Kesällä hyökkäämisessä on se huono puoli, että Itä-Suomi on järvien sulana olemisen takia hankalakulkuista. Ellei sitten päätä pioneerien avulla hidaskulkuisesti lähteä joka vesistöä ylittämään vesistöjä siltapanssarivaunujen avulla etsien niitä kapeimpia kohtia tai lähteä jatkuvasti ponttoonisilloilla ylittämään järviä, missä on sitten omat riskinsä myös, täytyy kulkea järvien ympäri aikamoisista pullonkauloista, joihin on sitten helppo tehdä väijytyksiä. Ja talvella taas sitten sopii mennä jään päältä, jos se on tarpeeksi paksua. Mutta siinäkin on riskinsä, koska jos sissit huomaisivat vaikka venäläisen panssaripataljoonan yrittävän ylittää järveä jään päältä, siinä voi tulla märät oltavat venäläisille, kun kranaatinheitin - ja tykistötulta suunnataan järven jäälle. Ei tarvitse olla edes kovin tarkkaa, kunhan vaan osuu sopivan lähelle jäähän ja saa koko jään murtumaan alta. Siinä sitten menee kymmenien metrien syvyyteen venkkujen bemarit ja T-90:t miehineen.
