Japaniin pudotettavaksi tarkoitetun ydinpommin huoleton sorkkiminen tappoi kaksi tutkijaa hullussa k

Merten sheriffi

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#1
Nuoret fyysikot käsittelivät ”Paholaisytimeksi” nimettyä plutoniumpalloa huolettomasti ja maksoivat machoilun hengellään
http://www.hs.paskamedia.fi/webkuva/mobiili/460/1470368899492?ts=278
Fyysikko Louis Slotin (vasemmalla) ja maailman ensimmäinen ydinpommi, New Mexicossa heinäkuussa 1945 räjäytetty koelataus.


LOS ALAMOS NATIONAL LABORATORY
Niko Kettunen
ULKOMAATJulkaistu 18:33
1128
ELOKUUN puolivälissä 1945 Los Alamosin ydinlaboratoriossa Yhdysvalloissa valettiin kokoon maailman vaarallisin esine. Se oli kuuden kilon painoinen kuula lähes puhdasta plutoniumia, aivan petankkipallon näköinen ja vain hieman suurempi.

Samanlainen oli muutamaa päivää aiemmin, 9. elokuuta, pudotettu pommin sisällä Nagasakiin. Arviolta 70 000 ihmistä kuoli välittömästi. Hiroshima oli tuhottu uraanipommilla 6. elokuuta.

Tarpeen vaatiessa tämä kolmas ydin olisi parissa päivässä koottu pommiksi ja pudotettu todennäköisesti Koromoon, Toyotan tehtaiden päälle. Sinne sen olisi lentänyt pommikone kutsunimeltään Necessary Evil, ”välttämätön paha”.

Kolmatta pommia ei tarvittu. Japani antautui 15. elokuuta 1945, ja toinen maailmansota päättyi.

PLUTONIUMYDIN sai jäädä laboratorioon tutkittavaksi. Hengenvaarallisen alkuaine numero 94:n tikityksessä oli vielä monta arvoitusta, elettiinhän vasta ydinaseajan ensimmäisiä kuukausia.

Haluttiin esimerkiksi tietää, missä vaiheessa ydin muuttuu kriittiseksi eli ketjureaktio syntyy. Tätä voitiin kokeilla rakentamalla ytimen ympärille erilaisia heijastimia, jotka ruokkivat reaktiota. Pelkkä ydin ei voisi missään tapauksessa räjähtää, mutta reaktiossa syntyisi kuitenkin aivan hirvittävä määrä säteilyä, jos jokin menisi vikaan.

Tähän nähden on yllättävää, kuinka vähällä kunnioituksella Los Alamosissa suhtauduttiin tuohon pieneen plutoniumpalloon. Sillä oli jopa leikkisä lempinimi: Rufus.

Pian se näytti hampaansa – kuin japanilaisten runollisena kostona kuolemankoneiden rakentajille.

NUORI fyysikko Harry Daghlian astui sisään laboratorioon 21. elokuuta 1945 ja alkoi tehdä kokeita Rufuksella. Hän kasasi plutoniumytimen ympärille neutroneita heijastavia tiiliä ja kirjasi tuloksia. Tarkoitus oli kutitella plutoniumia lähemmäs kriittistä pistettä, muttei missään tapauksessa ylittää sitä.

Daghlian seisoi aivan ytimen vieressä ilman mitään suojia. Tämä oli hyvin laveasti määriteltynä turvallista niin kauan, kun pienintäkään vahinkoa ei sattunut.

Viimeinen tiili kuitenkin lipesi Daghlianin kädestä. Se tippui suoraan ytimen päälle ja käynnisti ketjureaktion. Ytimen reuna välähti sinisenä. Daghlian riuhtaisi paniikissa tiilen lattialle paljain käsin ja lopetti reaktion, mutta vahinko oli ehtinyt tapahtua. Daghlianin kädestä kuoriutui iho pois, ja hän kuoli säteilysairauteen alle kuukaudessa.

YLLÄTTÄVÄÄ on, että turvatoimia ei Daghlianin tapauksen jälkeen mitenkään lisätty. Niitä itse asiassa vähennettiin.

Kokeita ytimellä jatkoi 35-vuotias fyysikko Louis Slotin. Hän oli Manhattan-projektin veteraaneja ja yksi harvoista, jotka osasivat koota ydinpommin. Slotin oli esimerkiksi rakentanut sytyttimen maailman ensimmäiseen ydinpommiin, New Mexicon aavikolla heinäkuussa 1945 räjäytettyyn Trinityn lataukseen.

Slotin olikin kylmäpäinen ja machoiluun taipuvainen mies. Hän teki vastaavia kokeita kuin Daghlian, mutta vielä rämäpäisemmin. Slotin sijoitti plutoniumpallon jalustaan, jonka päälle hän sovitteli heijastinkupua samalla ajatuksella kuin Daghlian aiemmin tiiliään.

Kupu ei siis saisi sulkeutua täysin, tai tapahtuisi kamalia. Vähimmillään riitti, että kuvun reunan alla pidettiin ruuvimeisseliä, joka esti kupua loksahtamasta kokonaan kiinni. Ja vähin todellakin riitti, elettiinhän 1940-luvun cowboytiedemiesten aikaa.

Slotin pukeutui laboratoriossakin mielellään farkkuihin ja buutseihin. Hän tapasi esitellä koetta nuoremmille tutkijoille pitämällä toisella kädellä kuvusta kiinni ja ujuttamalla toisella kädellä ruuvimeisseliä reunan alle. Slotin oli tehnyt kokeen ainakin 12 kertaa.

Ketjureaktion periaatteen ensi kertaa todistanut fyysikko Enrico Fermi oli pöyristynyt Slotinin välinpitämättömyydestä. Fermi kutsui koetta ”nukkuvan lohikäärmeen hännän kutitteluksi” ja sanoi, että vuoden sisällä joku taas kuolisi.

LOPULTA, 21. toukokuuta 1946, kolmen jälkeen iltapäivällä, tuli taas sininen välähdys. Slotinin ruuvimeisseli lipsahti, ja heijastinkupu sulki ytimen kokonaan sisäänsä. Huoneessa oli Slotinin lisäksi seitsemän tutkijaa. Slotin hyppäsi välittömästi ytimen eteen ja repäisi kuvun lattialle pelastaen näin kollegoidensa hengen.

”Se oli sitten siinä”, Slotinin kerrotaan todenneen, kun meisseli lipesi. Hän tiesi saaneensa kuolettavan määrän säteilyä: tarkalleen ottaen 10 grayta. Sellaisille määrille altistui harva edes Tšernobylissä.

Slotin oksenteli jo matkalla sairaalaan ja kuoli yhdeksän päivää myöhemmin. Kaikki muut selvisivät.

Kohtalokas plutoniumpallo sai nimen demon core, paholaisydin. Se oli ollut tarkoitus koota pommiksi ja räjäyttää ydinkokeissa Bikinin atollilla viimeisenä latauksena, mutta viimeinen koe peruttiin muista syistä.

Paholaisydin sulatettiin ja kierrätettiin toisiin pommeihin. Ehkäpä osia siitä on vieläkin käytössä jossain ydinkärjessä.

Slotinin kuoleman jälkeen Los Alamosissa ei enää leikitty meisseleillä. Jatkossa kaikki vastaavat kokeet tehtiin kauko-ohjattavilla roboteilla 400 metrin päästä.

LOS ALAMOS NATIONAL LABORATORY
http://www.hs.paskamedia.fi/webkuva/mobiili/460/1470368904397?ts=991
Slotinin kokeessa plutoniumydin oli kahden kuvun välissä, ja ketjureaktion esti vain väliin työnnetty meisseli. Lavastettu kuva.
 

YliKoo

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#2
Tickling the dragon's tail.

Netflixissä on hyvä sarja, Manhattan, joka kertoo draamana Los Alamosin touhuista. Ehkä paino on liikaa draamassa ja faktaosuutta saisi olla enemmän. Ei tainnut olla menestys koska loppui kesken eikä toista tuotantokautta ole kuulunut.
 
#3
Tickling the dragon's tail.

Netflixissä on hyvä sarja, Manhattan, joka kertoo draamana Los Alamosin touhuista. Ehkä paino on liikaa draamassa ja faktaosuutta saisi olla enemmän. Ei tainnut olla menestys koska loppui kesken eikä toista tuotantokautta ole kuulunut.
Meinasin just kirjoittaa samasta sarjasta. Kakkoskausi on Netflixissä ja jäi viimeiseksi. Minun mielestäni kakkoskausi on huomattavasti parempi. Siinä on juurikin jakso nimeltä "Tickling the dragon's tail."
 

YliKoo

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#4
Meinasin just kirjoittaa samasta sarjasta. Kakkoskausi on Netflixissä ja jäi viimeiseksi. Minun mielestäni kakkoskausi on huomattavasti parempi. Siinä on juurikin jakso nimeltä "Tickling the dragon's tail."
Eipä ole tullut valoisaan aikaan kurkisteltua sinne, kiitos vinkistä
 
#6
Ruuvimeisselin käyttäminen reaktion säätökiilana ilman mitään sulkuvarmistusta on peruuttamattomalla tavalla vähäjärkinen juttu.

Tulee mieleen tämä väännös Laura Voutilaisen alkuperäiskappaleesta "Kerran":
"Kerran sytkällä voi tankkiin kurkistaa, kerran kaasun auki kämppään unohtaa.
Kerran itäauton haluu omistaa, kerran sähkötuoliin istua voi vaan.
Kerran uskoa voi pankinjohtajaan, kerran humalassa hankeen nukahtaa.
Kerran pomolle voi paskat haistattaa, kerran sirkkeliin voi sormet unohtaa..."

Tietämys säteilystä ja sen vaikutuksista kaikkinensa oli vähän sellaista nyrkkipajatasoa.
 

Merten sheriffi

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#7
Miten tuollainen kuula on saatu valmistettua jos pelkkä ruuvarilla koskeminen on tappavaa? Tai mitä sillä ruuvarilla ylipäänsä yritettiin?
 

YliKoo

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#8
Miten tuollainen kuula on saatu valmistettua jos pelkkä ruuvarilla koskeminen on tappavaa? Tai mitä sillä ruuvarilla ylipäänsä yritettiin?
Kuula itsessään kai säteilee jonkin verram mutta siinä ei ole fissioreaktiota menossa. Ylä- ja alapuolella olevat berylliumheijastimet ohjaavat protoneja takaisin, ja jostakin syystä nuo halusivat kokeilla sitä rajaa, missä ketjureaktio käynnistyy.

Kun ylempi kuuppa loksahti paikoilleen, fissioreaktio käynnistyi ja siitä alkoi vapautumaan säteilyä sitten huolella. Siitä sininen välähdys ja käden "palaminen" kun tutkija nappasi ylemmän heijastimen pois.

Edit: Joo, kuten @Slammer sanoi. Referoin vaan ulkomuistista enkä katsonut uudestaan ekaa viestiä, siinähän se oli tarkemmin...
 
Viimeksi muokattu:
#9
Ja kaikki tuo kerrotaan kyllä tuossa jutussa, kannattaa lukea läpi. Pointti ei ollut ruuvarilla koskemisessa vaan siinä, että ruuvarilla estettiin kuvun sulkeutuminen ja siten ketjureaktion alkaminen.
 

fulcrum

Ylipäällikkö
#10
Kriittisyydellä leikittelyä nähtiin myöhemmin isommassakin skaalassa, kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi tapaukseen SL-1. Se oli sellainen amerikkalaisten mini-Tsernobyl, pieni reaktori jonka säätösauvaa liikuteltiin huollon aikana manuaalisesti. Toimenpiteen aikana oli täysin operaattorin käpälien varassa, lipsahtaako sauva liian kauas jolloin reaktori päsähtää kriittiselle, ja lopulta näin kävi. Miksi käsi tärisi tuona kohtalokkaana iltana, ei koskaan selviä koska operaattorit kuolivat hyvin karuilla tavoilla. Arvelut vaihtelevat sauvan juuttumisesta tietoiseen itsemurhaan.
 

Tkm

Alikersantti
#11
”Se oli sitten siinä” Eli eivät muka tienneet vaaroista. Miksiköhän kaveri sitten tiesi kuolevansa. Näitä vaan sakotettiin ylimielisyydestä raskaimmalla tavalla. Vastaavalla ajatusmallilla ajattelevia menehtyy suomessakin vuosittain. Kyynisesti ajatellen menetykset eivät olleet kovin suuria.
 

Tkm

Alikersantti
#12
Jos "kärkitason" ydinfyysikko toimii näin, niin mitä ne muut siellä alamosissa ja muualla oikein tunaroivatkaan? Kokeen toteuttajalle oli ilmeisesti kuitenkin selvillä, mitä ruuvarin lipeämisestä seuraa. Taisi vaan darvin ottaa omansa.
 
#13
Jos "kärkitason" ydinfyysikko toimii näin, niin mitä ne muut siellä alamosissa ja muualla oikein tunaroivatkaan? Kokeen toteuttajalle oli ilmeisesti kuitenkin selvillä, mitä ruuvarin lipeämisestä seuraa. Taisi vaan darvin ottaa omansa.
Silläkö siellä Alamossa niin paljo väkee oli palkattuna. Kuolemat saadaan peiteltyä sodan uhreiksi.

No, ajatusleikit sikseen. Aika moni siellä telo ittesä jos Wikiin on luottaminen:
Between January 1943 and June 1945, there were 62 fatalities and 3,879 disabling injuries, which was about 62 percent below the rate of private industry.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
#14
Kriittisyydellä leikittelyä nähtiin myöhemmin isommassakin skaalassa, kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi tapaukseen SL-1. Se oli sellainen amerikkalaisten mini-Tsernobyl, pieni reaktori jonka säätösauvaa liikuteltiin huollon aikana manuaalisesti. Toimenpiteen aikana oli täysin operaattorin käpälien varassa, lipsahtaako sauva liian kauas jolloin reaktori päsähtää kriittiselle, ja lopulta näin kävi. Miksi käsi tärisi tuona kohtalokkaana iltana, ei koskaan selviä koska operaattorit kuolivat hyvin karuilla tavoilla. Arvelut vaihtelevat sauvan juuttumisesta tietoiseen itsemurhaan.
Joo. Vaikuttaa olleen aika karmea tapaus tuokin. Tässä on aika mielenkiintoisia noiden palomiesten mietteet, jotka saapuivat ensimmäisenä onnettomuuspaikalle.

 

OldSkool

Kapteeni
Lahjoittaja
#15
(OT) Duota, ennenkuin täällä muodostuu mielikuva että nuo kaikki atomitutkimuksen henkilöt on vaan hölmöilleet, niin (koetan) taustoittaa.
1. Uuden tuntemattoman asian kynnyksellä vaan yksinkertaisesti tulee eri suuruusluokan ylilyöntejä. Marie Curie kuoli tutkimusannostukseensa. 50-luvulla jenkkien kenkäkaupoissa otettiin rutiinilla rtg-kuvia. Mistä me tiedetään nyt 2016 että mikä meidän elämäntavassa on pahasti ylivarallista? Tulevaisuus tulee pitämään sitä hölmöilynä...
2. Elvistely ja diivailu kuuluu ihmisluontoon. Esim, Miksi astronautit ajaa urheiluautoa aggressiivisesti? Rationaalisen logiikan mukaan kalliisti pitkään koulutettu henkilö pitäisi pitää pois liikenteestä tai ainakin urheiluauton ratista...
Siksi näitä ruuvari-kingejä tulee olemaan jatkossakin.
 

StepanRudanskij

Eversti
Lahjoittaja
#17
(OT) Duota, ennenkuin täällä muodostuu mielikuva että nuo kaikki atomitutkimuksen henkilöt on vaan hölmöilleet, niin (koetan) taustoittaa.
1. Uuden tuntemattoman asian kynnyksellä vaan yksinkertaisesti tulee eri suuruusluokan ylilyöntejä. Marie Curie kuoli tutkimusannostukseensa. 50-luvulla jenkkien kenkäkaupoissa otettiin rutiinilla rtg-kuvia. Mistä me tiedetään nyt 2016 että mikä meidän elämäntavassa on pahasti ylivarallista? Tulevaisuus tulee pitämään sitä hölmöilynä...
2. Elvistely ja diivailu kuuluu ihmisluontoon. Esim, Miksi astronautit ajaa urheiluautoa aggressiivisesti? Rationaalisen logiikan mukaan kalliisti pitkään koulutettu henkilö pitäisi pitää pois liikenteestä tai ainakin urheiluauton ratista...
Siksi näitä ruuvari-kingejä tulee olemaan jatkossakin.
Tässä tulee mieleen Top Gun. Kusipäitä, mutta juuri niissä muutamissa tärkeissä asioissa parempia kuin muut.
 
#18
(OT) Duota, ennenkuin täällä muodostuu mielikuva että nuo kaikki atomitutkimuksen henkilöt on vaan hölmöilleet, niin (koetan) taustoittaa.
1. Uuden tuntemattoman asian kynnyksellä vaan yksinkertaisesti tulee eri suuruusluokan ylilyöntejä. Marie Curie kuoli tutkimusannostukseensa. 50-luvulla jenkkien kenkäkaupoissa otettiin rutiinilla rtg-kuvia. Mistä me tiedetään nyt 2016 että mikä meidän elämäntavassa on pahasti ylivarallista? Tulevaisuus tulee pitämään sitä hölmöilynä...
2. Elvistely ja diivailu kuuluu ihmisluontoon. Esim, Miksi astronautit ajaa urheiluautoa aggressiivisesti? Rationaalisen logiikan mukaan kalliisti pitkään koulutettu henkilö pitäisi pitää pois liikenteestä tai ainakin urheiluauton ratista...
Siksi näitä ruuvari-kingejä tulee olemaan jatkossakin.
Ihmiskunnan tietämys lisääntyy yleensä tuskan kautta eli yritys ja erehdys tuottaa pikkuhiljaa tietoa. Viime vuosisadan alkupuolella kaupattiin mm. radioaktiivista hammastahnaa kun uskottiin, että radioaktiivisuus tekisi ihmisestä jotenkin sähäkämmän. (Tämä kuviteltu vaikutus on ollut suosittu aihe populaarikulttuurissa 1900 -luvun myöhemmällä puoliskolla supersankaritarinoissa.)

Meidän elämäntavassamme ja elinympäristössämme on miinoja, joista emme tiedä tai tiedämme liian vähän. Voi olla, että kaikkea ei välttämättä edes kerrota meille. Erilaiset myrkyt, hormonivastikkeet, kemikaalit, lisäaineet jne. Miksi meille myydään elintarvikkeena keinotekoisella makeutusaineella makeutettua mehua, jolla voi kätevästi mm. tappaa pihalta muurahaisia? Miksi hedelmättömyys ja erilaiset neuropsykiatriset oppimisvaikeudet, autismi jne. ovat lisääntyneet? Ihminen on päässyt pitkälle, mutta viisaus on kaukana hänestä.

Tiede + Macho Grande = Kaboom!

Ydintutkimuksessa ja ydinvoimalaonnettomuuksissa tapahtuneiden onnettomuuksien yhteydessä on tehty suurempien vahinkojen estämiseksi monia sankarillisia tekoja ja henkilökohtaisia uhrauksia. Hatunnosto sille.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#19
Onneksi nykyaikainen lääketiede on erehtymätön. Itse kyllä ennustan samanlaista naureskelua 100 v:n kuluttua.

Röntgenhoito http://www.saunalahti.fi/arnoldus/rontgen.html

Jo vuonna 1896 yhdysvaltalainen sähköinsinööri Elihu Thomson säteilytti tahallaan sormeaan, johon syntyi selvä palovamma. Samana vuonna Thomas Alva Edisonin avustaja Clarence Dally menetti röntgensäteilyä lähettävän lampun vuoksi hiuksensa ja sai päänahkaansa tulehdusta ja haavaumia.

Röntgensäteilyä alettiin käyttää pian myös monen taudin hoitoon. Hiustenlähdön perusteella wieniläinen Leopold Freund (1868–1943) hoiti muutamia karvaisia luomia (naevus pilosus) eli "syntymämerkkejä" röntgensäteillä. Hän sai kyllä luomet hävitetyksi, mutta samalla ihoon tuli hitaasti parantuvia haavaumia. Ruotsalainen Tage Sjögren (1859–1939) hoiti ensimmäisenä röntgensäteillä nenän ihossa olleen basalioman (tyvisolusyöpä). Vähitellen opittiin säätelemään hoitoihin tarvittavaa säteilyn määrää ja vähentämään siitä aiheutuvia haittoja.

Yhdysvaltalaiset Nicholas Senn (1844–1909) ja William A. Pusey (1865–1940) saivat jo vuonna 1902 röntgensäteillä aikaan huomattavaa parannusta leukemiapotilaan verenkuvassa. Se oli alkuna röntgensäteiden käytölle ns. syvähoidossa. Röntgensäteillä hoidettiin lisääntyvästi pahanlaatuisten kasvaimia lähellä ihoa olevissa elimissä, kuten rinnoissa, kilpirauhasessa, imusolmukkeissa ja miehillä sukurauhasissa. Sitä kokeiltiin kohtalaisella menestyksellä myös mm. ihotuberkuloosin ja ihon sienitautien hoidossa. Kun röntgenputkien ominaisuuksia saatiin parannetuksi, pystyttiin röntgensäteillä hoitamaan myös syvemmällä olevia kasvaimia. Erään hoitokohteen muodostivat vaikeat tai hankalahoitoiset kiputilat, mm. nivelrikkotaudissa ja selkärankareumassa. Naisille suoritettiin sterilisaatioita röntgensäteilyllä ja sitä käytettiin myös kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon, jos leikkaus ei ollut mahdollinen, sekä kilpirauhasen liikatoimintaan liittyvän silmien ulkoneman eli exophthalmuksen hoitoon.

Röntgenhoidon rinnalle tuli jo 1900-luvun alussa radioaktiivinen radium, jonka Marie Curie löysi yhdessä aviopuolisonsa Pierre Curien kanssa vuonna 1898. Radiumin käyttö syöpäkasvaimien hoidoissa yleistyi 1900-luvun alkuvuosina, kun radiumia oli valmistettu vuonna 1902 puhtaana metallina. Radiumia käytettiin kasvaimen pinnalle tai sisään vietynä. Etäishoitoon käytettiin ns. radiumkanuunaa, jolla säteilyä voitiin suunnata kauempaa hoidettavalle alueelle. Keinotekoisesti radioaktiiviseksi saatu koboltti-isotooppi Co60 ja kobolttikanuuna syrjäyttivät radiumin halvempana 1940-luvulla. Beeta -hiukkasia eli elektroneja käyttävä hiukkaskiihdytin eli betatroni saatiin sairaalakäyttöön vuonna 1955. Radioaktiivisia kemiallisia yhdisteitä on käytetty sädehoitoon 1940-luvun alkupuolelta saakka. Esimerkkinä voidaan mainita kilpirauhassyövän hoidossa käytetty radioaktiivinen jodi, joka hakeutuu kohteeseensa elimistön aineenvaihdunnan ohjaamana.

Röntgensäteiden haittavaikutukset

A. Frieban havaitsi jo vuonna 1902 yhteyden röntgensäteilyn ja ihosyövän kehittymisen välillä. Edellä mainittu Clarence Dally sai vuonna 1904 useita vaikeita haavaumia käsiinsä ja kyynärvarsiinsa, ja niihin kehittyneet ihon syöpäkasvaimet aiheuttivat pian hänen varhaisen kuolemansa. Kahden seuraavan vuosikymmenen aikana monet tutkijat, lääkärit ja röntgenhoitajat saivat röntgensäteistä palovammoja, syöpäkasvaimia ja verimuutoksia. Heistä kuoli röntgensäteiden aiheuttamiin tauteihin yli 100 vuoteen 1922 mennessä. Heidän joukossaan olivat mm. aikaisemmin mainittu lääkäri Heinrich Albers-Schönberg ja myös Suomen ensimmäinen röntgensairaanhoitaja Anna Lönnbäck.

Röntgensäteiden yleisimpiä haittoja ovat olleet esim. hiusten lähtö, ihomuutokset, ihosyöpä ja muut pahanlaatuiset kasvaimet, verimuutokset, imukudosmuutokset, sukurauhasten vauriot, perimän muutokset ja mykiön samentumat. Röntgensäteilyn ja kaiken ionisoivan säteilyn vaikutukset ovat yleensä pitkäaikaisia ja siitä syystä kaikki avaruudesta, ydinreaktioista, elinympäristöstä, röntgentutkimuksista ja tautien hoidoista elämän aikana kertyvä säteily lisää koko ajan yksilön "sädekuormaa".

Säteilyvaarallisissa työtehtävissä seurataan jatkuvasti työntekijöiden saaman säteilyn määrää. Sairaaloissa säteilyvaarallisia työpisteitä ovat röntgentutkimusosastot, sädehoito-osastot sekä isotooppilaboratoriot. Röntgenosastoilla toimiva henkilökunta käytti aikaisemmin läpivalaisun yhteydessä mm. lyijyllä vuorattuja käsineitä ja -esiliinoja. Myös potilaita suojataan mahdollisuuksien mukaan tarpeettomalta säteilyltä varjostimien ja mm. sukuelinten seudun lyijysuojusten avulla. Ennen ultraäänitutkimusten aikaa jouduttiin esim. sikiön asentoa, epämuodostumia ja kehitysvaihetta selvittämään raskauden aikana röntgentutkimusten avulla. Nykyään raskaana olevilla pyritään välttämään kaikkia säteilyä aiheuttavia tutkimuksia sikiön suojaamiseksi.

Kirjoituksen alkuosa julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1995: 3: 276. Tarkistettu marraskuussa 2003. W. C. Röntgenin opiskelun vaiheita on täsmennetty uusien lähteiden perusteella ja loppuosa jaksosta Röntgenkuvauksen kehitystä alkaen on kokonaan uutta.

Kirjallisuutta:

Carlsöö, S.: Wilhelm Conrad Röntgen. Nordisk Medicinhistorisk Årsbok 1992. Södertälje 1992. (S. 83–92.)

Goerke, H.: Röntgenologiens bidrag till medicinens framgång. Nordisk Medicinhistorisk Årsbok 1992. Södertälje 1992. (S. 93–100.)

Seppänen, S.: Röntgentelevisio ja tomografia. Roentgen Television in Tomography. Acta Universitatis Tamperensis, Ser. A Vol. 75. (Akateeminen väitöskirja.) Tampereen yliopisto. Tampere 1976.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON
 
#20
(OT) Duota, ennenkuin täällä muodostuu mielikuva että nuo kaikki atomitutkimuksen henkilöt on vaan hölmöilleet, niin (koetan) taustoittaa.
1. Uuden tuntemattoman asian kynnyksellä vaan yksinkertaisesti tulee eri suuruusluokan ylilyöntejä. Marie Curie kuoli tutkimusannostukseensa. 50-luvulla jenkkien kenkäkaupoissa otettiin rutiinilla rtg-kuvia. Mistä me tiedetään nyt 2016 että mikä meidän elämäntavassa on pahasti ylivarallista? Tulevaisuus tulee pitämään sitä hölmöilynä....
Jep, olihan asbestikin 60-luvulla niin hyvä juttu että sitä piti laittaa joka paikkaan. Nyt on nanonanoa joka paikassa vaikka nanopartikkelien terveysvaikutuksista on vielä kovin vähän tietoa. Eli kyllä sitä tulevaisuudessakin päästään jälkiviisastelemaan :rolleyes:
 
Top