Ja voihan aina virkistää tahmeaa muistiaan erään väistyvän amerikkalaispresidentin varoituksilla "armeijan ja sotateollisen kompleksin yhteistyön aiheuttamasta riskistä ja vaaroista".....jotain kai tämä presidentti tarkoitti, tokko aivan suunsa mauksi kehtasi eläkkeelle lähtiessään tästä huomauttaa. Jos lähtee purkamaan tätä casea pelkästään hyöty-näkökulmista, niin sitten alkaa tosiaan hyräyttää. Lyndonin kanta asioihin tunnettiin, pahimmillaan Lyndonin kanta saattoi aiheuttaa istuvan presidentin ennenaikaisen poistumisen näyttämöltä. No, ehkei sentään, mutta kovin usein jäljet maailmassa johtavat suoraan sylttytehtaalle eli se joka hyötyy, se toimii.
JFK:n murhasta 50 vuotta
- Viestiketjun aloittaja Tvälups
- Aloitus PVM
Tvälups
Ylipäällikkö
Kyllä LBJ oli demokraatti. Hävittyään demokraattien presidenttiehdokkuuden Kennedylle 1960, hän hyväksyi varapresidenttiyden jota aikalaiset kovin ihmettelivät, sillä hän oli Washingtonin vaikutusvaltaisin politiikko mutta varapresidenttinä miltei ilmaa: "Olenpa askeleen lähempänä presidenttiyttä"
Motiiveja riitti:
LBJ oli ryvettymässä erinäisten rahoitussotkujen ja muiden skandaalien myötä ja Kennedyjen sekä LBJ:n henkilösuhteet olivat vihamielisen tulehtuneet. 1964 kampanijassa LBJ olisi tiputettu varapresidentin paikalta (todennäköisesti olisi jo muutoinkin joutunut syrjään ja syytetyksi.)
J Edgar Hoover:
FBI:n päällikköä oltiin kampeamassa paikaltaan, LBJ teki hänestä FBI:n päällikön eliniäkseen.
CIA:
Allen Dulles sai Kennedyltä monoa Sikojenlahden myötä ja Kennedy vannoi rikkovansa CIA:n tuhansiksi palasiksi. LBJ asetti Dullesin Warrenin komission puheenjohtajaksi.
Cord Meyerin (CIA:n pomoja) ex-vaimo Mary Eno Pinchot Meyerilla oli salasuhde JFK:n kanssa (yksi monista).
Federal Reserve:
JFK teki päätöksen siirtymisestä US Notes -käyttöön dollareiden sijaan. Näin valtionvelka olisi tullut nollatuksi kun USA olisi painanut oman rahansa lainaamisen sijaan.
Öljypohatat:
JFK oli muuttamassa mm verotusetuja niin, että isot öljyyhtiöt olisivat menettäneet sen vuoksi suuret voittonsa. LBJ ei ajanut Kennedyn politiikkaa tälläkään saraa.
Sotilasteollisuuskompleksi:
JFK:n tarkoituksena oli vetää kaikki yhdysvaltalaiset sotilaat Vietnamista vuoden 1965 loppuun mennessä. LBJ kumosi ko. päätöksen.
JFK avasi ns Kuuman linjan Moskovan kanssa ja oli aikeissa lopettaa Kylmän sodan mm yhteisen avaruustutkimuksen myötä. Kuinkas kävikään.
Mafia:
JFK&RFK olivat oka järjestäytyneen rikollisuuden lihassa. Kuuban takaisinsaamisen sijaan (valtavat voitot Havannan kasinoista katosivat Castron valtaantulon myötä) Kennedyjen pojat aloittivat alamaailman ajojahdin. Taustalla vaikuttanee myös JPK Sr:n (isä) tekemät sopimukset "mafian" kanssa, joita pojat eivät noudattaneet.
Niin moni taho oli menettämässä etuisuuksiaan Kennedyn politiikan myötä, että ei ihmekään mitä sitten tapahtui 22.11.1963. Aikaisempia yrityksiä oli ainakin kaksi: Chigago ja Tampa. Dallas oli viimeinen mahdollisuus sillä jatkossa turvatoimet olisivat olleet aivan toista luokkaa alkavan presidenttivaalikampanjan vuoksi.
LBJ kokoontui murhaa edeltävänä iltana Dallasissa muunmuassa J. Edgar Hooverin, Richard Nixonin, H. L. Huntin, George Brownin ja John McCloyn kanssa Clint Murchison Seniorin kotona. Illatsujen jälkeen hän tokaisi rakastajalleen, Madeleine Duncan Brownille, että:
"After tomorrow, those goddamn Kennedys will never embarrass me again. That’s no threat. That’s a promise"
Viimeksi muokattu:
Tuossa tuli itseasiassa pieni ajatusvirhe LBJ:n kohdalla, tiedän kyllä, että hän oli demokraatti, mutta jotenkin sotkin hänet ajatuksissani Nixoniin. Liekö tuo toisaalta mikään ihme, niin "republikaanista" ulkopolitiikkaa hän ajoi...
LBJ oli kyllä melkoinen "kävelevä katastrofi" Yhdysvalloille, mitä tulee esimerkiksi siihen miten Vietnamin sotaa johdettiin...
Viimeksi muokattu:
Tvälups
Ylipäällikkö
Täytyy myöskin muistaa ettei Lee Harvey Oswaldia ole tuomittu oikeudessa Kennedyn murhasta.
Mikäli LHO olisi saanut päivänsä oikeudessa niin hommaan olisi tullut muttia, silläa merikkalaisen oikeudenkäynnin mukaan hänet olisi pitänyt tuomita "beoynd reasonable doubt" (vrt OJ Simpson) mutta Jack Ruby teki moisesta prosessista tarpeettoman ammuttuaan Oswaldin.
Muuten: Jack Ruby ja LHO olivat tuttavia...
Riippumatta siitä, että mihin teoriaan uskot tai olet uskomatta niin suosittelen tutustumaan Jim Marrsin tuotantoon aiheen tiimoilta.
Mikäli LHO olisi saanut päivänsä oikeudessa niin hommaan olisi tullut muttia, silläa merikkalaisen oikeudenkäynnin mukaan hänet olisi pitänyt tuomita "beoynd reasonable doubt" (vrt OJ Simpson) mutta Jack Ruby teki moisesta prosessista tarpeettoman ammuttuaan Oswaldin.
Muuten: Jack Ruby ja LHO olivat tuttavia...
Riippumatta siitä, että mihin teoriaan uskot tai olet uskomatta niin suosittelen tutustumaan Jim Marrsin tuotantoon aiheen tiimoilta.
Tvälups kirjoitti:
En ole iha varma mitä takoitat tuolla ekalla pointilla viittaatko Executive Order 11110:n?
1963 Vietnam oli hyttysen kakka valtameressä Kneendy oli valittu haukkana ja olikin lisännyt puolustusbudjettia rajusti, military industrial complex voi varsin paksusti.
BTW tiettävästi KGB levitti aktiivisesti Kennedyn murhan salaliittoteorioita
Viimeksi muokattu:
Tvälups
Ylipäällikkö
E.O. 11110 kyllä. Viittaan US Notes (Greenbacks) velattomuuteen verrattuna Federal Reserveltä lainattavien US Dollarsien sijaan. Ohje jonka virallisesti kumosi vasta R Reagan vuonna 1987.
1963 Vietnam oli pisara valtameressä, totta. Kennedy oli jo poistattanut yhdysvaltain asevoimat Laosista ja sama temppu oli tarkoitus tehdä Vietnamin suhteen.
"If we dont invade Cuba which is so close to us, why should we fight in Vietnam, which is so far?"
Mikäli näin olisi käynyt niin koko Vietnamin sota olisi jäänyt sotimatta, ainakin siinä mittakaavassa kuin mihin rooliin se ameriikan siihen mukaansa veti. Vetäytymisen sijaan LBJ lisäsi yhdysvaltain sotilasvoimaa Etelä-Vietnamissa, sotilasneuvonantajien määrä kasvoi ja mukaan tulivat myös usan aktiiviset asevoimat alati kasvavine joukkoineen.
Vaikka Ike (Eisenhover) varoitti jäähyväispuheessaan MilIndCo:n kasvavasta roolista, oli hän itse kasvattanut sen osuutta koko presidenttiytensä ajan. Käytännössä USA on elänyt jatkuvassa sotatilataloudessa Toisesta Maailmansodasta lähtien. Kennedyn ajama Vietnam-politiikka olisi vesittänyt jättivoitot alan yrityksiltä.
KGB:n rooli on selviö: aiheuttamalla eripuraa ja epäluuloa Yhdysvalloissa sen omat toimet eivät olleet niin suurennuslasin alla ja vastustajan vakoilu sekä harhauttaminen helpottui. En kiistä asiaa, mutta KGB ei tiettävästi ohjeistanut Warrenin komissiota? Sen sijaan LBJ nimesi koko poppoon.
1963 Vietnam oli pisara valtameressä, totta. Kennedy oli jo poistattanut yhdysvaltain asevoimat Laosista ja sama temppu oli tarkoitus tehdä Vietnamin suhteen.
"If we dont invade Cuba which is so close to us, why should we fight in Vietnam, which is so far?"
Mikäli näin olisi käynyt niin koko Vietnamin sota olisi jäänyt sotimatta, ainakin siinä mittakaavassa kuin mihin rooliin se ameriikan siihen mukaansa veti. Vetäytymisen sijaan LBJ lisäsi yhdysvaltain sotilasvoimaa Etelä-Vietnamissa, sotilasneuvonantajien määrä kasvoi ja mukaan tulivat myös usan aktiiviset asevoimat alati kasvavine joukkoineen.
Vaikka Ike (Eisenhover) varoitti jäähyväispuheessaan MilIndCo:n kasvavasta roolista, oli hän itse kasvattanut sen osuutta koko presidenttiytensä ajan. Käytännössä USA on elänyt jatkuvassa sotatilataloudessa Toisesta Maailmansodasta lähtien. Kennedyn ajama Vietnam-politiikka olisi vesittänyt jättivoitot alan yrityksiltä.
KGB:n rooli on selviö: aiheuttamalla eripuraa ja epäluuloa Yhdysvalloissa sen omat toimet eivät olleet niin suurennuslasin alla ja vastustajan vakoilu sekä harhauttaminen helpottui. En kiistä asiaa, mutta KGB ei tiettävästi ohjeistanut Warrenin komissiota? Sen sijaan LBJ nimesi koko poppoon.
fulcrum
Greatest Leader
Aikoinani olin kovasti varma (Oliver Stonen varsin yliarvostetun leffan vakuuttamana) että kyseessä oli salaliitto. Sittemmin kantani on lientynyt.
Jos Oswald olisi ollut viaton sivustakatsoja, hän tuskin olisi ampunut täysin sivullista poliisia vain vähän JFK:n murhan jälkeen. "Magic bullet" on selitettävissä uhrien asennolla. Se ei hajonnut siruiksi koska se oli vanhanaikainen vahvatekoinen kokovaippa joka ei osunut suurimpiin luihin. Havainnot muista ampujista ovat yksinkertaisesti virheellisiä, kuten traumaattisissa tilanteissa usein käy. Muistamme miten esimerkiksi Jokelassa jotkut silminnäkijät puhuivat 2-3 ampujasta. Ampumasuorituskaan ei vaikuta mahdottomalta. Matka on lyhyt kiväärille eikä kohteella ollut suurta kulmanopeutta.
Lisäksi Oswaldilla on yksinkertaisesti voinut käydä tuuri. Se että rekonstruktioissa ampujat eivät sataprosenttisesti onnistu toistamaan Oswaldin ampumasuoritusta ei kerro vielä yhtään mitään. Tuuria on hyvää ja huonoa. Parikymmentä vuotta myöhemmin yritettiin murhata toinen saman maan presidentti, tuuri oli sillä kertaa päinvastaista. Pressa selvisi todella hiuksenhienosti.
Sen toki uskon että Yhdysvaltain hallinnossa oli paljonkin porukkaa jotka eivät vallan suruissaan olleet tapahtuneesta.
Jos Oswald olisi ollut viaton sivustakatsoja, hän tuskin olisi ampunut täysin sivullista poliisia vain vähän JFK:n murhan jälkeen. "Magic bullet" on selitettävissä uhrien asennolla. Se ei hajonnut siruiksi koska se oli vanhanaikainen vahvatekoinen kokovaippa joka ei osunut suurimpiin luihin. Havainnot muista ampujista ovat yksinkertaisesti virheellisiä, kuten traumaattisissa tilanteissa usein käy. Muistamme miten esimerkiksi Jokelassa jotkut silminnäkijät puhuivat 2-3 ampujasta. Ampumasuorituskaan ei vaikuta mahdottomalta. Matka on lyhyt kiväärille eikä kohteella ollut suurta kulmanopeutta.
Lisäksi Oswaldilla on yksinkertaisesti voinut käydä tuuri. Se että rekonstruktioissa ampujat eivät sataprosenttisesti onnistu toistamaan Oswaldin ampumasuoritusta ei kerro vielä yhtään mitään. Tuuria on hyvää ja huonoa. Parikymmentä vuotta myöhemmin yritettiin murhata toinen saman maan presidentti, tuuri oli sillä kertaa päinvastaista. Pressa selvisi todella hiuksenhienosti.
Sen toki uskon että Yhdysvaltain hallinnossa oli paljonkin porukkaa jotka eivät vallan suruissaan olleet tapahtuneesta.
hessukessu
Kenraali
Harva salaliittoteoria esittää, että Oswald olisi ollut viaton sivullinen. Yleensä hänet kytketään tapahtumiin, mutta todetaan, ettei hän ole voinut olla se, joka (ainakaan yksin) Kennedyä ampui.
Onko olemassa varmaa tietoa siitä, että Oswald todella ampui kyseistä poliisia, eikä joku muu? Toisaalta, mikäli Oswald oli tajunnut tulleensa huijatuksi, hän saattoi pelätä henkensä edestä ja ampui siksi poliisin.
No ei ole. Mikään uhrien asento ei laita luotia pysähtymään ilmassa ja kääntymään ympäri jne.
Tämä voi pitää paikkaansa, mutta ei millään muotoa todista, että ampujia ei ollut kuin yksi (ja sekin Oswald). Ampujia saattoi olla vaikka 4, mutta heistä ei huomattu kuin Oswald (jos häntäkään todellisuudessa huomattiin).
Kukaan ei ole pystynyt toistamaan tuota ammuntaa. Pelkästään kivääri on niin surkea, että sen lataaminen ja ampuminen edes jotenkin tarkasti tuossa ajassa on mahdottomuus.
No kyllä se kertoo jotakin, että lukuisat huippuampujatkaan, jotka ovat harjoitelleen juuri kyseisenlaista ammuntaa, eivät pysty yksikään toistamaan Oswaldin suoritusta. Eikä Oswald edes ollut mikään hyvä ampuja tai tarkka-ampuja, toisin kuin nuo jotka hänen ammuntaansa ovat koettaneet jäljitellä.
Tvälups
Ylipäällikkö
Motiivi muiden joukossa:
50 vuotta John F. Kennedyn kuolemasta
Kyltymätön naistenmies
Perjantai 22.11.2013 klo 03.52
Jacqueline Kennedy tiesi miehensä rakastajattarista, mutta otti heistä vakavasti vain seksisymboli Marilyn Monroen.
Hollywoodin superblondi ja seksisymboli Marilyn Monroe oli JFK:n väitetyistä rakastajattarista ainoa, joka huolestutti myös Jackie-rouvaa. Salarakkaista on arkistoihin säilynyt vain yksi yhteiskuva. Kuva on otettu vain hetki sen jälkeen, kun Marilyn toukokuussa 1962 lauloi syntymäpäiväsankarille laulun "Happy Birthday, Mr President".
Ilkeitä huhuja John F. Kennedyn naisseikkailuista liikkui jo hänen elinaikanaan, mutta vasta vuosikymmeniä myöhemmin historiantutkijat ovat uskaltaneet tehdä raadollisia paljastuksia. Yksi suorasukaisimmista on arvostetun tutkijan, Thomas C. Reevesin vuonna 1991 julkaistu kirja "A life of John F. Kennedy".
''Valkoisessa talossa oli pyörivä ovi. Naisten täytyi taistella päästäkseen jonoon", Reeves kirjoittaa.
JFK:n sängyn kautta kulkivat Reevesin mukaan lukemattomat rakastajattaret, näyttelijät, Valkoisen talon työntekijät ja jopa prostituoidut. Hollywood-tähdistä hänet on Marilyn Monroen lisäksi yhdistetty myös Jane Mansfieldiin, Audrey Hepburniin, Angie Dickinsoniin, Kim Novakiin, Janet Leighiin ja Rhonda Flemmingiin.
"Puolitoista tuntia ennen vuoden 1960 presidentinvaalien televisioväittelyä Nixonin kanssa JFK oli hotellihuoneessa puhelintytön kanssa. Hän oli niin tyytyväinen keskustelun sujumiseen, että ehdotti avustajilleen, että nämä toimittaisivat hänelle tytön aina ennen tulevia väittelyitä'', Reeves paljastaa.
Kirjassaan Reeves väittää JFK:n olleen naisseikkailujensa aikana erossa kuuluisasta sotilasavustajan kantamasta salkusta, jonka koodit tarvittiin ydinaseiskun käynnistämiseen, jos maa joutuisi yllättäen hyökkäyksen kohteeksi.
Yhdellä rakastajattarista, Judith Exnerillä, oli samanaikaisesti suhde myös kahden mafiapomon, Sam Giancanan ja John Rosellin, kanssa.
JFK:lla oli naisia Pohjoismaissakin. Ruotsalaisen julkkisnaisen JFK tapasi vain kaksi viikkoa ennen häitään ja suhde jatkui myös avioliiton aikana. 79-vuotiaana vuonna 2011 kuollut von Post tilitti romanssia vuonna 1997 julkaistussa kirjassaan "Love, Jack".
CIA:n johtajan Cord Meyerin ex-vaimo, seurapiirijulkkis ja entinen reportteri Mary Pinchot Mayer vieraili presidentin luona marraskuun 1962 ja marraskuun 1963 välisenä aikana peräti 30 kertaa. Pariskunnan väitetään myös käyttäneen yhdessä huumeita.
Tiedustelupalvelu CIA:n johtajan Cord Meyerin entisen vaimon, seurapiirijulkkis Mary Pinchot Meyerin raportoitiin vierailleen presidentin luona marraskuun 1962 ja marraskuun 1963 välisenä aikana peräti 30 kertaa. JFK:n ja Pinchotin kerrottiin myös käyttäneen yhdessä huumeita, marihuanaa ja LSD:tä.
Meyer murhattiin salaperäisesti lokakuussa 1964 ja hänen päiväkirjansa kerrotaan joutuneen CIA:n haltuun.
Historioitsija Robert Dallek listaa JFK:n rakastajattariksi myös mm. Kennedyn vaimon Jacquelinen lehdistösihteerin, kaksi muuta Valkoisen talon sihteeriä sekä kesäharjoittelijana lehdistötoimistossa työskennelleen collegeopiskelijan, 19-vuotiaan "Mimin".
Kesäharjoittelijana tyttönimellään Marion "Mimi" Beardsley työskennelleen Mimi Alfordin kirja "Salaisuus sydämessäni - presidentti Kennedy ja minä" ilmestyi helmikuussa 2012.
Alford itse oli rakastunut presidenttiin, mutta JFK:lle suhde merkitsi pelkästään seksiä. Presidentti vei nuoren työharjoittelijan neitsyyden Valkoisessa talossa heinäkuussa 1962, tämän neljäntenä työpäivänä ja oman vaimonsa makuuhuoneessa.
"Hänen manööverinsä makuuhuoneessa olivat olleet niin sulavia ja odottamattomia ja hän oli suorittanut ne niin mestarillisesti ja määrätietoisesti, että epäilen vahvasti, etten olisi pystynyt vastustamaan häntä", Alford kirjoittaa.
Alford seurasi JFK:ta matkoille muun avustavan henkilökunnan mukana. Yleensä hän odotti yksin hotellihuoneessaan poistumatta muualle kuin JFK:n sänkyyn.
JFK oli viattomalle rakastajattarelleen yleensä hellä ja huomaavainen, mutta käytti tätä julmasti myös sätkynukkenaan.
Kun erityisavustaja Dave Powers seurasi uima-altaan reunalla presidentin ja nuoren työharjoittelijan pelehtimistä vedessä, JFK pyysi Alfordilta palvelusta: "Herra Powers vaikuttaa hieman kireältä. Voisitko tehdä asialle jotain?"
Alford ymmärsi JFK:n tarkoittavan suuseksiä. Ehdotukseen suostunut Alford katui myöhemmin raskaasti ja piti kokemusta nöyryyttävänä. Seuraavan kerran, kun JFK ehdotti Alfordille samanlaista palvelua myös veljelleen Ted Kennedylle, tämä kieltäytyi.
Alfordin epäiltyä tulleensa raskaaksi JFK alkoi painostaa tätä aborttiin. Epäily osoittautui kuitenkin aiheettomaksi.
Ruotsalainen Gunilla von Post oli JFK:n nainen ennen Kennedyjen avioliittoa ja sen aikanakin. Pitkän välimatkan takia suhdetta pidettiin yllä kirjeitse.
Alicia Darr Clark -nimisen prostituoidun on puolestaan väitetty synnyttäneen JFK:n aviottoman lapsen 1950-luvulla.
JFK:n pelehtimisen henkilökuntaansa kuuluneiden naisten kanssa mahdollisti se, että Jacqueline Kennedy vietti perheen lasten kanssa pitkiä aikoja poissa Valkoisesta talosta, ulkomailla ja läheltä Kennedyjen sukutilaa vuokraamassaan Hyannis Portin talossa. Siksi presidentti saattoi järjestää naistuttavilleen villejä uima-allasbileitä Valkoisessa talossa.
Reevesin mukaan Kennedy tapasi Valkoisen talon lisäksi nuoria naisia myös Carrol Arms -hotellissa Washingtonissa.
Rakastajatar Judith Exner vei presidentti Kennedyn lähelle järjestäytynyttä rikollisuutta, sillä hänellä oli samanaikaisesti suhde myös kahteen mafiapomoon, Sam Giancanaan ja John Roselliin. Exnerin esitteli Kennedylle Frank Sinatra helmikuussa 1960.
Jackie Kennedy tiesi miehensä jokaisen rakastajattaren nimen ja piti heitä yhdentekevinä. Vain seksisymboli Marilyn Monroe huolestutti häntä: tämä kun voisi milloin tahansa kertoa suhteesta julkisuudessa, tuhota hänen miehensä maineen ja tehdä hänestä itsestään naurunalaisen.
Väite perustuu juuri julkaistuun, amerikkalaisen toimittajan ja elämäkerturin Christopher Andersenin kirjaan "These Precious Few Days - The Final Year of Jack with Jackie" joka kertoo Jacqueline ja John F. Kennedyn viimeisestä yhteisestä vuodesta.
Marilynin kerrottiin olleen varma siitä, että hänestä tulisi Yhdysvaltain ensimmäinen nainen ja kehuskelleen sillä ystävilleenkin. Vahvistamattoman juorun mukaan tästä suivaantunut Jackie Kennedy olisi kutsunut seksisymbolin Valkoiseen taloon puhutteluun.
Marilynin kerrottua aikeistaan Jackie oli vastannut tyynesti: "Marilyn, sinä siis nait Jackin, sehän on hienoa. Sinä siis muutat Valkoiseen taloon ja otat vastaan kaikki ensimmäisen naisen velvollisuudet. Ja kun minä muutan pois, jätän samalla sinulle myös kaikki murheet".
Marion "Mimi" Beardsley oli vain 19-vuotias työharjoittelija Valkoisen talon lehdistötoimistossa, kun hän neljäntenä työpäivänään tuli presidentti Kennedyn viettelemäksi. JFK oli Mimille ensimmäinen seksikokemus. Mimi julkaisi viime vuonna avoimen tilityksen nykyisellä nimellään Mimi Alford.
Daily Mail -lehden mukaan JFK:sta ja Marilynista otettiin suhteen aikana lukuisia yhteiskuvia, mutta FBI ja Salainen palvelu tuhosivat ne. Arkistoihin on kuitenkin jäänyt kuva, joka on otettu hetki sen jälkeen, kun Marilyn lauloi presidentille Happy Birthday -laulun toukokuussa 1962.
Kuvassa Marilynillä on suu mutrussa ja Kennedykin on kääntänyt katseensa pois kamerasta. Marilynillä väitettiin olleen suhde myös presidentin Bobby-veljeen.
Marilyn kuoli lääkkeiden yliannostukseen vain muutama kuukausi kuvan ottamisen jälkeen. Näihin päiviin saakka on spekuloitu sillä mahdollisuudella, että Monroe murhattiin piikittämällä rauhoittavia lääkkeitä hänen kehoonsa, koska Kennedyt halusivat vaientaa hänet kertomasta suhteista julkisuuteen.
Lähteet: Daily Mail, Thomas C. Reeves: A Life of John F. Kennedy (1991, Bloomsbury), Mimi Alford: Salaisuus sydämessäni - Presidentti Kennedy ja minä (2012, Otava), Donald Spot: Jacqueline Bouvier Kennedy Onassis - Elämäkerta (2000, Tammi), Robert Dallek: An Unfinished Life John F. Kennedy 1917-1963 (2003, Litte, Brown and Company).
50 vuotta John F. Kennedyn kuolemasta
Kyltymätön naistenmies
Perjantai 22.11.2013 klo 03.52
Jacqueline Kennedy tiesi miehensä rakastajattarista, mutta otti heistä vakavasti vain seksisymboli Marilyn Monroen.
Hollywoodin superblondi ja seksisymboli Marilyn Monroe oli JFK:n väitetyistä rakastajattarista ainoa, joka huolestutti myös Jackie-rouvaa. Salarakkaista on arkistoihin säilynyt vain yksi yhteiskuva. Kuva on otettu vain hetki sen jälkeen, kun Marilyn toukokuussa 1962 lauloi syntymäpäiväsankarille laulun "Happy Birthday, Mr President".
Ilkeitä huhuja John F. Kennedyn naisseikkailuista liikkui jo hänen elinaikanaan, mutta vasta vuosikymmeniä myöhemmin historiantutkijat ovat uskaltaneet tehdä raadollisia paljastuksia. Yksi suorasukaisimmista on arvostetun tutkijan, Thomas C. Reevesin vuonna 1991 julkaistu kirja "A life of John F. Kennedy".
''Valkoisessa talossa oli pyörivä ovi. Naisten täytyi taistella päästäkseen jonoon", Reeves kirjoittaa.
JFK:n sängyn kautta kulkivat Reevesin mukaan lukemattomat rakastajattaret, näyttelijät, Valkoisen talon työntekijät ja jopa prostituoidut. Hollywood-tähdistä hänet on Marilyn Monroen lisäksi yhdistetty myös Jane Mansfieldiin, Audrey Hepburniin, Angie Dickinsoniin, Kim Novakiin, Janet Leighiin ja Rhonda Flemmingiin.
"Puolitoista tuntia ennen vuoden 1960 presidentinvaalien televisioväittelyä Nixonin kanssa JFK oli hotellihuoneessa puhelintytön kanssa. Hän oli niin tyytyväinen keskustelun sujumiseen, että ehdotti avustajilleen, että nämä toimittaisivat hänelle tytön aina ennen tulevia väittelyitä'', Reeves paljastaa.
Kirjassaan Reeves väittää JFK:n olleen naisseikkailujensa aikana erossa kuuluisasta sotilasavustajan kantamasta salkusta, jonka koodit tarvittiin ydinaseiskun käynnistämiseen, jos maa joutuisi yllättäen hyökkäyksen kohteeksi.
Yhdellä rakastajattarista, Judith Exnerillä, oli samanaikaisesti suhde myös kahden mafiapomon, Sam Giancanan ja John Rosellin, kanssa.
JFK:lla oli naisia Pohjoismaissakin. Ruotsalaisen julkkisnaisen JFK tapasi vain kaksi viikkoa ennen häitään ja suhde jatkui myös avioliiton aikana. 79-vuotiaana vuonna 2011 kuollut von Post tilitti romanssia vuonna 1997 julkaistussa kirjassaan "Love, Jack".
CIA:n johtajan Cord Meyerin ex-vaimo, seurapiirijulkkis ja entinen reportteri Mary Pinchot Mayer vieraili presidentin luona marraskuun 1962 ja marraskuun 1963 välisenä aikana peräti 30 kertaa. Pariskunnan väitetään myös käyttäneen yhdessä huumeita.
Tiedustelupalvelu CIA:n johtajan Cord Meyerin entisen vaimon, seurapiirijulkkis Mary Pinchot Meyerin raportoitiin vierailleen presidentin luona marraskuun 1962 ja marraskuun 1963 välisenä aikana peräti 30 kertaa. JFK:n ja Pinchotin kerrottiin myös käyttäneen yhdessä huumeita, marihuanaa ja LSD:tä.
Meyer murhattiin salaperäisesti lokakuussa 1964 ja hänen päiväkirjansa kerrotaan joutuneen CIA:n haltuun.
Historioitsija Robert Dallek listaa JFK:n rakastajattariksi myös mm. Kennedyn vaimon Jacquelinen lehdistösihteerin, kaksi muuta Valkoisen talon sihteeriä sekä kesäharjoittelijana lehdistötoimistossa työskennelleen collegeopiskelijan, 19-vuotiaan "Mimin".
Kesäharjoittelijana tyttönimellään Marion "Mimi" Beardsley työskennelleen Mimi Alfordin kirja "Salaisuus sydämessäni - presidentti Kennedy ja minä" ilmestyi helmikuussa 2012.
Alford itse oli rakastunut presidenttiin, mutta JFK:lle suhde merkitsi pelkästään seksiä. Presidentti vei nuoren työharjoittelijan neitsyyden Valkoisessa talossa heinäkuussa 1962, tämän neljäntenä työpäivänä ja oman vaimonsa makuuhuoneessa.
"Hänen manööverinsä makuuhuoneessa olivat olleet niin sulavia ja odottamattomia ja hän oli suorittanut ne niin mestarillisesti ja määrätietoisesti, että epäilen vahvasti, etten olisi pystynyt vastustamaan häntä", Alford kirjoittaa.
Alford seurasi JFK:ta matkoille muun avustavan henkilökunnan mukana. Yleensä hän odotti yksin hotellihuoneessaan poistumatta muualle kuin JFK:n sänkyyn.
JFK oli viattomalle rakastajattarelleen yleensä hellä ja huomaavainen, mutta käytti tätä julmasti myös sätkynukkenaan.
Kun erityisavustaja Dave Powers seurasi uima-altaan reunalla presidentin ja nuoren työharjoittelijan pelehtimistä vedessä, JFK pyysi Alfordilta palvelusta: "Herra Powers vaikuttaa hieman kireältä. Voisitko tehdä asialle jotain?"
Alford ymmärsi JFK:n tarkoittavan suuseksiä. Ehdotukseen suostunut Alford katui myöhemmin raskaasti ja piti kokemusta nöyryyttävänä. Seuraavan kerran, kun JFK ehdotti Alfordille samanlaista palvelua myös veljelleen Ted Kennedylle, tämä kieltäytyi.
Alfordin epäiltyä tulleensa raskaaksi JFK alkoi painostaa tätä aborttiin. Epäily osoittautui kuitenkin aiheettomaksi.
Ruotsalainen Gunilla von Post oli JFK:n nainen ennen Kennedyjen avioliittoa ja sen aikanakin. Pitkän välimatkan takia suhdetta pidettiin yllä kirjeitse.
Alicia Darr Clark -nimisen prostituoidun on puolestaan väitetty synnyttäneen JFK:n aviottoman lapsen 1950-luvulla.
JFK:n pelehtimisen henkilökuntaansa kuuluneiden naisten kanssa mahdollisti se, että Jacqueline Kennedy vietti perheen lasten kanssa pitkiä aikoja poissa Valkoisesta talosta, ulkomailla ja läheltä Kennedyjen sukutilaa vuokraamassaan Hyannis Portin talossa. Siksi presidentti saattoi järjestää naistuttavilleen villejä uima-allasbileitä Valkoisessa talossa.
Reevesin mukaan Kennedy tapasi Valkoisen talon lisäksi nuoria naisia myös Carrol Arms -hotellissa Washingtonissa.
Rakastajatar Judith Exner vei presidentti Kennedyn lähelle järjestäytynyttä rikollisuutta, sillä hänellä oli samanaikaisesti suhde myös kahteen mafiapomoon, Sam Giancanaan ja John Roselliin. Exnerin esitteli Kennedylle Frank Sinatra helmikuussa 1960.
Jackie Kennedy tiesi miehensä jokaisen rakastajattaren nimen ja piti heitä yhdentekevinä. Vain seksisymboli Marilyn Monroe huolestutti häntä: tämä kun voisi milloin tahansa kertoa suhteesta julkisuudessa, tuhota hänen miehensä maineen ja tehdä hänestä itsestään naurunalaisen.
Väite perustuu juuri julkaistuun, amerikkalaisen toimittajan ja elämäkerturin Christopher Andersenin kirjaan "These Precious Few Days - The Final Year of Jack with Jackie" joka kertoo Jacqueline ja John F. Kennedyn viimeisestä yhteisestä vuodesta.
Marilynin kerrottiin olleen varma siitä, että hänestä tulisi Yhdysvaltain ensimmäinen nainen ja kehuskelleen sillä ystävilleenkin. Vahvistamattoman juorun mukaan tästä suivaantunut Jackie Kennedy olisi kutsunut seksisymbolin Valkoiseen taloon puhutteluun.
Marilynin kerrottua aikeistaan Jackie oli vastannut tyynesti: "Marilyn, sinä siis nait Jackin, sehän on hienoa. Sinä siis muutat Valkoiseen taloon ja otat vastaan kaikki ensimmäisen naisen velvollisuudet. Ja kun minä muutan pois, jätän samalla sinulle myös kaikki murheet".
Marion "Mimi" Beardsley oli vain 19-vuotias työharjoittelija Valkoisen talon lehdistötoimistossa, kun hän neljäntenä työpäivänään tuli presidentti Kennedyn viettelemäksi. JFK oli Mimille ensimmäinen seksikokemus. Mimi julkaisi viime vuonna avoimen tilityksen nykyisellä nimellään Mimi Alford.
Daily Mail -lehden mukaan JFK:sta ja Marilynista otettiin suhteen aikana lukuisia yhteiskuvia, mutta FBI ja Salainen palvelu tuhosivat ne. Arkistoihin on kuitenkin jäänyt kuva, joka on otettu hetki sen jälkeen, kun Marilyn lauloi presidentille Happy Birthday -laulun toukokuussa 1962.
Kuvassa Marilynillä on suu mutrussa ja Kennedykin on kääntänyt katseensa pois kamerasta. Marilynillä väitettiin olleen suhde myös presidentin Bobby-veljeen.
Marilyn kuoli lääkkeiden yliannostukseen vain muutama kuukausi kuvan ottamisen jälkeen. Näihin päiviin saakka on spekuloitu sillä mahdollisuudella, että Monroe murhattiin piikittämällä rauhoittavia lääkkeitä hänen kehoonsa, koska Kennedyt halusivat vaientaa hänet kertomasta suhteista julkisuuteen.
Lähteet: Daily Mail, Thomas C. Reeves: A Life of John F. Kennedy (1991, Bloomsbury), Mimi Alford: Salaisuus sydämessäni - Presidentti Kennedy ja minä (2012, Otava), Donald Spot: Jacqueline Bouvier Kennedy Onassis - Elämäkerta (2000, Tammi), Robert Dallek: An Unfinished Life John F. Kennedy 1917-1963 (2003, Litte, Brown and Company).
Deeiii
Eversti
OK. Tämä itse asiassa mielestäni puhuu salaliittoa vastaan.
Miksi?
Koska jos tarkoituksena oli lavastaa Oswald ampujaksi, miksi ihmeessä lavastetuksi murha-aseeksi olisi valittu niin huono ase, että se vielä 50 vuoden kuluttua on yksi pääasiallisia todisteita salaliiton puolesta? Samalla vaivalla Oswaldille olisi varmasti voitu lavastaa vaikka Mauser tai 1903 Springfield, jotka ymmärtääkseni ovat jonkin verran parempia veivattavia. (Muistetaan sekin, että suurin osa temppua kokeilleista vapaaehtoisista onnistui samanlaisella aseella ja samanlaisilta etäisyyksiltä.)
Törmäsin tuossa muuten semmoiseen tiedonjyväseen, että kyseisenä päivänä Dallasissa sääennustus olisi esittänyt sadetta. Tällöin pressa-autossa olisi ollut katto paikallaan. Suunnittelisiko tälläinen kaikkivoipainen salaliitto murhayrityksen riippuvaiseksi siitä, että sääennuste ei pidäkään paikkaansa? Kun ottaa huomioon, että yritykseen liittyy varmasti suuri paljastumisen riski? Epäilen vahvasti, että sisäpiiriin kuuluvilla salaliittolaisilla olisi ollut parempiakin tilaisuuksia.
Mielestäni salaliittoteoriassa on edelleen aivan liikaa liikkuvia osia - ei vaikuta realistiselta. Ennen kaikkea ihmetyttää, että on saatu aikaan muuten aukoton salaliitto, mutta sitten kuitenkin tehdään äärityhmiä virheitä esim. tuon lavastettavan kiväärin käytöllä.
Sama muuten pätee tuohon 9/11-juttuun: mielestäni ne lentokoneet ovat yksi vahvimpia aihetodisteita siitä, että kyseessä ei ollut salaliitto. WTC-torneja vastaan oli isketty rekkapommilla (joka muuten olisi saattanut kaataa tornin), ja vain vähän aikaisemmin Al Qaida oli iskenyt USS Colea ja USA:n Kenian-suurlähetystöä vastaan itsemurhapommilla. Pommi oli siis kyseisen järjestön modus operandi, eikä kukaan olisi suuremmin ihmetellyt, jos WTC:n kellarissa olisi lähtenyt vuotta 1993 isompi ja parempaan paikkaan aseteltu pommi.
Tvälups
Ylipäällikkö
Lähde tutkimaan tapausta sen alkujuurilta. Älä esitetystä väitteestä, että Oswald on syyllinen.
Liikkuvia osia on paljon, niin paljon, että joku Oswald katoaa vain pieneksi osaksi koko tapausta.
Perhananmoinen urakka, myönnetään, mutta sitä se totuuden etsiminen on.
Tai unohda koko juttu ja usko mitä valtaapitävät kulloinkin satuilevat. Helpommalla pääset.
Liikkuvia osia on paljon, niin paljon, että joku Oswald katoaa vain pieneksi osaksi koko tapausta.
Perhananmoinen urakka, myönnetään, mutta sitä se totuuden etsiminen on.
Tai unohda koko juttu ja usko mitä valtaapitävät kulloinkin satuilevat. Helpommalla pääset.
Vonka
Supreme Leader
Kyllä hän siinä mukana oli.
Mannlicherilla, sillä helkkarin "terni-kiväärillä" hän ei kyllä kolmea tarkkaa laukausta ampunut.
En minä arvoitukseen vastausta silti Yhdysvalloista hakisi, vaan Kuubasta.
Kommentoin nyt tyystin mainion kaukomuistini varoilta: tuon sääennustuksen takia ko. autossa ei ollut paikoillaan se luodinkestävä takapleksi, joka autoon oli varattu...että saadaan tarvittaessa kuomu pelaamaan paikoilleen sateen tullessa. Ei tullut vettä vaan tuli jotain muuta.
Jotta tähän saataisiin tiukasti ulkopoliittissotilaallinen aspekti
, niin onko mahdollista, että Kuuba-NL jne.- akseli olisi ollut tässä mukana? Tätä tuskin kannattaa muuten sotkea 9/11 tarinaan ollenkaan. Nimenomaan tässä tulee tietty virhe: niputetaan kaikki tapahtumat salaliittopiirien mylläämiin aiheisiin, joita kyllä löytyy. Jos minulta kysytään, niin rehellisiä salaliittojuttuja ei montaa ole lopultakaan, mutta tämä Kennedy-case kyllä tuoksuu voimakkaasti sellaiselta.
Vonka
Supreme Leader
Castrojen kansa ei tainnut olla välilöissä. Noin niin kuin vaatimattomasti sanoen. Castro on kyllä vakuuttanut syyttömyyttään alusta asti.
Kertauksena vielä tämä Shenonin uutuuskirja:
Uutuuskirjan mukaan Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn murhaa tutkineelta Warrenin komissiolta salattiin tärkeitä tietoja. Tiedot liittyivät murhaaja Lee Harvey Oswaldinyhteyksiin Kuubaan.
Näin väittää Philip Shenonin uusi kirja Kennedyn murhan salattu historia(Otava), joka ilmestyy tänään yhtä aikaa Suomessa ja Yhdysvalloissa.
Shenonin mukaan tutkijoilta salattiin CIA:n tietoja, jotka liittyivät Oswaldin oleskeluun Mexico Cityssä pari kuukautta ennen murhaa.
Oswald kävi Kuuban ja Neuvostoliiton lähetystöissä ja hänellä oli yhteyksiä Fidel Castroa kannattaneisiin kuubalaisiin ja meksikolaisiin. Hän saattoi myös tavata neuvostoliittolaisen KGB-miehen, joka oli erikoistunut salamurhiin.
Myöhemmin FBI-johtaja J. Edgar Hoover sai tiedustelutiedon, jonka mukaan Castro olisi kertonut Oswaldin uhonneen kuubalaisdiplomaateille murhasuunnitelmallaan.
Shennon ei kuitenkaan syytä suoraan, että kuubalaiset tai neuvostoliittolaiset olisivat olleet murhan takana, vaikka he saattoivatkin tietää Oswaldin suunnitelmista etukäteen. Häntä saatettiin myös pitää Yhdysvaltain lähettämänä provokaattorina.
CIA.n ja FBI:n salailun syy taas olisi lähinnä ollut se, että koetettiin peittää munaus, jossa seurannassa ollut mies pääsi tappamaan presidentin.
Oswald oli aikaisemmin yrittänyt surmata äärioikeistolaisen eläkeläiskenraali Edwin Walkerin Dallasissa, mutta epäonnistunut. Hänen jäljilleen ei päästy ennen Kennedyn murhaa.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288614723348.html
Kertauksena vielä tämä Shenonin uutuuskirja:
Uutuuskirjan mukaan Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn murhaa tutkineelta Warrenin komissiolta salattiin tärkeitä tietoja. Tiedot liittyivät murhaaja Lee Harvey Oswaldinyhteyksiin Kuubaan.
Näin väittää Philip Shenonin uusi kirja Kennedyn murhan salattu historia(Otava), joka ilmestyy tänään yhtä aikaa Suomessa ja Yhdysvalloissa.
Shenonin mukaan tutkijoilta salattiin CIA:n tietoja, jotka liittyivät Oswaldin oleskeluun Mexico Cityssä pari kuukautta ennen murhaa.
Oswald kävi Kuuban ja Neuvostoliiton lähetystöissä ja hänellä oli yhteyksiä Fidel Castroa kannattaneisiin kuubalaisiin ja meksikolaisiin. Hän saattoi myös tavata neuvostoliittolaisen KGB-miehen, joka oli erikoistunut salamurhiin.
Myöhemmin FBI-johtaja J. Edgar Hoover sai tiedustelutiedon, jonka mukaan Castro olisi kertonut Oswaldin uhonneen kuubalaisdiplomaateille murhasuunnitelmallaan.
Shennon ei kuitenkaan syytä suoraan, että kuubalaiset tai neuvostoliittolaiset olisivat olleet murhan takana, vaikka he saattoivatkin tietää Oswaldin suunnitelmista etukäteen. Häntä saatettiin myös pitää Yhdysvaltain lähettämänä provokaattorina.
CIA.n ja FBI:n salailun syy taas olisi lähinnä ollut se, että koetettiin peittää munaus, jossa seurannassa ollut mies pääsi tappamaan presidentin.
Oswald oli aikaisemmin yrittänyt surmata äärioikeistolaisen eläkeläiskenraali Edwin Walkerin Dallasissa, mutta epäonnistunut. Hänen jäljilleen ei päästy ennen Kennedyn murhaa.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288614723348.html
Tvälups
Ylipäällikkö
"Amerikkalaiset eivät ole hulluja halutessaan vastauksia, kun presidentin salamurhaa yksittäinen asemies, joka onnistuu ampumaan useita onnekkaita laukauksia keskinkertaisilla ampumataidoilla ja vanhalla pulttilukkokiväärillä... Miksi ihmisillä ei olisi epäilyksiä, kun väitetty salamurhaaja pidätetään, väittää julkisesti olevansa vain syntipukki, on kuulusteltavana kaksi päivää ilman että kukaan nauhoittaisi kuulustelut tai tekisi edes muistiinpanoja, ja kun hänet sitten ammutaan aivan vierestä kuoliaaksi hänen ollessaan poliisin huostassa poliisin päämajassa?"
-Professori Lance deHaven-Smith, Conspiracy Theory in America
John F. Kennedyn murha: yksittäisen hullun rikos vai valtiollinen rikos demokratiaa vastaan?
Uutisblogi: Vesa Raiskila
22.11.2013, Verkkomedia.org
Presidentti John F. Kennedyn salamurhasta on kulunut 50 vuotta. Mielipidetiedustelujen mukaan suuri valtaosa amerikkalaisista ei usko Warrenin komission selitystä, jonka mukaan Lee Harvey Oswald ampui presidentin ja toimi yksin. Näin siitä huolimatta, että valtamedia on voimakkaasti tukenut tätä selitystä¹ – jopa siinä määrin, ettei edes edustajainhuoneen tutkimuskomitean vuonna 1979 julkaisema jatkotutkimus, jonka mukaan Kennedyn murhan takana oli todennäköisesti salaliitto, ole innoittanut sitä tutkivaan journalismiin.
Seuraavassa esitän ensin joitain todisteita sille, että Kennedyn murha oli salaliitto – siis että murhaoperaatioon osallistui useita henkilöitä. Kirjoituksen loppupuoliskon käytän mielenkiintoisemman kysymyksen tarkasteluun: sen, ketkä todennäköisesti olivat keskeisiä salaliittolaisia. Tässä tarkastelussa hyödynnetään yhteiskuntatieteissä viime vuosina käyttöön otettua SCAD-käsitettä (SCAD = State Crimes Against Democracy = valtiolliset rikokset demokratiaa vastaan).²
Rikosteknisiä todisteita
Presidentti Kennedyn murhan valtiosta riippumattomissa tutkimuksissa on keskitytty erityisesti seuraaviin rikosteknisiin kysymyksiin: tapahtumapaikalla ammuttujen laukausten lukumäärään, siihen mistä laukaukset ammuttiin ja ns. maagiseen luotiin.³
Jos laukauksia tuli muualta kuin tapahtumahetkellä Kennedyn takana olleesta kirjavarastosta, ampujia täytyi olla useampia. Jos laukauksia ammuttiin enemmän kuin kolme, Oswald ei voinut ainakaan toimia yksin. Jos presidentin kaulan läpi kulkenut luoti ei ollut sama "maaginen" luoti, joka lävisti myös etupenkillä istuneen senaattori Connellyn ruumiin useista kohdista, ampujia täytyi niin ikään olla useampia. Sekä salaliittoon uskovien että virallisen kertomuksen puolustajien keskuudessa vallitsee pitkälti yksimielisyys siitä, että Oswaldin olisi ollut mahdotonta ampua vanhanaikaisella pulttilukkokiväärillään neljää tai useampaa laukausta niiden enintään noin 7 sekunnin aikana, jotka kuluivat Zapruderin filmissä havaitun tapahtumaketjun aikana.
Warrenin komissio oli itse erimielinen "maagisesta luodista": kolme sen seitsemästä jäsenestä piti teoriaa epätodennäköisenä. Kysymys on johtanut loputtomaan väittelyyn liikeradoista, tarkoista istumapaikoista ja luodin muodonmuutoksista, enkä pidä sitä hedelmällisenä tutkimusaiheena.
Huomattava osa silminnäkijöistä kertoi, että laukaukset tulivat presidentin etupuolelta, läheiseltä nurmikumpareelta, eikä takana olleesta kirjavarastosta, jossa Oswald työskenteli. Silminnäkijähavaintojen epäluotettavuuden vuoksi tätä ei voi yksin pitää ratkaisevana todisteena salaliitosta.
John F. Kennedy, Jacqueline Kennedy ja Teksasin kuvernööri John Connelly hetkeä ennen salamurhaa
Tapahtuman aikaan tehty poliisiradiotallenne on mahdollistanut laukausten määrän analysoinnin. Eräs moottoripyöräsaattueessa ajanut poliisi oli jättänyt Dictaphone-laitteensa mikrofonin päälle, ja tallenteen tutkiminen sai edustajainhuoneen komission päätymään vuoden 1979 raportissaan siihen, että "tieteellinen akustinen todistusaineisto näyttää toteen suurella todennäköisyydellä, että kaksi asemiestä ampui presidentti John F. Kennedyä" ja että presidentin murhan takana oli todennäköisesti salaliitto. Komissio kuitenkin katsoi, ettei mikään virallinen taho ollut mukana salaliitossa. Yhdysvaltain tiedeakatemia kumosi myöhemmin tutkimustuloksen, mutta vuosituhannen vaihteessa brittiläisessä rikostekniikan vertaisarvioidussa Science and Justice -julkaisussa ilmestynyt artikkeli päätyi siihen, että presidentistä etuoikealla olleelta kumpareelta (tai siellä olleen paaluaidan takaa) ammuttiin laukaus 96 prosentin todennäköisyydellä.⁴ Päätutkija D. B. Thomas oli varma, että nimenomaan tuo neljäs laukaus tappoi Kennedyn.
Tästäkin tutkimustuloksesta on sittemmin kiistelty. Sitä kuitenkin tukee se, että tappava laukaus näyttää tulleen edestä päin: presidentin pää nytkähti taaksepäin luodin iskeytyessä siihen, ja vieressä istunut Jacqueline Kennedy nousi välittömästi hitaasti ajaneen limusiinin tavaratilan päälle ja koetti kyytiin kavunneen turvamiehen lausuman mukaan ottaa käsillään talteen presidentin kallosta irti lentäneen kappaleen.⁵ Jotkut ovat ajatelleet Jacquelinen vaistomaisesti yrittäneen ikään kuin "korjata" miestään.
Salaliitosta on kuitenkin runsaasti todisteita ja viitteitä myös itse tapahtumapaikan ulkopuolelta.
Lausumia ja tunnustuksia
Esimerkiksi vajaat kaksi viikkoa ennen presidentin murhaa Miamin poliisin informantti William Somersett oli nauhoittanut salaa keskustelunsa oikeistoradikaalina tunnetun Joseph A. Milteerin kanssa. Milteer oli keskustelussa sanonut, että tekeillä oli suunnitelma presidentin murhaamiseksi voimakkaalla kiväärillä virastorakennuksesta käsin. Antaessaan tallenteesta puhtaaksi kirjoitetun tekstin salaiselle palvelulle Miamin poliisi mainitsi, että Milteer oli ollut yhteydessä presidenttiä vihaaviin, väkivallasta epäiltyihin tahoihin.⁶
Vain tunteja Kennedyn murhan jälkeen CIA:n informantti Gary Underhill ajoi Washintonista New Yorkissa asuneiden ystäviensä luo. Underhill kertoi pelkäävänsä henkensä puolesta ja hänen kerrotaan sanoneen:
"Oswald on syntipukki. He lavastivat hänet. Tämä on jo liikaa. Ne paskiaiset ovat tappaneet presidentin! Olen kuullut asioita. En voinut uskoa, että ne pystyisivät siihen, mutta ne pystyivät. Niistä on tullut hulluja! Huumemiehiä, asemiehiä, todella väkivaltaisia tyyppejä. Minä tiedän, keitä he ovat. Ja siinä on se ongelma. Ne tietävät, että minä tiedän." ⁷
Kuusi kuukautta myöhemmin Underhill löytyi kuolleena asunnostaan ampumahaava vasemmassa ohimossaan. Tapaus todettiin itsemurhaksi, joskin epäilyksiä herätti se, että oikeakätisen miehen olisi täytynyt ampua itsensä hieman luonnottomassa asennossa. Kennedyn murhaa tutkinut syyttäjä Jim Garrison oli tavoitellut Underhilliä saadakseen häneltä todistajanlausunnon.⁷
Entinen CIA:n varapääjohtajan erityisavustaja Victor Marchetti väitti vuonna 1966 laaditun CIA:n muistion kytkeneen entisen CIA-agentin ja Watergate-murtomiehen, E. Howard Huntin, JFK:n murhaan. Hunt hävisi asiassa käynnistämänsä kunnianloukkausoikeudenkäynnin.⁸
Hunt Watergate-tutkijoiden kuultavana
Huntin pojat julkaisivat hieman ennen isänsä vuonna 2007 tapahtunutta kuolemaa tekemänsä äänitallenteet, joissa Hunt kertoo pojilleen JFK:n murhasalaliitosta, johon häntä pyydettiin osallistumaan, mutta josta hän väitti kieltäytyneensä. Hunt kertoi, että salaliitto sai alkunsa Miamissa (vrt. edellä mainittu Miamin poliisin nauhoite) ja arveli, että JFK:n kuoleman myötä varapresidentistä presidentiksi noussut Lyndon B. Johnson oli siirtänyt presidentin esiintymistilaisuuden Miamista Dallasiin, jossa teksasilainen pystyi paremmin kontrolloimaan presidentin turvatoimia.⁹ Huntin "kuolinvuodetunnustusta" ei ole vahvistettu tai kumottu, joskaan valtamedia ei ole edes yrittänyt kumpaakaan, vaan on lähinnä vaiennut tunnustuksesta.
Oswaldin ja tiedustelupalvelu(ide)n yhteydet
Virallisen tarinan kannalta hankalaa on myös se, että Oswald toimi yhteistyössä Yhdysvaltain tiedustelupalveluiden kanssa.
Oswald oli todistetusti yhteydessä FBI:n virastoon ja agentteihin kahdesti vuonna 1963. Vuonna 1978 Tokion CIA:n toimipisteessä työskennellyt pariskunta kertoi olleen "yleisesti tiedossa", että Oswald työskenteli CIA:lle.³ "Kaikki hämmästelivät, miten tiedustelupalvelu pystyisi salaamaan yhteydet Oswaldiin. Mutta näköjään he pystyivät siihen." Syyttäjä Garrison arvioi Oswaldin työskennelleen CIA:lle mahdollisesti uskoen, että hänen tehtävänsä oli koettaa soluttautua salaliittolaisten keskuuteen tehdäkseen murhasuunnitelman tyhjäksi.
Oswaldin ja tiedustelupalveluiden yhteyksistä todistaa vahvasti erityisesti se, että Oswald saattoi kylmän sodan aikana loikata Neuvostoliittoon ja palata sieltä kotimaahansa seuraamuksitta ja ilman minkäänlaisia tutkimuksia.
Edustajainhuoneen tutkimuskomission pääneuvonantaja Robert Blakey totesi PBS:n haastattelussa vuonna 2003, ettei komissio tutkinut asianmukaisesti CIA:n ja Oswaldin suhdetta, ja totesi menettäneensä täysin luottamuksensa tiedusteluelimen totuudellisuuteen.¹⁰
SCAD-tarkastelukehys epäilyksenalaisten tutkimiseen keskittymiseksi
"SCAD" on professori deHaven-Smithin vuonna 2006 vertaisarvioidussa artikkelissa esittämä rikosluokitus, joka viittaa korkeiden viranomaisten demokratian vastaisiin poliittisiin salaliittoihin. SCAD-käsitteen tarkoitus on korvata lyömäaseena käytetty "salaliittoteorian" käsite tieteellisessä tutkimuksessa ja rohkaista tutkijoita selvittämään tähän asti tabuiksi leimattuja eliittien rikoksia, jotka saattavat koskea kokonaisia instituutioita ja hallinnonaloja. Koska epäillyt tai todennetut rikokset tapahtuvat korkealla poliittisen ja julkisen vallankäytön tasolla, ne ovat merkittävä uhka demokratialle.
Rikoksista vastuussa olevien tahojen selvittämiseksi SCAD-tarkastelussa otetaan huomioon myös samankaltaisuudet ja jatkuvuudet ajallisesti erillisten rikosten kohdalla, mistä esimerkkinä deHaven-Smith käsittelee syyskuun 11:nnen iskuja ja niitä seuranneita pernaruttoiskuja sekä John ja Robert Kennedyn murhia. Viranomaiset ja media ovat pyrkineet eriyttämään 9/11:n pernaruttoiskuista ja John Kennedyn murhan Robertin murhasta julkisessa keskustelussa ja ihmisten mielissä, kun taas todellisessa rikostutkinnassa (sellaisessa jota harjoitetaan silloin kun eliitti ei itse vastaa tutkimuksista) rikosten ja ilmeisten motiivien yhtenevyydet ovat tutkimuksen lähtökohtia.
SCAD-käsite ylittää myös perinteisen kahtiajaon salaliiton ja järjestäytyneen rikollisuuden käsitteiden välillä. Vain jälkimmäistä on käytetty saman ryhmittymän tekemistä toistuvista rikoksista, kun taas salaliiton käsite on viitannut suunnitelmiin, joilla on ollut yksi suuri tavoite ja jonka tekijät ovat liittoutuneet väliaikaisesti yhteen sen saavuttamiseksi. Sen lisäksi, että salaliiton käsite on leimautunut, se siis vahvistaa näkökulmaa, jossa rikokset nähdään erillisinä, toisiinsa kytkeytymättöminä tapahtumina. Monet tutkijat ovat omaksuneet SCAD-käsitteen, ja sitä on jo käytetty useissa tieteellisissä konferensseissa ja vertaisarvioiduissa artikkeleissa.
JFK:n murhan tapauksessa deHaven-Smith nostaa esiin varapresidentti Lyndon B. Johnsonin ja salaisen palvelun toiminnan. Heti kun presidentti Kennedy oli julistettu kuolleeksi, Johnson otti ohjat käsiinsä ja vaati presidentin ruumiin välitöntä kuljettamista Washingtoniin. Tämä oli vastoin Teksasin liittovaltion lakia, jonka mukaan Dallasin kuolinsyyntutkijan oli suoritettava ruumiinavaus; presidentin murhasta tehtiin liittovaltion lain alainen asia vasta myöhemmin. Salainen palvelu kuljetti presidentin ruumiin väkisin pois Parklandin sairaalasta paikallisviranomaisten ja sairaalan lääkärien vastalauseista piittaamatta. Alle kahden tunnin kuluttua kohtalokkaiden laukausten ampumisesta presidentin ruumis kannettiin arkussa lentokoneeseen odottamaan matkaa kohti Washingtonia.¹¹
Ruumiin kiireisestä siirtämisestä huolimatta kone ei noussutkaan vielä lähes tuntiin, sillä Johnson vaati liittovaltion tuomarin saapumista lentokoneeseen. Kone pääsi lähtemään kohti Washingtonia vasta kun Johnson oli vannonut virkavalan vierellään kalvakas Jacqueline Kennedy, jonka Johnson vaati mukaan improvisoituun valanvannomistilaisuuteen.
Lyndon B. Johnson vannomassa lentokoneessa virkavalaa vierellään Jacqueline Kennedy.
Ilmiselvälle lain rikkomiselle on vaikea keksiä uskottavia hyväntahtoisia selityksiä, ja tapahtunut herättää kysymyksen, haluttiinko toiminnalla estää riippumaton ruumiinavaus. Eikä lainvastainen toiminta loppunut ruumiin siirtämiseen väkivalloin sairaalasta: vain muutama tunti murhan jälkeen salainen palvelu pesi presidentin auton perusteellisesti ja korvasi vaurioituneen tuulilasin uudella – siis tuhosi keskellä kirkasta päivää rikoksen selvittämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää todistusaineistoa. Murhaamisen jälkien tuhoamisen jälkeen auto lennätettiin vartioituna Washingtoniin.¹²
Presidentti Kennedyn ja varapresidentti Johnsonin suhde oli alusta alkaen erittäin jännitteinen: edellisestä oli tullut "rauhankyyhky" siinä missä jälkimmäinen oli "sotahaukka". Varapresidentin hyvin tunteneiden ihmisten mukaan mukaan hän oli pitkään tavoitellut presidentin virkaa, ja häntä pidettiin epärehellisenä ja jopa murhanhimoisena. DeHaven-Smith tiivistää, että rauhaa arvostavan presidentin ja militaristisen varapresidentin yhdistelmä on kuin kutsu salamurhaajille.¹³
Kennedy keräsi myös paljon vastustajia hallinnossa ja supervallan sotateollisessa keskittymässä olemalla myöntymättä lisäpommituksiin Sikojen lahden operaation kuluessa. USA:n ilmatuen avulla CIA:n tukemat ja kouluttamat kuubalaiset kapinalliset olisivat saattaneet onnistua Fidel Castron hallinnon syrjäyttämisessä. Hän teki myös monen mielestä liikaa myönnytyksiä Neuvostoliitolle Kuuban ohjuskriisin aikana, solmimalla myöhemmin ilmassa tehtävät ydinasekokeet kieltävän sopimuksen ja pyrkimällä kylmän sodan lopettamiseen. Kaiken lisäksi Kennedy oli luvannut hajottaa CIA:n "tuhansiksi kappaleiksi". Tiivistäen: Kennedy edusti poliittisessa toimintaympäristössään radikaalia, uudenlaista ajattelua, jonka lukuisat kylmän sodan ilmapiirissä toimineet eliitin edustajat tunsivat vieraaksi ja vastenmieliseksi – ja osa jopa uhkaksi maan turvallisuudelle. Kaikenlaisista eri intresseistä kumpuavia mahdollisia motiiveja rikokselle voidaan tutkia SCAD-viitekehyksessä.
Kaksi vuotta John F. Kennedyn murhan jälkeen presidentti Johnson allekirjoitti lain, jolla presidentin murhasta tehtiin liittovaltion lain alainen rikos (mikä poisti Kennedyn ruumiin haltuunotossa havaitun kaltaisen konfliktin ja lainrikkomuksen mahdollisuuden). Toinen uudistus oli varapresidentin aseman vahvistaminen ja mahdollisuus presidentin nopeaan viraltapanoon varapresidentin aloitteella ja sitä tukevalla kongressin määräenemmistöllä. Tällaista mahdollisuutta ei ollut Kennedyn ollessa virassa: erottaminen virkasyytteen (impeachment) nojalla olisi ollut hämmentävä ja pitkäkestoinen prosessi, jonka aikana valtionjohtaja olisi pysynyt virassa mahdolliseen erottamiseen saakka.
Dehaven-Smith tiivistää SCAD-lähestymistavan hyödyt Kennedyn murhan tarkastelussa seuraavasti:
Kun salamurhaa katsellaan ikään kuin ylhäältä ja etäältä; kun tarkastelun keskiö siirretään pois itse ampumisesta; kun kaikki kysymykset laukausten lukumäärästä ja ampumissuunnasta siirretään sivuun ja valokeila kohdistetaan vallassa olleisiin ihmisiin, voidaan hahmottaa – yksinkertaisesti tarkastelemalla eliitin käyttäytymistä – hyvin erilainen kertomus siitä, miksi salamurha tapahtui ja mitkä yksilöt ja intressit olivat tapahtuneen taustalla.
Tällainen lähestymistapa on myös kaiken aidosti sosiologisen tarkastelun keskiössä.
Kirjoittaja on Verkkomedian toimitussihteeri ja yhteiskuntatieteiden maisteri.
