Kaikenlaiset fobiat ja niiden voittaminen

Mahtaakohan monellakaan olla ihan oikeaa fobiaa? Siis erityisen voimakasta kammoa, joka ihan varmasti tekee henkilöstä toimintakyvyttömän.

Itse näkisin, että omat kammoni, eli ahtaat- ja korkeatpaikat ovat ihan normaalilla tasolla, eivätkä varsinaisia fobioita.

Tämä on hyvää pohdintaa. En itsekään varsinaisesti pitänyt olostani seistessäni Berliinissä tekniikan museon kattotasanteella "metalliralli" jalkojeni alla. Pystyn kuitenkin katselemaan vaivatta kauppakeskuksen liukuportaissa alempiin kerroksiin, toisin kuin jotkut tuttuni.

Hieno paikka muuten, kannattaa joskus käydä:

418x316
 
Nyt on oikea paikka tunnustaa, että pelkään kaikkia suurempia koiria. Ehkä jotkin läheltä piti tilanteet, nuoruudessani, kun just koiralla ketjut loppunut ja hampaat louskuttaen tullut kohti ovat jääneet mieleeni, siitä trauma.
Kaverillani, jonka luona käyn toisiaan kylässä ja viettämässä iltaa on kultainen noutaja, josta en tunne minkäänlaista pelkoa, koska on niin mahtavan luontoinen, mutta toisinaan hänellä on vanhempiensa n. 80kg Rottweiler hoidossa, josta saan lähes paniikkikohtauksen. Siis pakko siirtää kyseinen hurtta toiseen huoneeseen vierailuni ajaksi, muuten en suostu tulemaan sisälle, vaikka kuulemma kiltti...varmaan onkin, mutten osaa ymmärtää sitä.
Vaikea on tuo juttu, hyvin vaikea.
 
Nyt on oikea paikka tunnustaa, että pelkään kaikkia suurempia koiria. Ehkä jotkin läheltä piti tilanteet, nuoruudessani, kun just koiralla ketjut loppunut ja hampaat louskuttaen tullut kohti ovat jääneet mieleeni, siitä trauma.
Kaverillani, jonka luona käyn toisiaan kylässä ja viettämässä iltaa on kultainen noutaja, josta en tunne minkäänlaista pelkoa, koska on niin mahtavan luontoinen, mutta toisinaan hänellä on vanhempiensa n. 80kg Rottweiler hoidossa, josta saan lähes paniikkikohtauksen. Siis pakko siirtää kyseinen hurtta toiseen huoneeseen vierailuni ajaksi, muuten en suostu tulemaan sisälle, vaikka kuulemma kiltti...varmaan onkin, mutten osaa ymmärtää sitä.
Vaikea on tuo juttu, hyvin vaikea.

Jesus, 80 kg?! Onko sille syötetty steroideja vai sokeria?

Joskus lapsena pelkäsin paria naapurin vapaana pitämää koiraa... kunnes isäni näytti, että niistä äänekkäämpi on oikeasti pelkuri. Se perääntyi ihan vain sillä, että ihminen lähestyi epäröimättä. Sen jälkeen en ole varsinaisesti pelännyt koiria.

Muutoinkin koiran hyökätessä kannattaa tiettävästi tarjoa heikompaa kättä, mielellään takkiin käärittynä. Sen jälkeen voi vahvemmalla kädellä pistellä silmät puhki, iskeä kirsuun tai jotakin muuta yhtä "kivaa"...

Mutta sanottakoon, että rakastan setäni nyt jo yli 10-vuotiasta saksanpaimenkoiraa. Tuo käyttölinjainen, "paha tyttö" on yhä ensirakkauteni ja leikkikaverini, joka rakastaa kumipalloaan ja ihmisiään yli kaiken. :)
 
Nyt on oikea paikka tunnustaa, että pelkään kaikkia suurempia koiria. Ehkä jotkin läheltä piti tilanteet, nuoruudessani, kun just koiralla ketjut loppunut ja hampaat louskuttaen tullut kohti ovat jääneet mieleeni, siitä trauma.

En pelkää koiria, mutta pikkupoikana kaverin terrieri haukkasi hampaat läpi alahuulestani. Ehkä siitä joku trauma jäi alitajuntaan, sillä usein unessa koira puree minua ja minä sitten väännän vastapalveluksena koiralta niskat nurin, hakkaan tohjoksi seinää vasten tms. Tykkään silti koirista.:)
 
Koira on kuin isäntänsä...huono isäntä..huono koira. Kasvoin aina kesäisin enojen koirien keskellä, ja se opetti heti vaahtosammuttimenkokoisesta asti kuka osaa kasvattaa koiria.
 
Olen pitkään pelkänyt isoja koiria, pienempia ja sylikoiria eka kerta näin vasta Suomessa. Lapsena joutuin irtti olevan saksanpaimenkoiran hyökkäykseen. Koira kaatoi minua,ekaluokkalaista, nurin, puri käteni jolla peitin kasvot. Voitin pelon kuitenkin aikusena, nyt voisin olla vaikka itse kasvata saksanpaimekoira ja elää sen kanssa. On tietenkin luonnevikaisia koiriakin, mutta hyvin harvoin. Huomattavasti enemmään luonnevikaisia ihmisiä, ja jos koira käytäytyy huonosti, vika on omistajassa.

En pelkä korkeita paikoja, mutta liian lähelle reunaa en mene. Nautin lentäessä ilmakuopista, mutta Aeroflotilla en lentää edes ilmaiseksi.

Lievä fobia lääkäreitä kohtaan. Ei ole sellainen hallitsematon pelko missään nimessä, vaan terve epäluottamuus, kun omassa historiassani on puolet tälläisiä lääkäreiksi sopimattomia "lekureita". Kun viimeksi kuulin yhden tälläisen idiotin ehdotus aloittaa masennuslääkkeiden käyttöä, vaikka oireilen selittämättömästi ja kuten itsekin heti alkuun epäilin johtuvan haljeneesta juurihoidetusta hampaasta, mikä osoittautui sitten lopulta paikkansa pitäväksi, ja haamas jouduttiin poistamaan, mittani oli täysi. Voinut huonosti puolitoista kuukautta, hikoilin, oli oksettava olo. Röntgenissä ei vielä näkynyt tummentuma - tulehdusta. Mutta kerroin heille minuutin tarkuudella mitä tunsin kun se halkesi, kerroin että tunne oli kun puraisin kiven. Kuvailin oireet mitä tunsin nyt, eikä edes hammaslääkäri uskonut oireilun johtuvan haljenesta hampaasta, vaan halusi antaa sille vielä mahdollisuuden. Hampaat arkuus, potilaan tunto että hammas ei ole kunnossa ja kokonaisvaltainen huonovointisuus ei kiinnostanut häntä. Vasta kolmaneessa rönt.kuvassa näkyi selvä tulehdus, silloin menin jo niin heikon kuntoon että hyvä että jaksoin kävellä. Ja toinen terveyskeskusläääri alkoi tuputtaa masenuslääkeitä. Terveyskeskuslääkäreissä on paljon kliinisia idiotteja.

Heti kun hammasta poistettiin alkoi vointi kohentua merkittävästi.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka kuuluisi Koirat-ketjuun, niin Dogo Argentinon kävelytys olikin (useammankin kerran) sellainen että...se....no vei meikän kävelylle. Ja 190cm/90kg en ole ihan heti "hihnasta vedettävissä" :)
 
Ja totesin vaimolle, että niin paljon seksiä tässä elämässä ei ole, ettäkö tuo (ja sen sisko) tulisivat meille.... :D
 
Kyllähän noita muutama.
-Viinat loppuu
-Seuraavana aamuna, että kuolee.
-iltapäivällä ettei kuolekaan.

Mutta vanhemmiten huomannu, että korkeatpaikat ei ole enää kivoja. 3 kerroksen ikkunaa kohti kiivetessä huojuvilla alumiinitikkailla 40kg varustetta niskassa miettii, onko tässä vit*** mitään järkeä. 20 vuotta sitten olisi edes miettinyt moista.
 
Mulla on sellainen fobia että Tarja Haloselta tulisi uudestaan presidentti.

Uskoisin, että tuo fobia on turha, mutta mistäs sitä tietää. Jos kuitenkin noin kävisi, niin olemme taatusti ansainneet Ylipäällikköä koko rahan edestä.

Onkohan meissä suomalaisissa jotain oikeasti pielessä, kun tuollaista -uutista- edes nostellaan esiin? Tarja tekisi siis putinit asiallisesti ottaen. Piti vaan vähän taukoa ja antoi Niinistön "yrittää" välillä....ja otti taas paikkansa. :rolleyes:
 
Eikös tänään ollut lehdessä että Tärrrjä ei välttämättä asetu ehdolle. (Lukekaa että ehkä)

Uskokaa pois, seuraavissa vaaleissa on edustettuna koko Venäjän Repertuaari, kaapista on kaivettu jo väyrynenkin ja varmasti joko Halonen tai Erkki tuomioja "järjen äänenä" asettuu ehdolle.

Alkoi jo vituttaa kun kirjoitti noin monta vanhaa vakoojan nimeä yhteen viestiin
 
Eikös tänään ollut lehdessä että Tärrrjä ei välttämättä asetu ehdolle. (Lukekaa että ehkä)

Uskokaa pois, seuraavissa vaaleissa on edustettuna koko Venäjän Repertuaari, kaapista on kaivettu jo väyrynenkin ja varmasti joko Halonen tai Erkki tuomioja "järjen äänenä" asettuu ehdolle.

Alkoi jo vituttaa kun kirjoitti noin monta vanhaa vakoojan nimeä yhteen viestiin

Toivon Saulille terveyttä ja pitkää elämää! Nuori vaimo ehkä pitää nuorekkaana.
 
Lisään yhden fobian....jostain syystä itsellä on pelko, että kämpän avain putoaa hissikorin ja hissin oven välisestä raosta. Ehken toistaiseksi erikoisin fobia....
 
Minulle on käynyt näin, että avaimet tippuivat hissikorin ja hissin oven välisestä raosta, kun väsyneenä iltavuorosta kerran kotiin tulin.

Suureksi yllätyksekseni sain avaimet takaisin kun noin kahden-kolmen kuukauden päästä oli hissiremonttia ja vuokraisäntä tunnisti avaimenperäni (helppo tehtävä, kun siinä lukee asuntoni numero), mikä oli kiva kun siinä on pari muuta avaimenperää, jotka on reissuilta matkamuistoja
 
Back
Top