Paitsi että ollaan selvästi kuljettu toistemme jalanjäljissä niin intissä kuin muualla alkaa tuntumaan siltä, että olemme olleet samassa työpaikassakinLauantai jo pitkällä eikä täällä ole mitään. Oletteko te muutkin jo liittyneet pelastusarmeijaan? Ollaan kaikki kohta Kustaankartanoin tavaraa tällä menolla.
Kai minun täytyy muistella menneitä taas. Kerran heräsin työpaikan bileiden jäljiltä pöydän alta ja kun katsoin huoneen nurkkaan, siellä kaksimetrinen ja 110-kiloinen karpaasi lopetteli juuri saumaansa ja kollega oli alla hameet korvissa. Menin vessaan ja näin peilistä, että minulla oli silmä mustana. Siitä sitä taas lähdettiin uuteen päivään. Lähdettiin porukalla parantelemaan kaikenlaisia senaikaisia #metoo-fiiliksiä baariin eikä kukaan muistanut mistään mitään.
(varmuuden vuoksi; en ole 110kiloinen karpaasi, eikä mulla ole ollut hametta .. en ainakaan muista - tai ei ainakaan firman juhlissa - ehkä. Toivottavasti ei.)
Vaimo kysyi viikko sitten pystynkö olemaan viikon ilman alkolholia. Helposti. Tosin, se on nyt täytetty.