Kansallinen veteraanipäivä

vehamala

Kenraali
Puheloinen: Kaveria ei nykyäänkään jätetä

http://elisa.net/uutiset/kotimaa/?id=49133654

Talvisodan henki näkyy nykyajan varusmiestenkin asennoitumisessa, totesi puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa Tampereella. Asevelvolliset arvostavat yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä.

- Sodan ajan ja sen jälkeisen jälleenrakennuksen ajan yhteisöllisyys on veteraanisukupolven tärkeä perintö meille nuoremmille. Puolustusvoimissa sitä arvostetaan, ja se näkyy myös tämän päivän nuorten asevelvollisten arvomaailmassa, sanoi Puheloinen.

Puheloinen viittasi asepalveluksen päättyessä tehtyihin kyselyihin, joissa kysyttiin muun muassa, mistä hyvä yhteishenki muodostuu.

- Selvästi useimmissa vastauksissa oli esillä seuraavat kaksi ajatusta: tehdään yhdessä ja autetaan heikompia. Sanalla sanoen: kaveria ei jätetä, sanoi Puheloinen.

Veteraanipäivän pääjuhlaan osallistui noin 2 500 veteraania ja heidän omaistaan sekä tuhatkunta Tampereella opiskelevaa nuorta. Juhlan teemana oli Kuule tuhannet tarinat. Kansallista veteraanipäivää vietettiin 24. kerran.

Helsingissä Mannerheiminaukiolla veteraanien muistoksi laskivat seppeleensä puolustusvoimat, Helsingin kaupunki sekä veteraani- ja maanpuolustusjärjestöt.
 
Veteraanipäivä tänään :salut: Käykää vaikka haudoilla tms.

upload_2017-4-27_10-32-36.png
 
Kansallisen veteraanipäivän (27.4.) kunniaksi lainauksen lainaus Väinö Kuukalta:

"Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että lataan ja ammun, kunnes kentälle sammun."

Raumalainen "Adi" Aaltonen kirjoitti tämän nippa nappa -vihkooni Parolannummella kesällä 1984. Näillä mennään. Kunnioitan vakaumustasi. Minä pidän omani. Voi hyvin.

http://tatuhuuskonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236242-sotilasvala-on-odiaattinen-lupaus
 
Poikani oli lippuvartiossa eilen. Hänellä oli Suomen lippu, ja kun vielä tuuli reippaasti, lippu liehui täysin auki hänen yläpuolellaan. Muut liput myös auki.
Nuoret pojat olivat liikkumatta ja härväämättä, tehtäväänsä vakavasti suhtautuvina. Päät olivat paikallaan, huulet liikkumatta. Jopa se luokan levottomimpiin kuuluva (ei omani).
Ei hullummin ala-asteikäisiltä. Muut luokat seisoivat niin ikään härväämättä sivummalla yleisönä. Ja pappi puhui kuitenkin pitkän tovin ja tuuli oli kylmä.
Teit isäin astuvat vielä, kuten täältä maaseudulta vielä 90 prosenttia.

Sain loistavia valokuvia. Joutuu tulostamaan A3-kokoisena ja laminoimaan :).
 
Näkisiköhän joskus vielä ajan jolloin Veteraanipäivää vietetään vähän peremmin aiheeseen sopivana päivänä?
Kun tätä juhlaperinnettä ei kyetty aloittamaan vielä 1950 tai 60 -luvuilla, jouduttiin se 1987 tekemään YYA -yhteensopivaksi. Eli päiväksi, jolloin todettiin viimeisten saksalaisjoukkojen poistuneen Suomen maaperältä. Todellisuudessa olivat häippäisseet jo aikaisemmin.
Eikä talvella enää taisteluja käyty. Parempia ajankohtia olisivat vaikka Talvisodan päättymispäivä, YH:n alkaminen, Tali-Ihantala ym.
 

Hyvää Kansallista veteraanipäivää forumille.
Sotaveteraanien iso kuoro esiintyi kenties viimeisen kerran viime vuosikymmenellä Turussa. Aika on ehtinyt korjata viljaa, joten kuoro sai vahvistuksia Turun mieskuoroista. Solistina Jorma Hynninen ja Laivaston soittokunta säestää.

Himmetä ei muistot koskaan saa....
 
Isäukkokin saa nyt mitalinsa, saas nähdä, miten suhtautuu. Sotien muistomitaleita hän ei aikoinaan ottanut, koska katsoi, että mitalit kuuluvat vain erityisiä sankaritekoja tehneille, eikä tavallinen perusmuotoinen sotiminen edellytä palkitsemista.
 
Ja kun vielä oikeasti autettaisiin edes noita viimeisiä ukkoja (ja akkoja).
Monet sinnittelee vielä alle tonnin eläkkeellä monien sairauksiensa kanssa, veteraaniliitot itkee rahapulaansa jos yrittää sieltä apuja.
Olen itse tehnyt vapaaehtoistyötä mm. Sotainvalidien Veljesliiton kautta, jos oikeasti jannuja kunnioittaa niin vapaaehtoisia tarvitaan!
Jo pelkkä kauppareissulla kassien kantaminen, sähkölampun vaihto ym. kahvin juonti on parasta veteraanien mielestä.
Ja omasta mielestä myös, ja äärimmäisen arvokkaita tarinoita kuulee myös!
Uusia ystäviä kyllä saa vapaaehtoistoiminnalla, kannustan voimakkaasti kanssaveljiä ja -siskoja.
 
Ja kun vielä oikeasti autettaisiin edes noita viimeisiä ukkoja (ja akkoja).
Monet sinnittelee vielä alle tonnin eläkkeellä monien sairauksiensa kanssa, veteraaniliitot itkee rahapulaansa jos yrittää sieltä apuja.
Olen itse tehnyt vapaaehtoistyötä mm. Sotainvalidien Veljesliiton kautta, jos oikeasti jannuja kunnioittaa niin vapaaehtoisia tarvitaan!
Jo pelkkä kauppareissulla kassien kantaminen, sähkölampun vaihto ym. kahvin juonti on parasta veteraanien mielestä.
Ja omasta mielestä myös, ja äärimmäisen arvokkaita tarinoita kuulee myös!
Uusia ystäviä kyllä saa vapaaehtoistoiminnalla, kannustan voimakkaasti kanssaveljiä ja -siskoja.

Työkaveri tekee tuota samaa. Mm. talvisin auttelee lumitöissä. Nostan hattua (ja samalla häpeän omaa nahjusteluani).
 
Jos on vain aikaa pari tuntia viikossa niin eikun mukaan! Minun poika lähti kanssa auttamaan, ja senkin mielestä mukavaa.
Saapi edes jollain tasolla korvata heidän työntänsä, ja saa siitä itsekkin!
Jo vain kannattaa!
Täällä Norjassa teen vähän samanlaista, her i Norge gjør jeg likt,
 
Ylipäällikön tämän päiväinen naamakirjapäivitys:

”Mikään kiitos siitä mitä olette tehneet isänmaan hyväksi ei anna täyttä oikeutta. Tänään jälleen, kun katson teitä silmästä silmään, olen saanut vastaanottaa sen viestin, mitä aiemminkin näissä tilaisuuksissa. Se kertoo jotain sellaista, että 'minä tein, mitä minulta odotettiin'. Se on arvokas perinne jälkeen tuleville sukupolville, että tehdään mitä odotetaan, kukin kykyjensä mukaan”

sale.jpg
 
Nuoria sotaveteraaneja, todellakin.....

15811726_303.jpg


ad217150535isis-video-shows.png
 
Back
Top