JuKo ja suomalainen sotilasajoneuvokehitys

[otwa]

Ajattelin luoda tällaisen ketjun, koska suomalaisesta sotilasajoneuvokehityksestä on välillä käyty useammassa langassa keskustelua, mutta ei kootusti. Ketjun on tarkoitus keskittyä menneiden ajoneuvojen tarkasteluun ja ruotimiseen, mieluusti sellaisten jotka eivät enää ole OPSEC.

Laitoin otsikkoon surullisenkuuluisan Jukon, koska se on omalla tavallaan merkittävä virstanpylväs. Se ainakin opetti miten panssariajoneuvoa EI tehdä, vaikka yrittihän Valmet sitä myöhemmin vielä PaValla.

Miksi Juko? Sen kehitys aloitettiin 1972. Edeltävänä vuotena, 1971, Suomeen oli hankittu edelleen suhteellisen nykyaikaisia BTR-60 -vaunuja. Olipa jossain 50-luvun hämärissä käytetty White-puolitelojakin, mutta niiden kunto oli huono.

Jukon suunnittelutyö tapahtui toisaalta nopeasti ja toisaalta hitaasti, varsinainen suunnittelutyö tehtiin muutamissa kuukausissa, mutta kokonaisuudessaan hanke sinnitteli 5 pitkää vuotta (1972 - 77) ennen kuin sille lopulta annettiin armonlaukaus.

Maailmalla ja Suomessakin olisi ollut esimerkkejä, miten moista panssariajoneuvoa olisi voinut lähteä rakentamaan, mutta kun suunnittelu tehtiin kiireellä osaamattomien toimesta, hommassa kävi kuten kävi.

Jo pelkästään puolitela-Whiten kopiointi olisi tuottanut toimivan, joskin vanhentuneen, ajoneuvon. Mutta yrittää piti, ihan ite.

 

[arix]

Suomalaisen panssarivaunun kehitystä:

Näin lähellä Suomen oma sotakone oli

Suomessa käynnistettiin sotien jälkeen erittäin kunnianhimoinen hanke oman panssarivaunun valmistamiseksi.

www.iltalehti.fi

 

[Erkki]

Olipa jossain 50-luvun hämärissä käytetty White-puolitelojakin, mutta niiden kunto oli huono.

White toimi meillä kai pelkästään tykistön vetokalustona. Palvelivat siinä melko pitkään. Muistan lukeneeni, että Nokia valmisti niihin uusia kumiteloja, kun entiset oli kulutettu loppuun.

 

[PM]

Ajattelin luoda tällaisen ketjun, koska suomalaisesta sotilasajoneuvokehityksestä on välillä käyty useammassa langassa keskustelua, mutta ei kootusti. Ketjun on tarkoitus keskittyä menneiden ajoneuvojen tarkasteluun ja ruotimiseen, mieluusti sellaisten jotka eivät enää ole OPSEC.

Laitoin otsikkoon surullisenkuuluisan Jukon, koska se on omalla tavallaan merkittävä virstanpylväs. Se ainakin opetti miten panssariajoneuvoa EI tehdä, vaikka yrittihän Valmet sitä myöhemmin vielä PaValla.

Miksi Juko? Sen kehitys aloitettiin 1972. Edeltävänä vuotena, 1971, Suomeen oli hankittu edelleen suhteellisen nykyaikaisia BTR-60 -vaunuja. Olipa jossain 50-luvun hämärissä käytetty White-puolitelojakin, mutta niiden kunto oli huono.

Jukon suunnittelutyö tapahtui toisaalta nopeasti ja toisaalta hitaasti, varsinainen suunnittelutyö tehtiin muutamissa kuukausissa, mutta kokonaisuudessaan hanke sinnitteli 5 pitkää vuotta (1972 - 77) ennen kuin sille lopulta annettiin armonlaukaus.

Maailmalla ja Suomessakin olisi ollut esimerkkejä, miten moista panssariajoneuvoa olisi voinut lähteä rakentamaan, mutta kun suunnittelu tehtiin kiireellä osaamattomien toimesta, hommassa kävi kuten kävi.

Jo pelkästään puolitela-Whiten kopiointi olisi tuottanut toimivan, joskin vanhentuneen, ajoneuvon. Mutta yrittää piti, ihan ite.

JuKon prototyypin valmistaminen lienee maksanut hyvin vähän esim Uniper -tappioihin verrattuna. Varmaankin kaikilla muilla aloittelevilla panssariajoneuvojen valmistajilla on ensimmäinen prototyyppi ollut onnistunut.

JuKon prototyyppi tilattiin tiekarhun valmistajalta -> saatiin tiekarhun alustalle tehty panssariajoneuvo.
PaVan prototyyppi tilattiin traktorivalmistajalta -> saatiin Valmet 1502 (6 pyöräinen traktori) alustalle tehty panssariajoneuvo.
PaSi prototyyppi tilattiin kuorma-autovalmistajalta -> saatiin kuorma-auton alustalle tehty panssariajoneuvo.

3 prototyyppiä rakentamalla päästiin maaliin eli saatiin onnistunut proto. Noissa kolmessa on jotain yhteneväisyyksiäkin. JuKossa ja PaVassa on keinuteli takana, mutta PaVassa on jousitettu etuakseli JuKon keinuakselin sijaan. Kaikissa on Valmetin moottorit ja muotoilussa samankaltaisuutta.

PaVan ja Pasin suunnittelijat lienevät ottaneet huomioon JuKosta saadut kokemukset eli ei täysin hukkaan ole resurssit menneet.

JuKo:

VK Juko | PDF

Article on the Finnish VK Juko APC from the 1970s

www.scribd.com

White puolitela:

M2 half-track car - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[otwa]

Panssarivaunu-ketjussa tätä pallottelinkin, mutta mikä olisi ollut realistinen vaihtoehto Jukolle, jos olisi puhuttu ulkomaisen tuotteen lisenssituotannosta? Idästä, Briteistä, Ruotsista?

 

[Jopuni]

Panssarivaunu-ketjussa tätä pallottelinkin, mutta mikä olisi ollut realistinen vaihtoehto Jukolle, jos olisi puhuttu ulkomaisen tuotteen lisenssituotannosta? Idästä, Briteistä, Ruotsista?

Oliko edes vaatimusten mukaista ajoneuvoa silloin olemassakaan?

 

[otwa]

Oliko edes vaatimusten mukaista ajoneuvoa silloin olemassakaan?

Jos alkuperäisiä vaatimuksia esim kotimaisen traktorituotannon käyttämisestä katsotaan, niin ei (koska maailmalla ei yritetty väenväkisin tehdä traktorista panssaria). Mutta jos alkuperäisiä speksejä laajentaa sen verta, että lisenssituotanto on sallittu, niin:

- NL: BTR-152. Mahdollisesti BTR-60 joita Suomeenkin oli tuolloin ostettu, ja olivat kuuminta hottia. Mahdollisesti moottorin jne vaihtaminen kotimaiseen Valmettiin olisi ollut ehkä tehtävissä.
- Britannia: Saracen. Hieman monimutkainen voimansiirto mutta luultavasti tehtävissä. Humber Pig olisi ollut kai toinen vaihtoehto, mutta sen maastoliikkuvuus on niin ja näin.
- Ruotsi: Terrängbil M/42. Vanhentuvaa sorttia, mutta hyvinkin tehtävissä suomalaiselta teollisuudelta. Ilmeisesti suhteellisen pidetty. Maastoliikkuvuus ok?

 

[Mikfin70]

Mahdollisesti BTR-60 joita Suomeenkin oli tuolloin ostettu, ja olivat kuuminta hottia. Mahdollisesti moottorin jne vaihtaminen kotimaiseen Valmettiin olisi ollut ehkä tehtävissä.

Ryssä kävi myymässä BTR-60 PB päivityspakettia joskus 90-luvun lopulla ja siinä kaksi bensakonetta sekä vaihteisto korvattiin yhdellä Jamz-238 diesel-koneella ja vaihteistolla. En tiedä miten Valmetin moottori olisi mahtunut kahden bensa-koneen tilalle, kun se R6 mikä niissä oli ei ollut kovin pitkä. Muistaakseni tuossa Jamz-päivityksessä oli perää muokattu ylös ja taakse.
Pienenä yksityiskohtana on, että AMV:ssä on kopioitu 60 kannattinlaitteistoa.

 

[SatSotHist]

Olen ymmärtänyt että PV:llä oli oikeasti huoli että poliitikot päätyvät väkisin hankkimaan JuKo:ja erilaisista poliittisista syistä.

JuKo olisi ollut helppo myydä myös punaisen rauhanaatteen kyllästämille poliitikoille:
- Sopii "Puolustus"voimien profiiliin ja edistää rauhankasvatusta koska ajoneuvo ei takuuvarmasti sovellu hyökkäykselliseen toimintaan.
- Valtion tehtaalle tekohengitystä.

Onneksi tuote oli riittävän huono ettei sitä kehdattu pakkosyöttää PV:lle. Mutta seuranneessa tarjouskilpailussa oli vielä ehto että tietty määrä kokoonpanosta täytyy suorittaa Vammaskosken tehtaalla.

 

[VictorMike]

Olen ymmärtänyt että PV:llä oli oikeasti huoli että poliitikot päätyvät väkisin hankkimaan JuKo:ja erilaisista poliittisista syistä.

JuKo olisi ollut helppo myydä myös punaisen rauhanaatteen kyllästämille poliitikoille:
- Sopii "Puolustus"voimien profiiliin ja edistää rauhankasvatusta koska ajoneuvo ei takuuvarmasti sovellu hyökkäykselliseen toimintaan.
- Valtion tehtaalle tekohengitystä.

Onneksi tuote oli riittävän huono ettei sitä kehdattu pakkosyöttää PV:lle. Mutta seuranneessa tarjouskilpailussa oli vielä ehto että tietty määrä kokoonpanosta täytyy suorittaa Vammaskosken tehtaalla.

Vähän vastaava kuvio kävi Ilmavoimien Redigo-hankintojen kanssa. Valmet Lentokoneteollisuus alkoi kehittämään Redigoa (tai Turbo-Vinhaa) alun perin välityypiksi alkeiskoulukoneen ja harjoitushävittäjän väliin. Ilmavoimat ei pitänyt välityyppiä mitenkään tarpeellisen Vinkan ja Hawkin välissä, vaikka näitä välityyppejä maailmalla paljon käytetäänkin.
Ilmavoimat kuitenkin tarvitsi uutta yhteyskonetta, joten Redigo evaluoitiin siihen. En muista ulkoa mitä kaikkia muita konetyyppejä evaluaatiossa oli mukana, mutta Redigo jäi hännän huipuksi. Evaluaatio tehtiin uudestaan ja uutena vaatimuksena oli mahdollisuus lentää taitolentoa. Tätä ei muilla koneilla luonnollisestikaan ollut, joten Redigo voitti ja tuli valituksi. Näitä sitten Ilmavoimat sai 10 kpl.

Oliko tuo sitten poliittista ohjausta vai kauppapoliittista, mutta jälkeenpäin tarkasteltuna hieman omituista.

 

[otwa]

Vähän vastaava kuvio kävi Ilmavoimien Redigo-hankintojen kanssa. Valmet Lentokoneteollisuus alkoi kehittämään Redigoa (tai Turbo-Vinhaa) alun perin välityypiksi alkeiskoulukoneen ja harjoitushävittäjän väliin. Ilmavoimat ei pitänyt välityyppiä mitenkään tarpeellisen Vinkan ja Hawkin välissä, vaikka näitä välityyppejä maailmalla paljon käytetäänkin.
Ilmavoimat kuitenkin tarvitsi uutta yhteyskonetta, joten Redigo evaluoitiin siihen. En muista ulkoa mitä kaikkia muita konetyyppejä evaluaatiossa oli mukana, mutta Redigo jäi hännän huipuksi. Evaluaatio tehtiin uudestaan ja uutena vaatimuksena oli mahdollisuus lentää taitolentoa. Tätä ei muilla koneilla luonnollisestikaan ollut, joten Redigo voitti ja tuli valituksi. Näitä sitten Ilmavoimat sai 10 kpl.

Oliko tuo sitten poliittista ohjausta vai kauppapoliittista, mutta jälkeenpäin tarkasteltuna hieman omituista.

Kuten Perun military procurement -videoissaan on sanonut, jos halutaan että joku voittaa testit, niin vaatimukset räätälöidään sen mukaan.

 

[VictorMike]

Kuten Perun military procurement -videoissaan on sanonut, jos halutaan että joku voittaa testit, niin vaatimukset räätälöidään sen mukaan.

Sepä se. Redigoilla lennettiin aluksi taitolentoa jonkin verran, kunnes se kiellettiin kokonaan. En muista millä perusteella, mutta se taisi liittyä moottoriin tai potkuriin. Olikohan jotenkin niin, että potkurinsäätö tai alennusvaihde tai joku vastaava ei siitä pidemmän päälle tykännyt.

 

[fulcrum]

Olen ymmärtänyt että PV:llä oli oikeasti huoli että poliitikot päätyvät väkisin hankkimaan JuKo:ja erilaisista poliittisista syistä.

Puolustusministeriöhän Jukon speksasi, sieltä oli peräisin perusvaatimukset, eli vaatimaton nopeus ja 'turhan' jousituksen poisjättäminen. Eli jos vikaa oli sysissä ja sepissä, niin oli kyllä tilaajassakin. Haluttiin hankkia sekundaa, ja saatiin sutta, ylläri.

Parasta oli, että tämä pyörillä liikkuva kauhukabinetti oli tarkoitettu YK-joukoille. Siinäpä olisi annettu hyvää kuvaa Suomen teknologisesta osaamisesta, kun joku ulkomainen kaluunakalle olisi saanut huikeat (28km/h) kyydit Jukolla.

 

[Vonka]

Redigoilla lennettiin aluksi taitolentoa jonkin verran, kunnes se kiellettiin kokonaan. En muista millä perusteella, mutta se taisi liittyä moottoriin tai potkuriin. Olikohan jotenkin niin, että potkurinsäätö tai alennusvaihde tai joku vastaava ei siitä pidemmän päälle tykännyt.

Se tehtiin teollisuuspoliittisista syistä, mutta lopulta siitä tuli pätevä vehje. Se ei kuitenkaan myynyt, kuten toivottiin. Meksikoon ja Eritreaan meni jonkin verran.

Redigo oli käytännössä mukana jokaisen hävittäjälentäjän harjoittelussa melkein parinkymmenen vuoden ajan. Se oli maalina erilaisissa hitaan maalin tunnistuksissa ja torjunnoissa sekä keskeisessä roolissa pelastautumisharjoituksissa.

Osa ohjaajista siirtyy Tukilentolaivueeseen. Sisäänajokurssja yhteys- ja kuljetustehtäviin tehtiin juurikin Redigolla. Se helpotti paljon.

Tuossa mainitaan se taitolento, mutta ei sitä, syntyikö ominaisuus sivutuotteena vai oliko vaatimus.

Valmet Redigot poistuivat Ilmavoimien vahvuudesta | lentoposti.fi

Valmet L-90 TP Redigo -yhteyskoneet päättivät palveluksensa Ilmavoimissa torstaina 31. lokakuuta. Viimeisen lentotehtävän suoritti ainoa vielä käytössä ollut RG-2 Kauhavalla. Jäähyväislennon myötä konetyyppi poistui Ilmavoimien palveluskäytöstä.

www.lentoposti.fi

Periaatteessa voisi ajatella niinkin, että on edes joskus meillä ollut innovatiivista rohkeutta kehittää omia tyyppejä, vaikka ruotsalaisten veroista satsaamista ei ole voinut kuvitellakaan.

 

[otwa]

Puolustusministeriöhän Jukon speksasi, sieltä oli peräisin perusvaatimukset, eli vaatimaton nopeus ja 'turhan' jousituksen poisjättäminen. Eli jos vikaa oli sysissä ja sepissä, niin oli kyllä tilaajassakin. Haluttiin hankkia sekundaa, ja saatiin sutta, ylläri.

Parasta oli, että tämä pyörillä liikkuva kauhukabinetti oli tarkoitettu YK-joukoille. Siinäpä olisi annettu hyvää kuvaa Suomen teknologisesta osaamisesta, kun joku ulkomainen kaluunakalle olisi saanut huikeat (28km/h) kyydit Jukolla.

Liekö tuohon aikaan PM:ssä kauheasti asiantuntijoilta kyselty? Ja jos olisikin, kuinka monta ps-miestä oli kenraalikunnassa osaamassa lausua jotain asian suhteen?

 

[VictorMike]

Se tehtiin teollisuuspoliittisista syistä, mutta lopulta siitä tuli pätevä vehje. Se ei kuitenkaan myynyt, kuten toivottiin. Meksikoon ja Eritreaan meni jonkin verran.

Redigo oli käytännössä mukana jokaisen hävittäjälentäjän harjoittelussa melkein parinkymmenen vuoden ajan. Se oli maalina erilaisissa hitaan maalin tunnistuksissa ja torjunnoissa sekä keskeisessä roolissa pelastautumisharjoituksissa.

Osa ohjaajista siirtyy Tukilentolaivueeseen. Sisäänajokurssja yhteys- ja kuljetustehtäviin tehtiin juurikin Redigolla. Se helpotti paljon.

Tuossa mainitaan se taitolento, mutta ei sitä, syntyikö ominaisuus sivutuotteena vai oliko vaatimus.

Valmet Redigot poistuivat Ilmavoimien vahvuudesta | lentoposti.fi

Valmet L-90 TP Redigo -yhteyskoneet päättivät palveluksensa Ilmavoimissa torstaina 31. lokakuuta. Viimeisen lentotehtävän suoritti ainoa vielä käytössä ollut RG-2 Kauhavalla. Jäähyväislennon myötä konetyyppi poistui Ilmavoimien palveluskäytöstä.

www.lentoposti.fi

Periaatteessa voisi ajatella niinkin, että on edes joskus meillä ollut innovatiivista rohkeutta kehittää omia tyyppejä, vaikka ruotsalaisten veroista satsaamista ei ole voinut kuvitellakaan.

Olet täysin oikeassa, siitä tuli pätevä vehje siihen mihin sitä käytettiin. Ei kuitenkaan siihen mihin se alun perin suunniteltiin.
Taitolento oli vaatimus, sille löytyy kirjallisuudestakin pohjaa.

Ainoa mitä minä tässä kritisoin on se tapa, millä kone pakkomyytiin Ilmavoimille. Kaikki nuo mainitsemasi käyttötavat olisi voinut tehdä millä tahansa muullakin potkuriturbiinikoneella.

Samaa mieltä olen tuosta sinun viimeisestä lauseesta. Ilman tuollaista rohkeutta Vinka ja Redigo olisivat jääneet tekemättä.
Siitä huolimatta minä en näe minkäänlaista itseisarvoa sille, että esim. alkeiskoulukone on kotimaista tekoa. Vinkojen poiston jälkeen Ilmavoimilla ei ole enää yhtään kotimaista lentolaitetta ja hyvinhän nuo näyttävät silti pärjäävän.

 

[fulcrum]

Taitolento oli vaatimus, sille löytyy kirjallisuudestakin pohjaa.

Myös Vinka on taitolentokelpoinen, vaikkei se siinä erikoisen hyvä olekaan. (En muista onko Safir, varmaan oli).

Redigo-hankkeessa mukana olleet valittivat joskus, että kone oli tehtaan johdolle sivuprojekti, ehkä siksi kehitystyö oli niin takkuista. Alkuperäinen ideahan taisi olla vain lyödä Vinkaan turbopropelli, ja se ei sitten niin simppeliä ollutkaan.

 

[VictorMike]

Myös Vinka on taitolentokelpoinen, vaikkei se siinä erikoisen hyvä olekaan. (En muista onko Safir, varmaan oli).

Redigo-hankkeessa mukana olleet valittivat joskus, että kone oli tehtaan johdolle sivuprojekti, ehkä siksi kehitystyö oli niin takkuista. Alkuperäinen ideahan taisi olla vain lyödä Vinkaan turbopropelli, ja se ei sitten niin simppeliä ollutkaan.

Alkeiskoulukone pitää olla taitolentokelpoinen. Safir oli myös, tosin sillä ei voinut lentää jatkuvaa selkälentoa tai muuten negatiivista geetä. Mitään temppukoneitahan ei alkeiskoulukoneet muutenkaan tarvi olla, kunhan saadaan perustaitolento-ohjelma lennettyä. Ja se on taas pohja taistelunmukaiselle liikehdinnälle.

Piti oikein käydä tarkistamassa kirjahyllystä miten tuo Redigo-hanke meni. Ilmavoimat evaluoi muun muassa ainakin Cessna Caravan I:n, Beechcraft Bonanzan ja Redigon. Caravan oli täysin ylivoimainen kun taas Redigo jäin kaikessa viimeiseksi. Redigo oli itse asiassa niin huono vaihtoehto, ettei sen hankkimista suositeltu missään tapauksessa. Tämän jälkeen lisättiin vaatimus mm. taitolentokelpoisuudesta ja sitähän ei muilla ollut.

Jos vertaat Turbo-Vinhan ja Vinkan kuvia niin on helppo huomata että Turbo-Vinha todella on Vinka jolla on sisäänvedettävät telineet ja potkuriturbiini. Redigo oli sitten jo eri peli.