Siis eihän tätä taistellua olla häviämässä...
Oikeastaan mietin itse siltä kannalta miten hoitaa operaatio ilman ollenkaan tappiota niin että jokainen pääsee sitten taistelun jälkeen lomille, oman kullan syleilyyn.<----Mielestäni tuohon pitää pyrkiä tässä tapauksessa kun voimasuhteet ovat niin edulliset meidän puolelle.
-elikkä vihollinen motissa, eristetty (ts.siilipuolustukseesa)
-vain ryhmä vihollisiä + vaunu
-mahd. epäsuora tuli viholliselta (raskaampaa kuin meillä?)
-miinoitteet
-vihollisen ampumataito kk:lla ja rk:lla
+omat joukot isommat
+oma tulenjohto mahd. parempi (voi olla että huonosti koulutettu venäläisaliupseeri on johdossa vihollisen puolella)
+suoratulitusaseet, tulivoima, ja ammusvarat isommat
+vihollisen puolustuksesta puuttuu kulmakivi ja syvyys. (ympäröity mottiin)
+parempi tiedustelu (mehän tehtiin vähän "reconia" sillä lennokilla aluksi)
Kuten sanoit aikaisemmin, niin kaiken avain on tuo R-vaunu. Sen jälkeen ei ole kuin napsia vihollisia ja välillä huudella lopuille, että "joko riittää"? Mutta jos vihollinen ei kypsy henkisesti, niin jossakin vaiheessa tilanne on laukaistava lopullisesti ja se pitää hoitaa erittäin nopeasti, koska sen jälkeen vihollinen vastaa tykistöllä ja omista tappioista välittämättä.
Sitä en tiedä, että voisiko sillä saavuttaa mitään, jos vihollista koettaisi pitää valveilla vaikka ensimmäisen 18 tuntia eri tavoilla ja mikäli mahdollista, napsia irtonaisia päältä? Tämä tietenkin pitäisi suorittaa siten, että vihollisen tykistö ei tuota tappioita, kun viholliset tilaavat tykistöä jo pelkästään moraalin nostattamiseksi.
Vai olisiko parempi, että kukkula rullattaisiin kokonaan mahdollisimman nopeasti ja ilman varoitusta (sikäli kun se tässä tapauksessa on mahdollista), jotta se naapurikomppania ei joutuisi taistelemaan välttämättä ollenkaan (vai onko vihollinen tietoinen, että tuo ryhmä on motissa?).