Jääkäriprikaatista
Havumarssi
Jääkäri Ville Mustonen, Sissikomppania
Oli torstai iltapäivä ja aloimme olla lähtövalmiita vaativalle ja pitkälle marssille. Sen verran tietoa minulla marssista oli, että siihen sisältyisi rasteja, jotka liittyisivät E-kaudella opittuihin asioihin.
Marssin aikana liikkuisimme kolmen hengen partioissa. Minut oli valittu partiomme johtajaksi, partioiden johtajille jaettiin punaiset huomioliivit ja kartat. Karttoihin merkittiin ainoastaan seuraava rasti. Eli jokaisella rastilla merkittiin karttoihin seuraava rasti.
Kun lähtöhetki koitti, niin ei muuta kuin rinkat selkään ja menoksi. Lähtiessämme liikkeelle ilmassa oli lievää jännitystä. ”Mitähän tulevaisuus tuo tulleessaan?”
Marssin aikana sää toi oman haasteensa. Sää vaihteli räntäsateesta yöpakkasiin. Lisäksi suunnistus pimeällä oli vaikeaa ja välillä pieni epätoivo valtasi mielen.
Partiomme kohtasi monia haasteita marssin aikana, mm. ylimääräisiä mutkia tuli tehtyä ja öisessä metsässä harhailua tuli harrastettua. Kokonaisuudessaan partiomme marssi yhteensä 27 tuntia ja olimme viimeinen partio perillä, mutta rastit olivat menneet hyvin. Rankan marssin jälkeen oli edessä yöpyminen ahtaassa sissiteltassa ja jäsenet olivat jäykkinä.
Aamulla edessä oli pikamarssi kasarmille ja ammunta ampumaradalla. Pikamarssin aikana kengät hankasivat ilkeät rakot jalkoihin ja viimeisetkin voimavarat ehtyivät, mutta pääsin kuin pääsinkin kultaiselle kotikasarmille asti. Kasarmilla oli vielä viimeinen rasti eli paperikoe, jossa kyseltiin E-kaudella opittuja asioita.
Havumarssi oli kaikin puolin haastava ja ikimuistoinen kokemus ja tulihan se havukin hihaan ansaittua
Hiihtoa ja pakkasia
Jääkäri Ville Mustonen, Sissikomppania
Hiihto on sissijoukkueen pääliikkumismuoto näin talvisaikaan ja sitähän onkin viimeaikoina treenattu useaan otteeseen. Lunta tosin ei vielä hirveästi ole, mutta eiköhän sekin asia muutu lähi aikoina. Pakkasiakin on ollut viime aikoina ja se on laskenut viihtyvyys tasoa metsässä, mutta oikealla vaatetuksella sekin homma hoituu. Toimiminen näin talvella on haastavampaa kuin kesällä. Jäljet näkyvät paremmin ja ainainen kylmyys laskevat suorituskykyä. Kuitenkaan ei anneta tällaisten pikku seikkojen haitata vaan mennään eteenpäin.
Loppusotaan ei ole enää kuin kaksi viikkoa ja se näkyykin harjoituksien vaatimustasossa. Loppusodassa testataan toimivuutta joukkueena ja se tuleekin olemaan meidän palveluksemme loppuhuipennus.
Aamutkin alkavat vähentyä ja kotiutumispäivä lähenee pikkuhiljaa. Armeija on tähän mennessä tuonut niin haasteita kuin hauskojakin tilanteita. Intissä on tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja saanut paljon uusia kokemuksia, vaikka onhan niitä ollut vaikeitakin hetkiä ja kestävyys on viety äärimmilleen. Kuitenkin kaikista haasteita on tähän mennessä selvitty ja se että on ylittänyt omat oletukset lämmittää mieltä
Sissi-tiedustelu-spol -harjoitus
Jääkäri Ville Mustonen, Sissikomppania
Tuttu pirinä herätti minut tiedostamattomasta tilasta. Oli maanantaiaamu ja heräsin tutusta punkasta. Taas on yksi aamu vähemmän. Sitten muistiini hiipi, että tänäänhän on lähtö leirille. Aloin pukea vauhdikkaasti M91-maastopukua päälle, kun jo kokelas tulikin huutelemaan, että sissijoukkueella ulos siirtymiseen aikaa viisi minuuttia. Äkkiä kamat niskaan ja MuKesiin aamupalaa mättämään!
Tulihan sitä syötyä, maha oli aivan täynnä. Piti syödä varastoon, sillä ei ollut tietoa milloin pääsee syömään seuraavan kerran. Sitten ei muuta kuin kamat bussiin ja menoksi. Matka taittui mukavasti linja-autolla. Lämmin linja-auto pisti nukuttamaan ja monikin sotilas nukkui matkalla, itseni mukaan luettuna.
Bussiin laskeutui rauhallinen hiljaisuus, jonka kuitenkin rikkoi yllättäen kovaääninen rätinä ja kolina. Bussi alkoi täristä ja heittelehtiä. Uinuvat sotilaat hätkähtivät valveille, ja alkoivat ihmettelevä pulina. Bussi pysähtyi ja pian tuli tieto, että rengas oli mennyt puhki. Tuntemukset olivat sekavat jääkärien keskuudessa. Toisaalta oli mukava, että sai vielä olla lämpimässä bussissa, kun taas toisaalta tieto siitä, että lepoaika illalla vähenisi, harmitti.
Renkaan vaihtoon meni oma aikansa ja matka jatkui taas. Saavuimme Rovajärvelle hieman aikataulusta jäljessä. Nousin bussista ja välittömästi kylmä tuulahdus havahdutti minut – nyt sitä oltiin perillä. ”Sissi-tiedustelu-spol –harjoitus voi alkaa!”
Äkkiä vain rinkat ulos bussista ja kamat kantoon. Eka päivä meni aika lailla valmisteluita tehdessä. Kun valmistelut olivat valmiita, alkoi olla jo hämärä ja lähdimme kävelemään kohti nukkumapaikkaa. Se yö nukuttiinkin sitten laavussa. Yöllä lämpötila laski alle -10 C, ja kyllähän se oli kylmä nukkua. Aamulla olo ei ollut mitenkään paras mahdollinen, väsytti, paleli ja oli nälkä, mutta ei auttanut muuta kuin lähteä ”sotimaan”. Se päivä menikin nopeasti sotilaspoliiseja vastaan taistellessa ja kylmissään täristessä. Sitten vain telttaa pystyttämään ja ruokailemaan. Yö kului metsässä kävellessä, mutta nukuttuakin tuli pari tuntia.
Aamulla olo oli yllättävän hyvä verrattuna siihen, kuinka vähän oli tullut viime öinä nukuttua. Sitten ei muuta kun sotilaspoliiseja väijyttämään. Päivän aikana saatiin pari väijyä tehtyä, ja Spolletkaan eivät päässeet jäljillemme. Pimeä tuli, ja aloimme tehdä lähtöä tien varresta. Matkasimme pimeässä metsässä kohti telttapaikkaa – pimeä metsä on yllättävän petollinen. Kiviä ja juuria on vaikea huomata, eli kompastumisia tuli paljon. Yksi kaveri oikein onnistui kastelemaan itsensä vyötä myöten ojassa! Kun viimein pääsimme teltoille, olo oli kieltämättä helpottunut.
Olo oli jälleen seuraavana aamuna väsynyt, mutta mieltä lämmitti tieto, että tänään päästäisiin takaisin kassulle. Ei muuta kuin takaisin tien varteen väijyttelemään sotilaspoliiseja. Tällä kertaa väijytys tehtäisiin toisen jääkärin kanssa kahdestaan. Valmistelut onnistuivat hyvin, ja olimme ajoissa valmiit, mutta toisen jääkärin piti päästä tekemään tarpeitaan. Tietysti Spol-ajoneuvo tuli juuri silloin. Ei siinä tietysti voinut muuta, kuin päästää ajoneuvo ajamaan ohitse. Ei voinut ottaa riskiä, että taistelupari jäisi sotilaspoliisien vangeiksi kirjaimellisesti housut kintuissa.
No sitten olikin aika jo lähteä takaisin kasarmille. Väsymys muuttui iloksi, kun lopulta pääsi lämpimään linja-autoon. Matka meni nukkuessa, ja kun pääsimme kasarmin pihaan, olo oli helpottunut. Kaikin puolin rankka ja vaikea leiri oli ohi
Havumarssi
Jääkäri Ville Mustonen, Sissikomppania
Oli torstai iltapäivä ja aloimme olla lähtövalmiita vaativalle ja pitkälle marssille. Sen verran tietoa minulla marssista oli, että siihen sisältyisi rasteja, jotka liittyisivät E-kaudella opittuihin asioihin.
Marssin aikana liikkuisimme kolmen hengen partioissa. Minut oli valittu partiomme johtajaksi, partioiden johtajille jaettiin punaiset huomioliivit ja kartat. Karttoihin merkittiin ainoastaan seuraava rasti. Eli jokaisella rastilla merkittiin karttoihin seuraava rasti.
Kun lähtöhetki koitti, niin ei muuta kuin rinkat selkään ja menoksi. Lähtiessämme liikkeelle ilmassa oli lievää jännitystä. ”Mitähän tulevaisuus tuo tulleessaan?”
Marssin aikana sää toi oman haasteensa. Sää vaihteli räntäsateesta yöpakkasiin. Lisäksi suunnistus pimeällä oli vaikeaa ja välillä pieni epätoivo valtasi mielen.
Partiomme kohtasi monia haasteita marssin aikana, mm. ylimääräisiä mutkia tuli tehtyä ja öisessä metsässä harhailua tuli harrastettua. Kokonaisuudessaan partiomme marssi yhteensä 27 tuntia ja olimme viimeinen partio perillä, mutta rastit olivat menneet hyvin. Rankan marssin jälkeen oli edessä yöpyminen ahtaassa sissiteltassa ja jäsenet olivat jäykkinä.
Aamulla edessä oli pikamarssi kasarmille ja ammunta ampumaradalla. Pikamarssin aikana kengät hankasivat ilkeät rakot jalkoihin ja viimeisetkin voimavarat ehtyivät, mutta pääsin kuin pääsinkin kultaiselle kotikasarmille asti. Kasarmilla oli vielä viimeinen rasti eli paperikoe, jossa kyseltiin E-kaudella opittuja asioita.
Havumarssi oli kaikin puolin haastava ja ikimuistoinen kokemus ja tulihan se havukin hihaan ansaittua
Hiihtoa ja pakkasia
Jääkäri Ville Mustonen, Sissikomppania
Hiihto on sissijoukkueen pääliikkumismuoto näin talvisaikaan ja sitähän onkin viimeaikoina treenattu useaan otteeseen. Lunta tosin ei vielä hirveästi ole, mutta eiköhän sekin asia muutu lähi aikoina. Pakkasiakin on ollut viime aikoina ja se on laskenut viihtyvyys tasoa metsässä, mutta oikealla vaatetuksella sekin homma hoituu. Toimiminen näin talvella on haastavampaa kuin kesällä. Jäljet näkyvät paremmin ja ainainen kylmyys laskevat suorituskykyä. Kuitenkaan ei anneta tällaisten pikku seikkojen haitata vaan mennään eteenpäin.
Loppusotaan ei ole enää kuin kaksi viikkoa ja se näkyykin harjoituksien vaatimustasossa. Loppusodassa testataan toimivuutta joukkueena ja se tuleekin olemaan meidän palveluksemme loppuhuipennus.
Aamutkin alkavat vähentyä ja kotiutumispäivä lähenee pikkuhiljaa. Armeija on tähän mennessä tuonut niin haasteita kuin hauskojakin tilanteita. Intissä on tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja saanut paljon uusia kokemuksia, vaikka onhan niitä ollut vaikeitakin hetkiä ja kestävyys on viety äärimmilleen. Kuitenkin kaikista haasteita on tähän mennessä selvitty ja se että on ylittänyt omat oletukset lämmittää mieltä
Sissi-tiedustelu-spol -harjoitus
Jääkäri Ville Mustonen, Sissikomppania
Tuttu pirinä herätti minut tiedostamattomasta tilasta. Oli maanantaiaamu ja heräsin tutusta punkasta. Taas on yksi aamu vähemmän. Sitten muistiini hiipi, että tänäänhän on lähtö leirille. Aloin pukea vauhdikkaasti M91-maastopukua päälle, kun jo kokelas tulikin huutelemaan, että sissijoukkueella ulos siirtymiseen aikaa viisi minuuttia. Äkkiä kamat niskaan ja MuKesiin aamupalaa mättämään!
Tulihan sitä syötyä, maha oli aivan täynnä. Piti syödä varastoon, sillä ei ollut tietoa milloin pääsee syömään seuraavan kerran. Sitten ei muuta kuin kamat bussiin ja menoksi. Matka taittui mukavasti linja-autolla. Lämmin linja-auto pisti nukuttamaan ja monikin sotilas nukkui matkalla, itseni mukaan luettuna.
Bussiin laskeutui rauhallinen hiljaisuus, jonka kuitenkin rikkoi yllättäen kovaääninen rätinä ja kolina. Bussi alkoi täristä ja heittelehtiä. Uinuvat sotilaat hätkähtivät valveille, ja alkoivat ihmettelevä pulina. Bussi pysähtyi ja pian tuli tieto, että rengas oli mennyt puhki. Tuntemukset olivat sekavat jääkärien keskuudessa. Toisaalta oli mukava, että sai vielä olla lämpimässä bussissa, kun taas toisaalta tieto siitä, että lepoaika illalla vähenisi, harmitti.
Renkaan vaihtoon meni oma aikansa ja matka jatkui taas. Saavuimme Rovajärvelle hieman aikataulusta jäljessä. Nousin bussista ja välittömästi kylmä tuulahdus havahdutti minut – nyt sitä oltiin perillä. ”Sissi-tiedustelu-spol –harjoitus voi alkaa!”
Äkkiä vain rinkat ulos bussista ja kamat kantoon. Eka päivä meni aika lailla valmisteluita tehdessä. Kun valmistelut olivat valmiita, alkoi olla jo hämärä ja lähdimme kävelemään kohti nukkumapaikkaa. Se yö nukuttiinkin sitten laavussa. Yöllä lämpötila laski alle -10 C, ja kyllähän se oli kylmä nukkua. Aamulla olo ei ollut mitenkään paras mahdollinen, väsytti, paleli ja oli nälkä, mutta ei auttanut muuta kuin lähteä ”sotimaan”. Se päivä menikin nopeasti sotilaspoliiseja vastaan taistellessa ja kylmissään täristessä. Sitten vain telttaa pystyttämään ja ruokailemaan. Yö kului metsässä kävellessä, mutta nukuttuakin tuli pari tuntia.
Aamulla olo oli yllättävän hyvä verrattuna siihen, kuinka vähän oli tullut viime öinä nukuttua. Sitten ei muuta kun sotilaspoliiseja väijyttämään. Päivän aikana saatiin pari väijyä tehtyä, ja Spolletkaan eivät päässeet jäljillemme. Pimeä tuli, ja aloimme tehdä lähtöä tien varresta. Matkasimme pimeässä metsässä kohti telttapaikkaa – pimeä metsä on yllättävän petollinen. Kiviä ja juuria on vaikea huomata, eli kompastumisia tuli paljon. Yksi kaveri oikein onnistui kastelemaan itsensä vyötä myöten ojassa! Kun viimein pääsimme teltoille, olo oli kieltämättä helpottunut.
Olo oli jälleen seuraavana aamuna väsynyt, mutta mieltä lämmitti tieto, että tänään päästäisiin takaisin kassulle. Ei muuta kuin takaisin tien varteen väijyttelemään sotilaspoliiseja. Tällä kertaa väijytys tehtäisiin toisen jääkärin kanssa kahdestaan. Valmistelut onnistuivat hyvin, ja olimme ajoissa valmiit, mutta toisen jääkärin piti päästä tekemään tarpeitaan. Tietysti Spol-ajoneuvo tuli juuri silloin. Ei siinä tietysti voinut muuta, kuin päästää ajoneuvo ajamaan ohitse. Ei voinut ottaa riskiä, että taistelupari jäisi sotilaspoliisien vangeiksi kirjaimellisesti housut kintuissa.
No sitten olikin aika jo lähteä takaisin kasarmille. Väsymys muuttui iloksi, kun lopulta pääsi lämpimään linja-autoon. Matka meni nukkuessa, ja kun pääsimme kasarmin pihaan, olo oli helpottunut. Kaikin puolin rankka ja vaikea leiri oli ohi
