Jääkäriprikaati

Jääkäriprikaatista

Havumarssi
Jääkäri Ville Mustonen, Sissikomppania

Oli torstai iltapäivä ja aloimme olla lähtövalmiita vaativalle ja pitkälle marssille. Sen verran tietoa minulla marssista oli, että siihen sisältyisi rasteja, jotka liittyisivät E-kaudella opittuihin asioihin.
Marssin aikana liikkuisimme kolmen hengen partioissa. Minut oli valittu partiomme johtajaksi, partioiden johtajille jaettiin punaiset huomioliivit ja kartat. Karttoihin merkittiin ainoastaan seuraava rasti. Eli jokaisella rastilla merkittiin karttoihin seuraava rasti.
Kun lähtöhetki koitti, niin ei muuta kuin rinkat selkään ja menoksi. Lähtiessämme liikkeelle ilmassa oli lievää jännitystä. ”Mitähän tulevaisuus tuo tulleessaan?”
Marssin aikana sää toi oman haasteensa. Sää vaihteli räntäsateesta yöpakkasiin. Lisäksi suunnistus pimeällä oli vaikeaa ja välillä pieni epätoivo valtasi mielen.
Partiomme kohtasi monia haasteita marssin aikana, mm. ylimääräisiä mutkia tuli tehtyä ja öisessä metsässä harhailua tuli harrastettua. Kokonaisuudessaan partiomme marssi yhteensä 27 tuntia ja olimme viimeinen partio perillä, mutta rastit olivat menneet hyvin. Rankan marssin jälkeen oli edessä yöpyminen ahtaassa sissiteltassa ja jäsenet olivat jäykkinä.
Aamulla edessä oli pikamarssi kasarmille ja ammunta ampumaradalla. Pikamarssin aikana kengät hankasivat ilkeät rakot jalkoihin ja viimeisetkin voimavarat ehtyivät, mutta pääsin kuin pääsinkin kultaiselle kotikasarmille asti. Kasarmilla oli vielä viimeinen rasti eli paperikoe, jossa kyseltiin E-kaudella opittuja asioita.
Havumarssi oli kaikin puolin haastava ja ikimuistoinen kokemus ja tulihan se havukin hihaan ansaittua

Hiihtoa ja pakkasia
Jääkäri Ville Mustonen, Sissikomppania

Hiihto on sissijoukkueen pääliikkumismuoto näin talvisaikaan ja sitähän onkin viimeaikoina treenattu useaan otteeseen. Lunta tosin ei vielä hirveästi ole, mutta eiköhän sekin asia muutu lähi aikoina. Pakkasiakin on ollut viime aikoina ja se on laskenut viihtyvyys tasoa metsässä, mutta oikealla vaatetuksella sekin homma hoituu. Toimiminen näin talvella on haastavampaa kuin kesällä. Jäljet näkyvät paremmin ja ainainen kylmyys laskevat suorituskykyä. Kuitenkaan ei anneta tällaisten pikku seikkojen haitata vaan mennään eteenpäin.
Loppusotaan ei ole enää kuin kaksi viikkoa ja se näkyykin harjoituksien vaatimustasossa. Loppusodassa testataan toimivuutta joukkueena ja se tuleekin olemaan meidän palveluksemme loppuhuipennus.
Aamutkin alkavat vähentyä ja kotiutumispäivä lähenee pikkuhiljaa. Armeija on tähän mennessä tuonut niin haasteita kuin hauskojakin tilanteita. Intissä on tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja saanut paljon uusia kokemuksia, vaikka onhan niitä ollut vaikeitakin hetkiä ja kestävyys on viety äärimmilleen. Kuitenkin kaikista haasteita on tähän mennessä selvitty ja se että on ylittänyt omat oletukset lämmittää mieltä

Sissi-tiedustelu-spol -harjoitus
Jääkäri Ville Mustonen, Sissikomppania

Tuttu pirinä herätti minut tiedostamattomasta tilasta. Oli maanantaiaamu ja heräsin tutusta punkasta. Taas on yksi aamu vähemmän. Sitten muistiini hiipi, että tänäänhän on lähtö leirille. Aloin pukea vauhdikkaasti M91-maastopukua päälle, kun jo kokelas tulikin huutelemaan, että sissijoukkueella ulos siirtymiseen aikaa viisi minuuttia. Äkkiä kamat niskaan ja MuKesiin aamupalaa mättämään!

Tulihan sitä syötyä, maha oli aivan täynnä. Piti syödä varastoon, sillä ei ollut tietoa milloin pääsee syömään seuraavan kerran. Sitten ei muuta kuin kamat bussiin ja menoksi. Matka taittui mukavasti linja-autolla. Lämmin linja-auto pisti nukuttamaan ja monikin sotilas nukkui matkalla, itseni mukaan luettuna.

Bussiin laskeutui rauhallinen hiljaisuus, jonka kuitenkin rikkoi yllättäen kovaääninen rätinä ja kolina. Bussi alkoi täristä ja heittelehtiä. Uinuvat sotilaat hätkähtivät valveille, ja alkoivat ihmettelevä pulina. Bussi pysähtyi ja pian tuli tieto, että rengas oli mennyt puhki. Tuntemukset olivat sekavat jääkärien keskuudessa. Toisaalta oli mukava, että sai vielä olla lämpimässä bussissa, kun taas toisaalta tieto siitä, että lepoaika illalla vähenisi, harmitti.

Renkaan vaihtoon meni oma aikansa ja matka jatkui taas. Saavuimme Rovajärvelle hieman aikataulusta jäljessä. Nousin bussista ja välittömästi kylmä tuulahdus havahdutti minut – nyt sitä oltiin perillä. ”Sissi-tiedustelu-spol –harjoitus voi alkaa!”

Äkkiä vain rinkat ulos bussista ja kamat kantoon. Eka päivä meni aika lailla valmisteluita tehdessä. Kun valmistelut olivat valmiita, alkoi olla jo hämärä ja lähdimme kävelemään kohti nukkumapaikkaa. Se yö nukuttiinkin sitten laavussa. Yöllä lämpötila laski alle -10 C, ja kyllähän se oli kylmä nukkua. Aamulla olo ei ollut mitenkään paras mahdollinen, väsytti, paleli ja oli nälkä, mutta ei auttanut muuta kuin lähteä ”sotimaan”. Se päivä menikin nopeasti sotilaspoliiseja vastaan taistellessa ja kylmissään täristessä. Sitten vain telttaa pystyttämään ja ruokailemaan. Yö kului metsässä kävellessä, mutta nukuttuakin tuli pari tuntia.

Aamulla olo oli yllättävän hyvä verrattuna siihen, kuinka vähän oli tullut viime öinä nukuttua. Sitten ei muuta kun sotilaspoliiseja väijyttämään. Päivän aikana saatiin pari väijyä tehtyä, ja Spolletkaan eivät päässeet jäljillemme. Pimeä tuli, ja aloimme tehdä lähtöä tien varresta. Matkasimme pimeässä metsässä kohti telttapaikkaa – pimeä metsä on yllättävän petollinen. Kiviä ja juuria on vaikea huomata, eli kompastumisia tuli paljon. Yksi kaveri oikein onnistui kastelemaan itsensä vyötä myöten ojassa! Kun viimein pääsimme teltoille, olo oli kieltämättä helpottunut.

Olo oli jälleen seuraavana aamuna väsynyt, mutta mieltä lämmitti tieto, että tänään päästäisiin takaisin kassulle. Ei muuta kuin takaisin tien varteen väijyttelemään sotilaspoliiseja. Tällä kertaa väijytys tehtäisiin toisen jääkärin kanssa kahdestaan. Valmistelut onnistuivat hyvin, ja olimme ajoissa valmiit, mutta toisen jääkärin piti päästä tekemään tarpeitaan. Tietysti Spol-ajoneuvo tuli juuri silloin. Ei siinä tietysti voinut muuta, kuin päästää ajoneuvo ajamaan ohitse. Ei voinut ottaa riskiä, että taistelupari jäisi sotilaspoliisien vangeiksi kirjaimellisesti housut kintuissa.

No sitten olikin aika jo lähteä takaisin kasarmille. Väsymys muuttui iloksi, kun lopulta pääsi lämpimään linja-autoon. Matka meni nukkuessa, ja kun pääsimme kasarmin pihaan, olo oli helpottunut. Kaikin puolin rankka ja vaikea leiri oli ohi
 
Kiitti tekstistä Hejsan! Tuli mieleen paljon mukavia muistoja ja hämmästyttävän samankaltaisia sellaisia (kun tuo havu sattuu itseltänikin löytymään).
 
Palvelus sotilaspoliisina

Kaikki alkoi sotilaspoliisi-infosta, jossa muutamat vanhemman saapumiserän sotilaspoliisit kertoivat koulutuksesta, sekä koulutuksen suomista eduista ja haasteista. Tämän seurauksena noin 190 jääkäriprikaatin taistelijaa haki tähän kovaan aselajiin ja niistä valikoitui 44 taistelijan eliittijoukko, joista 12 lähti piakkoin Rovaniemelle SPOL-AUKkiin. Jäljelle jääneistä 32 sotilaasta muodostui saapumiserän 2/10 sotilaspoliisijoukkue, josta ajan kuluessa muodostui yksi suuri perhe määrän vähentyessä 29 taistelijaan.
Odotukset sotilaspoliisikurssin alussa olivat korkealla, eikä ollut epäilystäkään että joukkueeseen oli valikoitunut prikaatin motivoituneimmat taistelijat. Odotimme erityisesti niiden "oikeiden" sotilaspoliisihommien alkua. Ensin oli kuitenkin saatava perustaidot vaaditulle tasolle, mikä tiesi lysyämistä.

Pikkuhiljaa leirejä alkoi olla kaksi kuukaudessa, ja väliviikoilla harjoiteltiin asutuskeskustaistelua. Päivät koostuivat vaarallisen henkilön kiinniotosta, käskytyksestä ja eri aseiden ammunnoista. Erilaisista aseista meille koulutettiin rynnäkkökiväärin ja kevyen kertasingon lisäksi pistooli, haulikko, kevyt konekivääri ja ilmantorjuntakonekivääri, tarkkuuskivääri ja apilas eli raskas kertasinko. Kouluttajat tekivät alusta asti selväksi, että koulutus on vaativa, ja sen vuoksi oli tärkeää muistaa ns. "On/Off-kytkin" eli silloin kun tehdään, niin tehdään täysillä, ja silloin kun ei tehdä, niin silloin ei tosiaankaan tehdä.

Samoihin aikoihin alkoi vartiopalvelus eli väijy pyörimään tuvittain. Väijyä ei todellakaan voi pitää lomana vaikka se toikin mukavaa vaihtelua normaaliin kasarmielämään. Päävartion henkilökunta ja toiminta tuli tutuksi ja vaikka vartiopäälliköt omalla tavalla leppoisia ovatkin, eivät he katso nollailua läpi sormien. Suurimmilta nollailuilta kuitenkin vältyttiin ennen vartiopalveluksen alkua tapahtuneen pari viikkoa kestäneen harjoittelun ansiosta

Leireillä päästiin sitten ampumaan kovilla oikein olan takaa. Kaikista leireistä jäi näin jälkeenpäin ajatellen paljon hyviä muistoja. Ensimmäisenä taisteluleirinä joukkueellamme oli edessä sissi-spol-leiri jossa harjoittelimme henkilönsuojausta ja kohteensuojausta samalla kun sissikomppanian sissijoukkue yritti iskeä kimppuumme ja tiedustelijat toimivat selustassamme. Ryhmänammuntaleiri oli ohjelmassa seuraavana, ja leirin jälkeiselle viikonlopulle oli suunniteltu koulutushaaramarssi, jolla ansaitsisimme miekkaleijonat käsivarteemme. Ryhmäammuntaleiri tarkoittaa sotilaspoliiseille ryhmän hyökkäystä rakennetulla alueella ja kulunvalvontapaikka-ammuntaa, joista molemmat ovat hyvin vaativia ja ammunnoissa kävi selväksi että virheille ei ollut sijaa. Oikeastaan kaikki sotilaspoliisiammunnat eroavat muiden aselajien ammunnoista siinä, että ne ovat haastavia sekä fyysisesti että psyykkisesti. Viikonlopulle järjestetyssä koulutushaaramarssissa testattiin fyysistä kuntoa 30 kilometrin jalkamarssilla yöllä, suorittaen siinä samalla koulutuksen mukaisia rasteja, jotka sisälsivät muun muassa pistoolin purkua, raudoittamista ja tulen tekoa. Kaikki joukkueestamme saivat marssittua ja suoritettua rastit mikä osoitti motivaation olevan korkealla
Kun sotilaan perustaidot olivat kunnossa, oli aika siirtyä vaativimpien hommien pariin. Ensimmäinen kunnon kosketus leirielämään oli voimankäyttöleiri Kyläjärvellä. Leirin tarkoituksena oli valmentaa meidät voimankäyttöä varten ja ansaitsemaan voimankäyttöoikeudet. Viikon aikana harjoittelimme raudoittamista ja pampun käyttöä, painimme ja otimme leirin lopussa paprikasumutteet naamaan. Voimankäyttöoikeuksien saaminen edellytti myös kirjallisen kokeen läpäisemistä. Piti muun muassa tietää milloin on laillisesti oikeutettua käyttää voimakeinoja toista ihmistä vastaan ja mikä on väkivallan ja voimankäytön ero

Joukkueammuntaleirillä suoritettiin samat ammunnat kuin ryhmänammuntaleirillä, mutta isommassa mittakaavassa. Erilaiseksi leirin teki se, että saimme ammuntojen ohessa räjähdekoulutusta. Räjäytimme puun, kiven, kannon, seinän ja metallikiskot. Tämän lisäksi räjäytimme routapanoksen ja putkiraivaajan. Putkiraivaajaa käytimme myös joukkueen hyökkäysvaiheessa, jossa räjähteen avulla saatiin luotua murtautumisaukko asutuskeskusalueelle miinoitteen läpi.

Aselajiharjoituksessa taistelimme aliupseerikoulun puolella kiväärimiehiä vastaan, ja leireistä jäi päällimmäisenä mieleen Pasi-ajoneuvot, joita hyödynsimme liikkuessamme ja taistellessamme eri alueilla. Aselajiharjoitus oli myös kaikkea muuta kuin järjetöntä ammuskelua paukkupatruunoilla, sillä aseisiimme ja varusteisiimme kiinnitettiin taistelusimulaattorit, tasit, joilla päästiin havainnollistamaan osumiemme tarkkuutta, ja kuolettavasta osumasta laitteet alkoivat piippaamaan ja olit ulkona pelistä.

Joukkueemme välisota ja vanhojen johtajiemme loppusota RIEKKO 10-harjoitus oli joulukuun puolivälissä, ja harjoitus meni jälleen odotetulla tavalla. Oli myös mahtavaa päästä todistamaan ettei myöskään vanhemman saapumiserän johtajilla motivaatio lopahtanut vaikka viimeisiä aamuja palveluksesta silloin kulutettiinkin. Seuraavana oli XVintercamp, jossa tehtävänä oli ottaa Utista saapuneet laskuvarjojääkärit kiinni. Harjoitus oli ainutlaatuinen, paikalle saapui myös sotilaspoliisijoukkue ja koirapartio Kajaanin yksiköstä. Vaikka pakkasta oli öisin jopa 40 astetta, ei hymy hyytynyt vaan Utin poikien perään lähdettiin jopa moottorikelkalla hiihtohinaten. Joukkueemme viimeinen harjoitus oli "PESLE", eli Pohjois-Suomen sotilasläänin sotilaspoliisiharjoitus, jolla mitattiin saamamme koulutuksen taso. Harjoitusta varten pidimme varsinaista leiriä ennen pienimuotoisen valmistavan leirin, jonka aikana kävimme muutamia perusammuntoja läpi. Itse harjoituksessa kaikki meni todella hyvin. Joukkueemme sai kehuja niin yleisilmeestä kuin aseenkäsittelystäkin. Onnistuneen harjoituksen jälkeen fiilis oli todella korkealla

Leirit menivät pääosin nappiin, mitä nyt välillä oli pienimuotoista vatsatautia liikkeellä. Leireiltä saatua hyvää fiilistä ei murtanut edes kohtalaisen kylmät matkat takaisin varuskuntaan maastokuorma-auton lavalla. Kokonaisuutena sotilaspoliisijoukkueesta kasvoi yhdeksän kuukauden aikana yhtenäinen joukko, joka selviää haasteesta kuin haasteesta. Joukkueemme vahvuuksia on oikeanlainen asennoituminen ja tekemisen meininki kaikessa mitä teemme. Tämän saavuttamisesta haluamme kiittää prikaatin ehkäpä parhaita kouluttajia, joilla riittää uskoa ja huumorintajua meitä varusveijareita kohtaan, ja jotka uskalsivat luottavat meihin.

IMG_0242.jpg


2008-JPr-593.jpg


IMG_1097.jpg


sotilaspoliisi.jpg
 
Hyvä video jääkäriprikaatista , kohti vala 2011

 
Last edited by a moderator:
Aliupseerioppilaiden kilpailussa Sodankylässä

http://www.kotona.net/sk.html
 
Hejsan kirjoitti:
Aliupseerioppilaiden kilpailussa Sodankylässä

http://www.kotona.net/sk.html


Hejsan ja muut kiinnostuneet!

oletteko seuranneet YLE/SVT:n ohjelmaa "Drakan" joka tietysti kertoo Draksvikin Uudenmaan Prikaatista.

Kaikki jaksot löytyvät Ylen Areenasta: http://areena.yle.fi/video/1326648085482
Ihan mielenkiintoista (varsinkin meille jotka joskus kauan sitten oli juuri Draksvikissa)!
 
JPR2015, Jääkäriprikaatin tehtävä on kouluttaa alueellisia joukkoja pohjoisiin olosuhteisiin

Pohjan jääkäripataljoona on pois ja sissikomppania on tiedustelukomppania

Sivu: 11

http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/6063a4804e84113c9ec7debd3e56d964/Etupy%C3%B6r%C3%A4+1_2013.pdf?MOD=AJPERES
 
Tätä minua ihmettä, mulla on kuva jossa lukee että Sodankylän jääkärit pyöräilee sen perinteisen 500 kilsan matkan ennen valaa?

Mutta kuin lukee jääkäriprikaatista niin niiden pisin matka on Sodankylä-Tornio eli 250 kilsaa.

Meinaako se teksti siinä kuvassa Vaasasta-Sodankylään kun ne siirsi sinne?

ja siinä kuvassa niilä on lippalakki ja rynkky
 
Jääkäriprikaatin alaisuuteen siirtyvään Rovaniemen ilmatorjuntapatteristoon perustetaan 2.Jääkärikomppania, joka alkaa tuottamaan hajautettuja jääkärikomppanioita. Tältä osin se paikkaa PKARPR:n poistumisen.

05-itkaluston koulutus keskitetään muuten Vekaralle, Rovaniemelle jää ainoastaan 90-kalusto.
 
PJ85 kirjoitti:
Jääkäriprikaatin alaisuuteen siirtyvään Rovaniemen ilmatorjuntapatteristoon perustetaan 2.Jääkärikomppania, joka alkaa tuottamaan hajautettuja jääkärikomppanioita. Tältä osin se paikkaa PKARPR:n poistumisen.

05-itkaluston koulutus keskitetään muuten Vekaralle, Rovaniemelle jää ainoastaan 90-kalusto.

Pieneksi menee ennen kuin loppuu
 
Back
Top