Jalkojen rakot ja hiertymät

gliooma

Korpraali
Miten hoidatte rakot ja hiertymät?
Tietysti perusasiat ovat kunnossa, sisäänajetut kengät, puhtaat jalat ja sukat. Esim. pitkillä marsseilla jotka toistuvat useana päivänä (esim .Nijmegen) tulee varmasti rakkojakin. Eri kirjoituksissa ko. tapahtumasta tulee selville että eri mailla on eri tapoja hoitaa jalkojen rakkoja. Tietääkö kukaan mitä versioita on eri mailla?

Itse suosin tapaa että, kesken marssin laitan Compeedin tarvittaessa. Jos majapaikalla rakko löytyy niin puhkaisen sen ja pistän vain imevän taitoksen johon valuu nesteet levon aikana ja vaihdan siihen Compeedin tilalle taas seuraavana aamuna.
Onko kokemusta ehkäisyksi esim. jalkojen voitelusta vaseliinilla? Monet maratoonarit käyttävät kuulemma tätä tai jalkojen talkitsemista. Teippauksista kantapäähän ja päkiän kohdalle tai varpaiden teippaamisesta ennen marssia.
 
Kahta ohutta sukkaa tuli käytettyä esim. Kesäyön marssilla jalkineessa, auttoi jonkin verran. Ja nivusten voitelua vaseliinilla, tahtoivat marssiessa hiertyä, ei sen perverssimpää tarkoitusta. :D
 
Varusteiden kohdalla näyttäisi olevan perusteet kunnossa, mutta entä itse marssija? Jalat pitää totutella pitkiin marssisuorituksiin ja muutenkin rasitukseen, tämä jo itsessään ehkäisee paljon rakkojen syntymistä. Lisäksi pitää viitsiä toimintakyvyn ylläpidon saralla, eli kengät pois jalasta aina kun mahdollista (ei "aina kun jaksaa"), pohjalliset kuivumaan ja sukat pois jalasta. Jo vartin marssitauolla tämän ehtii tehdä hyvin, jolloin iho kuivuu ja kestää siten paremmin hankausta ja kengistä saa vähän ylimääräistä kosteutta pois. Tämä toimintamalli on ihan itsestäänselvyys vaelluksessa ja sotilasurheilussa (marssit yms.), tilanteenmukaisessa toiminnassa taas huomattavasti vaikeammin ylläpidettävä regiimi. Tämän takia jalkojen rasituksenkestävyyden kohottaminen onkin tärkeää.

Teippausta suosittelen kohtiin, joihin yleisimmin jaloissasi tulee rakkoja ja muodostuneiden rakkojen hoito toiminee kertomallasi tavalla hyvin.
 
Parasta rakkojenhoitoa on ennaltaehkäisy.

Teippaus kriittisiin kohtiin (tarkkana ettei jää ruttuja tai teräviä kulmia, saksilla pois), vaseliinia päälle. Sitten alussukka, sen päälle talkkia. Mieluummin enempi kuin vähempi talkkia. Sitten toinen sukka, myös sen päälle talkkia. Talkkia ja vaseliinia kun käy ostamassa apteekista, säästää parilla kympillä paljon tuskaa. Sukkien valinta on myös kriittistä, materiaalin pitää olla oikea lämpö- olosuhteisiin nähden, eivätkä sukat saa olla virttyneitä. Itse ostan nykyään ennen pidempää jalkareissua muutaman parin uusia vaellus/ sporttisukkia, tulee sitämyötä aina heitettyä vanhemmasta päästä roskiin. Lenz- merkkisiä saa Prismoista varsin edullisesti, ne olen todennut hyviksi. Merinovillalla ei myöskään pääse mönkään. Sitten se kaikkein kriittisin on kengän sopivuus omaan jalkaan ja siihen, että jalka turpoaa marssilla. Itsellä esimerkiksi Haix P3 ja intin M05 tuhoavat jalat täysin, mutta LJK- hyppykenkien ja Meindl Army Proiden kanssa ei ole tullut koskaan rakon rakkoa. Hyvin istuvan kengän tunnistaa äänestä, kuuluu sellainen "hump", kun kengän laittaa jalkaan. ;) Vaihtopohjalliset eivät ole myöskään huono idea, toista paria voi tuuletella vaikka repun päällä samoin kuin sukkia ja paitoja.

Rakkolaastareissa Compeed on paras. Sitäkin kannattaa käyttää harkiten, ei ehkä pienimpiin rakkoihin tai paikkoihin jossa se ei pysy. Jos matkaa on vielä, ja isompi rakko meinaa puhjeta ja on sietämättömän kipeä, Compeedilla matka jatkuu paremmin. Miinuspuolena on se, että rakon parantuminen kestää kauemmin, nopeimmin rakko parantuu jos kärsii sen pari päivää mitä se kipuilee ja tuulettelee, pitäen puhtaita sukkia kotioloissa. Eli hygieniakysymys, pitää hoitaa siten ettei iho pääse tulehtumaan, kenttäolosuhteissa tähän hyvä on juurikin Compeed. Vesistönylityksissä Compeedeilla ja teippauksilla on veemäinen tapa irrota mutta jättää jälkeensä liimajäljet jotka keräävät kaikkea skeidaa - ne pitää saada kaavittua irti ja uudet setit päälle kun jalka kuivuu.

Tämä on hyvä:
http://www.teres.fi/toiminta/koulutus/marssiohje.html

Varoittava esimerkki: jalat 4vrk sissitoiminnan jälkeen, Haix P3, mukana kolme paria ei kovin hyvin istuvia nylonsukkia, eikä mitään jalkojenhoitovälineitä omasta takaa. Kengät hörppäsivät suovettä jo ensimmäisenä päivänä, eivätkä kuivaneet ollenkaan.

77.jpg

Viimevuonna vedettiin sama reissu uusiksi. Tällä kertaa jalassa oli omaan jalkaan hyvin sopivat Meindlit, vaseliinit, talkit ja hyvät sukat sekä kuivempi keli. Ei rakon rakkoa. :)
 
Parasta rakkojen hoitoa ja ennaltaehkäisyä on totuttelu. Parkkiintuneessa jalkapohjassa voi teroittaa sapelin. Valitettavasti. Sellaiseen jalkaan käytetään toisinaan hiekkapaperia ja hiomakonetta kovettumien poistamiseen ja sen jälkeen yritetään saada viikkotolkulla rasvaamalla jalkaa takaisin ihmisen jalaksi, sellaiseksi ruusunpunaiseksi, johon edes teoriassa voisi tulla rakko.

Jopa polkupyörä on tottumattomalle aluksi yksi munamankeli, mutta sitten perse tottuu kun takana on parisataa kilsaa. Tai ei muuten vain tunne enää mitään.


Sardaukarin huomio nivusista on tärkeä. Kalsarin sauma ei saisi olla kova. Yhdessä hien kanssa se kihnuttaa ikävän haavauman.
 
Juostessa on tullut nivusia rasvailtua, kun matka on pitkä. Jalkoihin kerroksia, itsellä ollut Wright Sockit alla ja päällissukka päällä, eli periaatteessa kolme kerrosta. Jos tulee hiertymiä, niin sitten heftaa päälle.
 
Back
Top