LYHYET TULOKSET KAHDENTOISTA PÄIVÄN SODASTA
Aleksandr Nemets: Putin ei pystynyt antamaan Iranille minkäänlaista sotilaallista apua.
Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että tämä sota on päättynyt ja että Israel voitti sen murskaavalla tuloksella. Paras todiste tästä ovat New Yorkin pörssin indikaattorit. 2. huhtikuuta kolme keskeistä pörssi-indeksiä (Dow Jones, S&P 400 ja Nasdaq) nousivat korkeimmalle tasolleen. Sinä iltana Trump toi voimaan omituiset tullimaksunsa, ja pörssi sukelsi jyrkästi alaspäin. Sen jälkeen pörssi "heilui" yli kahden kuukauden ajan. Suurimman osan tullimaksuista Trump joutui purkamaan. Kiitos Yhdysvaltain keskuspankin (Fed) puheenjohtajalle Powellille ja amerikkalaisille tuomareille, jotka tekivät (Trumpin ja hänen kannattajiensa painostuksesta huolimatta) oikeat päätökset. Tämän seurauksena pörssi palautui suurimmaksi osaksi.
Mutta sitten Lähi-idän tilanne kärjistyi, ja paniikki iski jälleen pörssiin! Lyhyesti sanottuna, 24. kesäkuuta kaikki kolme pääindeksiä eivät ainoastaan palautuneet 2. huhtikuun tasolle, vaan ne ylittivät sen vähintään 5 prosentilla. Tämä on selkeä todiste siitä, että Kaksitoistapäiväinen sota on todella päättynyt, ja Israel voitti sen.
Toinen tärkeä indikaattori: Yhdysvaltain 10 vuoden valtionvelkakirjan tuotto (10-year Treasury bill) laski 25. kesäkuuta alle 4,3 % vuositasolla. Hyvä indikaattori ja lisätodiste sodan päättymisestä Lähi-idässä!
Lopuksi tärkein: Texasin raakaöljyn (WTI) hinta, joka toukokuussa laski 55 dollariin barreli, nousi Kaksitoistapäiväisen sodan aikana peräti 76 dollariin. Mutta 24. kesäkuuta se laski jälleen 64 dollariin barreli! Parempaa todistetta Israelin voitosta ei voisi keksiä!
Mitä sitten käytännössä tapahtui Iranissa ja Israelissa näiden 12 päivän aikana? Israel kärsi joitakin (pieniä) siviiliväestön menetyksiä, kohtalaisia vaurioita joillekin rakennuksille, eikä juuri muuta. Iran sen sijaan kärsi valtavia tappioita: merkittävä osa ilmavoimista ja ilmatorjuntapuolustuksesta tuhottiin, merkittävä osa ydinteollisuutta tuhoutui, kymmeniä sotilasjohtajia ja merkittäviä ydinfyysikkoja tapettiin. Erinomaista!
Ja "kuorrutus kakun päällä": 21. kesäkuuta yhdysvaltalaiset strategiset pommikoneet pudottivat useita "syvyyspommeja" (joiden läpäisykyky on jopa 60 metriä kallioista maa-ainesta) Iranin kolmeen tärkeimpään ydinlaitokseen, joissa säilytettiin rikastettua (asekäyttöön tarkoitettua) uraania.
"En voinut uskoa, että Trump ryhtyisi johonkin sellaiseen. Mutta hän ryhtyi! Heti tämän jälkeen Trump ilmoitti (ja toisti myöhemmin useaan otteeseen), että 'Iranin ydinaseohjelma on täysin tuhottu, ja pääosan tässä operaatiossa olen näytellyt minä, Donald Trump.' Ai että Trump!
Mutta 25. kesäkuuta julkaistiin varsin arkirealistisia raportteja, jotka perustuivat Pentagonin asiantuntijoiden analyysiin. Niiden mukaan 'Yhdysvallat pystyi parhaimmillaan vain hidastamaan Iranin etenemistä ydinasen kehittämisessä muutamalla kuukaudella, mutta ei tuhonnut maan ydinaseohjelmaa. Iranin rikastetut uraanivarat eivät tuhoutuneet iskussa. Rikastettu uraani siirrettiin pois Fordon, Esfahanin ja Natanzin laitoksista (juuri niistä, joita amerikkalaiset syvälle tunkeutuvat pommit pommittivat) ennen kuin Yhdysvaltojen iskut alkoivat. Uraanin rikastamiseen käytetyt sentrifugit säilyivät pääosin ehjinä.'
New York Times kirjoittaa, että tiedusteluraportit himmensivät Trumpin 'voittoa' NATO-huippukokouksessa Hollannissa. Tästä voidaan vetää äärimmäisen epämiellyttävä johtopäätös: Trump oli ja on yhä raukkamainen nilviäinen.
Wall Street Journal julkaisi useita artikkeleita 22.–24. kesäkuuta välisenä aikana siitä, miten Pentagon ja Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö yrittivät viimeiseen asti, 13. kesäkuuta alkaen, suostutella Trumpin iskemään 'syvän läpäisyn' pommien avulla tukeakseen Israelin sotilaallisia ponnisteluja. 'Ole kiltti, Teidän majesteettinne!' Lopulta Trump suostui myöntymään. Ei ole pienintäkään epäilystä, etteivätkö kaikki nämä tapahtumat olisi olleet 'reaaliaikaisesti' tiedossa niin Putinilla kuin Iranin johtajilla, jotka ehtivät siirtää rikastetun uraanin ja merkittävän osan sentrifugeista turvallisiin paikkoihin.
Lisäksi Trump myönsi tällaista operaatiota varten vaivaiset 14 syvän läpäisyn pommia. Jos hän olisi myöntänyt 60–70 pommia (joiden yksikköhinta oli noin 15 miljoonaa dollaria), Fordon, Esfahanin ja Natanzin laitokset olisi voitu tuhota huomattavasti perusteellisemmin, ja niiden jälleenrakentamiseen olisi kulunut vuosi tai puolitoista.
On tosin myös positiivisempia johtopäätöksiä:
- Israelin sotilaallinen koneisto osoitti jälleen kerran mahtavuutensa. Iranin ja Israelin sotilaallisen potentiaalin suhde on kuin kirpun ja saappaan. Etenkään nyt, kun merkittävä osa Iranin sotilaallisesta potentiaalista on tuhottu.
- Putin ei pystynyt tarjoamaan Iranille minkäänlaista sotilaallista apua, koska kaikki hänen resurssinsa ovat sidottuina Ukrainaan. Toisaalta Putin auttoi Trumpin kautta merkittävästi Irania ja petti käytännössä Israelin.
- Kiina ei tarjonnut Iranille minkäänlaista apua. Kiinalaisten uutistoimistojen raportointi Israelin ja Iranin välisestä sodasta oli tyyliä 'tämä on mielenkiintoista; tästä voi saada arvokasta oppia modernista korkean teknologian sodasta'. Ainoa, mitä Kiinan edustaja YK:ssa sanoi, oli tavanomainen lause 'Israelin iskut Iraniin ovat laittomia.'"
Kirjoittanut: Aleksandr Nemets (Kasparov.ru)