Japaniin pudotettavaksi tarkoitetun ydinpommin huoleton sorkkiminen tappoi kaksi tutkijaa hullussa k

Umkhonto

Kenraali
Ihmiskunnan tietämys lisääntyy yleensä tuskan kautta eli yritys ja erehdys tuottaa pikkuhiljaa tietoa. Viime vuosisadan alkupuolella kaupattiin mm. radioaktiivista hammastahnaa kun uskottiin, että radioaktiivisuus tekisi ihmisestä jotenkin sähäkämmän.

Eräs vähän vanhempi kaveri kertoi joskus miten hänen äitinsä kävi ainakaan jossain päin Eurooppaa saamassa radioaktiivisia terveyskylpyjä ;)
 

taapo

Kersantti
Eräs vähän vanhempi kaveri kertoi joskus miten hänen äitinsä kävi ainakaan jossain päin Eurooppaa saamassa radioaktiivisia terveyskylpyjä ;)

Radon kylpyjä harrastetaan vielä keskieuroopassa
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2...erveyskylpylan-hoitoaineeksi-keski-Euroopassa

Tästä voi valita
http://www.germany.travel/fi/virkis...stollen-radon/parantavat-kaivokset-radon.html
https://www.google.fi/?gfe_rd=cr&ei=fsWtV-HGDsqq8weGoZCABw&gws_rd=ssl#q=radon+mine+therapy
 

late347

Kapteeni
Kuula itsessään kai säteilee jonkin verram mutta siinä ei ole fissioreaktiota menossa. Ylä- ja alapuolella olevat berylliumheijastimet ohjaavat protoneja takaisin, ja jostakin syystä nuo halusivat kokeilla sitä rajaa, missä ketjureaktio käynnistyy.

Kun ylempi kuuppa loksahti paikoilleen, fissioreaktio käynnistyi ja siitä alkoi vapautumaan säteilyä sitten huolella. Siitä sininen välähdys ja käden "palaminen" kun tutkija nappasi ylemmän heijastimen pois.

Edit: Joo, kuten @Slammer sanoi. Referoin vaan ulkomuistista enkä katsonut uudestaan ekaa viestiä, siinähän se oli tarkemmin...

wikipediasta löytyi lisää artikkeleista https://en.wikipedia.org/wiki/Demon_core

sekä https://en.wikipedia.org/wiki/Spontaneous_fission#Spontaneous_fission_rates
sekä https://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_chain_reaction#Predetonation

asekäyttöinen Pu 239 isotooppi oli kyseessä.

Pu 239 on alfa- hajoava isotooppi ja lisäksi kykenevä spontaaniin fissioon.

Spontaani fissio ymmärtääkseni oli jossain määrin ongelma kun jenkit suunnitteluvat tehdä plutoniumista 'tykkipommia' jolloinka mahdollisesti koko homma olisi epäonnistunut. Fissio olisi käynnistynyt ennen aikojaan (predetonate), ja pommi olisi vissiin hajonnut kappaleiksi, ennen kuin se olisi "ydinräjähtänyt". Täten fissiili materiaali olisi eronnut toisistaan palasikksi jolloinka reaktio olisi heikentynyt jolloinka olisi tapahtunut "ennenaikainen laukaisu" (that's what she said...)

Sen sijaan imploosio-pommi mitä ilmeisimmin olikin parempi vaihtoehto kriittisen massan tuomiseksi yhteen. Pu 240 isotooppi syntyy reaktorikäsittelyn seuraauksena asekäyttöiseeen plutoniumiin ja sitä on vaikea erotella jolloinka olisi täysin puhdasta Pu 239 ainetta. Näiden isotooppien erottelu toisistaan ei ollut kovinkaan helppoa ainakaan 40-luvulla. wikipedian mukaan n.7% aselaadun massan plutonoumista onkin isotooppia Pu 240 ja loput on Pu 239. Isotooppi 240 on vielä enempi spontaaniin fissioon taipuvainen kuin isotooppi 239.

Elikkä periaatteessa spontaani fissioi on kuitenkin fissioreaktio. Toisaalta käytännössä kuitenkin se ei ole itsessään mitenkään riittävä reaktio pomminkaltaiseen räjähdykseen.

plutonium pallo oli plutonium-gallium seos (joku pieni määrä galliumia...), joka oli kuumennettu ja painettu kahdeksi pallonpuolikkaaksi paineen alaisena. Nikkelipinnoite oli päällä. Puolikkaiden välissä oli joku tiivisteosa, jolloin pallo muodostui.

Kokeessa oli ilmeisesti ollut "ideana" kokeilla kriittisen massan saavuttamista kuten kerroitkin. Ydin pallero oli sijoitettu alempaan beryllium- penkkiin, ja päällä ohjailtiin beryllium kupua.

Kupu oli tehty neutroniheijastavasta berylliumista, jonka tippumisen johdosta alikriittinen plutonium nousi hetkellisesti kriittiseksi, koska neutronien määrä plutoniumissa oli kasvanut jyrkästi hetkellisesti... Kannen poistaminen jälkeenpäin poisti vaaratilanteen uusiutumisen, mutta sinä aikana säteilyä oli jo ehtinyt imeytyä.

Näin syntyi neutronisäteilyä ja gammasäteilyä jotka ovat enempi vaarallisia verrattuna plutoniumin tavanomaiseen alfa-hiukkassäteilyyn.
 

tulikomento

Greatest Leader
wikipediasta löytyi lisää artikkeleista https://en.wikipedia.org/wiki/Demon_core

sekä https://en.wikipedia.org/wiki/Spontaneous_fission#Spontaneous_fission_rates
sekä https://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_chain_reaction#Predetonation

asekäyttöinen Pu 239 isotooppi oli kyseessä.

Pu 239 on alfa- hajoava isotooppi ja lisäksi kykenevä spontaaniin fissioon.

Spontaani fissio ymmärtääkseni oli jossain määrin ongelma kun jenkit suunnitteluvat tehdä plutoniumista 'tykkipommia' jolloinka mahdollisesti koko homma olisi epäonnistunut. Fissio olisi käynnistynyt ennen aikojaan (predetonate), ja pommi olisi vissiin hajonnut kappaleiksi, ennen kuin se olisi "ydinräjähtänyt". Täten fissiili materiaali olisi eronnut toisistaan palasikksi jolloinka reaktio olisi heikentynyt jolloinka olisi tapahtunut "ennenaikainen laukaisu" (that's what she said...)

Sen sijaan imploosio-pommi mitä ilmeisimmin olikin parempi vaihtoehto kriittisen massan tuomiseksi yhteen. Pu 240 isotooppi syntyy reaktorikäsittelyn seuraauksena asekäyttöiseeen plutoniumiin ja sitä on vaikea erotella jolloinka olisi täysin puhdasta Pu 239 ainetta. Näiden isotooppien erottelu toisistaan ei ollut kovinkaan helppoa ainakaan 40-luvulla. wikipedian mukaan n.7% aselaadun massan plutonoumista onkin isotooppia Pu 240 ja loput on Pu 239. Isotooppi 240 on vielä enempi spontaaniin fissioon taipuvainen kuin isotooppi 239.

Elikkä periaatteessa spontaani fissioi on kuitenkin fissioreaktio. Toisaalta käytännössä kuitenkin se ei ole itsessään mitenkään riittävä reaktio pomminkaltaiseen räjähdykseen.

plutonium pallo oli plutonium-gallium seos (joku pieni määrä galliumia...), joka oli kuumennettu ja painettu kahdeksi pallonpuolikkaaksi paineen alaisena. Nikkelipinnoite oli päällä. Puolikkaiden välissä oli joku tiivisteosa, jolloin pallo muodostui.

Kokeessa oli ilmeisesti ollut "ideana" kokeilla kriittisen massan saavuttamista kuten kerroitkin. Ydin pallero oli sijoitettu alempaan beryllium- penkkiin, ja päällä ohjailtiin beryllium kupua.

Kupu oli tehty neutroniheijastavasta berylliumista, jonka tippumisen johdosta alikriittinen plutonium nousi hetkellisesti kriittiseksi, koska neutronien määrä plutoniumissa oli kasvanut jyrkästi hetkellisesti... Kannen poistaminen jälkeenpäin poisti vaaratilanteen uusiutumisen, mutta sinä aikana säteilyä oli jo ehtinyt imeytyä.

Näin syntyi neutronisäteilyä ja gammasäteilyä jotka ovat enempi vaarallisia verrattuna plutoniumin tavanomaiseen alfa-hiukkassäteilyyn.

En ole todellakaan mikään ydinfysiikan asiantuntija, mutta ilmeisesti tuossa onnettomuudessa Louis Slotin omalla kropallaan tavallaan suojasi muita huoneessa olleita saamasta massiivista annosta.

Tässä näkyvät kunkin miehen etäisyydet säteilylähteestä. Vain Slotin sai kertalaakista tappavan annoksen (arviolta 1000 radia). Välittömästi Slotinin vieressä seisonut Alvin Graves sai 166 radia. Annos oli todella suuri ja heppu joutui pitkäksi aikaa sairaalahoitoon. Toipui kylläkin. Muut huoneessa olleet saivat huomattavasti pienempiä annoksia.

Mutta kun gammasäteet ja neutronit ovat läpäisykykyisiä, niin eikö niiden olisi pitänyt mennä heittämällä läpi Slotinin kehosta, vai "imikö" tämä itseensä suurimman osan säteilystä.

Slotin_criticality_drawing.jpg
 

ajs178

Ylipäällikkö
En ole todellakaan mikään ydinfysiikan asiantuntija, mutta ilmeisesti tuossa onnettomuudessa Louis Slotin omalla kropallaan tavallaan suojasi muita huoneessa olleita saamasta massiivista annosta.

Tässä näkyvät kunkin miehen etäisyydet säteilylähteestä. Vain Slotin sai kertalaakista tappavan annoksen (arviolta 1000 radia). Välittömästi Slotinin vieressä seisonut Alvin Graves sai 166 radia. Annos oli todella suuri ja heppu joutui pitkäksi aikaa sairaalahoitoon. Toipui kylläkin. Muut huoneessa olleet saivat huomattavasti pienempiä annoksia.

Mutta kun gammasäteet ja neutronit ovat läpäisykykyisiä, niin eikö niiden olisi pitänyt mennä heittämällä läpi Slotinin kehosta, vai "imikö" tämä itseensä suurimman osan säteilystä.

Katso liite: 11038

Spekulointia, mutta olisiko niin, että säteilymäärä heikkenee eksponentiaalisesti etäisyyden mukaan säteilylähteestä, jolloin jo pari-kolme metriä kauempana oleminen pelasti muut?
 

Umkhonto

Kenraali
Offtopiccia ja pilkunn**sintaa, mutta kun on tottunut käyttämään SI-järjestelmän mittayksiköitä niin nuo radit tai röntgenit tai curiet (tai vaaksa tai virsta tai syli tai...) eivät kyllä sano mitään ennen kuin ne muuntaa nykyisin käytössä oleviksi yksiköiksi. Tosin rad on helppo muuntaa grayksi jakamalla sadalla ja 1 Gray = 1 Sievert.

Pari lainausta STUK:in dokumentista:

http://www.stuk.fi/documents/12547/494524/kirja1_2.pdf/962923f7-3843-4528-8b26-67d239988ffc
https://www.stuk.fi/documents/12547/156609/Aarnio-RD2014.pdf/cbbf9340-f248-4e1e-9fcd-d782cb5c2e3c

"Absorboituneen annoksen yksikön J kg-1 erityisnimi on jälleen vanha tuttu gray (Gy). Käytöstä poistunut absorboituneen annoksen yksikkö rad on 0,01 Gy.
Suure, joka parhaiten kuvaa säteilyn aiheuttamien ainemuutosten ja solutuhon määrää, on absorboitunut annos. Se on siten omiaan käytettäväksi esimerkiksi sädehoidon ja säteilysteriloinnin suunnittelussa. Esimer-
kiksi Säteilyturvakeskuksen antamissa röntgenlaitteiden laadunvalvontaa koskevissa ohjeissa (ST 3.1–3.5) laitteiden käytöstä koituvat potilasannokset määritellään käyttäen yksikköjä milligraytä kuvaa kohti, milli-
graytä minuutissa (mGy min–1), mikrograytä sekunnissa (μGy s–1) jne.

Säteilyannos on suure, jolla kuvataan ihmiseen kohdistuvan säteilyn haitallisia vaikutuksia. Säteilyannoksen yksikkö on sievert (Sv). Päinvastoin kuin aktiivisuuden yksikkö becquerel, sievert on hyvin suuri yksikkö. Siksi annoksista puhuttaessa käytetään yleensä joko millisievertejä (mSv) tai mikrosievertejä (µSv). Yksi sievert on 1000 millisievertiä eli 1 000 000 mikrosievertiä. Säteilyannosta kutsutaan usein lyhyesti annokseksi.
Esimerkiksi keuhkojen röntgentutkimuksesta aiheutuu noin 0,1 mSv:n annos ja nenän sivuonteloiden röntgentutkimuksesta noin 0,03 mSv:n annos.
Ulkoisella säteilyannoksella tarkoitetaan kehon ulkopuolella olevasta säteilylähteestä aiheutuvaa annosta ja sisäisellä annoksella kehossa olevista radioaktiivisista aineista aiheutuvaa annosta.
Sisäisen säteilyannoksen suuruuteen vaikuttavat radioaktiivisen aineen määrä ja sen lähettämän säteilyn ominaisuudet. Lisäksi annokseen vaikuttaa se, mihin elimiin tai kudoksiin radioaktiivinen aine kulkeutuu.
Annosnopeus ilmaisee, kuinka suuren säteilyannoksen ihminen saa tietyssä ajassa. Annosnopeuden yksikkö on sievertiä tunnissa (Sv/h). Yleensä on järkevää käyttää milli- tai mikrosievertejä eli puhua yksiköillä millisievertiä tunnissa (mSv/h) tai mikrosievertiä tunnissa (µSv/h). Yksi sievert tunnissa on siis 1 000 millisievertiä tunnissa eli 1000 000 mikrosievertiä tunnissa.
Suomalaisen keskimääräinen säteilyannos eri säteilylähteistä on noin 3,2 mSv vuodessa. Tästä noin 1,6 mSv aiheutuu sisäilman radonista. Kehossa olevista luonnon radioaktiivisista aineista aiheutuu noin 0,3 mSv ja röntgentutkimuksista noin 0,5 mSv. Tšernobylin laskeumasta arvioidaan aiheutuvan noin 0,02 mSv:n säteilyannos vuodessa (vuonna 2012).

Annosnopeutta käytetään yleensä kuvaamaan, kuinka vaarallista on oleskelu tietyssä paikassa tietynlaisen säteilyn kohteena. Jos annosnopeus on suuri, lyhyessäkin ajassa saa suuren säteilyannoksen.

Taustasäteilystä johtuva annosnopeus vaihtelee Suomessa välillä 0,04 - 0,30 µSv/h.

http://www.stuk.fi/aiheet/mita-sateily-on/ionisoiva-sateily

Nyt jos palataan näihin 1945 tapahtumiin, niin esim. nuo edellä mainitut 1000 ja 166 radia ovat SI-uksiköissä ilmaistuna 10 ja 1,66 Sievertiä (Sv). Ensin mainittu on todennäköisesti tappava, jälkimmäinen todennäköisesti ei. Yleisesti tappavana pidetään 10 Sv annosta äkillisesti saatuna ja 5 Sv on kerta-annos, joka tappaa 50% todennäköisyydellä ja 1 Sv annos hitaastikin saatuna aiheuttaa pitkällä aikavälillä syövän 5%:lle ihmisistä.

http://www.stuk.fi/aiheet/sateilyvaara/esimerkkeja-sateilyannoksista

Tshernobylin onnettomuuden jälkeen säteilytaso reaktorin ytimen välittömässä läheisyydessä oli luokkaa 300 Sv/h ja vielä vuonna 2009, 22 vuotta onnettomuuden jälkeen 34 Sv/h. Pelastustöiden aikana palomiehet ja laitoksen operaattorit saivat jopa 15 Sv annoksia. Vertailun vuoksi Fukushiman sulaneen reaktorin sisällä säteilytaso on 7-10 Sv/h.

https://en.wikipedia.org/wiki/Deaths_due_to_the_Chernobyl_disaster
 

vlad

Respected Leader
(OT) Duota, ennenkuin täällä muodostuu mielikuva että nuo kaikki atomitutkimuksen henkilöt on vaan hölmöilleet, niin (koetan) taustoittaa.
1. Uuden tuntemattoman asian kynnyksellä vaan yksinkertaisesti tulee eri suuruusluokan ylilyöntejä. Marie Curie kuoli tutkimusannostukseensa. 50-luvulla jenkkien kenkäkaupoissa otettiin rutiinilla rtg-kuvia. Mistä me tiedetään nyt 2016 että mikä meidän elämäntavassa on pahasti ylivarallista? Tulevaisuus tulee pitämään sitä hölmöilynä...
2. Elvistely ja diivailu kuuluu ihmisluontoon. Esim, Miksi astronautit ajaa urheiluautoa aggressiivisesti? Rationaalisen logiikan mukaan kalliisti pitkään koulutettu henkilö pitäisi pitää pois liikenteestä tai ainakin urheiluauton ratista...
Siksi näitä ruuvari-kingejä tulee olemaan jatkossakin.

Hyviä havaintoja ja tässä kohdin kiinnittäisin huomiota kohtaan "kaksi" eli elvistely ja diivailu - useampiakin tuon ajan tiedemiesten (joukossa myös Alamossa työskennelleitä) elämäkertoja/muistiinpanoja lueskelleena, olen kiinnittänyt huomiota toiminta- ja työskentelykulttuuriin. Riskejä otettiin - osassa tapausta haluttiin ottaa - olennaisesti nykyistä enemmän, työturvallisuudesta oikaistiin toisinaan hyvinkin räikeällä tapaa (eikä aina edes ollut olemassa kunnon standardeja sen suhteen kuinka tuli työskennellä - ala oli uusi).

Tuolloin 30- ja 40-luvulla uudelle alalle "rynni" suuri joukko nuoria tutkijoita/tutkijan alkuja, Yhdysvalloissa sikäläisen kulttuurin "suodattamia" ja osa nykymittapuun mukaan hyvinkin machoja ja näyttämisenhaluisia, joten ei ihme, että riskejä otettiin ja niitä haluttiin ottaa. Toisaalta riskinottoon ajoi vielä atomipommin tapauksessa halu saada tuloksia ja päästä tekemään historiaa.

Kuten @OldSkool toteaa, ruuvari-kingejä tulee olemaan jatkossakin, mutta sanoisin, että olennaisesti vähemmän mitä 1900-luvulla toisen maailmansodan molemmin puolin pitkälle kylmän sodan ajalle. Jos nykyään vaikkapa koelentäjiä kuolisi samaan tahtiin mitä 50-luvulla, se olisi kansallinen tragedia ja moni kyseenalaistaisi toiminnan. NASA:kin on olennaisesti joutunut muuttamaan toimintatapoja sukkulaonnettomuuksien jälkeen, ihmishenkien menetykseen ei ole varaa -> kuolleet näkyvät liiankin kanssa rahoituksessa ja budjettiongelmissa (Tähdet ja avaruus -lehdessä taisi olla artikkeli aiheesta). Työturvallisuus, riskien minimointi, ihmishengen merkitys tms. tekijät vähentävät näitä "darwin awards" ehdokkaita, mutta kyllä joukkoon aina joku uskalias mahtuu, jatkossa ehkäpä enemmän erinäisten yksityisrahotteisten toimijoiden puolella - seuraavan kerran asia nousee todella esille kun mietitään miehitettyä lentoa Marsiin. Kiinalla ei välttämättä vastaavia esteitä ole, muutama taikonautti on varaa uhrata Kiinan tähden.

vlad
 

OldSkool

Kapteeni
Jos nykyään vaikkapa koelentäjiä kuolisi samaan tahtiin mitä 50-luvulla, se olisi kansallinen tragedia ja moni kyseenalaistaisi toiminnan. NASA:kin on olennaisesti joutunut muuttamaan toimintatapoja sukkulaonnettomuuksien jälkeen, ihmishenkien menetykseen ei ole varaa -> kuolleet näkyvät liiankin kanssa rahoituksessa ja budjettiongelmissa (Tähdet ja avaruus -lehdessä taisi olla artikkeli aiheesta). Työturvallisuus, riskien minimointi, ihmishengen merkitys tms. tekijät vähentävät näitä "darwin awards" ehdokkaita, mutta kyllä joukkoon aina joku uskalias mahtuu, jatkossa ehkäpä enemmän erinäisten yksityisrahotteisten toimijoiden puolella - seuraavan kerran asia nousee todella esille kun mietitään miehitettyä lentoa Marsiin. Kiinalla ei välttämättä vastaavia esteitä ole, muutama taikonautti on varaa uhrata Kiinan tähden.

vlad
Juuri tämä suuntaus näkyvissä, vahvasti. Ymmärtääkseni NASAn rahoitus on vaarassa, ihmis-astronauttien käyttäminen on niin paljon kalliimpaa kuin robotiikan (fysiikan lakejakin on rajana), että NASA koettaa profiloitua kansalliseksi tiedeorganisaatioksi. Hiljattain julkistivat kaikki tutkimusartikkelinsa nettiin.

Jos miehitetty Mars-lento tehdään länsimaista niin organisaattorina on joku tositv-potenssiin-sata -remmi. "Seuraa one-way-trippiä". Surullista mutta täysin mahdollista ja mielestäni todennäköistä.
 

TheRomanRuler

Kersantti
Tyhmyyttä tuo on. Mutta sanonpahan silti että tuohon aikaan miehet olivat miehiä. Tyhmiä riskejä ei pidä ottaa, mutta ei sitä voi olla ajattelematta että on siinä kova äijä ja tosi mies.
Tämmöistä voi verrata vanhoihin Formuloihin, auton rattiin astuttiin pyhäpuvussa ja autot olivat moottoreita joihin oli kiinnitetty pyörät ja kuski. 10 vuotta myöhemmin meno näytti tältä
Paitsi käsittääkseni nopeudet olivat kovempia, mutta kuvanlaadun takia mentiin hitaammin.

"Machoilu" on ristiriitainen asia. Tyhmyyttä se on ajaa 100 kilometriä puiden reunustamassa mutkassa tuon ajan autoissa, joiden turvavarusteeet rajoittuivat turvavöiden puuttumiseen - jotta autosta pääsee nopeammin pois sen syttyessä tuleen. Kisan virallisilla avustajilla (marshall, en nyt muista mikä on suomeksi) kun ei usein ollut muuta varustetta kuin hihanauha - palonsammutusvälineitä ei ollut, ja asusteena oli taas herrasmiehen pyhäpuku. Mutta oli se miten tyhmää tahansa, kyllä siinä kunnioittaa miestä aivan eri tavalla.

Formuloissa mielestäni asiaan on helppo ratkaisu: jatkuvasti paranevat turvajärjestelyt mutta vähemmän rajoituksia ja kovemmat nopeudet (eli enemmän riskejä).
 

proileri

Eversti
Tyhmyyttä tuo on. Mutta sanonpahan silti että tuohon aikaan miehet olivat miehiä. Tyhmiä riskejä ei pidä ottaa, mutta ei sitä voi olla ajattelematta että on siinä kova äijä ja tosi mies.
Tämmöistä voi verrata vanhoihin Formuloihin, auton rattiin astuttiin pyhäpuvussa ja autot olivat moottoreita joihin oli kiinnitetty pyörät ja kuski. 10 vuotta myöhemmin meno näytti tältä

Kyllähän tuota porukkaa kuolee Darwin-palkinnon arvoisesti joka vuosi. Tämähän on tämä perinteinen 'on se ennenkin onnistunut, eikä ole turvajuttuja tarvittu, siitä vain nopeasti sutaiset' - ja niskassa kiire, stressi ja muut. Ja siitä sitten näemme lopputuloksena nettikuvista miten venäläinen remppamies keikkuu jonkin epämääräisen risun nokassa kerrostalon katolla :p

Tämmöisten työkulttuurien ja muiden psykologia on ihan mielenkiintoinen juttu, ylättävän sitkeässä nuo vanhat tavat istuvat kun ne ovat juurtumaan päässeet. Monta raksatapausta sun muuta tullut vastaan jolle suojaimet ovat sama kuin koettaisit saada pelaamaan Pokemonia - "ei tarvi!". Viimeksi korjaamohommista eläkkeelle siirtyneen isäukonkin kanssa tuli leikeltyä sirkkelillä jotain levyjä, ja sanoin että otin tällä kertaa kahdet kuulonsuojaimet mukaan että riittää molemmille. Edelleen taitaa olla ne toiset käyttämättä :rolleyes:

Itse olen koettanut (yleensä) järkeillä nuo työpajojen ja muiden turvallisuusjutut aina sen kautta, että kun alussa totuttelee tekemään asian millilleen, niin sitten se huolellisuus jää tavaksi eikä sitä tarvi edes miettiä. Toisin päin se on huonompi - jos jokainen toisto on vähän sinnepäin hutaistu, niin sitten se ei ole kuin toistomäärästä kiinni että milloin napsahtaa. Kaikkein pahimpiahan ne ovat ne caset kun hoksaa että 'oho meinasipa käydä vahinko', siinä kohtaa aina pitäisi ruveta hälytyskellojen soimaan että nyt saattaa olla työtavoissa jotain petraamista kun käy lähellä, mutta yleensä se menee että 'olinpa hyvin hereillä, määhän olenki vanha tekijä!'. Ei sillä, on sitä itsekin tullut monesti mietittyä jälkikäteen että 'ei hemmetti, ens kerralla vois olla vähän vähemmän kujalla' :confused:
 

EK

Ylipäällikkö
Kyllähän tuota porukkaa kuolee Darwin-palkinnon arvoisesti joka vuosi. Tämähän on tämä perinteinen 'on se ennenkin onnistunut, eikä ole turvajuttuja tarvittu, siitä vain nopeasti sutaiset' - ja niskassa kiire, stressi ja muut. Ja siitä sitten näemme lopputuloksena nettikuvista miten venäläinen remppamies keikkuu jonkin epämääräisen risun nokassa kerrostalon katolla :p

Tämmöisten työkulttuurien ja muiden psykologia on ihan mielenkiintoinen juttu, ylättävän sitkeässä nuo vanhat tavat istuvat kun ne ovat juurtumaan päässeet. Monta raksatapausta sun muuta tullut vastaan jolle suojaimet ovat sama kuin koettaisit saada pelaamaan Pokemonia - "ei tarvi!". Viimeksi korjaamohommista eläkkeelle siirtyneen isäukonkin kanssa tuli leikeltyä sirkkelillä jotain levyjä, ja sanoin että otin tällä kertaa kahdet kuulonsuojaimet mukaan että riittää molemmille. Edelleen taitaa olla ne toiset käyttämättä :rolleyes:

Itse olen koettanut (yleensä) järkeillä nuo työpajojen ja muiden turvallisuusjutut aina sen kautta, että kun alussa totuttelee tekemään asian millilleen, niin sitten se huolellisuus jää tavaksi eikä sitä tarvi edes miettiä. Toisin päin se on huonompi - jos jokainen toisto on vähän sinnepäin hutaistu, niin sitten se ei ole kuin toistomäärästä kiinni että milloin napsahtaa. Kaikkein pahimpiahan ne ovat ne caset kun hoksaa että 'oho meinasipa käydä vahinko', siinä kohtaa aina pitäisi ruveta hälytyskellojen soimaan että nyt saattaa olla työtavoissa jotain petraamista kun käy lähellä, mutta yleensä se menee että 'olinpa hyvin hereillä, määhän olenki vanha tekijä!'. Ei sillä, on sitä itsekin tullut monesti mietittyä jälkikäteen että 'ei hemmetti, ens kerralla vois olla vähän vähemmän kujalla' :confused:

"MIE EN OLE IKHÄN KÄSITTÄNY NUITA SIUN KUULOSUOJAIMIA!"
"Meinasin puhheen kuulla vanahanaki."
"MITÄ?"
"MEINASIN KUULLA PUHHEEN VANAHANAKI!"
"MITÄ?"
"PYSSYY KUULO HY'ÄNÄ!"
"HAHHAA! PASKAPUHETTA! MIE EN OLE IKHÄN KÄYTTÄNNY EIKÄ IKHÄN OLE OLE ONGELMIA OLLU!"
"Juuriko meinhat?"
"HÄH? MITÄ?"

Ja sama keskustelu sekä turvakengistä että viiltosuojahousuista ja -hanskoista.
Miehen kanssa, jolta puuttuu kaksi sormea.
 

TheRomanRuler

Kersantti
"MIE EN OLE IKHÄN KÄSITTÄNY NUITA SIUN KUULOSUOJAIMIA!"
"Meinasin puhheen kuulla vanahanaki."
"MITÄ?"
"MEINASIN KUULLA PUHHEEN VANAHANAKI!"
"MITÄ?"
"PYSSYY KUULO HY'ÄNÄ!"
"HAHHAA! PASKAPUHETTA! MIE EN OLE IKHÄN KÄYTTÄNNY EIKÄ IKHÄN OLE OLE ONGELMIA OLLU!"
"Juuriko meinhat?"
"HÄH? MITÄ?"

Ja sama keskustelu sekä turvakengistä että viiltosuojahousuista ja -hanskoista.
Miehen kanssa, jolta puuttuu kaksi sormea.
Ja päälle vielä vanhempi ikän tuo ajattelun "nooh, ei se enää tässä iässä niiin tärkeää ole". Mutta sen ymmärrän, ei meikäläinen ajatellut vanhuksena elää terveellisesti, ei siitä ehdi mitään hyötyä olla enää. Kaikki ilo vain viimeisistä vuosista - joka nykyään venyy yhä useammin vuosikymmeniin ja yli 80 ikään.
 

Umkhonto

Kenraali
Säteilevien materiaalien kanssa työskentelevät käyttävät säteilevästä kappaleesta usein termiä "kuuma". Eli mitä enemmän säteilee niin sen kuumampi kappale on kyseessä. Maallikoille ja makkaranpaistokerholaisille onkin helpointa selventää radioaktiivista säteilyä vertaamalla sitä vaikka sen nuotion ja makkaranpaiston esimerkeillä. Jos käsillä on kuuma kappale (nuotio) niin säteilyn vaikutuksilta (kuumuudelta) voi suojautua kolmella eri tavalla. Ne ovat aika, suoja (väliaine) ja etäisyys eli ASE. Jos on iso nuotio ja naama meinaa palaa niin pitää siis olla nopea makkaraa kääntäessään (A) ja mennä sitten kauemmaksi. Tai sitten pitää suojautua puun taakse (S). Kolmas vaihtoehto on hommata riittävän pitkä makkaratikku (E). Säteilylähteen vaikutus vaimenee etäisyyden kasvaessa kuten esimerkiksi nuotion lämmön vaikutus. Vaimeneminen on verrannollinen etäisyyden neliöön: etäisyyden kaksinkertaistuessa vaikutus heikkenee neljäsosaan. Energisimmät alfa- ja beetasäteily vaimenevat vielä enemmän sillä niihin jo pelkkä ilma väliaineena vaikuttaa huomattavasti. Säteilytöissä säteilylähteen luota siirrytään pois aina kun mahdollista.

Etäisyys pienentää säteilytasoa suhteessa etäisyyden neliöön (käänteinen neliön laki). Jos otetaan esimerkiksi vaikka maitopurkin kokoinen säteilevä kappale (pistelähde), jonka pinnasta 25 cm etäisyydellä säteilytaso (gammasäteily) on tunnissa kuolemaan johtavaan annoksen aiheuttava 10 Sv/h niin 50 cm etäisyydellä säteilytaso on 2,5 Sv/h, 1 m etäisyydellä 0,6 Sv/h, 5 m etäisyydellä 0,02 Sv/h ja 50 m etäisyydellä 0,0002 Sv/h. 250-300 metrin päässä säteilytaso ei enää eroa normaalista Suomessa esiintyvästä taustasäteilystä. Ja näissä esimerkeissä väliaineena pelkkä ilma.

Hiukkas- ja kaasumaiset päästöt joita esim. Tshernobylin kaltaisessa vakavassa ydinvoimalaonnettomuudessa vapautuu ovat tietysti asia erikseen mutta em. esimerkits siis kiinteän pistelähteen tapauksessa.

http://www.kotiposti.net/ajnieminen/yd4.pdf
http://energia.fi/sites/default/files/hyva_tietaa_sateilysta_lr_130808.pdf
http://www.radprocalculator.com/Gamma.aspx
http://www.stuk.fi/aiheet/sateily-ymparistossa/sateilytilanne-tanaan
 

proileri

Eversti
Tässä näkyvät kunkin miehen etäisyydet säteilylähteestä. Vain Slotin sai kertalaakista tappavan annoksen (arviolta 1000 radia). Välittömästi Slotinin vieressä seisonut Alvin Graves sai 166 radia. Annos oli todella suuri ja heppu joutui pitkäksi aikaa sairaalahoitoon. Toipui kylläkin. Muut huoneessa olleet saivat huomattavasti pienempiä annoksia.

Mutta kun gammasäteet ja neutronit ovat läpäisykykyisiä, niin eikö niiden olisi pitänyt mennä heittämällä läpi Slotinin kehosta, vai "imikö" tämä itseensä suurimman osan säteilystä.

Noissa säteilyjutuissa on vielä se, että suurin vahinko tapahtuu silloin kuin säteily 'imeytyy' eli vaimenee kehossa. Neutronsäteily, mitä tuossakin vapautui eniten, on juuri sopivan energistä ihmiskehoon imeytymiselle ja sen takia vaimenee tehokkaasti samalla. Gammasäteily ei kauheana kehossa vaimene, mutta ei ehdi niin paljoa tehdä vahinkoakaan. Ja tosiaan sitten loppu on tuo etäisyyden vaikutus.

Alkaakin sopivasti ensi viikolla säteilyfysiikan kurssi labrajuttuihin liittyen, tässähän on hyvä valmistautua :D
 

tulikomento

Greatest Leader
Ruuvimeisselin käyttäminen reaktion säätökiilana ilman mitään sulkuvarmistusta on peruuttamattomalla tavalla vähäjärkinen juttu.

Harvinaisen totta. Tämän videon mukaan Slotinille oli mitä ilmeisimmin noussut kusi päähän. Kuvitteli voivansa machoilla ja muutella määrätyn kokeen turvamääräyksiä. Pelkän ruuvimeisselin varaan heittäytyminen oli kohtalokas virhe.

 

Samovarius

Kenraali
Se on tuo turvallisuusajattelu ottanu noista ajoista valovuoden mittaisia harppauksia. Lockheed Starfighter sai leskentekijän (Witwenmacher) maineen Saksassa, joka menetti 916 koneesta 262 ja niiden mukana 116 lentäjää 1961-1987. Yliäänitorjuntahävittäjää käytettiin rynnäkkökoneena, mihin se sopi kuin saniainen ruuvimeisseliksi. T-pyrstön vuoksi koneessa on ohjaussauvaa eteenpäin työntävä servo, joka aktivoituu tietyillä jyrkän kohtauskulman arvoilla. Se on matalalennossa hengenvaarallinen. Jos tämä ei riitä, heittoistuin ei jaksa välttää koneen pyrstöä, vaan ampuu alaspäin. Kanadalaiset tekivät ihan samaa, ja menettivät 232 koneesta 110. 46 % tappioluvut rauhan aikana ovat jotain ennenkuulumatonta. Japanissa tappiot jäivät alle 10 %:iin ja Espanja ei menettänyt ainoatakaan. Samanlainen krapula oli Ilmavoimilla Fouga-vaiheessa, kun sodan käyneet vanhemmat upseerit eivät kunnoittaneet märkäkorvia kadetteja joita taas tästä syystä vaivasi näyttämisenhalu. Fougia ostettiin muistaakseni 88, joista tonttiin ajettiin 21. Amerikkalaisilla oli Convair B-58:n kanssa 22,6 % tappioluvut alle 10 vuoden palveluskäytössä. Tekniikka kehittyi nopeammin kuin koneita opittiin käyttämään, ja koneilta vaadittiin vielä enemmän kuin mihin tekniikka riitti.

Samanlainen kehityskulku on edennyt siviilipuolellakin. Huippuvuonna 1972 Suomen liikenteessä kuoli 1156 ihmistä. Nykyään luku on noin 250. Liikennesuorite ja autojen määrä on noin kaksinkertaistunut. 50-luvulla oli aivan tavallista, että suurella rakennustyömaalla kuoli vähintään yksi työmies. Tänä päivänä se on poikkeuksellista.
 
Top