyt puhutaan hepusta joka aikoi eristää Länsirannan sähköaidalla ja oli todella kova heppu sotilaallisesti. Miehen visiot realisoituivat nykyisessä Länsirannan muurissa tms. Lähi-Idässä rauhaa voi rakentaa vain voimakas. Vrt. Rabin ja Arik Sharon, molemmat saivat aikaan rauhaa ihan hyvin vaikka olivat vittumaisia sotilaita.
 
Yitzhak Rabin oli aika helvetin kaukana rauhankyyhkystä!

Nyt puhutaan hepusta joka aikoi eristää Länsirannan sähköaidalla ja oli todella kova heppu sotilaallisesti. Miehen visiot realisoituivat nykyisessä Länsirannan muurissa tms. Lähi-Idässä rauhaa voi rakentaa vain voimakas. Vrt. Rabin ja Arik Sharon, molemmat saivat aikaan rauhaa ihan hyvin vaikka olivat vittumaisia sotilaita.

Näin toki. Mutta hänet murhattiin koska hän kannatti Oslon rauhansopimusta ja oli kohtuullisissa väleissä palestiinalaisten kanssa. Tuolla päin se tehnee hänestä kaikkien aikojen rauhankyyhkyjen isän:). Termillä lienee hieman eri merkitys tuolla ja Euroopassa.
 
Näin toki. Mutta hänet murhattiin koska hän kannatti Oslon rauhansopimusta ja oli kohtuullisissa väleissä palestiinalaisten kanssa. Tuolla päin se tehnee hänestä kaikkien aikojen rauhankyyhkyjen isän:). Termillä lienee hieman eri merkitys tuolla ja Euroopassa.

Juurikin näin.

Lähi-Idässä ei saa kunnioitusta jos ei ole "papua hihassa". Se on ollut näin ainakin 5000 vuotta.

Sinänsä ironista, että joutuu olemaan vittumainen jotta saa omien ja vihollisten kunnioituksen siihen, että voi alkaa rakentaa rauhaa. Aina ollut hieman dilemma tuolla alueella.

Kaikenlaiset piipertäjät eivät tosiaan peri maata tuolla, vaikka kuinka olisi hyvät aikeet. Sinuthan nauretaan pihalle jos et herätä kunnioitusta, pätee myös ihan siviilielämässä.
 
Kuten aikaisemmassa postauksessani arvelin, kysessä voi olla yksinkertaisesti Quds Forcen sisäinen valtataistelu. Suleimani on astunut niin monille kipeille varpaille Iraninkin sisällä että ulkopuolisen (jenkkien) käyttäminen hepun siirtämiseen lopulliselle eläkkeelle voi olla hyvin mahdollista.

Ja sitten homioidaan paikallinen kulttuuri (oletan, että Iranissa pätee heimokulttuuri ainakin jossakin määrin) niin sisäinen kipailu voi olla varsin häikäilemätöntä ihan normaalistikin.

Se mitä itse mietin, että kovasti on ollut puhetta "marttyyreistä". Mutta jotenkin veikkaan, että tuon tyypin seuraaja tulee huolehtimaan siitä, että edeltäjä pitkälti unohdetaan hyvin pian. Muuten hän näyttää heikolta. Hänen hommalleen on ihan varmasti muitakin ottajia ja kaikesta mesomisesta huolimatta Iranissa saatetaan itseasiassa keskittyä selvittämään uutta nokkimisjärjestystä ja kaikenlaiset kostoyritykset jenkkejä vastaan saattavat olla lähinnä vain osa tuota nokkimisjärjestystä, kun eri kandidaatit koettavat näyttää kykyjään.

Eli oma arvaukseni on, että tuo tyyppi jää muistoihin samalla tavalla, kuin jasser, osama ja tämä abu tyyppi.
 
Ja sitten homioidaan paikallinen kulttuuri (oletan, että Iranissa pätee heimokulttuuri ainakin jossakin määrin) niin sisäinen kipailu voi olla varsin häikäilemätöntä ihan normaalistikin.

Se mitä itse mietin, että kovasti on ollut puhetta "marttyyreistä". Mutta jotenkin veikkaan, että tuon tyypin seuraaja tulee huolehtimaan siitä, että edeltäjä pitkälti unohdetaan hyvin pian. Muuten hän näyttää heikolta. Hänen hommalleen on ihan varmasti muitakin ottajia ja kaikesta mesomisesta huolimatta Iranissa saatetaan itseasiassa keskittyä selvittämään uutta nokkimisjärjestystä ja kaikenlaiset kostoyritykset jenkkejä vastaan saattavat olla lähinnä vain osa tuota nokkimisjärjestystä, kun eri kandidaatit koettavat näyttää kykyjään.

Eli oma arvaukseni on, että tuo tyyppi jää muistoihin samalla tavalla, kuin jasser, osama ja tämä abu tyyppi.

Suleimanin nousu Qudsin johtoon oli juuri tuota.
 
Suleimanin nousu Qudsin johtoon oli juuri tuota.

Siis häikäilemättömyydellä, vai oikeilla suhteilla? Kykynsä voi näyttää häikäilemättömyydellä ja poistaa paljon ihmisiä tieltä, mutta ihmettelisin jos noin korkealle pääsisi jos ei ole oikeasta suvusta. Mutta tuo on tietenkin Iran ja siellä saattaa asiat olla toisin.
 
Siis häikäilemättömyydellä, vai oikeilla suhteilla? Kykynsä voi näyttää häikäilemättömyydellä ja poistaa paljon ihmisiä tieltä, mutta ihmettelisin jos noin korkealle pääsisi jos ei ole oikeasta suvusta. Mutta tuo on tietenkin Iran ja siellä saattaa asiat olla toisin.

Molemmilla.

Ei toista ilman toista.

Ja siinä kisassa jää taakse monta joilla on jotain hampaankolossa. Mitä itse tiedän hepusta, maine oli että raivasi tieltä monia, joille jäi hieman vitutusta päälle.
 
Millä tavoin tilannetta muuttaa se, että juuri ne irakilaiset kuolivat, jotka kuolivat?

Mulla on sellainen käsitys, että olivat Iranin pyrkimysten kannalta tärkeitä ja keskeisiä henkilöitä.

Kuinka paljon tämä tapahtuma heikentää Irakin Iran-mielisten ja Iranin mahdollisuuksia rakentaa yhteisiä kuvioita?

Kuinka paljon organisaatioiden toiminta on kiinni yksittäisistä henkilöistä?

(Mulla on sellainen kuva, että tuollapäin paljon enemmän kuin täälläpäin.)
 
Trump Kills Iran’s Most Overrated Warrior

Suleimani pushed his country to build an empire, but drove it into the ground instead.

By Thomas L. Friedman

Think of the miscalculations this guy made. In 2015, the United States and the major European powers agreed to lift virtually all their sanctions on Iran, many dating back to 1979, in return for Iran halting its nuclear weapons program for a mere 15 years, but still maintaining the right to have a peaceful nuclear program. It was a great deal for Iran. It’s economy grew by over 12 percent the next year. And what did Suleimani do with that windfall?

He and Iran’s supreme leader launched an aggressive regional imperial project that made Iran and its proxies the de facto controlling power in Beirut, Damascus, Baghdad and Sana. This freaked out U.S. allies in the Sunni Arab world and Israel — and they pressed the Trump administration to respond. Trump himself was eager to tear up any treaty forged by President Obama, so he exited the nuclear deal and imposed oil sanctions on Iran that have now shrunk the Iranian economy by almost 10 percent and sent unemployment over 16 percent.

All that for the pleasure of saying that Tehran can call the shots in Beirut, Damascus, Baghdad and Sana. What exactly was second prize?

By severely depriving the Tehran regime of funds, the ayatollahs had to raise gasoline prices at home, triggering massive domestic protests. That required a harsh crackdown by the Iran’s clerics against their own people that left thousands jailed and killed, further weakening the legitimacy of the regime.

Then Mr. “Military Genius” Suleimani decided that, having propped up the regime of President Bashar al-Assad in Syria, and helping to kill 500,000 Syrians in the process, he would overreach again and try to put direct pressure on Israel. He would do this by trying to transfer precision-guided rockets from Iran to Iranian proxy forces in Lebanon and Syria.

Alas, Suleimani discovered that fighting Israel — specifically, its combined air force, special forces, intelligence and cyber — is not like fighting the Nusra front or the Islamic State. The Israelis hit back hard, sending a whole bunch of Iranians home from Syria in caskets and hammering their proxies as far away as Western Iraq.

Indeed, Israeli intelligence had so penetrated Suleimani’s Quds Force and its proxies that Suleimani would land a plane with precision munitions in Syria at 5 p.m., and the Israeli air force would blow it up by 5:30 p.m. Suleimani’s men were like fish in a barrel. If Iran had a free press and a real parliament, he would have been fired for colossal mismanagement.

But it gets better, or actually worse, for Suleimani. Many of his obituaries say that he led the fight against the Islamic State in Iraq, in tacit alliance with America. Well, that’s true. But what they omit is that Suleimani’s, and Iran’s, overreaching in Iraq helped to produce the Islamic State in the first place.

It was Suleimani and his Quds Force pals who pushed Iraq’s Shiite prime minister, Nuri Kamal al-Maliki, to push Sunnis out of the Iraqi government and army, stop paying salaries to Sunni soldiers, kill and arrest large numbers of peaceful Sunni protesters and generally turn Iraq into a Shiite-dominated sectarian state. The Islamic State was the counterreaction.

Finally, it was Suleimani’s project of making Iran the imperial power in the Middle East that turned Iran into the most hated power in the Middle East for many of the young, rising pro-democracy forces — both Sunnis and Shiites — in Lebanon, Syria and Iraq.

As the Iranian-American scholar Ray Takeyh pointed out in a wise essay in Politico, in recent years “Soleimani began expanding Iran’s imperial frontiers. For the first time in its history, Iran became a true regional power, stretching its influence from the banks of the Mediterranean to the Persian Gulf. Soleimani understood that Persians would not be willing to die in distant battlefields for the sake of Arabs, so he focused on recruiting Arabs and Afghans as an auxiliary force. He often boasted that he could create a militia in little time and deploy it against Iran’s various enemies.”

It was precisely those Suleimani proxies — Hezbollah in Lebanon and Syria, the Popular Mobilization Forces in Iraq, and the Houthis in Yemen — that created pro-Iranian Shiite states-within-states in all of these countries. And it was precisely these states-within-states that helped to prevent any of these countries from cohering, fostered massive corruption and kept these countries from developing infrastructure — schools, roads, electricity.

And therefore it was Suleimani and his proxies — his “kingmakers” in Lebanon, Syria and Iraq — who increasingly came to be seen, and hated, as imperial powers in the region, even more so than Trump’s America. This triggered popular, authentic, bottom-up democracy movements in Lebanon and Iraq that involved Sunnis and Shiites locking arms together to demand noncorrupt, nonsectarian democratic governance.

On Nov. 27, Iraqi Shiites — yes, Iraqi Shiites — burned down the Iranian consulate in Najaf, Iraq, removing the Iranian flag from the building and putting an Iraqi flag in its place. That was after Iraqi Shiites, in September 2018, set the Iranian consulate in Basra ablaze, shouting condemnations of Iran’s interference in Iraqi politics.

The whole “protest” against the United States Embassy compound in Baghdad last week was almost certainly a Suleimani-staged operation to make it look as if Iraqis wanted America out when in fact it was the other way around. The protesters were paid pro-Iranian militiamen. No one in Baghdad was fooled by this.

In a way, it’s what got Suleimani killed. He so wanted to cover his failures in Iraq he decided to start provoking the Americans there by shelling their forces, hoping they would overreact, kill Iraqis and turn them against the United States. Trump, rather than taking the bait, killed Suleimani instead.

I have no idea whether this was wise or what will be the long-term implications. But here are two things I do know about the Middle East.

First, often in the Middle East the opposite of “bad” is not “good.” The opposite of bad often turns out to be “disorder.” Just because you take out a really bad actor like Suleimani doesn’t mean a good actor, or a good change in policy, comes in his wake. Suleimani is part of a system called the Islamic Revolution in Iran. That revolution has managed to use oil money and violence to stay in power since 1979 — and that is Iran’s tragedy, a tragedy that the death of one Iranian general will not change.

Today’s Iran is the heir to a great civilization and the home of an enormously talented people and significant culture. Wherever Iranians go in the world today, they thrive as scientists, doctors, artists, writers and filmmakers — except in the Islamic Republic of Iran, whose most famous exports are suicide bombing, cyberterrorism and proxy militia leaders. The very fact that Suleimani was probably the most famous Iranian in the region speaks to the utter emptiness of this regime, and how it has wasted the lives of two generations of Iranians by looking for dignity in all the wrong places and in all the wrong ways.

The other thing I know is that in the Middle East all important politics happens the morning after the morning after.

Yes, in the coming days there will be noisy protests in Iran, the burning of American flags and much crying for the “martyr.” The morning after the morning after? There will be a thousand quiet conversations inside Iran that won’t get reported. They will be about the travesty that is their own government and how it has squandered so much of Iran’s wealth and talent on an imperial project that has made Iran hated in the Middle East.

And yes, the morning after, America’s Sunni Arab allies will quietly celebrate Suleimani’s death, but we must never forget that it is the dysfunction of many of the Sunni Arab regimes — their lack of freedom, modern education and women’s empowerment — that made them so weak that Iran was able to take them over from the inside with its proxies.

I write these lines while flying over New Zealand, where the smoke from forest fires 2,500 miles away over eastern Australia can be seen and felt. Mother Nature doesn’t know Suleimani’s name, but everyone in the Arab world is going to know her name. Because the Middle East, particularly Iran, is becoming an environmental disaster area — running out of water, with rising desertification and overpopulation. If governments there don’t stop fighting and come together to build resilience against climate change — rather than celebrating self-promoting military frauds who conquer failed states and make them fail even more — they’re all doomed.

 
Millä tavoin tilannetta muuttaa se, että juuri ne irakilaiset kuolivat, jotka kuolivat?

Mulla on sellainen käsitys, että olivat Iranin pyrkimysten kannalta tärkeitä ja keskeisiä henkilöitä.

Kuinka paljon tämä tapahtuma heikentää Irakin Iran-mielisten ja Iranin mahdollisuuksia rakentaa yhteisiä kuvioita?

Kuinka paljon organisaatioiden toiminta on kiinni yksittäisistä henkilöistä?

(Mulla on sellainen kuva, että tuollapäin paljon enemmän kuin täälläpäin.)

Ottaen huomioon jo pelkästään koulutustason, niin lienee selvää että oikeasti pätevää sakkia on rajallisesti. Sitten juuri tuo heimokulttuuri huolehtii että täysin epäpätevää sakkia on paljon ja sen seikan, että kaikki pyörii aina "tärkeiden henkilöiden" ympärillä. Ja sitten tuolla heimokulttuurilla on vielä sellainen vaikutus, että sakki voi vaihtaa puolta silmän räpäyksessä tai sitten ihan yksinkertaisesti pyrkiä olemaan molemmilla puolilla kerralla ja kaivaa maata molempien alta.

Joten jos jenkkien tiedustelu ja muut toimijat pelaavat korttinsa oikein, niin he voivat saada noiden kuolleiden Irakilaisten tilalle "omia" miehiään ja käännytettyä muita puolelleen. Osa vaihtaa puolta pelosta, toiset läpällä ja äksönin vuoksi.
 
Kuinka paljon tämä tapahtuma heikentää Irakin Iran-mielisten ja Iranin mahdollisuuksia rakentaa yhteisiä kuvioita?

Aika näyttää miten tässä käy, tiedämme että Saddamin ja Gaddafin poistaminen aiheutti kaaoksen. Irani ei menettänyt kannatusta islamilaisessa maailmassa. Aika näyttää miten he käyttävät tilaisuutta hyväksi ja kuka nousee noiden tilalle.
 
Yhdysvaltain johtama liittouma supistaa toimintojaan Irakissa – myös suomalaiset keskeyttäneet irakilaisjoukkojen koulutuksen
YLE
Äärijärjestö Isisiä vastaan taisteleva Yhdysvaltain johtama liittouma supistaa operaatioitaan Irakissa. Uutistoimistojen mukaan liittouma jatkaa Isisin vastaisia operaatioita vain sikäli kun toiminnasta on hyötyä joukkojen omalle turvallisuudelle.
Operaatio Inherent Resolveen kuuluva irakilaisjoukkojen kouluttaminen on samalla keskeytetty toistaiseksi.
 
1. Millä tavoin tilannetta muuttaa se, että juuri ne irakilaiset kuolivat, jotka kuolivat?

2. Mulla on sellainen käsitys, että olivat Iranin pyrkimysten kannalta tärkeitä ja keskeisiä henkilöitä.

3. Kuinka paljon tämä tapahtuma heikentää Irakin Iran-mielisten ja Iranin mahdollisuuksia rakentaa yhteisiä kuvioita?

4. Kuinka paljon organisaatioiden toiminta on kiinni yksittäisistä henkilöistä?

(Mulla on sellainen kuva, että tuollapäin paljon enemmän kuin täälläpäin.)

Vastaan editoimalla ja numeroimalla:

1. Lähi-Idässä henkilökohtaisilla kontakteilla on hyvin suuri merkitys, joten paljon.
2. Kyllä
3. Lähitulevaisuudessa kyllä
4. Ei pysyvästi, mutta viittaan edellisiin. Vie aikaa muodostaa samat kuviot.

Edit: Länsimaissa on joskus hieman vaikeata havaita miten tärkeitä henkilökohtaiset kontaktit ovat. Sama pätee myös osittain Israeliin. Olet sitä kenet tunnet ja jotka "vouch for you".
 
Back
Top