JR 7/JR 49

samovaari

samovaari

Kapteeni
Moro.
Isäni taisteli 6./JR49 riveissä. Ei hän paljon sota-ajan tapauksista puhunut mutta muutaman kerran hapanta otettaessa tuli pari katkeraa lausuntoa.
JR7, eli tämä kuuluisa Ehrnroothin rykmentti ja isäni JR49 (Wahlbeck) taistelivat rintarinnan Äyräpään ja Vuosalmen taisteluissa. Isäni kommentit "rinnakkain oltiin, toiselle vaan tuli niitä mitaleita paljon enemmän", "ammutti omia sinne harjulle".
Mistä tämä teidän mielestänne kertoo, oliko JR7 niin paljon kovemmissa paikoissa ja onnistui niissä hyvin, vai oliko kyseessä vain komentajien oma aktiivisuus anoa palkitsemisia.
En mitenkään väheksy Ehrnroothin porukkaa mutta mikä oli tuo lause omien ampumisesta?
Isä haavoittui Vuosalmessa heinäkuussa -44 ja eli yksikätisenä aina syyskuuhun 2016.
 
Harjulla oli vielä pieni joukko omia, mutta paljon vihollisia. Oma puolustus vielä Vuosalmen toisella puolella järjestämättä kunnolla. Adolf ratkaisi tilanteen kovalla tykistökeskityksellä. Vaikea komentajan päätös, josta lienee usempikin versio liikkeellä.
 
Viimeksi muokattu:
"Omien ammuttaminen" viittaa juuri siihen kuuluisaan Äyräpäänharjun menetykseen, kun harju kuhisi vihollisia ja Ehrnrooth ammutti tykistöllä, vaikka harjulla ja etenkin kirkon raunioissa tiedettiin olevan omia miehiä.

Matti Kuusi, joka JR7:n valistusupseerina piti rykmentin sotapäiväkirjaa ja oli osaltaan luomassa Ehrnroothin "myyttiä" (jota tietenkin loi eniten Ehrnrooth itse omalla toiminnallaan), on kertonut, miten Ehrnrooth käytti kesällä -44 pervitiiniä ja jotta pystyi nukkumaan, otti morfiinia. Kirkonmäen menetyksen aikaan hän olisi ollut tällaisessa unessa ja komentopaikan upseerit sitten herättelemään ja kyselemään, että mitenkäs tehdään. Ehrnrooth käski ampumaan keskityksen mäelle. Kuusi antaa erittäin myönteisen kuvan Ehrnroothin toiminnasta kesällä -44, joten sitä taustaa vasten kuvaus on uskottava, eikä sitä ole pahemmin kiistetty.

Kannattaa lukea Aake Jermon Siiranmäen miehet ja Teräsmyrskyssä loppuun asti: Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944. Noissa käsitellään koko 2.Divisioonan taisteluita, tosin JR7:ään keskittyen.
 
Jokaisen tosikovaan sotaan joutuneen armeijan historiaan kuuluvat myös nämä omien sekaan ammutut - tapaukset. Käsittääkseni tilanne tuolla mäellä oli sellainen, että vihoviimeisessä sillanpäänpoikasessa oli parvi haavoittuneita, heidän hoitajiaan ja sekalainen joukko oli perääntymässä tuohon pitkin mäkeä vainolainen kintereillään. Joidenkin kertojien mukaan ratkaisu ammuttamisesta tuli silloin, kun Aatulle kerrottiin, että suomalaiset heiluttavat valkoista lippua eli pyrkivät antautumaan....jolloin olisi syntynyt vaahtosuinen käsky ammuttaa tykistöllä mäki sileäksi.

Asioilla on silti puolensa. Aatu todennäköisesti halusi tehdä suomalaisjoukoille selväksi sen, että nyt on tosi kyseessä ja valkoisia lippuja ei heilutella, vaikka mikä olisi. Ja kun yrittää peilata tapahtumaa silloiseen tilanteeseen koko Suomen puolustuksen osalta, niin ratkaisu on ymmärrettävä. Meillä jälkipolvilla on mahdollisuus sitten makustella tuolloisia ratkaisuja, mutta se tapahtuu vähän liian helposti nojatuolista käsin ja vesisadetta kiroillessa, kun pahin harmi tuntuu olevan myöhästynyt auton katsastus. :rolleyes:

Kovin montaa kertaahan tuollaista ei voida tehdä ainakaan saman komentajan toimesta. Joukkojen moraali tuskin kestää sitä, että pulaan joutunut osasto aina lakaistaan tykistöllä sileeksi.
 
Nyt kun ei enää tarvitse pelätä kommareita, niin voisi kuvitella että historiankirjoituskin vähitellen tervehtyisi. Sitä mukaa nykypäivänkin maanpuolustus voisi kokea tarpeellista asennemuutosta ja saataisiin enemmän voimavaroja hyödylliseen toimintaan.
 
Kyseisestä tapauksesta liikkuu myös puna-armeijan perimätiedon mukana kulkevaa legendaa. Tässä teoksessa on pätkä venäläismuisteloa Äyräpään harjulta. Kertomuksen mukaan sillanpäästä perääntyviä ja Vuokseen juosseita suomalaisia ammuttiin konekivääreillä Vuosalmen puolelta näiden yrittäessä uida virran yli omalle puolelle.

1151_16265432.webp
 
Moro
baikal kirjoitti:
Joidenkin kertojien mukaan ratkaisu ammuttamisesta tuli silloin, kun Aatulle kerrottiin, että suomalaiset heiluttavat valkoista lippua eli pyrkivät antautumaan....jolloin olisi syntynyt vaahtosuinen käsky ammuttaa tykistöllä mäki sileäksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Moro.
Isä kertoi valkoisia lakanoita näkyneen ja heti sen jälkeen tykistön lähtölaukaukset, mikä on aikaviive komentajalta tykistön upseerille?. Ampumiskäsky oli tullut ilmeisesti jo paljon aiemmin.
Tuosta alkuperäisestä viestistä vielä, JR7:ään tuli tietääkseni 13 Mannerheimin ritaria, JR49 vain 4. Isä tätä ihmetteli, kumminkin taistelivat rinnakkain. Vai tuliko näitä JR7:lle ennen Äyräpäätä-Vuosalmea?
Isä sai mitaleita VM1, VM2 ja sotien muistomitalit. Tuo VM2 ilmeisesti annettiin kaikille haavoittuneiile, VM1 tuli kuulemma Punnuksen taistelussa, kun oli kasapanoksella tuhonnut ryssän korsun, 30 ryssää meni siinä.
 
Aika vaikeaa nähdä suomalaisten ampuvan konekivääreillä omia.
 
samovaari kirjoitti:
Moro

Moro.
Isä kertoi valkoisia lakanoita näkyneen ja heti sen jälkeen tykistön lähtölaukaukset, mikä on aikaviive komentajalta tykistön upseerille?. Ampumiskäsky oli tullut ilmeisesti jo paljon aiemmin.
Tuosta alkuperäisestä viestistä vielä, JR7:ään tuli tietääkseni 13 Mannerheimin ritaria, JR49 vain 4. Isä tätä ihmetteli, kumminkin taistelivat rinnakkain. Vai tuliko näitä JR7:lle ennen Äyräpäätä-Vuosalmea?
Isä sai mitaleita VM1, VM2 ja sotien muistomitalit. Tuo VM2 ilmeisesti annettiin kaikille haavoittuneiile, VM1 tuli kuulemma Punnuksen taistelussa, kun oli kasapanoksella tuhonnut ryssän korsun, 30 ryssää meni siinä.
Klikkaa laajentaaksesi...
JR7:n ritarit http://www.jr7.fi/joomla/index.php/marskin-ritarit/12-jr7ritarit.html mukaan:
Sorsa 8
Toffer 73
Polon 80
Gerdt 95
Schadewitz 110
Sandroos 124
Korpi 125
Kuvaja 137
Ripatti 146
Ehrnrooth 162
Ahola 164
Hämäläinen 167
Kiiskinen 186

Sorsasta Korpeen asti, eli 7 nimitettiin 1941-1943, loput Kuvajasta Kiiskiseen 1944 torjuntataisteluiden aikana ja sen jälkeen.

JR49:n ritarit saman lähteen mukaan:
nro138 stm Eero Seppänen,
nro 140 korp. Eino Kiiveri,
nro 143 kapt. Veikko Toivio,
nro 166 vääp. Mikko Anttonen.

Kaikki kesän 1944 ansioista. Seppäselle ristiä ehdotti Adolf Ehrnrooth.

JR7:n runko muodostettiin välirauhan aikaan taistelleista JR19 ja JR21:stä, jotka taistelivat Taipaleessa ja vielä Kollaanjoen JR35:stä. Runko oli siis kokenut ja hyvä. Lisäksi se oli "kaaderirykmentti", eli siinä oli asevelvollispataljoonia, samoin kuin JR8:ssa. JR7:ssa varusmiespataljoonia olivat I ja II. Loppupään rykmentit muodostettiin pääasiassa reserviläisistä. Yleensä näitä varusmiespataljoonan omaavia rykmenttejä pidettiin suorituskykyisempinä (Mauno Jokipiin toimittamassa JR8:n historiassa Tuntemattoman sotilaan rykmentti avataan tätä hyvin), nimenomaan sen varusmiespataljoonansa takia. Tämä ei tarkoita sitä, että JR49 olisi ollut huono rykmentti, päinvastoin. Kesän -44 taisteluissa se vähintäänkin täytti paikkansa. Noita pieninumeroisia rykmenttejä vain divisioonankomentajat tuppasivat käyttämään tienaukaisijoina ja vastaavasti taas rykmentinkomentajat mieluusti pistivät sen varusmiespataljoonan kärkeen. Kesän 1941 läpimurtotaisteluissa JR7 toimi 2.D:n kärkenä ja Tyrjän taisteluissa sitten suoritettiin sen verran monta urotekoa, että niistä vielä 1943 palkittiin.

Siitä kyllä ollaan yleensä aika yksimielisiä, että Ehrnrooth tykkäsi kunniamerkeistä, mutta sitä saa sitten jokainen tykönänsä miettiä, ehdottiko hän niin monia ristejä siksi, että halusi varmistaa oman nimityksensä.
 
Sardaukar kirjoitti:
Aika vaikeaa nähdä suomalaisten ampuvan konekivääreillä omia.
Klikkaa laajentaaksesi...

Todellakin. Siksi tuo venäläisversio onkin täysin epäluotettava. Isäukolla sattuu olemaan tuo kirjahyllyssään. Olen viikonloppuna menossa käymään ja jos muistan, niin täytyy vilkaista mitä kirjassa ihan tarkalleen ottaen sanotaan. Mutta sen verran toki aiemmalta lukukerralta muistan, että mukana on myös suomalaisten kirjan toimittajien huomautuksia aina niissä kohdissa, jossa joko venäläinen muistaa väärin, tai selostaa tahallisesti täyttä propagandaa.
 
EK kirjoitti:
JR7:n ritarit http://www.jr7.fi/joomla/index.php/marskin-ritarit/12-jr7ritarit.html mukaan:
Sorsa 8
Toffer 73
Polon 80
Gerdt 95
Schadewitz 110
Sandroos 124
Korpi 125
Kuvaja 137
Ripatti 146
Ehrnrooth 162
Ahola 164
Hämäläinen 167
Kiiskinen 186

Sorsasta Korpeen asti, eli 7 nimitettiin 1941-1943, loput Kuvajasta Kiiskiseen 1944 torjuntataisteluiden aikana ja sen jälkeen.

JR49:n ritarit saman lähteen mukaan:
nro138 stm Eero Seppänen,
nro 140 korp. Eino Kiiveri,
nro 143 kapt. Veikko Toivio,
nro 166 vääp. Mikko Anttonen.

Kaikki kesän 1944 ansioista. Seppäselle ristiä ehdotti Adolf Ehrnrooth.

JR7:n runko muodostettiin välirauhan aikaan taistelleista JR19 ja JR21:stä, jotka taistelivat Taipaleessa ja vielä Kollaanjoen JR35:stä. Runko oli siis kokenut ja hyvä. Lisäksi se oli "kaaderirykmentti", eli siinä oli asevelvollispataljoonia, samoin kuin JR8:ssa. JR7:ssa varusmiespataljoonia olivat I ja II. Loppupään rykmentit muodostettiin pääasiassa reserviläisistä. Yleensä näitä varusmiespataljoonan omaavia rykmenttejä pidettiin suorituskykyisempinä (Mauno Jokipiin toimittamassa JR8:n historiassa Tuntemattoman sotilaan rykmentti avataan tätä hyvin), nimenomaan sen varusmiespataljoonansa takia. Tämä ei tarkoita sitä, että JR49 olisi ollut huono rykmentti, päinvastoin. Kesän -44 taisteluissa se vähintäänkin täytti paikkansa. Noita pieninumeroisia rykmenttejä vain divisioonankomentajat tuppasivat käyttämään tienaukaisijoina ja vastaavasti taas rykmentinkomentajat mieluusti pistivät sen varusmiespataljoonan kärkeen. Kesän 1941 läpimurtotaisteluissa JR7 toimi 2.D:n kärkenä ja Tyrjän taisteluissa sitten suoritettiin sen verran monta urotekoa, että niistä vielä 1943 palkittiin.

Siitä kyllä ollaan yleensä aika yksimielisiä, että Ehrnrooth tykkäsi kunniamerkeistä, mutta sitä saa sitten jokainen tykönänsä miettiä, ehdottiko hän niin monia ristejä siksi, että halusi varmistaa oman nimityksensä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kätellyt ja vaihtanut muutaman lauseen Gerdtin ja Seppäsen kanssa.
:salut:
 
Kyseisestä tapauksesta liikkuu myös puna-armeijan perimätiedon mukana kulkevaa legendaa. Tässä teoksessa on pätkä venäläismuisteloa Äyräpään harjulta. Kertomuksen mukaan sillanpäästä perääntyviä ja Vuokseen juosseita suomalaisia ammuttiin konekivääreillä Vuosalmen puolelta näiden yrittäessä uida virran yli omalle puolelle..........

Perimätieto on aina perimätietoa. Puna-armyn perimätieto on kyllä monta kertaa varsinaista ihtiään. Mm. taisteluista Saksaa vastaan on olemassa sellaista humpuukia, että -tieto- sanan mainitseminen tässä yhteydessä koskee suorastaan suuhun. Kilvenkiillotuskirjallisuus on ollut siellä sentään vielä volyymiltaan jotain uskomatonta.

On vähän kummallista, jos tämän foorumin wanhat konnat eivät olisi tätä kk-tulta kuulleet lukeneet tms. ennen tätä hetkeä. En väitä, etteikö se olisi ollut mahdollista siinä missä tykistön ammuntakin, mutta epäilen jo yksistään siksi, että kk:n kahvoihin olisi voinut olla hankala saada ampujaa.

Sanottiin Aatusta mitä tahansa, niin olihan hän kova jätkä kuitenkin. Haavoittui -41 käsittääkseni vakavasti, kuurni itsensä komentajakuntoon ja ratsasti Olympialaisissa kilpaa....ei sitä nyt joka jätkä tuohonkaan kykene. Ja taatusti ei vatsa ollut ihan uudenveroinen haavoittumisen jälkeen. Käreä-ääninen komentaja oli melkoinen väkänen poliitikkojenkin nahkassa, ei niellyt mitä tahansa suomettuneessa Suomessa.

Asekätkijöiden sisin piiri ei kaiketi häneen kuitenkaan luottanut sanan syvimmässä merkityksessä. Mikä lienee syynä, veikkaan, että Aatu oli katkaisussa juuri niihin aikoihin, kun kätkentää harjoitettiin?
 
baikal kirjoitti:
Kyseisestä tapauksesta liikkuu myös puna-armeijan perimätiedon mukana kulkevaa legendaa. Tässä teoksessa on pätkä venäläismuisteloa Äyräpään harjulta. Kertomuksen mukaan sillanpäästä perääntyviä ja Vuokseen juosseita suomalaisia ammuttiin konekivääreillä Vuosalmen puolelta näiden yrittäessä uida virran yli omalle puolelle..........

Perimätieto on aina perimätietoa. Puna-armyn perimätieto on kyllä monta kertaa varsinaista ihtiään. Mm. taisteluista Saksaa vastaan on olemassa sellaista humpuukia, että -tieto- sanan mainitseminen tässä yhteydessä koskee suorastaan suuhun. Kilvenkiillotuskirjallisuus on ollut siellä sentään vielä volyymiltaan jotain uskomatonta.

On vähän kummallista, jos tämän foorumin wanhat konnat eivät olisi tätä kk-tulta kuulleet lukeneet tms. ennen tätä hetkeä. En väitä, etteikö se olisi ollut mahdollista siinä missä tykistön ammuntakin, mutta epäilen jo yksistään siksi, että kk:n kahvoihin olisi voinut olla hankala saada ampujaa.

Sanottiin Aatusta mitä tahansa, niin olihan hän kova jätkä kuitenkin. Haavoittui -41 käsittääkseni vakavasti, kuurni itsensä komentajakuntoon ja ratsasti Olympialaisissa kilpaa....ei sitä nyt joka jätkä tuohonkaan kykene. Ja taatusti ei vatsa ollut ihan uudenveroinen haavoittumisen jälkeen. Käreä-ääninen komentaja oli melkoinen väkänen poliitikkojenkin nahkassa, ei niellyt mitä tahansa suomettuneessa Suomessa.

Asekätkijöiden sisin piiri ei kaiketi häneen kuitenkaan luottanut sanan syvimmässä merkityksessä. Mikä lienee syynä, veikkaan, että Aatu oli katkaisussa juuri niihin aikoihin, kun kätkentää harjoitettiin?
Klikkaa laajentaaksesi...

Olisiko sillä mitään tekemistä kyseisen legendan syntyyn, että Äyräpää-Vuosalmella veli venäläinen joutui itsekin todella kovan vastuksen eteen ? Finskit taistelivat vastaan uskomattoman sitkeästi ja uhrautuvaisesti ja krasnaja armijan omat tappiot olivat todella kovaa luokkaa tämän seurauksena.

Aatun henkilöhistoriaan vielä liittyen, mitäpä mieltä ylipäänsä olette päätöksestä pitää Äyräpään harjanne katkeraan loppuun saakka ? Eikös Ehrnrooth tehnyt jossain vaiheessa jo päätöksen vetää kuluneet ja väsyneet joukot pois yön pimeydessä ? Mutta päätös meni sitten uusiksi kun divisioonan vai oliko armeijakunnan komentaja päätti toisin ? Ja tämä johti sitten tuohon kuuluisaan tapahtumaketjuun, jossa tykistön tulta tilattiin omien niskaan.
 
Vetäytymisen viipyminen liittyi varmasti siihen ns. isompaan kuvaan. Irrallisen asiana sitä on vaikea arvioida edes sillä varmuudella, jonka sotakouluja käymätön nettikenraali omaa. :rolleyes:
 
III AK:n komentaja kenrl Siilasvuo se oli, joka kielsi vetäytymisen.
 
JR49 kirjoitti:
Punnuksen taistelu? Kerro tarkemmin.
Isäni suvusta kaatui kymmenen, ja suurin osa JR49:n riveissä. Siksi koen läheiseksi 2.div. taistelut, kuten tietysti nicistäkin voi arvella.
Juuri kaksi viikkoa sitten kävelin haudat läpi, ja toden totta, kymmenen on luku.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tilasin Kansallisarkistosta isäni kantakortin ja siinä oli merkintä noista mitaleista ja lueteltu taistelupaikkoja; Juheri (tästä en ole varma, on niin koukeroisella käsialalla), Siiranmäki, Valtajärvi, Pasurinkangas, Punnus, Salmenkaita ja Vuosalmi.
Punnuksen taistelu oli eräs niistä viivytystaisteluista matkalla Siiranmäeltä Äyräpäähän. Täältä netistä ei oikein paljon löydy JR47 aineistoa, tämäkin linkki kertoo Punnuksen taistelusta lähinnä JR7 kannalta. Pitäisi vissiiin vierailla tuolla Kansalaisarkistossa ja tutkia yksikön sotapäiväkirjoja.
www.jr7.fi › Taistelut › Taistelut › Taistelut 44
Joo, kyllä tuolla Rautjärven hautausmaalla noita setiä ja enoja lepää kahdeksan kappaletta.

Edit. Piti olla JR49
 
Ritari Einar Schadewitzin poika oli kanssani samassa ryhmässä -71 Korialla. Täytyy sanoa, että silloiset kapiaiset tunsivat kyllä hyvin isänsä teot.
 
Noissa taisteluissa olisi voinut ehdottaa Mannerheimin ristiä varmaankin kolminkertaisellekin määrälle ilman mitään otaksuntaa siitä, että tuliko nyt ehdotettua liikaa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top