Hyvä löytö. Oli rajakomppanian partiomies, joten luultavasti kuului 1939 miehistöön. Kersantti oli 1942 saadessaan ristin. Se lukee nimitysperusteissa.
Jatkosotaan liittyvää
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Saattoi olla reservin aliups, mutta rajan töissä rajavartija. Niinhän nykyäänkin ollaan, on rajan palvelusarvo ja reservin sotilasarvo.
Yleisesti ottaen veikkaisin, että mahdollisuuksien rajoissa on vapaaehtoinen/sotamies/jääkäri/tykkimies/yms. talvisodassa, siitä RUK välirauhan aikana, vänrikkinä jatkosodan alussa ja asemasodan aikana kadettikoulu ja siitä kapteeniksi.
Jukka Malmivaara oli talvisodan alkaessa vänrikki ja toukokuussa 1944 majuri. Yrjö Keinonen oli myös vänrikki talvisodan syttyessä ja syyskuussa 1944 yleni majuriksi. Keinonen itse väittää, että he olivat ainoat tuossa ajassa ylenneet, mutta tiedä sitten, pitääkö paikkansa. Malmivaaran olen muutaman kerran perheyhteyksien vuoksi tavannutkin ja kotiuduttani asepalveluksesta, istuin yhden ikimuistoisen kahvittelun ajan hänen(kin) seurassaan.
Sekä Einari Kakko muistelmateoksessaan että Lasse Laaksonen Temperamenttia! -kirjassaan avaavat virkaiän merkitystä Suomen puolustusvoimissa ennen sotaa, sen aikana ja sen jälkeen. Ennen sotia virkaikää seurattiin päivän tarkkuudella ja ylennykset tulivat sen mukaisesti (tietysti piti suorittaa määrätyt koulutukset ja tehtävät, mutta niiden puitteissa). Poikkeuksia ei tehty, tai jos vahingossa tehtiin, seurauksena oli valtava äläkkä! Kakon mielestä 14. D:ssä oli käytössä pitkälti sama järjestelmä, jopa niin, että virkaikä vaikutti vakansseihin. Paskempikin jätkä sai pataljoonan, jos oli virkaiältään vanhempi. Tosin tuossa oli mukana lisäksi PV/raja -ristiriidat.
- EDIT. - Törni poistettu ketjusta jo mainittuna.
Jukka Malmivaara oli talvisodan alkaessa vänrikki ja toukokuussa 1944 majuri. Yrjö Keinonen oli myös vänrikki talvisodan syttyessä ja syyskuussa 1944 yleni majuriksi. Keinonen itse väittää, että he olivat ainoat tuossa ajassa ylenneet, mutta tiedä sitten, pitääkö paikkansa. Malmivaaran olen muutaman kerran perheyhteyksien vuoksi tavannutkin ja kotiuduttani asepalveluksesta, istuin yhden ikimuistoisen kahvittelun ajan hänen(kin) seurassaan.
Sekä Einari Kakko muistelmateoksessaan että Lasse Laaksonen Temperamenttia! -kirjassaan avaavat virkaiän merkitystä Suomen puolustusvoimissa ennen sotaa, sen aikana ja sen jälkeen. Ennen sotia virkaikää seurattiin päivän tarkkuudella ja ylennykset tulivat sen mukaisesti (tietysti piti suorittaa määrätyt koulutukset ja tehtävät, mutta niiden puitteissa). Poikkeuksia ei tehty, tai jos vahingossa tehtiin, seurauksena oli valtava äläkkä! Kakon mielestä 14. D:ssä oli käytössä pitkälti sama järjestelmä, jopa niin, että virkaikä vaikutti vakansseihin. Paskempikin jätkä sai pataljoonan, jos oli virkaiältään vanhempi. Tosin tuossa oli mukana lisäksi PV/raja -ristiriidat.
- EDIT. - Törni poistettu ketjusta jo mainittuna.
Viimeksi muokattu:
Niin ja Mannerheim olisi ylentänyt Pennasen yhden pykälän yli talvisodan Petsamon taisteluiden jälkeen, mutta Pennanen kieltäytyi. Nopea oli tahti nytkin - kapteeni 1939, majuri 1940, everstiluutnantti 1941, eversti 1944. Eli olikohan ollut niin, että tarjottiin ylennystä suoraan majurista everstiksi? Pennanen oli kapteeni tullessaan Petsamoon, mutta saattoi hyvinkin saada ylennyksen majuriksi vielä sodan aikana.
Kyllä Törni tuli jo eilen päivitettyä.
Sittenpä muokataan.
Ehkä tuo ylenemisten tutkailu on jo tehty. Sehän kertoo enemmän siitä, että jollain taistelijalla on myös joukon johtamis- ja junailukykyä ja käy koulut/kurssit. Kojokin jäi PV:sta majurina eläkkeelle.
Palaan sotaan sinänsä. Siis siihen, mitä siellä tehdään. Esimerkiksi edellä mainittu vääpeli Kojo tuhosi henkilökohtaisesti kasapanoksilla 25 vihollisen korsua. Erään kerran hän jäi yksin vihollisen keskelle. Nimitysperusteissa lukee muiden muassa seuraavaa: "Ottaen viholliselta saaliiksi konepistoolin ja puoliautomaattikiväärin jatkoi hän kaikesta huolimatta taistelua tulittaen vuoron perään kummallakin aseellaan. Tarkalla tulellaan kaatoi hän kolmattakymmentä vihollista, jolloin vastaisku tyrehtyi ja vääpeli Kojon avuksi ehti lisää miehiä. Vihollinen heitettiin takaisin ja meille tärkeä maastokohta pidettiin."
Hän oli myös keksijä. Palkittuja aloitteita olivat muiden muassa sissitelttakamiina 1961 sekä kunniakirjalla aloitteet aseenkäytön valmiuskoukut 1964 ja harjoituskäsikranaatti 1966. Patentoituja keksintöjä kuusi: suksiside numero 56625/1980 (aloite palkittu hopeamitalilla Nürnbergin ja Brysselin kansainvälisillä keksintömessuilla 1975), majoite numero 61126/1982 (palkittu kultamitaliarvoin Jyväskylän kansainvälisillä keksintömessuilla 1984), kantolaite numero 61795/1982, liukulevyt suksiin numero 73886/1987 ja tukilaite vammaisille numero 72868/1987.
Palaan sotaan sinänsä. Siis siihen, mitä siellä tehdään. Esimerkiksi edellä mainittu vääpeli Kojo tuhosi henkilökohtaisesti kasapanoksilla 25 vihollisen korsua. Erään kerran hän jäi yksin vihollisen keskelle. Nimitysperusteissa lukee muiden muassa seuraavaa: "Ottaen viholliselta saaliiksi konepistoolin ja puoliautomaattikiväärin jatkoi hän kaikesta huolimatta taistelua tulittaen vuoron perään kummallakin aseellaan. Tarkalla tulellaan kaatoi hän kolmattakymmentä vihollista, jolloin vastaisku tyrehtyi ja vääpeli Kojon avuksi ehti lisää miehiä. Vihollinen heitettiin takaisin ja meille tärkeä maastokohta pidettiin."
Hän oli myös keksijä. Palkittuja aloitteita olivat muiden muassa sissitelttakamiina 1961 sekä kunniakirjalla aloitteet aseenkäytön valmiuskoukut 1964 ja harjoituskäsikranaatti 1966. Patentoituja keksintöjä kuusi: suksiside numero 56625/1980 (aloite palkittu hopeamitalilla Nürnbergin ja Brysselin kansainvälisillä keksintömessuilla 1975), majoite numero 61126/1982 (palkittu kultamitaliarvoin Jyväskylän kansainvälisillä keksintömessuilla 1984), kantolaite numero 61795/1982, liukulevyt suksiin numero 73886/1987 ja tukilaite vammaisille numero 72868/1987.
Rakettimies
Kersantti
Yksi nousija tuli mieleen. Pohjois-Lapissa komentajatehtävissä ansioitunut Antti Pennanen nousi sotien aikana kapteenista aina everstiksi saakka. Sodan jälkeen tie vei peräti kenraaliluutnantiksi ja Rajavartiostojen päälliköksi käymättä Sotakorkeakoulua.
EDIT: En osaa lukea, olikin jo! Se toki lisänä, että poikkeuksellinen oli RV:n pääkallopaikkakin käymättä ye-upseerin koulutusta.
EDIT: En osaa lukea, olikin jo! Se toki lisänä, että poikkeuksellinen oli RV:n pääkallopaikkakin käymättä ye-upseerin koulutusta.
Viimeksi muokattu: