Oikeuskansleri
Risto Leskinen määräsi 21. joulukuuta 1972 aloitettavaksi tutkimukset siitä, miten Zavidovo-muistio oli vuotanut julkisuuteen. Oikeuskanslerinvirasto ja
keskusrikospoliisi kuulustelivat kaikkiaan 85 henkilöä ja kuulusteluista laadittiin 385-sivuinen tutkintapöytäkirja.
[5] Tapaus johti
Sorsan ensimmäisen hallituksen ulkomaankauppaministerin,
Jussi Linnamon (sdp.) eroon ja ylijohtaja
Seppo Lindblomin (sdp.) ja presidentin kansliapäällikön
Antero Jyrängin (sdp.) tuomitsemiseen sakkorangaistukseen. Jyrängin sakkorangaistus tuli siitä, että hän tunnusti kuulusteluissa antaneensa osan saamastaan muistiosta
Yleisradion radiojohtajan
Eino S. Revon nähtäväksi.
[2]
Oikeuskanslerin syytekirjelmän mukaan elo–syyskuussa 1972 SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toiminut
Paavo Lipponen ja SDP:n tutkimusosaston päällikkö
Aimo Kairamo vastaanottivat 19. elokuuta 1972 päivätyt salaiset Zavidovo-tiedot silloiselta SDP:n kauppa- ja teollisuusministeriltä Jussi Linnamolta. Muun muassa
Lipposta ja SDP:n silloista kansanedustajaa ja
ulkoasiainvaliokunnan jäsentä
Erkki Tuomiojaa kuulusteltiin tapauksessa todistajana. Sitä, miten Vasabladetin toimittaja Tor Högnäs oli tiedot saanut, ei saatu vuonna 1973 käydyssä oikeudenkäynnissä lopullisesti selvitettyä. Sittemmin, vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassaan Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan, Erkki Tuomioja tunnusti vuotaneensa tiedot Tor Högnäsille. Tuomioja ei kertonut sitä, miten hän sai Zavidovo-muistiot käsiinsä.