Panssarijääkärikomppaniassa oli ja on edelleen taistelutekniikkana että komppanian varapäällikkö johtaa vaunosaa, jos pääosat hyökkäävät jalkautettuna. Varapäällikkö vastaa siitä että vaunujen liike ja tuli sovitetaan jalkautuneiden osien taisteluun. Tulitukiasemat pyrittiin tiedustelemaan jalan etukäteen juuri sen takia ettei ajateta vaunuja vastustajan tuliylläköihin. Tässä oli myös tärkeää jalkaosien hyökkäyksen suuntaaminen. Panssarijääkärit eivät tehneet mitään syviä koukkuja kuin erityistapauksissa, pääosin matalia iskuja niin että saatiin jalkaväen, epäsuoran tulen ja vaunujen tuli vaikuttamaan samaan paikkaan uran suunnassa ja tie nopeasti taas auki etenemisen jatkamiseksi. Periaatteessa vanha Laguksen jääkärien malli, joka oli puolestaan lainattu saksalaisilta. Nopeat iskut ja kaikki voima vaikuttamaan uran suuntaan niin kyllä se ura aukeaa.
Taipalsaari oli hyvä esimerkki savolaisten kehittymisestä. Sekä karjalaisilta että savolaisilta oli harjoituksessa 10 petterin jääkärikomppania. Karjalaisilta lähti aamulla 7 konetta liikkeelle (3 oli rikki), yksi uupui rannalle ja yksi upposi ylityksessä. Viisi pääsi perille asti. Savolaisilla10 konetta lähti aamulla liikkeelle ja kaikki uivat perille saakka.
1990-luvulla meillä oli aluksi vain yksi erillinen T-55M komppania ja sekin oli sidottu eri tehtäviin. Mutta Itä-Saksan kaupan myötä meille tuli tilanne missä molemmat SA-PSPR:t olivat T-72 kalustolla, jolloin meillä oli itseasiassa kaksi erillistä T-55M pataljoonaa ja yksi erillinen T-72 pataljoona. Kukin á kolme vaunukomppaniaa á 10 vaunua eli 31 vaunua per pataljoona. Ei jalkaväkeä mikä vaikeutti pataljoonien käyttöä. Niistä olisi saanut tukea savolaisille ja karjalaisille.
Nämä kommentithan tuovat järkeä koulutukseemme vuosikymmentenkin päästä. Mikä helpotus tietää, että ammattisotilas tai ainakin hyvin kokenut reserviläinen olisi ottanut BTR:n taktisen käytön vastuulleen.
Tosin kun kaikki yleensä koulutettiin lakanoiden vaihtamista myöten, niin olisin mielelläni vaihtanut vaikka pari papin oppituntia siihen, missä meille olisi kuvattu BTR-60 vaunuja käyttävän jääkärikomppanian ja -pataljoonan hyökkäystä edes yleisellä tasolla. Nyt oli varmasti iso joukko (jo vanhentuneita) res-vänrikkejä, joille jäi kuva, että he operoivat yksinään joukkuetasalla joukkueen omilla vaunuilla.
Toisaalta se on ollut mitä parhainta oppia mitä tulee tottumukseen toimia taistelupanssareiden tukemana, tai niitä tukien, nyt kun miettii. Monessa muistiin jääneessä harjoituksessa kun olisi vaihtanut Pettereiden sijaan raskaat taisteluvaunut, niin jo oliskin alkanut morkoonit soimaan tositilanteessa. Mitä mainitsit panssarijääkäreiden taistelutavasta mataline koukkuineen, niin juuri noinhan se oli.
Tälläkin palstalla on ollut puolesta ja vastaan mitä taisteluarvoa T-sarjan vaunut merkitsivät 90-luvun lopulta seuraavalle vuosituhannelle. Itsellä kun oli harjoituksissa käytössä Pettereitä ja vastapuolella oli Pettereitä, niin tiedossa oli hyvin, että oikeasti vastapuolella olisi ollut raskaita taistelupanssareita tai vähintään rynnäkköpanssareita. Mieluusti olisin hyökännyt jääkäreitteni kanssa tositilanteessa Pettereiden ja Apilaksien kera
ja T-55/T-72-vaunujen kanssa. Ei kahta sanaakaan mikä malli olisi ollut tehokkaampaa. Siihen vielä meidän hullut krh-tyypit mukaan.
Sinänsä BTR:.llä oli myös iso rooli opettamaan toimimaan panssarien kyllästämässä viholliskuvassa. Kun maaliosastolla oli aina muutama vaunu raskaalla kookoolla paahtamassa, niin toi aivan eri otteen koulutukseen. Esim. se, että jos varamiinoitetta ei ole laitettu ainoalle syvyyteen johtavalle panssariuralle, se vihollisen panssaritiedustelija ajaa vaikka joukkueen asemiin, ja mitä tarkoittaa, jos vartiopaikalla ei ole kertasinkoa siinä tilanteessa. Kummatkin on tullut koettua AUK 1:llä.
Pikkupiirteinen Etelä-Savon maasto, vesistöjen rikkoma, mäkiä riittävästi, peltoaukeamat yleensä pieniä, niin vihollinen pakkautuu pakosti urien suuntiin. Eli maalaisjärjellä ajateltuna, jokaisella vähänkin vaunua vetävällä uralla on meikäläisten vastahyökkäystilanteessa panssarikuorista vastassa, niin pakkohan meitä olisi pitänyt raskailla vaunuilla tukea, että tie olisi nopeasti auennut.
