Meidän pitäisi olla niiden ihmisten yläpuolella jotka pyrkivät rakentamaan laitteita joilla he voivat seurata meitä. Mikä se asema olisi, että olisimme niiden yläpuolella, jotka seuraamaan meitä. Se asema on lakien säätäminen, joiden mukaan valtiossa toimitaan. Sen lisäksi tulee tietysti vielä lainsäädännön noudattamisen valvonta. Eli siis ne ihmiset jotka pelkäävät, että heitä seurataan, heidän pitäisi pyrkiä ottamaan se valta valtiossa päästäkseen näiden seuraajien yläpuolelle. Miten sen vallan sitten saisi. Pitää luoda yhteys valtion päätöksentekijöihin. Demokratioissa valtion päätöksentekijöitä ovat kansanedustajat. Kansanedustajat valitaan parlamenttivaaleilla. Kun parlamenttivaalit on pidetty nämä valtion päätöksentekoon valitut ihmiset aloittavat istuntokauden parlamentissa. He tekevät päätökset parlamentissa äänestämällä. Valta valtiossa on sillä, joka päättää mistä päätetään. Parlamenttiin päätettäväksi tulevat asiat muotoillaan sillä tavalla, että niistä äänestetään kyllä tai ei. Useimmat parlamentissa läpi menevät asiat ovat hallituksen esityksiä. Harvemmin esimerkiksi kansanedustajien tai kansalaisten esitykset menevät läpi parlamentissa. Hallitus siis blokkaa muiden esitykset kokonaan ja päästää parlamentissa läpi vain omia esityksiään. Esitysoikeus ja esitysten saaminen läpi parlamentissa on valtiovaltaa. Se joka siihen pystyy päättää sen mitä politiikkaa Suomi toteuttaa eli hänellä on valta Suomessa. Vallan käyttämisessä olennaista onkin saada yhteys niihin, jotka tekevät päätöksiä. Suomessa se on siis hallitus, joka päättää mistä päätetään.
Suomessa kansanedustajat ovat eduskuntavaaleissa valittuja kansanedustajia, he eivät kuitenkaan ole sillä tavalla kansanedustajia koska he eivät tiedä ketkä heitä äänestivät. Heillä siis ei ole yhteyttä äänestäjiin koska äänestäjä ei pysty todistamaan äänestäneensä kansanedustajaa. Tällä tavalla kansalainen on blokattu pois vaikuttamasta kansanedustajiin. Kansalaisella ei ole uskottavaa keinoa luoda yhteyttä äänestämäänsä edustajaan koska äänestäjä ei pysty todistamaan äänestäneensä edustajaa.
Miten se kansalainen sitten pystyisi vaikuttamaan parlamentin päätöksentekoon. Kansalaisen pitää tuoda viestinsä julkisuuteen ja alkaa kokoamaan kannatusta esitykselleen. Kansalainen havaitsee epäkohdan jonka moni muukin on havainnut. Useat kansalaiset ovat havainneet, että televisio seuraa heidän tekemisiään. Kansalaiset alkavat keskustella tästä ja useat asiasta huolestuneet kansalaiset alkavat organisoitua ja he valitsevat puheenjohtajan ja sihteeristön ja alkavat kirjaamaan asiaansa ylös ja kehittää siitä asiaa esitettäväksi laiksi, jolla tähän, että televisio seuraa heitä puututtaisiin ylimmän valtiovallan lainsäädännöllä.
Kansalaisia askarruttaa mihin se menee se kaikki mitä se heitä seuraava televisio kerää. Kansalaiset alkavat pohtia kenen palveluksessa hallitus ja parlamentti ovat. Kansalaiset alkavat vaatia suurempaa vaikutusvaltaa valtiossa koska he pelkäävät, että valtio on muuttumassa totalitaristiseksi isoveli valvoo yhteiskunnaksi.
Erityisen häiritsevää siinä on se, että media on alkanut näyttäytymään monoliittina joka toimii kuin se olisi yhden ja saman vaikutusvaltaisen tekijän palveluksessa, joka olisi uinut kaiken median yläpuolelle määräämään. Media on alkanut toimimaan kuin se olisi muurahaispesä, jossa toimittajilla ei ole mitään eroa, kaikki ovat saman tekijän palveluksessa olevia muurahaisia. Kansalaiset ovat havainneet, että esimerkiksi media on muuttunut ylimieliseen ja jopa hieman epäkohteliaan alistavaan ja mopottavaan sävyyn ohjeistajaksi, joka ilmeisen selvästi on puolensa valinnut ja käyttää yhdenmukaista kerrontaa ja samaa tyylilajia ja toistaa samoja sanontoja ja laittaa joka juttuun samanlaisia sanoja samanlaiseen järjestykseen. Kappalejaot ja asioiden kerrontajärjestys on kaikissa medioissa samanlainen kuin he olisivat tulleet kaikki samasta koulutuslaitoksesta, jossa heidät on koulutettu isonveljen tunnollisiksi palvelijoiksi, jotka levittävät isonveljen informaatiota siitä mistä vinkkelistä asioita on katsottava ja tämä on alkanut häiritsemään kansalaisia yhä enemmän.
Kansalaiset alkavat järjestäytyä ja valita johtajia voidakseen saada valtiovallan takaisin itselleen.
Kansalaiset vaativat, että he saavat äänestyskuitin, jolla he voivat todistaa edustajalleen äänestäneensä edustajaa. Kansalaiset vaativat, että virkamiesvalmistelusta tehdään helpommin seurattava. Kansalaiset vaativat, että hallituksen esitysten valmistelua pystyy seuraamaan helpommin. Kansalaiset vaativat, että asioiden etenemisen seuraaminen eduskunnassa on helppoa.
Nämä vaatimukset kuitenkin herättävät vaivautunutta ähinää niissä ihmisissä, jotka ovat yrittäneet työntää kansaa kauemmaksi valtion päätöksenteosta.
Nämä samat ihmiset ovat niitä, jotka ovat haluavat alistaa ja nöyryyttää kansalaiset henkisesti, ja jotka sitten viestittävät kansalaisille, että tuskinpa sellainen onnistuu, tyytykää vain osaanne olemaan alhainen tietämätön roskaväki.
Tämähän on liikaa kansalaisille ja seuraakin suora yhteenotto totalitarismiin pyrkineiden ja kansalaisten välillä. Polttopullot lentävät ja kaduilla tapellaan ja kyynelkaasua lentää ja kumiluotia ropisee. Vallan menetys nimittäin ottaa koville ja kabineteissa raivotaan koska heidän kaavailunsa ovat kaatumassa. He olivat huolella luoneet rakennelman, josta he olivat taputelleet toisiaan selkään ja todenneet, että tällä me tienataan.
Ja nyt kaikki kaatuu, kun kansalaiset eivät tyytyneetkään olemaan alistaen manipuloitavissa.
Taisivat ne median törpöt olla liian läpinäkyviä ja onnistuivat provosoimaan kansan ärtymään ja lopulta organisoitumaan ja aloittamaan vallankumouksen siitä syystä, että kansalaiset oli tehty onnettomiksi, he eivät olleet onnellisia tämän epämääräisen pimeyden voiman kanssa.
Lopulta kansalaiset tajuavat, että kaiken takana oli se, että valta on sellainen asia, että jos se ei kiinnosta ketään niin siihen vain valikoituu sellaisia ihmisiä joiden henkinen maailma on niin ikävä, että sillä on surkeuttava vaikutus. Se on niin, että jos mitään ei tehdä ja ketään ei kiinnosta niin Lammiot alkavat johtaa ja siitä seuraa vain ikävyyksiä ja rettelöitä. Parhaat johtajat ovat sellaisia, että he eivät ole pyrkyreitä. Ne joiden ei pitäisi saada valtaa tavoittelevat valtaa mitä rumimmilla tavoilla. Tästä seuraa ikävyyksiä, kun heidät pitää sitten julmasti potkia vallasta, kun he alkavat hyppiä nenille hiukan liikaa. Tässä yhteydessä voi pohtia etenkin median toimintaa. Media toimii trollaten. Media kirjoittaa jokaiseen juttuunsa henkisen piikin, joka toimii koukkuna, jolla jutun toivotaan tarttuvan lukijaan. Tälläinen tekee toimituksellisen aineiston lukemisesta ikävän kokemuksen. Trollia käytetään paljon siitä syystä, että se on ärsyttävää. Ihmisiä halutaan loukata emotionaalisella tasolla koska se on tehokas koukku. Ihan jokaisen pitää kirjoittaa juttunsa kuin olisi peelo tai trolli ja laatia sille piikikäs huomiota herättävä otsikko. Tälläisen runsas käyttö saa välttämään näkemästä tälläistä. Se on vain ärsyttävää silmille hyppimistä ja sellaiseksi se on laadittukin, sen toivotaankin hyppivän silmille kuin chattiin tullut häirikkö, joka saa keskustelun sekaisin ja kaikki ruksimaan sen häirikön. Median suhteen ärsyttävää on se, että välillä sen häirikön juttuja pitää lukea, kun tarvitsee jotakin tietoa. Häirikön juttujen lukeminen on ärsyttävää koska ne on kirjoitettu häiritseviksi. Sellaisen median löytäminen joka ei kirjoita juttujaan häiritseviksi on kyllä todella vaikeata. Kaikki media tuntuu koostuvan peeloista. Peelot ilmeisesti erityisesti hakeutuvat toimituksiin koska sillä tavalla he pääsevät peeloilemaan suurelle yleisölle mitä pirullisimmilla tavoilla. Jokaisessa peelossa asuu pieni russia today ja lifenews ja bäckman.
