Käsikranaatit ja heitteet.

Jos ketään kiinnostaa, minulla on menossa paljon parjatun Norinco "reserviläiskiväärin" (eli se ak-kopio, kertatuliversiona) tarkkuuspatruunan latausprojekti, tarkkuuspatruunalla tässä yhteydessä tarkoitan n. tikkuaskin kokoista kasaa 100m matkalta, vähintään. Yleisillä ylijäämäpatruunoillahan (joidenka hinnat ovat nyt kuusen latvassa) osumatarkkuus ko. aseella ko. matkalla on hehtaariluokkaa, tiettyä välystä aseen rakenteissakin toki on. Mahdolliset vihjeet ovat myös erittäin tervetulleita!
 
ERAkko kirjoitti:
Siirretty tänne Ukraina-ketjusta drone-pommien sytytinkeskustelusta, joka kannattaa lukea läpi kaikkien viestien osalta, jos asia kiinnostaa:

Länsimaissa sotilaskäyttöön tarkoitettujen ampumatarvikkeiden (ammukset, kranaatit, heitteet ja niiden osat kuten sytyttimet) sekä aseiden rakenteellisen ja toiminnallisen käyttöturvallisuuden periaate lienee "yksi miljoonasta" -todennäköisyys vahinkoa, etenkin henkilövammoja, aiheuttavan tapahtuman suhteen palveluskäytössä, kun huoltojen, varastoinnin käyttöönoton, käytön ym. toimenpiteet on laitteille ohjeiden mukaan suoritettu.

Ohessa takavuosilta (2003) sytytinkonferenssissa esitetty kalvosarja, jossa one-in-one-million periaate käydään läpi sytytin-, ammus- ja asesuunnittelun kannalta. Siviilielämässä ja muista syistä sotilaille palveluksessa henkilövahinkoja sattuu pari kolme dekadia suuremmalla todennäköisyydella eli "yksi-tuhannesta / yksi-kymmenestä tuhannesta" -tyyliin. Aseiden turvallisuusvaatimus on kireä.

Sytyttimille vaaditaan kaksi toisistaan riippumatonta varmistustoimintaa. Ilmeisesti kaksi sähköistä varmistinta ei kelpaa, vaan vähintään toisen on oltava mekaaninen toiminto kuten viiteviestin keskustelussa aiemmin esitetyllä Installaza:n käsikranaatissa lienee laita. Kaksi toisistaan riippumatonta mekaanista varmistinjärjestelmää kelvannee, vaikka sytytin käyttäisikin jotain sähköistä toimintoa. Sitä en tiedä, kelpaako kello varmistimeksi vai pitääkö sen olla vähintään sellainen, joka aloittaa ajanlaskunsa vasta jostakin varmasti turvallisesta hetkestä: Esim. sisäballistisen vaiheen kiihtyvyys liipaisee kellon tai kun pommi on pudotettu ja se on varmasti irti dronesta, joiden jälkeen kellolla mitataan "turvallinen viive" virittymiselle.

Kranaattien (ammuksien) muuttaminen turvallisesti dronesta pudotettavaksi pommiksi lienee vaikeaa, koska ammuksien/kranaattien varmistinmekanismit yleensä hyödyntävät sisäballistisessa vaiheessa esiintyvien suurien kiihtyvyyksien, pyörimisen (rihkatuilla putkilla ammuttaessa), suuren lähtönopeuden (esim. sähköntuotto "ropelligenerattorilla" ja ropellin alkukierrosmäärä maskivarmistuksena) jne suomia mahdollisuuksia varmistimien suunnittelussa ja toteutuksessa. Näitä rasituksia ei muulloin esiinny.
Drone-pudotuksessa putoamiskiihtyvyys on vain <1 g, joten kahden toisistaan riippumattoman mekaanisen varmistimen liipaisimen toteutus on vaikeaa, kun varastoinnin, käsittelyn ja käytön aikana muutaman g:n rasitukset ovat tavallisia, esim. "putoaa pöydältä" tai kuljetusajoneuvo ajaa töyssyyn tai kolaroi.

Arvelen, että Ukrainassa käytetyt improvisoidut drone-pommit eivät läpäisisi "one - in -one - million" testiä tai periaatetta. Kriisin aikana vaatimuksista on tapana tinkiä välttämättömän tarpeen ja saavutettavan hyödyn vs. haitan arvioinnin perusteella.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mielenkiintoista ja olet varmaankin ihan oikeassa. Omassa kirjoituksessa ei ollutkaan tarkoitus pohtia lupaprosessia, minkä uuden ampumatarvikkeen käyttöönotto vaatisia, vaan lähinnä pohtia maalivaikutuksen parantamista.

Sähköinen sytytin ei ole itsetarkoitus mutta perinteinen hidastusnalli voi olla liian epätarkka ajateltuun käyttötarkoitukseen. Löysin aiheesta ensin pari patenttihakemusta, joista ensimmäiset taisivat olla ihan 80-luvun alusta. Patenttihakemus ei kerro mitään idean toimivuudesta käytännössä, joten jatkoin etsimistä ja löysin ainakin yhden valmistajan, joka käyttää elektromekaanisia sytyttimiä käsikranaateissaan. Tämä oli siis itselle riittävä merkki siitä, että homma voidaan tehdä turvallisesti ja ainakin periaatteessa taloudellisesti kannattavasti - tosin näiden myyntimääristä en tiedä mitään.

Drone-pudotuksessa kranaatin kokema putoamiskiihtyvyys on ~0 G eli vapaa pudotus pl. ilmanvastus. Elektroninen sytytin voisi vaatia virittyäkseen esimerkiksi 3 sekuntia vapaata pudotusta eli pyöreillä numeroilla loppunopeus olisi 30 m/s, keskinopeus 15 m/s ja pudottu matka 45 metriä. Saman toiminnon tekeminen perinteisellä sytyttimellä on tekemätön paikka.

Koko prosessi menisi jotenkin näin: 1) ammukset ladataan droneen, 2) juuri ennen lentoa otetaan sokat pois, 3) kohteen yläpuolella ripustimelle lähetetään laukaisukomento, 4) kranaatti irtoaa ripustimesta ja samalla lusikka irtoaa, 5) kranaatin jousigeneraattori käynnistyy ja herättää elektroniikan eloon, 6) mekaaninen varmistin vapauttaa sytyttimen, 7) elektroninen sytytin toimii, jos kaikki vaaditut ehdot täyttyvät, ja 8) sirpaleet tekee rysyistä reikäjuustoa. Mikäli laukaisuehdot eivät täyty, niin sytytin dumppaa jousigeneraattorilta saamansa energian lämpövastukseen, jolloin ampumatarvike muuttuu käyttökelvottomaksi.

CE-merkinnän saaminen pommikone-dronelle ja pommiripustimelle saattaisi olla astetta hankalampi homma...
 
viimeinen mohikaani kirjoitti:
Mielenkiintoista ja olet varmaankin ihan oikeassa. Omassa kirjoituksessa ei ollutkaan tarkoitus pohtia lupaprosessia, minkä uuden ampumatarvikkeen käyttöönotto vaatisia, vaan lähinnä pohtia maalivaikutuksen parantamista.

Sähköinen sytytin ei ole itsetarkoitus mutta perinteinen hidastusnalli voi olla liian epätarkka ajateltuun käyttötarkoitukseen. Löysin aiheesta ensin pari patenttihakemusta, joista ensimmäiset taisivat olla ihan 80-luvun alusta. Patenttihakemus ei kerro mitään idean toimivuudesta käytännössä, joten jatkoin etsimistä ja löysin ainakin yhden valmistajan, joka käyttää elektromekaanisia sytyttimiä käsikranaateissaan. Tämä oli siis itselle riittävä merkki siitä, että homma voidaan tehdä turvallisesti ja ainakin periaatteessa taloudellisesti kannattavasti - tosin näiden myyntimääristä en tiedä mitään.

Drone-pudotuksessa kranaatin kokema putoamiskiihtyvyys on ~0 G eli vapaa pudotus pl. ilmanvastus. Elektroninen sytytin voisi vaatia virittyäkseen esimerkiksi 3 sekuntia vapaata pudotusta eli pyöreillä numeroilla loppunopeus olisi 30 m/s, keskinopeus 15 m/s ja pudottu matka 45 metriä. Saman toiminnon tekeminen perinteisellä sytyttimellä on tekemätön paikka.

Koko prosessi menisi jotenkin näin: 1) ammukset ladataan droneen, 2) juuri ennen lentoa otetaan sokat pois, 3) kohteen yläpuolella ripustimelle lähetetään laukaisukomento, 4) kranaatti irtoaa ripustimesta ja samalla lusikka irtoaa, 5) kranaatin jousigeneraattori käynnistyy ja herättää elektroniikan eloon, 6) mekaaninen varmistin vapauttaa sytyttimen, 7) elektroninen sytytin toimii, jos kaikki vaaditut ehdot täyttyvät, ja 8) sirpaleet tekee rysyistä reikäjuustoa. Mikäli laukaisuehdot eivät täyty, niin sytytin dumppaa jousigeneraattorilta saamansa energian lämpövastukseen, jolloin ampumatarvike muuttuu käyttökelvottomaksi.

CE-merkinnän saaminen pommikone-dronelle ja pommiripustimelle saattaisi olla astetta hankalampi homma...
Klikkaa laajentaaksesi...
Korjailin hieman omaa alkuperäistä viestiäni, kun unohdin sitä kirjoittaessa sokkavarmistukset varastoinnin ja kuljetuksen ajaksi. Ne ovat eri asia kuin ammunnan aikaiset sytyttimen toimintavarmistukset. Sorry huolimattomuuteni kokonaisajatuksen kannalta.

Oheisessa viiteviestissä esitetty prosessi pommin drone-pudotukselle lienee ihan ok: Loppusuunnittelua ja toteutusta vaille valmis herätesytyttimen toiminta, ;).
Kai sen ammuksen / pommin voisi antaa räjähtää lopuksi esim. iskutoiminnolla, vaikka heratetoiminto pettäisikin, kun pommi on kuitenkin "perille" toimitettu. Joissakin kranaattien herätesytyttimissä on iskutoiminto herätetoiminnon lisäksi, jolloin ei pitäisi jäädä "siivottavaa". Toki turvallisesti räjähtämätönkin on ok-menettely kuten miinoissa lienee tehty. En tunne "toimimattomaan" räjähteeseen liittyviä militäärimääräyksiä? Varma iskutoiminto vaatinee suunnatun loppulennon (pyrstö tms. laite) eli iskutoiminnon aikaansaavan "tapin" pitänee osua kohteeseen toimiakseen tai sitten lopputärähdyksestä aikaansaatu sytyttimen iskutoiminto.

Kuorma-ammusten tytärkranaateille vaatimus taisi lopulta olla 99 % toimivuus (räjähtäminen) (yksi sadasta räjähtämätön / mahdollisesti virittynyt maahan jäävä kranaatti), johon ei varmuudella kaikilla maan pinnoilla päästy sytytinmekanismeilla ja seurauksena oli tytärammuksiin perustuvien ampumatarvikkeiden kieltosopimus niiden maiden osalta, jotka sopimuksen hyväksyivät.

CE-merkintää ei räjähtäville sotatarvikkeille vaadittane. Esim. ampumatarvikkeissa käytetyt sähkönallit ovat melko herkkiä verrattuna siviilinalleihin. Sytyttimeen ei mahdu kammella veivattavan laukaisulaitteen kaltaista virtalähdettä ja/tai sen sisältämää sähkövarauslähdettä ja siten "siviiliturvallisuusmääräyksien" mukaiset vaatimukset eivät täyty.
Länsimaiset militäärivaatimukset, niiden mukainen suunnittelu, valmistus, laadunvarmistus, testaus ja koko toimitusketjun valvonta taannevat oman henkilöstön kannalta turvallisen aseiden ja ampumatarvikkeiden käytön rauhan ja kriisinkin aikana oikein toimittaessa.
 
Olisikohan hakeutuva käsikranaatti tulevaisuutta?

Sensorit halventuvat jatkuvasti. Samaan aikaan miniatyyrirakettimoottoreita käytetään mm. raskaampien ohjusten lentoradan hienosäätöön - mutta samaa periaatetta voisi soveltaa pienenpienenä versiona käsikranaatissakin. Samalla saataisiin kenties vähän enemmän kantamaa kuin pelkästään heittämällä.

Algoritmit olisivat varmaankin suurin tekninen ongelma. Miten kranaatti tietäisi, mihin hakeutua? Mutta jos kranaatti tunnistaa lentävänsä karkeasti kohti ikkunaa, niin rakettimoottoreilla voi korjata lyhyeksi tai pitkäksi jäävää heittoa. Sama juttu, jos heiton suunnassa näkyy olevan ajoneuvo tai ihminen.

Menikö ufoksi? :alien:
 
Tuolla Ukraina-ketjussa tuli vastaan tällainen:

https://twitter.com/x/status/1652291629724704768

Tuo suomalainen käsikranaatti poikkeaa muotoilultaan muista, osaako joku kertoa ajatuksia näiden eri muotojen taustalla? Itse muistelen, että varusmiehenä heitetty kova käsikranaatti oli ihan sylinterin muotoinen eli ilmeisesti vanhempaa mallia.
 
xzu kirjoitti:
Tuolla Ukraina-ketjussa tuli vastaan tällainen:

https://twitter.com/x/status/1652291629724704768

Tuo suomalainen käsikranaatti poikkeaa muotoilultaan muista, osaako joku kertoa ajatuksia näiden eri muotojen taustalla? Itse muistelen, että varusmiehenä heitetty kova käsikranaatti oli ihan sylinterin muotoinen eli ilmeisesti vanhempaa mallia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä selittää paljon. Tuo m/50 on tehty 50mm kranaatinheittimen kranaatin kärkiosasta. Harvinainen, ilmeisesti noista nyt halutaan eroon. Varmaan ihan vähän vaan jännittäisi lipeääkö tuollainen m/50 hanskasta. Se yleisempi eli m/43 suorastaan tarttuu käteen.

www.is.fi

Suomen aseavusta Ukrainaan paljastui erikoinen yksityiskohta – jopa asiantuntija yllättyi

Suomi ei kerro, millaista aseistusta Ukrainaan lähetetään.
www.is.fi www.is.fi
 
Norppa kirjoitti:
Tämä selittää paljon. Tuo m/50 on tehty 50mm kranaatinheittimen kranaatin kärkiosasta. Harvinainen, ilmeisesti noista nyt halutaan eroon. Varmaan ihan vähän vaan jännittäisi lipeääkö tuollainen m/50 hanskasta. Se yleisempi eli m/43 suorastaan tarttuu käteen.

www.is.fi

Suomen aseavusta Ukrainaan paljastui erikoinen yksityiskohta – jopa asiantuntija yllättyi

Suomi ei kerro, millaista aseistusta Ukrainaan lähetetään.
www.is.fi www.is.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Eli onkin vanhempi malli. Harmi, aattelin jo että tässäkin oltaisiin optimoitu joitain ominaisuuksia suomalaiseen tapaan.
 
xzu kirjoitti:
Eli onkin vanhempi malli. Harmi, aattelin jo että tässäkin oltaisiin optimoitu joitain ominaisuuksia suomalaiseen tapaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niinno, vanha malli mutta silti uudempi versio kuin PV:n pääasiallinen sirpalekranaatti.

Tuo m/50 on uusiokäytetty sodanjälkeisistä kranaateista, mahdollisesti rysyjen sotasaaliista - palautetaan valmistajalle sirpale kerrallaan…
 
Norppa kirjoitti:
Tämä selittää paljon. Tuo m/50 on tehty 50mm kranaatinheittimen kranaatin kärkiosasta. Harvinainen, ilmeisesti noista nyt halutaan eroon. Varmaan ihan vähän vaan jännittäisi lipeääkö tuollainen m/50 hanskasta. Se yleisempi eli m/43 suorastaan tarttuu käteen.

www.is.fi

Suomen aseavusta Ukrainaan paljastui erikoinen yksityiskohta – jopa asiantuntija yllättyi

Suomi ei kerro, millaista aseistusta Ukrainaan lähetetään.
www.is.fi www.is.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuossa iltasanomien jutun kommenttikenttä on kyllä taas putinin trollitehtaan taistelutanner malli esimerkkinä. Kaipa tuollainen vaikuttaa joihinkin ihmisiin koska ne niin kovasti tuollaista tekee.
 
Pv:n tutkimuslaitoksen vuosikirjassa oli juttua näiden Raikka Oy:n polttopanosten kehitystyöstä. Onkohan näitä ikinä otettu käyttöön?
 

Liitteet

  • Screenshot_20230625-115602_Chrome.jpg
    Screenshot_20230625-115602_Chrome.jpg
    572.2 KB · Luettu: 90
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top