Alun loppu
Andrei Piontkovski
23. kesäkuuta Kremlin propagandasuoista kantautui synkän epätoivon ulvontaa... (Kasparov.ru)
13. kesäkuuta Lähi-idän rintamalla, neljännessä maailmansodassa, tapahtui tapahtuma, joka oman arvioni mukaan voi radikaalisti vaikuttaa tämän konfliktin maailmanlaajuiseen lopputulokseen. Israelin armeija toteutti uhkarohkean sotilasoperaation, joka on vailla vertaistaan sotataidon historiassa. Sen ilmavoimat saavuttivat täydellisen ilmaherruuden maan yläpuolella, joka on pinta-alaltaan 75 kertaa Israelia suurempi ja väestöltään kymmenen kertaa suurempi.
Tämän valtavan maan ikääntyneet ajatollahit – sen hengelliset johtajat – olivat vuosikymmenten ajan julistaneet alamaisilleen (eivätkä salanneet asiaa myöskään ulkomaailmalta), että heidän olemassaolonsa pyhä tarkoitus on Israelin tuhoaminen ja juutalaisen kansan kansanmurha. Tämän "uskonnollisen" suunnitelman toteuttamiseksi he kehittivät ohjus- ja ydinasekapasiteettiaan sekä ympäröivät Israelin terrorististen proxy-hallintojen verkostolla. Iranin ideologisesti valmistelema, rahoittama ja teknisesti organisoima äärimmäisen julma terrori-isku Israelia vastaan 7. lokakuuta 2023 merkitsi askelta ajatollahien siirtymisessä heidän suunnittelemaansa "toisen holokaustin" käytännön toteutukseen.
Olen vakuuttunut siitä, että ajatollahien päättäväisyyteen vaikutti merkittävästi lännen laimea ja epäadekvaatti reaktio Venäjän yli puolitoista vuotta jatkuneeseen suurimittaiseen hyökkäykseen Ukrainaa vastaan. Biden, joka muodollisesti oli Ukrainan liittolainen, rajoitti länsimaisten aseiden käyttöä niin, että hän pakotti ukrainalaiset taistelemaan kuin kädet sidottuina. Valkoiseen taloon palaava Trump, jonka MAGA-ideologia oli äärimmäisen eristäytymispoliittinen, ei luvannut hyvää sen enempää Israelille kuin Ukrainallekaan (jota Trump, lievästi sanottuna, ei erityisemmin arvosta).
Tässä huolestuttavassa ja epävarmassa tilanteessa Israel käynnisti loisteliaan operaationsa, jonka nimi oli "Kansa kuin leijona". Operaation tavoitteena oli Iranin ohjus- ja ydinkyvykkyyksien systemaattinen tuhoaminen sekä eksistentiaalisen uhan poistaminen juutalaisvaltiolta.
Operaation ollessa käynnissä Yhdysvaltain poliittisessa kentässä – erityisesti Trumpin lähipiirissä – syntyi kiivas poliittinen keskustelu. MAGA-liikkeen johtavat ideologit (Bannon, Carlson, Vance) tuomitsivat Israelin ja esittivät jyrkän vastustuksensa voimankäyttöön perustuvaan Yhdysvaltain tukeen Israelin operaatiolle.
Toisaalta Trumpin lähipiiriin kuuluvat perinteiset reaganilaiset republikaanit (Graham, Cruz) vaativat vähintään amerikkalaisten hävittäjien suorittamaa syvällä sijaitsevan "Fordo"-objektin tuhoamista. Trump itse antoi koko viikon ajan epäselviä ja ristiriitaisia signaaleja, kunnes hän perjantai-iltana lopulta antoi käskyn. Päätöksen hän oli kuitenkin tehnyt jo useita päiviä aiemmin, kun hän yllättäen ja ylpeänä huudahti: "ME hallitsemme täysin Iranin ilmatilaa!" MAGA-fanaatikot olivat epätoivoisia "johtajansa petoksesta". Mutta Trump ei koskaan ollutkaan todellinen MAGA-ideologian kannattaja. Hän oli aina ollut ja pysynyt ensisijaisesti suuruudenhulluna. Trump käytti MAGA-kannattajia vaaliklustereina ja harkitsi ensimmäisten sadan päivän aikana MAGA-ideologian käyttämistä Nobelin rauhanpalkintoon tähtäävänä välineenä. Mutta Netanjahu ehdotti hänelle paljon huimaavampaa versiota suuruudenhulluudesta – suurena amerikkalaisena presidenttinä voittajana neljännessä maailmansodassa. Sekä Netanjahu että Putin värväsivät tätä oppimatonta ja älyllisesti rajoittunutta ihmistä samalla yksinkertaisella tempulla – rajattomalla imartelulla he pyrkivät siihen, että keskustelun jälkeen Trumpilla olisi fyysisesti hyvä olo ja hän mielellään palaisi seuraavaan tapaamiseen. Kumpikin tavoitteli vastakkaisia päämääriä – Putinille Trump oli tarpeellinen "rauhanrakentajana", Netanjahulle Trump sotilaallisena liittolaisena, jolle hän oli valmis jättämään kaikki voittajan kunnianosoitukset. Netanjahu pääsi hyvin lähelle himoamaansa tavoitteeseen 21. kesäkuuta, kun hän sai Trumpin lyömään lopullisen pisteen Iranin ydinohjelmalle pommittamalla syvälle sijoitettua "Fordo"-objektia, joka oli saavuttamattomissa Israelin ilmavoimilta. Tässä vaiheessa Netanjahu rentoutui. Seuraavana päivänä hänen olisi pitänyt eliminoida tusina ayatollahia, alkaen ylimmästä johtajasta, heidän hirvittävistä rikoksistaan Israelin kansalaisia vastaan, ja samalla leikata Trumpin perääntymisen mahdollisuudet lopullisesti vetääkseen hänet mukaan suuren voittajan skenaarioon neljännessä maailmansodassa. Netanjahu aliarvioi sen valtavan paineen, jonka Trump joutui kohtaamaan näinä päivinä MAGA-yleisönsä taholta. Trumpin kirottu tulitauko vesitti tietenkin nerokkaan sotilasoperaation antamaa vaikutelmaa, mutta se ei oikeastaan muuttanut suurta kokonaistilannetta. Israelin ilmavoimien ehdoton hallinta Iranin alueella ei ole kadonnut, eikä mikään estä heitä milloin tahansa eliminoimasta ayatollien johtohahmoja ja pahamaineisimpia IRGC:n kenraaleja. Lisäksi vakuutan teitä, että presidentti Alijev nauhoitti jo viikko sitten kansalle osoitetun puheen: "Veljet ja sisaret! Puhun teille, rakkaat ystäväni. Rikosregiimin kaataminen Teheranissa on synnyttänyt anarkian ja hallinnan puutteen ilmapiirin suurimmalla osalla Iranin aluetta. Tässä tilanteessa tärkein huolenaiheeni Azerbaidžanin valtionpäämiehenä on 25 miljoonan rakkaan maanmiehemme turvallisuus. Juuri hetki sitten kävin keskustelun ystäväni ja veljeni presidentti Erdoğanin kanssa...
Israelin ehdoton voitto Iranista, jonka IDF (Israelin puolustusvoimat) ansaitsi, mutta jonka Trump keskeytti (tai viivästytti?), olisi vaikuttanut valtavasti poliittisesti ja psykologisesti Venäjän poliittiseen kenttään. Tämä ei ole minun oletukseni – se on empiirinen tosiasia. Synkän epätoivon ulvonta kaikui Kremlin propagandasuoalueilla 23. kesäkuuta, kun "strategisen kumppanin" esimerkillisestä teloituksesta näytti jo tulevan totta. Aamulla 24. kesäkuuta se muuttui ilonkiljahduksi: "selvisivät."
Mitä tulee tämänhetkiseen tilanteeseen Ukrainan rintamalla, on erittäin positiivista, että "Tahtojen koalition" (Ukraina, Saksa, Ranska, Iso-Britannia) tieltä ei enää löydy Washingtonin itse itsensä syrjään siirtänyttä "rauhantekijää". Reaganilaisten republikaanien valvonnassa Kongressissa tämä henkilö myy eurooppalaisille Ukrainan tarvitsemaa aseistusta.
Viime päivien tärkein oppitunti "Tahtojen koalitiolle" on tämä: älkää missään tapauksessa toistako Netanjahun virhettä ja lähettäkää kyseinen henkilö saman tien venäläisen aluksen osoitteeseen (viitaten tunnettuun ilmaisuun) jo pienimmästäkin hänen puoleltaan tulevasta yrityksestä "vitun rauhanvälitykseen".
Edellä esitetyn perusteella voin toistaa 4. maailmansodan tuloksen osalta Winston Churchillin 10. marraskuuta 1942 liittolaisten El Alameinin taistelun voiton jälkeen lausuman tunnetun varovaisen optimismin kaavan: 'Tämä ei ole vielä loppu. Se ei ole edes lopun alku. Mutta se saattaa olla alun loppu'.
Andrei Piontkovski