Valeurs Actuelles -lehdessä julkaistiin 21. huhtikuuta kahdenkymmenen ranskalaisen kenraalin, sadan vanhemman upseerin ja yli tuhannen muun sotilashenkilön allekirjoittama vetoomus Ranskan hallituk…
sarastuslehti.com
Kenraaleiden vetoomus
Valeurs Actuelles -lehdessä julkaistiin 21. huhtikuuta kahdenkymmenen ranskalaisen kenraalin, sadan vanhemman upseerin ja yli tuhannen muun sotilashenkilön allekirjoittama vetoomus Ranskan hallitukselle. Vetoomuksessa varoitettiin sisällissodan vaarasta, kasvavasta rikollisuudesta ja poliittisen islamin noususta. Emmanuel Macronin hallinto reagoi vetoomukseen uhkaamalla upseereita rangaistusmenettelyllä, mutta siitä huolimatta muutaman viikon kuluttua julkaistiin toinen samansisältöinen avoin kirje armeijan edustajilta, tällä kertaa anonyyminä. 21.4. ilmestyneestä kirjeestä uutisoitiin Suomessakin laajalti, mutta yksikään kotimainen lehti ei julkaissut sen sisältöä kokonaisuudessaan. Oheinen Mika Keräsen tekemä käännös sisältää vetoomuksen alkuperäisessä muodossaan.
–
Herra presidentti,
arvoisat hallituksen jäsenet,
kunnioitetut kansanedustajat!
Elämme vakavia aikoja, sillä Ranskamme on monessa suhteessa kuolemanvaarassa. Me allekirjoittaneet olemme yhä ranskalaisia sotilaita (vaikka ehkä olemmekin jo täysinpalvelleita) ja nyt on tultu siihen pisteeseen, jossa emme voi enää välinpitämättömästi vaieten seurata sivusta kaunista isänmaatamme uhkaavien vaarojen kärjistymistä.
Trikolorilipussamme on kyse paljon enemmästä kuin pelkästä kankaanpalasta: trikolori symbolisoi kaikkien niiden ihmisten (mikä lieneekin ollut heidän ihonvärinsä tai uskontunnustuksensa) muistoa, jotka ovat halki sukupolvien palvelleet Ranskaa ja ehkä antaneet sen puolesta henkensäkin. Lippuumme on kultakirjaimin kirjottu sanat ”Kunnia ja Isänmaa” (Honneur et Patrie). Tässä tilanteessa kunniamme edellyttää isänmaata uhkaavan hajoamiskehityksen paljastamista ja tuomitsemista.
– Hajoamiskehitystä ruokitaan rasisminvastaisuuden varjolla, mutta sen varsinaisena tavoitteena on lietsoa yhteiskunnallisia levottomuuksia ja jopa vihaa eri yhteisöjen välillä. Nykyään viljellään ahkerasti sellaisia termejä kuin ”rodullistaminen”, ”monimuotoisuus” tai ”dekolonisaatio”, mutta tämän jargonin takaa paljastuu pyrkimys rotusotaan. Nämä fanaattiset vihankylväjät halveksivat meidän isänmaatamme, perinteitämme ja kulttuuriamme, he haluavat nähdä maamme hajoavan palasiksi ja riistää siltä sen historian. He haluavat vetää lokaan entisaikojen sotilas- ja siviilijohtajiemme kunnian, milloin käymällä patsaiden ja muistomerkkien kimppuun, milloin ruotimalla ehkä vuosisatojakin sitten lausuttuja sanoja [nykypäivän standardein].
– Hajoamiskehitystä kiihdyttävät islamismin nousu ja lähiöiden jengiytyminen. Tämän tien päässä on selvästi nähtävissä kansakunnan pirstoutuminen lukuisiksi erillisalueiksi, joista monilla hallitsevat perustuslaillemme täysin vieraat opit ja arvot. Mutta jokaisen Ranskan maaperällä asuvan on hyväksyttävä ranskalainen arvomaailma riippumatta siitä, mihin henkilökohtaisesti uskoo tai on uskomatta; ei voi pitää hyväksyttävänä sitä, että maastamme löytyy kaupunkeja tai kaupunginosia, joissa tasavallan lait eivät ole voimassa.
– Hajoamiskehitystä edistää sekin, kun viha voittaa veljeydentunteen noissa mielenosoituksissa, joissa valtiovalta käyttää poliisivoimia ikään kuin iskunvaimentimina, ellei peräti syntipukkeina, epätoivoaan rauhanomaisesti ilmaisevien keltaliivien edessä. Ja samaan aikaan mielenosoittajien joukkoon soluttautuneet, kasvonsa kätkeneet henkilöt ryöstelevät kauppoja ja uhkaavat poliisien turvallisuutta; nämä viimeksi mainitut toki vain tekevät työtään ja yrittävät noudattaa teiltä, valtiovallan edustajilta, saamiaan joskus ristiriitaisiakin käskyjä.
Vaara kasvaa koko ajan, väkivalta raaistuu päivä päivältä. Kuka olisi vielä kymmenen vuotta sitten osannut ennustaa, että yläasteen opettajalta nirhataan pää irti koulupäivän päätteeksi? Meidän sotilaskutsumuksemme edellyttää kansakunnan palvelemista sille kaikkemme antaen, ja siksi emme voi seurata toimettomina sivusta tätä kehitystä.
Myös teidän, jotka olette maamme poliittisia johtajia, on ehdottomasti löydettävä itsestänne riittävästi rohkeutta ryhtyä eliminoimaan näitä vaaroja. Tähän tehtävään riittäisi itse asiassa jo olemassa olevien lakien kirjaimen päättäväinen soveltaminen käytäntöön. Pitäkää mielessänne, että maanmiestemme suuri enemmistö alkaa meidän laillamme saada tarpeekseen teidän vitkuttelustanne ja tuomittavasta vaikenemisestanne.
Belgian kirkon priimas, kardinaali Mercier totesi kerran: ”Missä varovaisuus hallitsee yksin, sieltä ei rohkeutta löydy”
[Quand la prudence est partout, le courage n’est nulle part]. Hyvät naiset ja herrat, jo riittää vitkuttelu! Elämme kriittisiä hetkiä ja työtä on valtavasti, lakatkaa siis tuhlaamasta aikaa. Voitte myös olla varmoja siitä, että kansakunnan pelastamiseen tähtäävä politiikka saa meidän täyden tukemme.
Mutta ellei mihinkään toimiin ryhdytä heti, kaiken salliva asenne vahvistaa vääjäämättä asemiaan kaikkialla yhteiskunnassa ja se saattaa lopulta johtaa räjähdykseen, joka pakottaa aktiivipalveluksessa olevat toverimme puuttumaan asioihin sivilisaatiomme arvojen suojelemiseksi sekä maanmiestemme fyysisen turvallisuuden ja kansakuntamme alueellisen eheyden varjelemiseksi; tämä on vaarallinen tie.
Jahkailun aika on siis ohi. Muussa tapauksessa tästä alati pahenevasta kaaoksesta tekee lopun vasta täysi sisällissota, jonka tuhansista kuolonuhreista kannatte vastuun te.
Naapurikaupunti sai yli kaksisataa ja ovat kyllä vaurastuneet hurjasti sen ansiosta.
