Kaikki työ on arvokasta - varsinkin Suomessa

Tämä toimintatapa on ollut ominaista perheyrityksille jo vuosikymmeniä. Niiden toiminta on perustunut vahvoihin arvoihin.

Olen nähnyt perheyrityksiä, joissa on asemiin noussut nykyaikainen vesa, joka on ajanut yrityksen tappion tielle kaikilla talousliberalistien muodikkailla ratkaisuilla.
Varmasti näinkin. Toisaalta, tässä mielenkiintoista tekstiä perheyrityksistä: http://blog.hse-econ.fi/?p=6625

Perheyritykset ja vallan periytyminen
17.6.2015 Kirjoittanut Marko Terviö

Yksi perheyritysten ominaispiirteistä on, että toimitusjohtajan pesti usein periytyy isältä pojalle. Monet kyvyt ovat osaksi periytyviä, mutta harvalla alalla on sukulaisuudella yhtä suuri merkitys. Eikä ihme: jos vaikka Suomen olympiajoukkueeseen valittaisiin vain aiempien olympia-urheilijoiden lapsia, niin menestys olisi varmasti nykyistäkin heikompaa. Toisaalta on tekijöitä, jotka voivat puoltaa johtotehtävien periytymistä juuri perheyrityksissä. Ehkä omistajaperheen lapsen on helppo vähitellen oppia juuri sen oman yrityksen asiat, jotka ulkopuolisen täytyy opetella kerralla alusta asti.


Mikä sitten on “vallan periytymisen” vaikutus yritysten menestymiseen? Tilanne tuskin on yhtä paha kuin entisaikojen kuningashuoneissa. Niissä valta pidettiin suvussa silloinkin kun perijä oli ilmeisen vähälahjainen, koska toimivallan siirtäminen perillisille oli ainoa tapa pitää kuningaskunta suvussa–omistamista ja toimivaltaa ei ollut mahdollista eriyttää. Perheyrityksen omistajat voivat sen sijaan rekrytoida toimitusjohtajan ulkopuolelta, jos vaihtoehdot omasta takaa eivät näytä tarpeeksi hyviltä. Ei siis ole itsestään selvää, onko vallanperiytymisestä haittaa perheyritysten toiminnalle. Asian selvittäminen parhaastakaan datasta ei kuitenkaan ole helppoa.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että vallan periytymisen vaikutuksia voisi tutkia vertailemalla tapauksia, joissa toimitusjohtajan pesti periytyy perheen sisäisesti tapauksiin, joissa uusi toimari tulee ulkopuolelta. Mutta toimitusjohtajan vaihtuminen ja valinta ovat päätöksiä, jotka luultavasti riippuvat yrityksen tulevaisuuden näkymistä, sekä monista tapauskohtaisista tekijöistä, jotka vaikuttavat yrityksen tulevaan menestykseen (ja joita ei voi lukea tilinpäätöksestä). Yritykset, joissa toimitusjohtaja valittiin perheen sisältä tai sen ulkopuolelta, olisivat luultavasti menestyneet systemaattisesti eri tavoin, syistä jotka eivät riipu toimitusjohtajasta, joten niiden vertailu ei olisi “reilu.”

Erilaisista korrelaatioista voisi väitellä loputtomiin, mutta parhaan A-luokan estimaatin vaikutuksille saisi vain kunnon satunnaiskokeella. Arvotaan osalle perheyrityksistä käsky palkata ulkopuolinen toimari, ja toiselle osalle sukulainen. Arvonnan ansioista yritysten tutkijoille näkymättömistä piirteistä ei tarvitse murhetia: kunhan arvottujen lukumäärä on tarpeeksi suuri, niin erityyppisiä firmoja sattuu melkein samalla tavalla vertailun molemmille puolille. Tällainen perheyrityksiä käskyttävä satunnaiskoe ei tietenkään ole käytännössä mahdollinen, mutta pienempikin annos satunnaisuutta vallanperiytymisessä auttaa. Tanskalaisella perheyritysdatalla on tehty mainio tutkimus (Bennedsen ym, 2007), jossa vallanperiytymisen syy-seurausvaikutus pystyttiin mittaamaan ns instrumenttimuuttujan ansiosta.

Ekonometriassa “instrumentti” tarkoittaa satunnaista tekijää, joka vaikuttaa “syyhyn” mutta ei “seuraukseen,” paitsi juuri tuon kiinnostuksen kohteena olevan syy-seuraus-suhteen kautta. Se on ehkä yleisin apuväline syy-seuraus-vaikutuksen mittaamiseen, silloin kun varsinaisen satunnaiskokeen tekeminen on mahdotonta. Karkeasti yksinkertaistaen, etsitään jokin satunnainen tekijä, joka vaikuttaa yritysten “syyhyn” (toimitusjohtajan rekrytointi perheen sisältä/ulkoa), mutta joka ei itse suoraan vaikuta “seuraukseen” (yrityksen menestys uuden toimitusjohtajan aikana). Sattuman eri tavalla kohtelemien yritysten välillä voidaan sitten toteuttaa “reilu” tilastollinen analyysi, josta saadaan laskettua syyn vaikutus seuraukseen.

Kyseisen tutkimuksen instrumentti on toimitusjohtajan esikoisen sukupuoli. Sen voima perustuu siihen, että Tanskassa(kin) naisista tulee, syystä tai toisesta, toimitusjohtajia selvästi harvemmin kuin miehistä. Tämä näkyy datassa siten, että jos perheyrityksen toimitusjohtajan vanhin lapsi on tyttö, niin todennäköisyys sille, että hänen seuraajansa palkataan suvun ulkopuolelta on kolmanneksen suurempi, kuin jos esikoinen on poika. (Data kattaa 5300 perheyritystä, joissa toimitusjohtaja vaihtui vuoden 1994 jälkeen.) Toisin sanoen satunnainen tekijä—toimitusjohtajan esikoisen sukupuoli–vaikuttaa siihen valitseeko perheyritys toimarin perheen sisältä vai ulkopuolelta. Instrumentti on uskottava, koska esikoisen sukupuoli ei suoraan vaikuta yrityksen menestykseen—muuta kuin sitä kautta, että se osaltaan vaikuttaa vallan periytymiseen.

Tulosten mukaan toimitusjohtajan rekrytoiminen perheen sisältä vaikuttaa yrityksen taloudelliseen menestykseen keskimäärin negatiivisesti: vaikutus esimerkiksi pääoman tuottoon on miinus neljä prosenttiyksikköä. Eli, kun luonto näpäyttää perheyrityksiä kohti ulkoisen toimitusjohtajan palkkaamista, se tulee samalla keskimäärin näpäyttäneeksi niitä kohti parempaa taloudellista tulosta. Artikkelissa näytetään samansuuntaisia vaikutuksia useille eri mittareille. Samalla siinä tullaan näyttäneeksi (jos se jollekin oli epäselvää) että toimitusjohtalla on väliä yrityksen menestykselle.

Tulokset eivät tarkoita, että omistajasuvut välttämättä käyttäytyisivät hölmösti — omatoimisuus voi olla päämäärä sinänsä, josta ollaan valmiit maksamaan. Se on siis eräänlaista kulutusta. Verotuloista ja kasvusta huolta kantavan valtiovallan kannalta olisi tietty parempi, jos yritykset toimivat taloudellisessa mielessä tehokkaammin. Tämä kannattaa pitää mielessä, silloin kuin perheyritykset ja niiden perijät lobbaavat itselleen etuja, joita ei muille yrityksille suoda. Perheyritysten suosimista voi perustella niiden yleisellä sympaattisuudella, mutta ei millään “kovien arvojen” Suomi-nousuun höpinällä.

Lähde.

Bennedsen, M., Nielsen, K. M., Pérez-González, F., & Wolfenzon, D. Inside the family firm: The role of families in succession decisions and performance. Quarterly Journal of Economics (2007), 647-691.
 
Oikeastaan pointti on päämäärättömyydessä sinänsä. Käsittelin jo aikaisemmin käytännön esimerkillä vallanvaihtoa,kun patruuna antaa nuorelle firman ja alkaa moderni ote ja homma kusee muutamassa vuodessa.
Niin, toki nykypäivänä monessa yhteydessä korostetaan organisaatioiden identiteettiä ja 'suurempaa päämäärää', johon henkilöstön tulisi samaistua. Näiden asioiden tulisi olla uskottavia eikä vain korulauseita joita henkinen valmentaja toistaa powerpointteja esitellessään.

Ulkopuolisena tulee sellainen kuva, että esimerkiksi Genelec on onnistunut näissä asioissa.
 
Tuoreen tutkimuksen mukaan sairaana töihin tuleminen aiheuttaa yhtä ison taloudellisen vahingon kuin kaikki sairauspoissaolot yhteensä. Tilastollinen keskiarvo ei tietysti kerro mitään yksittäisen yrityksen kannalta mutta avaa kuitenkin näkymän uudesta perspektiivistä. Kaikki tietysti tuntevat Reiskan tai Penan joka kenenkään asiaan puuttumatta krapuloissaan lintsaa ainakin 70 maanantaita täydellä palkalla joka vuosi ja lintsari on tietysti aina lintsari mutta mikä onkaan ongelman todellinen laajuus?
 
Tarkemmin asiaa ajateltuani Minutemanin dinosaurusesimerkki oli oikea, vaikkei ehkä ihan niin mitä hän tarkoitti. Dinosaurukset olivat nimittäin erittäin tehokkaita eläimiä. Ne olivat pitkien ilmastoltaan stabiilien maailmankausien aikana kehittyneet lokeroissaan isoiksi ja tehokkaiksi ja usein myös aika erikoistuneiksi. Pienellä nisäkkäällä tai vaihtolämpöisellä liskolla ei ollut juuri mahdollisuuksia kilpailla vaikka kasvinsyönnissä sauropodin kanssa, tai lihansyönnissä teropodeja vastaan. Sitten tuli musta joutsen, asteroidi, joka muutti ekologiset lokerot niin radikaalisti etteivät isot erikoistuneet eläimet sitä kestäneet. Dinosaurukset katosivat.

Teollisuudessa näin kävi 80-luvun lopussa kun tietoliikenneyhteydet loivat kokonaan uuden alan joka myös mullisti entisten alojen tarpeita. Tämä sopi Suomelle erittäin hyvin koska pystyimme nousemaan kehityksen aallonharjalle. Virhe tehtiin kun ajateltiin että tietoliikenneteollisuus oli tuotantotalouden ne plus ultra: viisasten kivi jonka avulla ketterä Suomi pysyisi huipulla kun isommat maat pystyivät reagoimaan muutokseen hitaammin. No näinhän ei käynyt. Heti kun tilanne vähän vakiintui, isot kansantaloudet kaappasivat markkinat sisämarkkinoidensa suuruuden tuomalla tehokkuudella. Nykyään melkein kaikki netin merkittävät toimijat ovat amerikkalaisia: Google, Apple, Microsoft, ebay, Paypal...dinosaurukset voittivat.

Suomen paras sauma olisi uusi teknologinen mullistus joka laittaisi kaikki maat samalle viivalle. Siinä pienempi ja ketterämpi kansantalous pystyisi keräämään itselleen hyvän osaamiskentän ja keräämään 'löysät pois', useasti uudella alalla suurimmat tuotot ovat alkuvaiheessa kun kilpailu on vielä heikkoa. Olen itse odotellut että bioteknologiasta voisi tulla tällainen. Suomessa on siitä osaamista ja perustutkimusta ja esimerkiksi lainsäädännön puolesta mahdollisuudet nopeampaan alan kasvuun (vrt. Yhdysvallat jossa esimerkiksi kantasolututkimuksiin suhtaudutaan välistä negatiivisesti). Se virhe mikä meillä tehtiin tietoliikenneteknologian kanssa oli uskoa että tärkeintä olisi tuottaa vain mahdollisimman tehokkaasti insinöörejä ja managereja hoitamaan perustuotantoa tehokkaasti. Uusiin suuntauksiin ei panostettu koska ne nähtiin tarpeettomiksi ja oppilaitoksia rohkaistiin avoimesti "karsimaan rönsyjä" (ts. perustutkimusta) jotta saadaan Nokialle lisää insinöörejä ja teknikoita.
 
Suomen paras sauma olisi uusi teknologinen mullistus joka laittaisi kaikki maat samalle viivalle. Siinä pienempi ja ketterämpi kansantalous pystyisi keräämään itselleen hyvän osaamiskentän ja keräämään 'löysät pois', useasti uudella alalla suurimmat tuotot ovat alkuvaiheessa kun kilpailu on vielä heikkoa.

Suurin buumi alkanee uudessa energiateknologiassa jo yksin lanisäädäntösyistä ja koska on pakko. Saksalaiset taitavat kuitenkin tuotekehittelyssä näyttää muille perävaloja. Anturit, mittarit ja mittausjärjestelmät, polttokennot ym. Mikä hevonen siinä tulee tekemään parasta ja tehokkainta, kertokaapa se. Ostaisin minäkin osakkeita.
 
Tuoreen tutkimuksen mukaan sairaana töihin tuleminen aiheuttaa yhtä ison taloudellisen vahingon kuin kaikki sairauspoissaolot yhteensä. Tilastollinen keskiarvo ei tietysti kerro mitään yksittäisen yrityksen kannalta mutta avaa kuitenkin näkymän uudesta perspektiivistä. Kaikki tietysti tuntevat Reiskan tai Penan joka kenenkään asiaan puuttumatta krapuloissaan lintsaa ainakin 70 maanantaita täydellä palkalla joka vuosi ja lintsari on tietysti aina lintsari mutta mikä onkaan ongelman todellinen laajuus?

Tässäkään ei taidettu ottaa kantaa siihen, että osa ihmisitä on poissa ilman oikeaa syytä. Jostain syystä tätä ei vain saa sanoa ääneen.
 
Tässäkään ei taidettu ottaa kantaa siihen, että osa ihmisitä on poissa ilman oikeaa syytä. Jostain syystä tätä ei vain saa sanoa ääneen.

En tiedä kuka tai missä ei saa sanoa mutta kaikille lienee selvää että lintsareitakin on liikkeellä. Kaikkia järjestelmiä käytetään väärin etenkin jos niiden kautta saa rahaa. Asia on vain hiukan herkkä kun kukaan muu kuin potilas itse ei voi tietää onko sairasloman tarve todellinen. Joku sairasloma on turha heti alusta. Joskus taas kunto sallisi työnteon vaikka päivää ennen saikun loppua mutta työntekijä jää kotiin koska lapussa on vielä päiviä.
 
Yrittäjäkonkari tyrmää täysin Sipilän keinot: ”Ihmisille enemmän rahaa käteen”
http://www.uusisuomi.fi/raha/138507...taysin-sipilan-ihmisille-enemman-rahaa-kateen

Terveysteknologiayritys Emfitin toimitusjohtaja Heikki Räisäsen mielestä Suomessa yrittäjän ja investointien kannalta suurimpia ongelmia on ”järjettömän suuri tuloverotus”. Hallituksen yrittäjäystävällisiksi väitetyt toimet eivät vakuuta Räisästä. Ongelma monella yrityksellä on rahoituksen saaminen.

Emfit on 25-vuotias Suomessa perustettu kansainvälinen yritys, jonka tuotteet perustuvat anturiteknologiaan. Teknologian avulla on kehitetty epilepsiahälyttimiä ja nukkujan unta ja liikkeitä mittaavia tuotteita.

Räisäsen mielestä Suomessa tietyn ikäiset pienet yritykset ovat ”väliinputoajia”.


– Esimerkiksi meidän tapaisen yrityksen, joka on vanha yritys, on vaikea saada pääomasijoittajia, Räisänen kertoi Uudelle Suomelle Slush-tapahtumassa Helsingissä.

Emfit ei ole pörssiyritys, mutta suunnittelee joku päivä listautuvansa. Vanhojen pienten yritysten on haastavaa saada neutraalia kohtelua ja rahoitusta kun olisi halua kehittyä ja kasvaa, Räisänen kertoo.

– Kun yritys on yli kuusi vuotta vanha, määritellään, että se ei ole enää startup, ei pääse tiettyihin projekteihin ollenkaan ja joutuu rahoittamaan kaiken sillä kasvulla, tulorahoituksella, hän jatkaa.

Hän kehuu Suomessa tehtyä kokeilua, jossa yritys pystyi vähentämään tulevista veroista uuteen projektiin käytetyt palkkakustannukset.

– Siitä sai ylimääräisen verohyödyn, joka oli valtion mukaantulo tähän tuotekehitykseen täysin uudella tavalla. Ymmärtääkseni Euroopassa se on hyvin yleinen tapa. Meillä se oli lyhytaikainen ja jäi kokeiluluontoiseksi, Räisänen kertoo.

Emfit on rahoittanut uusien tuotteiden kehityksen muun muassa epilepsiahälyttimistä saaduilla tuloilla.

Räisänen tyrmää pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen syksyllä esittämät keinot Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi. Hallitus pyrkii pienentämään yksikkötyökustannuksia, jotta suomalaisyritysten kilpailukyky parantuisi ja ne palkkaisivat lisää työntekijöitä.

– Ei auta yhtään mitään. En näe edes, että sosiaaliturvamaksun alentaminen muuttaisi minun yritykseni tilannetta yhtään mihinkään. Minun suurin huoleni on se, että henkilökuntani Suomessa pysyy tyytyväisenä, ja elää palkallaan, Räisänen sanoo.

– Tuntuu, että tänä päivänä meidän käteen jäävän palkan ostovoima on pieni. Kyllä sen kaikki tietää, mutta tuntuu, että sille ei jostain syystä voida tehdä yhtään mitään. Meidän pitäisi keksiä keinoja, joilla normaalin työn verotusta voitaisiin pienentää. Ihmiset tarvitsevat täällä yksinkertaisesti enemmän rahaa käteen, hän lisää.

Hän korostaa, että Suomi kilpailee globaaleilla markkinoilla.

– Tiedän ihan tasan tarkkaan, mitä henkilökunta Amerikassa, Kanadassa tai Kiinassa tienaa. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että yrityksenä meillä alkaa olla tilanne se, että kaikkein kalleinta on kasvattaa henkilökuntaa Suomessa niin, että heillä olisi sama ostovoima kuin työntekijöillä näissä muissa maissa. Henkilöverotuksen takia, Räisänen toteaa.

Pääministeri Sipilä on perustellut, että kun yksikkötyökustannus laskee, myös tuotteiden hinnat laskevat, jolloin vienti lähtee vetämään, yrityksillä menee taloudellisesti paremmin ja silloin he palkkaavat enemmän työntekijöitä. Räisänen tyrmää tämän logiikan.

– Ei se vaan toimi. Ongelma on se, että jos olisin vaikka amerikkalainen ja pitäisi Suomeen investoida, ja ottaisin selvää, kuinka paljon työntekijöillä on ostovoimaa sillä yritykselle syntyvällä palkkakustannuksella. Jos investoijana näen, että henkilökunta lähes kärsii sillä palkallaan, että niillä ei jää säästöön siitä palkastaan, niin jotenkin minulle tulisi sellainen fiilis, että kenelle siinä maksaa, Räisänen pohtii.

Vienkö viiden tai 50 miljoonan investoinnin maahan, jossa henkilökunta saa murto-osan siitä rahasta, mitä yrityksen palkkakustannukset ovat. Se ei johdu mistään muusta kuin tästä käsittämättömän suuresta tuloverotuksesta, hän lisää.

Hän ei myöskään ymmärrä pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen tekemää päätöstä yritysten yhteisöveron alennuksesta.

– Yrityksen veroprosentti ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Meidän suuri ongelma tänä päivänä on palkansaajien verotus, Räisänen kommentoi.

Räisänen ihmettelee, miksi Suomessa väitetään, että Suomessa on vaikeampi olla yrittäjä kuin muualla.

– Ihan yhtä helppoa se on perustaa yritys Suomeen kuin Amerikkaankin. Ei siinä ole eroja. Meillä on erittäin kehittyneet vero- ja muiden yrityjsen toimintaan liittyvien toimintojen ohjelmistot.

Hän tyrmää väitteet, joiden mukaan suomalaisen yrityksen on vaikea kansainvälistyä.

– Se ei ole todellakaan niin vaikeaa kuin väitetään. Luojan kiitos, maailma on muuttunut kymmenien vuosien aikana niin, että missä tahansa päin Eurooppaa, jopa Ranskassa, ihmiset ihan oikeasti puhuu englantia. Sen kun osaa, se on ihan hirvittävä voimavara. Sanon omillekin lapsille, että kehittäkää sitä englantia.

Yli 30 vuotta yrittäjänä toiminut Räisänen kehottaa yrittäjiksi haluavia keskittymään todellisiin ongelmiin.

– Oppi on tullut Amerikasta. Helpoiten yritys menestyy, kun keksii ja identifioi oikean ongelman, ja tietää, että tähän ongelmaan me pystymme kehittämään paremman ratkaisun kuin kukaan muu. Kaiikia ongelmia ei ole keksitty eikä varsinkaan kaikkiin ongelmiin parhaita ratkaisuja.

Hän korostaa, että vain harvoista yrityksistä tulee Facebook tai Google, aina ei tarvitse ajatella niin isosti.

– Kannattaa keskittyä olemaan alallaan maailman paras. Se voi olla hyvinkin pieni markkina mutta yhdelle yritykselle se voi olla tarpeeksi iso.

---------


Amen. Duunari on palkkansa ansainnut, mutta samalla duunari ansaitsee sen, että se työ mistä palkka tulee on järkevää, mielekästä, tuottavaa ja tehokasta. Suomessa on maailman fiksuimmat duunarit ja on järjen köyhyyttä teettää heillä töitä jotka joku elbonialainen kuli tekee pilkkahintaan.

Me olemme niin pieniä pelureita että maailmasta löytyy yllin kyllin semmoisia globaalisti mikroskooppisia markkinarakoja joissa me voimme olla maailman ykkösiä ja ne riittävät elättämään meidät.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä poiminta @Minuteman

Tämäkin palauttaa hyvin mieliin että Sipilän poppoo ei ole yrittäjän vaan EK:n asialla. Siinä on todella iso ero.
 
Olen pettynyt Sipilään, pahasti pettynyt. Ensivaikutelma miehestä oli se, että viimein saadaan Suomeen pääministeri jonka johtama hallitus ryhtyy ajamaan ensisijaisesti Suomen ja suomalaisten etuja. Paskanmarjat. Ideologiat ja puolueiden valtapoliittisei pelit kähmintöineen näyttävät kiinnostavan tämänkin hallituksen ministereitä ja ennen kaikkea tukijoukkoja maan etua enemmän.

Ideologiat ja symboolimagia tuntuvat vetävän muutenkin Suomea entistä syvemmälle monttuun. Niinsanotun EU-kriittisyyden kaapuun naamioituva Kremlin etupiiripolitiikan tavoitteita joko tietoisesti tai typeryyttään ajava impivaaralaisuus on pelottavan yleistä. Periaatteellisista ja valtapoliittisista syistä vastustetaan juuri niitä asioita jotka voisivat nostaa meidät taas nousuun, kuten vaikka EU:n ja USA:n vapaakauppa-alueen muodostamista; Poliitikot puhuvat USA:n ja EU:n sopimuksista ja sijoittajasuojasta. Tosiasia on, että jenkeillä on jo nyt Eurooppaan auki nelikaistainen moottoritie, jolle he vaativat rajoittamatonta nopeutta. Suomalainen juuttuu vielä nyt tietulleihin yrittäessään ajaa jenkkimarkkinoille. Toteutuessaan vapaakauppa-alue avaisi aivan huikeita mahdollisuuksia esimerkiksi suomalaiselle arktisen alueen off-shore rakentamiseen erikoistuneelle teollisuudelle.

EU:n sisällä pitäisi tehdä mahdollisimman pikaisesti verotuksen harmonisointi, nykyisessä systeemissä järjettömän korkealla kokonaisveroasteella rasitettu suomalainen on tumittu häviämään. Se EK:n propakandistien toitottama hintakilpailukyvyn "romahdus" ei kyllä ole seurausta vientiteollisuuden duunareiden palkoista vaan verotuksen kiristymisestä joka on salakavalasti piilotettu työnantajamaksuihin. Esimerkiksi eläkevakuutusmaksu on minun työurani aikana viisinkertaistunut. Joten ei ihme että Jurvalainen Reino ei sorvinsa kanssa pärjää Bremeniläiselle Heinrichille vaikka Reinon bruttopalkka on 20% alempi ja ostovoima puolet.

Matt Alahuhdan ajatuksiin kannattaa tutustua. Häänen mukaansa yrityksen tärkeimmät mittarit ovat henkilöstön tyytyväisyys ja asiakastyytyväisyys. Niiden suunta ennakoi myös yrityksen tuloksen kehitystä.
Kun ihmiset ymmärtävät oman työnsä merkityksen kokonaisuudelle ja uskovat, että työnantaja haluaa kehittää heitä, homma onnistui. Sipilän malli taas tuntuu olevan pelkkää synkistelyä ja EK:n hiilimonoksidimiehen puheiden papukaijamaista toistoa.

Positiivisuus, laajakatseisuus ja harkintakyky ovat hyvän elämän ja hyvän työelämän lähtökohtia. Tärkein asia on kuitenkin viime peleissä toivo ja usko siihen että suunta parempaan on olemassa ja mahdollinen. Kysymys kun on hyvin hiuksenhienosta jutusta: Optimistisen ja tulevaisuuteen uskovan mielialan vallitessa tehdään enemmän positiivisia mikrotason päätöksiä jotka yksinään eivät vaikuta juuri mihinkään mutta kumuloituessaan tekevät suuren muutoksen. Maan talouden ja työllisyyden kannalta ei ole merkitystä jos esimerkiksi yksi taloyhtiö päättää lykätä ikkunaremontin "parempiin aikoihin" mutta kun kymmenen tuhatta taloyhtiötä tekee saman päätöksen, seurauksena on työttömyyttä ja konkursseja. Ja jos remontteja päätetään tehdä, syntyy työtä, talouden toimeliaisuutta ja hyvinvointia.

Sipilän talouspessimismissä marinoitu hallitus ylläpitää puheillaan ja teoillaan negatiivisen kehityksen ilmapiiriä joka turhaan pitkittää talouden aallonpohjaa.
 
Olen pettynyt Sipilään, pahasti pettynyt. Ensivaikutelma miehestä oli se, että viimein saadaan Suomeen pääministeri jonka johtama hallitus ryhtyy ajamaan ensisijaisesti Suomen ja suomalaisten etuja.
Mutta loistava veto kepulta, laittaa framille mies joka ennestään ei ole ryvettynyt politiikassa ja saamaan kansa hämättyä että nyt ei ole kyse kepun valtapolitiikasta vaan ollaan isänmaan asialla.
 
Mutta loistava veto kepulta, laittaa framille mies joka ennestään ei ole ryvettynyt politiikassa ja saamaan kansa hämättyä että nyt ei ole kyse kepun valtapolitiikasta vaan ollaan isänmaan asialla.

Kun Sipilän hallitus vielä betonoi puolueen aseman mm. maakuntahallinnon avulla niin Kepu säilyy voimatekijänä vielä vuosikymmeniä. Aijai jos Esko Aho saa vielä koston 90-luvulla kuvittelemilleen vääryyksille niin kyllä kelpaa.
 
Olen pettynyt Sipilään, pahasti pettynyt. Ensivaikutelma miehestä oli se, että viimein saadaan Suomeen pääministeri jonka johtama hallitus ryhtyy ajamaan ensisijaisesti Suomen ja suomalaisten etuja. Paskanmarjat. Ideologiat ja puolueiden valtapoliittisei pelit kähmintöineen näyttävät kiinnostavan tämänkin hallituksen ministereitä ja ennen kaikkea tukijoukkoja maan etua enemmän.

Ideologiat ja symboolimagia tuntuvat vetävän muutenkin Suomea entistä syvemmälle monttuun. Niinsanotun EU-kriittisyyden kaapuun naamioituva Kremlin etupiiripolitiikan tavoitteita joko tietoisesti tai typeryyttään ajava impivaaralaisuus on pelottavan yleistä. Periaatteellisista ja valtapoliittisista syistä vastustetaan juuri niitä asioita jotka voisivat nostaa meidät taas nousuun, kuten vaikka EU:n ja USA:n vapaakauppa-alueen muodostamista; Poliitikot puhuvat USA:n ja EU:n sopimuksista ja sijoittajasuojasta. Tosiasia on, että jenkeillä on jo nyt Eurooppaan auki nelikaistainen moottoritie, jolle he vaativat rajoittamatonta nopeutta. Suomalainen juuttuu vielä nyt tietulleihin yrittäessään ajaa jenkkimarkkinoille. Toteutuessaan vapaakauppa-alue avaisi aivan huikeita mahdollisuuksia esimerkiksi suomalaiselle arktisen alueen off-shore rakentamiseen erikoistuneelle teollisuudelle.

EU:n sisällä pitäisi tehdä mahdollisimman pikaisesti verotuksen harmonisointi, nykyisessä systeemissä järjettömän korkealla kokonaisveroasteella rasitettu suomalainen on tumittu häviämään. Se EK:n propakandistien toitottama hintakilpailukyvyn "romahdus" ei kyllä ole seurausta vientiteollisuuden duunareiden palkoista vaan verotuksen kiristymisestä joka on salakavalasti piilotettu työnantajamaksuihin. Esimerkiksi eläkevakuutusmaksu on minun työurani aikana viisinkertaistunut. Joten ei ihme että Jurvalainen Reino ei sorvinsa kanssa pärjää Bremeniläiselle Heinrichille vaikka Reinon bruttopalkka on 20% alempi ja ostovoima puolet.

Matt Alahuhdan ajatuksiin kannattaa tutustua. Häänen mukaansa yrityksen tärkeimmät mittarit ovat henkilöstön tyytyväisyys ja asiakastyytyväisyys. Niiden suunta ennakoi myös yrityksen tuloksen kehitystä.
Kun ihmiset ymmärtävät oman työnsä merkityksen kokonaisuudelle ja uskovat, että työnantaja haluaa kehittää heitä, homma onnistui. Sipilän malli taas tuntuu olevan pelkkää synkistelyä ja EK:n hiilimonoksidimiehen puheiden papukaijamaista toistoa.

Positiivisuus, laajakatseisuus ja harkintakyky ovat hyvän elämän ja hyvän työelämän lähtökohtia. Tärkein asia on kuitenkin viime peleissä toivo ja usko siihen että suunta parempaan on olemassa ja mahdollinen. Kysymys kun on hyvin hiuksenhienosta jutusta: Optimistisen ja tulevaisuuteen uskovan mielialan vallitessa tehdään enemmän positiivisia mikrotason päätöksiä jotka yksinään eivät vaikuta juuri mihinkään mutta kumuloituessaan tekevät suuren muutoksen. Maan talouden ja työllisyyden kannalta ei ole merkitystä jos esimerkiksi yksi taloyhtiö päättää lykätä ikkunaremontin "parempiin aikoihin" mutta kun kymmenen tuhatta taloyhtiötä tekee saman päätöksen, seurauksena on työttömyyttä ja konkursseja. Ja jos remontteja päätetään tehdä, syntyy työtä, talouden toimeliaisuutta ja hyvinvointia.

Sipilän talouspessimismissä marinoitu hallitus ylläpitää puheillaan ja teoillaan negatiivisen kehityksen ilmapiiriä joka turhaan pitkittää talouden aallonpohjaa.

Mielestäni VALITETTAVASTI olet oikeassa. Eläkevakuutusmaksu on tosiaan viisinkertaistunut minunkin työurani aikana. Ynnä muut maksut, jotka ovat joko tyystin uusia tai muuten "kehittyneitä" siitä, kun ensi kertaa sain palkkaa työhelöinnistä. Mielettömien eläkkeiden takaaminen ihmisille on ollut haistahuilunveto. Eihän mikään kantokyky tule riittämään koskaan never takaamaan nykyisenkaltaisia eläkkeitä.

Suomessa on liikaa valtaa maakuntien autojoppareilla, rakennusyhtiöillä, kauppaneuvoksilla jne. Pientä ja säälittävää pipertämistä edustavaa suomalaista köhinää. Aika ajoi kauan sitten ohi tällaisen touhun. Mutta minkäs teet, kun kiinteistöjoppareiden ryhmän antamat rahat riittävät kokonaisen puolueen ostamiseen.
 
Minä en tajua miksei eläkkeisiin voi laitta joku yläraja. Ihminen jolla on ollut palkkatuloja jolla on tienannut 3-5 tuhannen euron eläkkeen on kyllä osannut ja voinut säästää palkastaan. Eli eläkemaksuraja johonkin 3000;een olisi sopiva.
 
Tuossa eläkekattoasiassakin välistävetäjät lietsovat puolitotuuksillaan katkeruuteen taipuvaista kansanosaa raivoon ihan turhan takia. Työeläkkeet ovat suurimmillaankin hyvin vaatimattomia. Ne "ökyeläkkeet" maksetaan yksityisistä eläkevakuutuksista, eli monessa tapauksessa ne 3-5 tuhannen euron eläkkeet on nimenomaan säästetty palkasta. Johtajasopimuksissa yhtiön maksamat lisäeläkkeet ovat osa kokonaispalkkaa ja voin kertoa että verottaja nettoaa niistä moninkertaisesti sen mitä "ökyeläkkeen" saaja.

Ainakaan minun mielestäni ei ole erityisen reilua tai oikeudenmukaista jos olen säästänyt koko työurani ajan muutaman satasen kuussa vakuutusyhtiön eläkesäästöohjelmaan ja kun sitten neljänkymmenen työvuoden jälkeen alan nauttia työni hedelmistä, joku pölhöpopulisti ryhtyy lietsomaan sakilaisia kateuskiimaan ja omimaan minun elinikäisiä säästöjäni itselleen.

Välistävetäjät rakastavat halpahintaisia puolitotuuksia ja suoranaisia valheita koska raivon sokaisemaa vaalikarjaa on helppo paimentaa haluttuun suuntaan.
 
Suurin buumi alkanee uudessa energiateknologiassa jo yksin lanisäädäntösyistä ja koska on pakko. Saksalaiset taitavat kuitenkin tuotekehittelyssä näyttää muille perävaloja. Anturit, mittarit ja mittausjärjestelmät, polttokennot ym. Mikä hevonen siinä tulee tekemään parasta ja tehokkainta, kertokaapa se. Ostaisin minäkin osakkeita.

Pistäisin rahani bio- ja energiateknologian yhdistelmään eli miten saadaan bakteerit/sienet/levät tuottamaan fossiilisia polttoaineita korvaavia hiilivetyjä tehokkaasti, halvalla ja rajattomasti ylöspäin skaalautuvalla prosessilla. Suomessa olisi mahtavat mahdollisuudet tällä sektorilla: Metsät kasvavat ennätysvauhtia biomassaa ja ilmaston muutos vain parantaa kasvua. Meillä on jo tehokas ja toimiva infrastruktuuri metsäteollisuuden tukena, enää ei tarvita kuin se tarkoitukseen räätälöity mikrobi joka muuttaa selluloosan sokerit rasvaksi josta saadaan moottoripolttoaineita.

http://engr.utexas.edu/features/7749-alper-yeast-cells-biofuel
 
Työ on hyödyke, tuotantotekijä jota ostetaan ja myydään markkinatilanteen mukaan ja sen hinnan pitäisi myös vaihdella markkinatilanteen mukaan. Koska työn hinta ei jousta, jousto haetaan työpaikkojen määrästä. Siksi meillä on massatyöttömyys ja työvoimapula osittain samaan aikaan päällä.

Katsokaas, työhön kuin työhön liittyy kolmen eri tahon tekemät päätökset: Työnantaja/omistaja tekee ensin päätöksen mitä työtä tehdään, yleensä sillä perusteella onko se kannattavaa, toisin sanoen tuottaako se toimeksiantajalle hänen haluamaansa lisäarvoa kannattavassa suhteessa kuluviin resursseihin. Seuraavaksi työntekijä päättää miten työ tehdään, mistä seuraa, tuottaako työ työn ostajan tavoitteleman tuloksen. Viimeisen päätöksen tekee asiakas. Hän päättää miten paljon hän työstä maksaa vai maksaako ollenkaan. Kun olosuhteet muuttuvat niin se työ, mikä vielä eilen oli kannattavaa ja tulosta tuottavaa muuttuu resurssikaivoksi jos asiakas päättää maksaa vähemmän ja työntekijä haluaa säilyttää "saavutetut edut". Tällöin työn teettäjä lopettaa työn teettämisen.

Ei työnantajalla ole mitään velvollisuutta työllistää. Työnantaja työllistää jos kokee työllistämisen mielekkääksi. Joskus työllistäminen muuttuu taloudellisesti kannattamattomaksi, raskaaksi tai jopa vaaralliseksi jolloin työ loppuu siihen.

Ammattiyhdistysliike on pudonnut täysin kehityksen kelkasta kuvitellessaan että se pystyy ohjailemaan globaaleja markkinoita monopolihinnoittelemalla suomalaisen työn arvon. Tämä ei tietenkään onnistu ellei maksava asiakas ole samaa mieltä työn oikeasta hinnasta. Siksi ay-liike on duunarin pahin vihollinen.

Meidät on saatu uskomaan että meillä on jotain subjektiivisia oikeuksia, oikeus hyvään lokoisaan elämään joka lankeaa meille kuin manna taivaasta. Pölhöimmillä on kuvitelma siitä että työ - tai oikeammin palkka, siitä työstä niin väliä - on jonkinlainen ihmisoikeuskysymys. Meidät on saatu uskomaan että palkalliset krapulapäivät, lomarahat, pekkasvapaat, arkipyhät ovat jotain Jumalan säätämiä ikuisia nautintaoikeuksia joihin puuttuminen on rikos ihmisyyttä vastaan. Ja sitäpaitsi, nehän "maksaa" työnantaja, se riistäjäporvari-kapitalistisika koka juo työläisen verta.

Ei muuten maksa. Sen maksat sinä itse, tai oikeastaan sinä maksatat rokulipäiväsi, sairastamisesi, lusmuilusi ect. työkavereillasi jotka joutuvat tekemään ne sinulta tekemättä jääneet työtunnit.

Työnantajaa ei kustannusten jako työnantajan ja työntekijän välillä esimerkiksi eläkevakuutusmaksuissa kiinnosta piirun vertaa koska kummin vain, maksuihin käytetty raha lähtee sieltä työnantajan pussista. Vaikka ay-liikkeen silmään kusemat duunarit juhlivat jokaista työnantajan maksettavaksi kiristettyä etua suurena voittona, kyse on kuitenkin aina duunarin tappiosta. Työnantajalle kaikki nämä kustannukset ovat työvoimakustannuksia ja mitä enemmän rahaa palaa sivukustannuksiin, sitä vähemmän työnantajalla on varaa maksaa duunarilleen.

Työnantajaa kun ihan oikeasti kiinnostaa duunarin hyvinvointi ja toimeentulo. Työhönsä ja palkkaansa tyytyväiset ihmiset kun ovat joka suhteessa tuottavampia ja tehokkaampia. Valitettavasti työnantajan hyväntahtoisuudelle asettaa katon asiakas joka maksaa koko lystin. Liikkumatilaa rajaa myös se, että sille kroonisesti krapulaiselle, saikkuilevalle lakkoherkälle ammattivalittajalle joutuu maksamaan ihan samaa palkkaa kuin hommansa osaavasti, tunnollisesti ja ahkerasti hoitavalle.

Tuolla toisessa ketjussa oli tarina joka kuvaa tuskallisella tavalla syyn siihen, miksi toiset meistä on tuomittu kituuttamaan nälkäpalkalla tuntien ikuista katkeruutta parempiosaisia kohtaan. Tarina meni jotenkin niin että vuokrafirman työporukka irtisanottiin varmuuden vuoksi irtisanomisajan verran ennen kuin vuokrakotrahti päättyi. Ja reaktio oli tietysti katkeruus työnantajaa kohtaan.

Prole ei tunnista tilaisuutta vaikka se roikkuisi hampailla persuksissa kiinni. Tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä peliliike, perustaa olemassaolevalla työporukalla työosuuskunta ja viedä katkolla oleva sopimus ex-työnantajan nenän edestä. Näin tehden duunarit olisivat jatkaneet entisessä työssään vähintän tuplapalkalla kun turha välistävetäjä oli eliminoitu. Sen sijaan tyydytään muhimaan omassa katkeruudessa ja örisemään työväenlauluja tyhjään kaljatuoppiin lähiöräkälässä. Tietylle ihmistyypille elämään olennaisena osana kuuluvien takaiskujen selättämiseen kun kelpaa ihan mikä muu ratkaisu hyvänsä, paitsi se, että otetaan itse vastuu ja tehdään ihan itse jotain asioiden korjaamiseksi.

Ei ole mitään saavutettuja etuja, ei ole mitään perusoikeuksia. Kaikki edut on ansaittava joka päivä uudelleen, on osoitettava että on paikkansa arvoinen. Tuon kun ymmärtää niin elämä muuttuu ihmeen selkeäksi. Ei ole työnantajia, on työn ostajia. Ei ole työntekijöitä, on työn myyjiä. Kun työn myyjä ymmärtää että hänen vastuullaan - ja vain hänen - on se, että kauppatavara on sen laatuista ja hintaista että ostaja on siitä halukas maksamaan pyydetyn summan, asiat kirkastuvat kummasti. Kun päättää ettei ole uhri vaan oman elämänsä herra niin laariin alkaa sataa yllättäviä bonuksia. Kun lopettaa välistävetäjien elättämisen, hyvää alkaa kertyä itselle.

Menestyjän ja luuserin ero on oikeasti vain asenteessa: Menestyjä ymmärtää ettei elämä ole hänelle yhtään mitään velkaa eikä hän elämälle. Luuseri viettää elämänsä katkerana uhrina syyttäen omasta valitsemastaan surkeudestaan kaikkia muita paitsi itseään. Menestyjälle maailma avautuu mahdollisuuksina kun taas luuserille elämä ja koko maailma on salaliitossa juuri hänen nujertamisekseen. Menestyjä keskittyy elämässä hyviin asioihin ja kohauttaa olkiaan päälle satavalle paskalle. Luuseri keskittyy oman elämänsä kuviteltuun epäoikeudenmukaisuuteen ja muuttu sokeaksi kaikelle muulle. Lisäksi luuseri haluaa kiskoa koko lähipiirinsä itse kaivamaansa monttuun.

Suomessa on paljon duunia ja suomalaiselle työlle on kysyntää sekä runsaskätisesti maksavia asiakkaita. On yrittäjiä jotka ovat niin hulluja että ovat valmiita ottamaan kantaakseen kaikki ne riskit jotka liittyvät ihmisten palkkaamiseen. On myös ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita tarttumaan töihin innolla ja intohimolla. Nämä kolme kun saadaan yhteen niin vain taivas on rajana.

Sillä edellytyksellä tietenkin että erilaiset välistävetäjät ja muut ankeuttajat saadaan pidettyä niin kaukana etteivät pääse turmelemaan menestysreseptiä.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top