Tehtaankadulla leijuu palaneen käry – paikallisilla on hajun lähteestä omat epäilyksensä
Helsingin kaupunki ei ole saanut selville, mistä ullanlinnalaisia riivaava kitkerä savunhaju tulee. Paikallisilla on asiasta omat arvelunsa.
Satunnainen kitkerä savu on kiusannut ullanlinnalaisia yli vuoden ajan. Savun lähdettä ei ole saatu selville. Kuva: Antti Hämäläinen
Jonna Hovi-Horkan HS
10:05 | Päivitetty 10:22
”Tänään iltapäivällä oli hyvin outo pistävä palaneen käry Tehtaankadulla Venäjän suurlähetystön vieressä. Onko niillä yksityinen polttolaitos tontillaan? Mitään hajua? Saattaahan olla, että minulla on vilkas mielikuvitus.”
Näin ihmetteli europarlamentaarikko
Heidi Hautala (vihr) Ullanlinnan asukkaiden Facebook-ryhmään laittamassaan viestissä.
HS ei tavoittanut Hautalaa kommentoimaan viestiä, mutta tämä ei ole epäilyksineen yksin.
Useat Facebook-ryhmään kirjoittaneet ovat jo aiemmin kiinnittäneet samaan asiaan huomiota. Eräs ryhmään kirjoittanut sanoi nähneensä Venäjän suurlähetystön pihalla kokon.
Toinen taas kirjoitti nähneensä tummaa savua tulevan lähetystön piharakennuksen katolla olevasta piipusta. HS ei ole pystynyt vahvistamaan väitteitä.
Venäjän suurlähetystö vastasi HS:n kysymyksiin sähköpostitse.
”Meillä ei ole toimivia takkoja tai puupolttoisia uuneja suurlähetystön alueella”, lähetystöstä kommentoitiin.
HS:n lisäkysymykseen tontilla poltetuista kokoista tai muusta polttamisesta lähetystöstä ei vastattu.
Europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr) kuvattuna Tehtaankadulla Venäjän suurlähetystön edustalla viime huhtikuussa. Kuva: Kimmo Räisänen
Alueella leijuva savu on askarruttanut Tehtaankadun läheisyydessä asuvia jo pitkään, ja HS
kirjoitti asiasta ensimmäisen kerran vuosi sitten helmikuussa.
Tällöin Helsingin kaupungin ympäristöseuranta ja -valvontayksikön päällikkö
Katariina Serenius arveli, että savunhaju tulisi uunien polttamisesta tai saunan lämmittämisestä. Ullanlinnan alueella on paljon asuntoja, joissa on oma tulisija.
Facebook-kommentoijien mukaan haju ei kuitenkaan muistuta puunpoltosta syntyvää hajua vaan on kitkerä ja pistävä. Osa arveli hajun tulevan kivihiilen polttamisesta. Osan mukaan se haisi siltä kuin muovia poltettaisiin.
HS
uutisoi asiasta jälleen kesäkuussa, mutta savunhajun lähdettä ei ollut saatu selville. Alueella ei tuolloin ollut tehty myöskään hajumittauksia, joita Serenius aiemmassa haastattelussa lupaili.
Nyt asiaa on tutkittu, mutta tulokset ovat laihoja.
”Olemme katsoneet kartalta, mistä ja mihin aikaan haittailmoituksia on tullut ja sitten olemme katsoneet, mistä ilmansuunnasta silloin on tuullut. Se ei ole auttanut, sillä yhtä selkeää lähdettä ei ole löytynyt”, Serenius kertoo.
Kaupungin valvontayksikkö on kysynyt asiaa myös HSY:n ilmanlaadun seurannasta, mutta sieltäkään selitystä hajulle ei ole löytynyt.
Kaupungin valvontaviranomaiset ovat myös käyneet paikan päällä, mutta koska savunhaju on ajoittaista, ei käynneistä ole ollut hyötyä.
”Se, että satuttaisiin paikalle juuri silloin, kun siellä on savua, on liki mahdotonta”, Serenius sanoo.
Savu ei myöskään välttämättä haise katukuilussa, vaan sen mahdollisesti haistaa vain yläkerrosten asunnoista tai parvekkeilta.
Huhut siitä, että savunhaju tulisi Venäjän suurlähetystön tontilta ovat kantautuneet myös Katariina Sereniuksen korviin. Hän ei voi kumota eikä vahvistaa niitä.
”Niiden haittailmoitusten perusteella, joista meillä on tiedossa ajankohta, jolloin hajua on esiintynyt, ei ole syytä epäillä Venäjän suurlähetystöä. Noina ajankohtina tuulen suunta on ollut aivan toinen.”
Vaikka savu tulisikin suurlähetystön tontilta, on kaupungin valvontaviranomaisten vaikea puuttua siihen, koska heillä on rajallinen toimivalta Venäjän hallitsemalla alueella. Suurlähetystöillä on diplomaattinen koskemattomuus.
Viranomaisten on vaikeaa puuttua tavallistenkin ihmisten aiheuttamiin savuhaittoihin, koska juuri millään alueella takkojen tai uunien polttamista ei ole kielletty. Ajoittainen savuhaitta on sietämisvelvollisuuden piirissä, ja se johtaa vain harvoin toimenpiteisiin.
”Se, että voimme puuttua johonkin edellyttää pitkäaikaista ja toistuvaa savuhaittaa”, sanoo Serenius.
Sereniuksen mukaan olisi tärkeää, että jos savunhaju haittaa alueen asukkaita useasti, he pitäisivät savupäiväkirjaa, johon merkkaisivat tarkasti päivämäärät ja kellonajat, jolloin hajuhaitta on havaittu.
”Sen avulla saamme selville, miten merkittävästä haitasta on kyse.”
Savupäiväkirjan avulla on myös mahdollista löytää savun lähde.
”Vaikka haittailmoituksia tulisi kuinka paljon, emme voi puuttua asiaan, jos meillä ei ole kohdetta, jota voisimme kehottaa tekemään jotakin toisella tavalla.”
Yleisesti ottaen kun savuhaitan lähde on paikannettu, tälle lähetetään ohjeistusta oikeista polttotavoista. Sereniuksen mukaan usein tämä riittää.
Seuraava tiukempi puuttuminen edellyttää sitä, että asukas laittaa asian vireille. Nimettömien ilmoitusten perusteella asia ei etene.
