Mitäpä luulette, valvotaanko rahojen käyttöä jo nyt?
Kehitysapu poistaa joissakin tapauksissa äärimäistä köyhyyttä mikä on ok. Kriisiapu lievittää välitöntä hätää ja se on aina ok koska kyse on
auttamisesta. Passivointi, korruption hiljainen siunaus, hallinnon ja kulttuurillisten tehottomien rakenteiden tukeminen ja yksinkertaisesti väärä auttaminen ei ole
auttamista vaan karhunpalvelus. Siten pääosin kehitysavusta on mielestäni haittaa. Kehitysapu on kouluesimerkki asiasta jossa hyvää tarkoittaen toimitaan päin persettä. Alalla on saletisti akateemisia ihmisiä tarpeeksi. Diplomaateilla, ulkoasiainhallinnoilta ei perinteisesti ole ainakaan ollut pulaa kyvykkäistä ja kielitaitoisista henkilöistä. Silti koko auttaminen on näiden lahjakkuuksien käsissä epäonnistunut.
Toi on niin valuvikainen systeemi, et voisin antaa tonne fyrkkaa sit kun se on valettu uudelleen. Kriisiapu ja muu välitön auttaminen poislukien rahat tänne ensin. Kehitysapu on vasemmiston ja sosialismin korkea veisuu rahan epäonnistuneesta käytöstä. Käytännössä kyse on siitä, että miljardeja poltetaan jotta osa kansasta saa paremman mielen.
doing same thing over and over and expecting different results jne.
Kehitysavun ongelmista on niin paljon kirjoitettu, että on ihan turha ite keksiä pyörää.
Se mitä Wikipediasta en äkkiseltään löytänyt muuten kuin laveasti ilmaistuna "länsimaiden kauppa- ja velkapolitiikka" eli siis tullialueiden vaikutus. Afrikan maat kehittymättöminä voivat tässä vaiheessa käytännössä luottaa alkutuotantoon koska vain sille on edellytykset. Euroopan Unioni on kauppa- ja tullialue jonne viljan ja muiden maataloustuotteiden tuominen tarkoittaa käytännössä sitä, että se ei ole kannattavaa koska maailman eri kauppa-alueet tukevat omaa tuotantoaan ja asettavat tulleja ulkopuolisten tuotteille. Sehän näiden alueiden tarkoitus on! Siinä sivussa Afrikan maat pysyvät köyhinä eivätkä saakaan aikaan todellista kaupankäyntiä joka toisi sinne valuuttavirtoja. Joten tehottomuutta ja nykytilaa käytännössä tuetaan ja samalla varmistetaan ettei tilanne parane.
Tässä on vielä saksittu Wikipediasta mielestäni ne olennaisimmat:
"
Kylmän sodan aikana kehitysavun antamisen tärkein päämäärä oli liittolaisten saaminen, joten sen myöntäjät katsoivat rahojen väärinkäyttöä usein läpi sormien. Kylmän sodan päätyttyä lähes kaikki teollisuusmaat ovat leikanneet kehitysyhteistyömäärärahoja."
"Asiantuntija Erkki Pennasen mukaan suomalaisten kehitysapuun tarkoittamista rahoista
murto-osa päätyy oikeisiin kohteisiin. YK:ta lähellä olevan Action Aidin varovaisen raportin mukaan puolet avusta menee perille. Kehitysapuun liittyy korruptiota ja erilaisia petoksia. Joissakin maissa esimerkiksi kirkon
piispat ottavat avustuksista itselleen merkittävän osan.
[16]
Kehitysmaissa eräs riskitekijä väärinkäytöksiin ja korruptioon on, etteivät paikallisten virkamiesten palkat aina riitä elämiseen. Teollisuusmaiden kriittisen äänestäjäkunnan luoma paine kiusallisten korruptiotapausten välttämiseen on suuri. Korruptiosääntöjä, -valvontaa ja kampanjoita on kiristetty lähes jokaisessa kehitysmaassa viimeisen 15 vuoden aikana. Suomi on lisännyt maatasolla avun käyttöä seuraavien suomalaisasiantuntijoiden lukumäärää ja määrärahoja on keskitetty Suomelle tuttuihin maihin. Paikallisia ihmisiä ja kansalaisjärjestöjä tuetaan valtion kehitysohjelmien seuraamisessa: heillähän apuvarojen oikean käytön varmistamiseen on kaikkein suurin intressi.
Tää kertoo käytännössä kaiken mitä mieltä oon kehitysavusta:
"Ulkoministeriön hallinnonalaan kuuluva kehitysyhteistyö
on tarkoin valvottua toimintaa. Rahankäyttöä ja kumppanimaiden kanssa sovittujen tulosten saavuttamista
valvotaan ja tarkastetaan monin tavoin. Ulkoministeriön alueosastoilla on
keskeinen vastuu omien hankkeidensa evaluoinnista ja tarkastuksesta""
"Kehitysavun edistämiseen pyrkivän
Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan mukaan kehitysapu toimii ja vähentää köyhyyttä, vaikka se ei ole ainoa kehitysmaihin vaikuttava tekijä, eikä kaikkia kehitysmaita köyhdyttäviä rakenteita, kuten länsimaiden kauppa- ja velkapolitiikkaa, ole onnistuttu poistamaan. Kepan mukaan kehitysavulla on saatu aikaan merkittäviä tuloksia.
[30]. Vaikka myös aids, malaria ja muut sairaudet sekä luonnonkatasrofit ja kehitysmaiden hallinnolliset ongelmat kuten korruptio ovat vaikeuttaneet köyhyyden vähentämistä.
[31]
Kuuluisan sambialaisen ekonomisti
Dambisa Moyon bestsellerin
Dead Aid mukaan loputon kehitysapu Afrikan hallituksille on
tuottanut riippuvuutta, rohkaissut korruptiota ja lopulta tehnyt pysyväksi huonon hallinnon ja köyhyyden.
[32] Moyon mukaan kehitysapu takaa köyhyyden kierteen ja estää talouskasvun Afrikassa. Markkinaehtoinen kauppa, luotot ja mikroluotot ovat Moyon analyysin mukaan apua parempia vaihtoehtoja.
Erkki Tuomioja arvioi: "Moyon väärin suunnatun ja korruptiivisia rakenteita ylläpitävän kehitysyhteistyön kritiikki on täysin perusteltua samoin kuin hänen ohjelmallinen näkemyksensä, että kehitysyhteistyö tulee ajaa alas ja korvata normaaleilla kauppaan ja taloudelliseen yhteistyöhön liittyvillä rahavirroilla. - - Markkinavoimien kuri pitää huolen siitä, että rahahanat sulkeutuvat heti, jos tulosta ei synny tai raha katoaa väärinkäytöksiin." [33]
Moyon näkemyksiä tukevat myös mm. ghanalainen YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan,
[34] kehitysapua vastustava
Ruandan presidentti Paul Kagame[35][36][37] ja
Senegalin presidentti Abdoulaye Wade.
[36] Moyon mukaan kauppa on ensisijainen ratkaisu mutta myös luottoja ja
mikroluottoja tarvitaan.
Martijn Nitzschen mukaan
usein apuprojektien teknologia on liian vaikeasti ymmärrettävää ja korjattavaa. Usein paikallinen väestö ei myöskään ole kiinnostunut projektista vaan ennemmin pyrkii irrottamaan siitä materiaalia itselleen. Kyläläiset eivät myöskään välttämättä edes yritä ylläpitää projektia toivoessaan aputyöntekijöiden tai muiden korjaavan sen tarvittaessa.
[38]
Kehitysavun lisäksi kehitysmaiden kehitykseen vaikuttavat monet muutkin tekijät ja pitkän aikavälin vaikutusten arviointi on vaikeaa. Esimerkiksi hankemuotoisista kehitysapuprojekteista Koponen toteaa, että ne saavuttivat suurin piirtein lyhyen tähtäyksen tulostavoitteet, mutta laajemmista vaikutuksista oli hyvin vähän näyttöä. Sitä vastoin
maat kuten Kiina, Intia ja Vietnam ovat onnistuneet vähentämään köyhyyttä tuntuvasti talousuudistuksillaan.[39]
Maailmanpolitiikan professorin Liisa Laakson mukaan kehitysyhteistyö on myös
ennalta ehkäisevää turvallisuupolitiikkaa, joka lisää globaalia turvallisuutta, eikä inhimillistä turvallisuutta voida lisätä ilman kehitysyhteistyötä.
[40]
Kehitysmaatutkija Jeremy Gould korostaa
tiedon puutetta avun pitkän aikavälin vaikutuksista. Hänen mukaansa kehitysapua koskevan keskustelun
"kovat kannanotot avun puolesta tai sitä vastaan eivät siten perustu tieteelliseen konsensukseen". Gould on sitä mieltä, että "k
ehitysapu kaipaa perusteellista uudelleenmiettimistä, ehkä lopettamistakin", mutta varoittaa leikkaamasta apua lyhyellä tähtäimellä, koska avun heilahtelu tuottaa ongelmia avun kohdemaan asukkaille.
Cato-instituutin Cato Journal -lehdessä julkaistun, Maailmanpankin ekonomistin Simeon Djankovin ja kahden muun taloustieteilijän kirjoittaman artikkelin tekijät rinnastavat kehitysmaille annetut suorat rahalahjoitukset eli ns. suoran budjettituen taloustieteessä tunnettuun "luonnonvarojen kirous" -hypoteesiin, jonka mukaisesti he uskovat sen heikentävän kohdemaiden talouskehitystä ja demokratiaa. Heidän mukaansa kyseessä on sama ilmiö kuin luonnonvaroista, kuten öljystä, saatavilla windfall-tuloilla: hallitsijat pyrkivät keskittämään näiden tulojen kontrollin itselleen, mikä heikentää demokratiaa.[42]
Mac Ramsayn lisensiaatintyön "Det finländska biståndet samt dess tekno-ekonomiska profil" (TKK 1993) mukaan kehitysapu
on suomalaisen teollisuuden tukemista siten, että ylihintaan viedään sellaista tekniikkaa kehitysmaihin, joka ei sinne sovi. Taloudellisia laskelmia ei ole projektien kokonaiskuluista tai niiden tuloksista. Tärkein asia on kuluttaa myönnetyt rahat jolloin projektit valitaan löysin perustein ja ne toteutetaan ylihintaan. Usein epäonnistuneet projektit kuten esim. Usambaran metsäteollisuusprojekti Tansaniassa, jossa tuhottiin sademetsää, muutetaan kasvojen pelastamiseksi luonnonsuojeluprojektiksi. Ei avun laatu voi olla korkea jos päämääränä on rahojen nopea kuluttaminen ja suomalaisten yritysten tukeminen, mihin hintaan tahansa.
Yli 40 vuotta
ulkoministeriön kehitysyhteistyössä työskennellyt
ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen kritisoi kehitysapua
Aamulehden haastattelussa 16.1.2015. Hänen mukaansa
kehitysapu on puolittanut äärimmäistä köyhyyttä Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mihin kehitysapua annetaan eniten, äärimmäinen köyhyys on lisääntynyt.
[43] Kääriäinen on kirjoittanut aiheesta tammikuussa 2015 julkaistun kirjan
Kehitysavun kirous."