Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

...presidenttivallan rajaaminen...
Mitä on demokratia? Se on kansanvaltaa. KANSANvaltaa. Mikä ihmeen pakkomielteinen kiima joillain on kansanvallan nimissä heikentää kansan valitseman presidentin valtaa ja siirtää valta kansan valitsemattomille puolueille ja kirkkain silmin väittää kansalle, että teidän valtanne tässä paranee? Miten voi olla niin älyllisesti epärehellinen? Tekisi mieli sanoa liuta rumia sanoja. Jokainen täysjärkinen ja silmiään auki pitävä huomaa maailmaa tarkastellessa, että kansan todellinen vaikutusvalta politiikkaan on ei-diktatuureissa heikointa maissa, joitten poliittinen järjestelmä perustuu "parlamentin (=puoluekurin) diktatuuriin" eli harvainvaltaan; vaalituloksella on nimenomaan "pohjoismaisessa parlamentarismissa", jota ilmeisesti Vonkakin hehkuttaa, kaikkein vähäisin merkitys. Samalla "pohjoismainen parlamentarismi" on vallan kolmijaon suhteen kaikkein heikoin kansanvallan muoto. Onhan se nyt suoraa lehmänlannan hieromista kansan naamaan sellainen järjestelmä, jossa edes puoluejohdon valinta ei yleensä ole edes kunkin puolueen jäsenten vaaleilla valitsema.

Pitää siis kysyä, halutaanko oikeasti kansanvaltaa (=demokratiaa) vai "kansanvaltaa" (=puoluediktatuuria).
 
Mitä on demokratia? Se on kansanvaltaa. KANSANvaltaa. Mikä ihmeen pakkomielteinen kiima joillain on kansanvallan nimissä heikentää kansan valitseman presidentin valtaa ja siirtää valta kansan valitsemattomille puolueille ja kirkkain silmin väittää kansalle, että teidän valtanne tässä paranee? Miten voi olla niin älyllisesti epärehellinen? Tekisi mieli sanoa liuta rumia sanoja. Jokainen täysjärkinen ja silmiään auki pitävä huomaa maailmaa tarkastellessa, että kansan todellinen vaikutusvalta politiikkaan on ei-diktatuureissa heikointa maissa, joitten poliittinen järjestelmä perustuu "parlamentin (=puoluekurin) diktatuuriin" eli harvainvaltaan; vaalituloksella on nimenomaan "pohjoismaisessa parlamentarismissa", jota ilmeisesti Vonkakin hehkuttaa, kaikkein vähäisin merkitys. Samalla "pohjoismainen parlamentarismi" on vallan kolmijaon suhteen kaikkein heikoin kansanvallan muoto. Onhan se nyt suoraa lehmänlannan hieromista kansan naamaan sellainen järjestelmä, jossa edes puoluejohdon valinta ei yleensä ole edes kunkin puolueen jäsenten vaaleilla valitsema.

Pitää siis kysyä, halutaanko oikeasti kansanvaltaa (=demokratiaa) vai "kansanvaltaa" (=puoluediktatuuria).

Eihän kansanedustajalla ole velvoitetta noudattaa ryhmäkuria. Siis suhteessa edustajantoimeensa. Ilmeisistä syistä hänen kuitenkin kannattaa liittyä osaksi isompaa ryhmää, jotta pystyy asioita edistämään. Siitä taas seuraa asioita. Se on lopulta kuitenkin oma valinta. Yksi keino ryhmäkurin väljentämiseen olisi äänestysten järjestäminen useammin salattuina. Aloittaa voisi vaikka hallituksen luottamusäänestyksistä.

Ajatus siitä että vaikkapa parlamentissa ei missä tahansa toteutustavassa olisi kähmintää ja lehmänkauppoja vastaa huonosti koettua todellisuutta. Missä valta, siellä korruptio. Ja jos valta on yhdellä ihmisellä, niin korruptio nousee uusiin sfääreihin ihan jo sen takia, että siitä tulee niin helppoa.
 
  • Kokonaisvahvuus: enintään 41 900 sotilasta.
  • Maavoimat:
    • 34 400 miestä
    • 60 kenttätykkiä
    • 720 kranaatinheitintä
    • 30 panssarivaunua
.
.
Tuohon Pariisin rauhansopimuksen listaan. Koska minulla ei ollut ihan selvää muistikuvaa, kysyin tekoälyltä, ja se antoi edellä kuvatut määrät lähteinään Wikipedia ja Finlex. Uskoin mutta laitoin selvennyksen että luntattu. Väärin meni älyltä ja minulta kun uskoin. Seison korjattuna.

Provosoin keskustelua, kuten avausviestissä mainitsin. En tosin olisi uskonut, että saan vastauksia jossa kerrotaan että Suomella olisi ollut sotien jälkeen samat mahdollisuudet kehittyä kuin Sveitsillä tai Ruotsilla. Itse keksi muutamankin asian, jota tekevät eroavaisuuksia. Jos siis Honka-liitto olisi onnistunut, oltaisiin nyt... jaa-a.

Se, että Suomelle ei käynyt tosi köpelösti kahdessakin sodassa, ei ollut pelkästään meistä kiinni. Vaikka "vahvat puolustusvoimat", luulen että valtiojohdolla (lue Kekkonen) oli aivan ensisijaisena päämääränä pitää Suomi irti sodasta. Kylmän sodan aikana sitä rytisi vähän joka puolella ja sormi oli liipasimella molemmissa blokeissa. NL oli näyttänyt härskiytensä, jolle kukaan ei mahtanut mitään. Mitähän diplomaattisia seurauksia NL olisi pelännyt, joita ei oltaisi nähty vaikkapa Unkarin, Berliinin, Kuuban ja Tsekkoslovakian jälkeen? Afganistan ja Puola eivät olleet enää Kekkosen aktiiviaikaa, mutta osoittivat ettei ryssä mihinkään ole muuttunut.

En tiedä enkä lähde tarkkoja lukuja etsimään mutta luulen, että itärajan takana oli kylmän sodan aikana tankkeja, ei pelkästään ykköstuhansin vaan vähän enemmän, muun kaluston ohessa. Ehkä meidän alueiden syvyys ei olisi kuitenkaan riittänyt, ja hyvä ettei kokeiltu. Itse ajattelen, että ensijaisena uhkana NL näki ohjushyökkäykset Norjan suunnalta Kuolaan ja Pietariin Suomen ja ehkä jopa Ruotsinkin yli, joita me emme olisi kyenneet torjumaan. Palaan puskurialueen tarpeeseen, jota NL jatkuvasti kärtti ja tarjosi konsultaatiota ja sotaharjoituksia.
 
Missä valta, siellä korruptio. Ja jos valta on yhdellä ihmisellä, niin korruptio nousee uusiin sfääreihin ihan jo sen takia, että siitä tulee niin helppoa.
Tässä oli yksi tämän ketjun teema. Kekkonen kahmi valtaa ja meni siitä sekaisin, mutta korruptiosta - siis omaksi tai lähipiirin hyväksi - en ole kuullut. Jos hänen valtakautensa seurauksena on muodostunut vauraita sukuja tai muita keskittymiä, kuulisin niistä mielelläni.
 
Tässä oli yksi tämän ketjun teema. Kekkonen kahmi valtaa ja meni siitä sekaisin, mutta korruptiosta - siis omaksi tai lähipiirin hyväksi - en ole kuullut. Jos hänen valtakautensa seurauksena on muodostunut vauraita sukuja tai muita keskittymiä, kuulisin niistä mielelläni.
Ei pidä ajatella liian ahtaasti pelkkiä oravannahkoja.Kekkosen mammonaa taisi olla valta. Sitä hän himoitsi ja kerrytti itselleen luoden samalla mahdollisuuksia hännystelijöilleen. Hänen omalle suvulleen se lienee ollut enemmänkin ongelma.

Kyllähän moni sisäpiiriläinen siinä hommassa vaurastuikin mm idänkaupalla. Kekkoslovakiassa kannatti olla väleissä pääjehun kanssa. Etenkin sen jälkeen, kun merkittävästi rajoitimme demokratiaamme vuoden 1962 pressavaalien aikaan. Ukon dementoituminen avasi sekin 1970-luvun lopulla monenlaisia mahdollisuuksia valtiota varjoista johtaneille. Keitä sitten lopulta olivatkin.
 
Ei pidä ajatella liian ahtaasti pelkkiä oravannahkoja.Kekkosen mammonaa taisi olla valta. Sitä hän himoitsi ja kerrytti itselleen luoden samalla mahdollisuuksia hännystelijöilleen. Hänen omalle suvulleen se lienee ollut enemmänkin ongelma.

Kyllähän moni sisäpiiriläinen siinä hommassa vaurastuikin mm idänkaupalla. Kekkoslovakiassa kannatti olla väleissä pääjehun kanssa. Etenkin sen jälkeen, kun merkittävästi rajoitimme demokratiaamme vuoden 1962 pressavaalien aikaan. Ukon dementoituminen avasi sekin 1970-luvun lopulla monenlaisia mahdollisuuksia valtiota varjoista johtaneille. Keitä sitten lopulta olivatkin.
Samaa mieltä vähän toisesta vinkkelistä.

Siitä ei kahta sanaa, etteikö valta olisi noussut kupoliin. Itse katson siltä kannalta, mitä sillä vallalla tehtiin ja olen sitä mieltä, että käytti sitä Suomen hyväksi. Mutta kuten sanoin, valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.

Pidän idänkauppaa pikemminkin osoituksena siitä, että kapitalismilla oli tilaa. Tottakai Clearing muodosti hyvän alustan rahan tekemiselle, mutta Kekkonen tappeli myös EFTAn ja EECn puolesta, jotka olivat maalle elinehto.

Tuomitsin jo alussa hännystelijät, jotka pyrkivät hyötymään ennen kaikkea kotiryssäjärjestelmän kautta. Siinä haettiin itsekästä valtaa. Vielä iljettävämpää olivat kommunismilla ratsastavat, mukaan lukien media ja kulttuuri. Se oli sitä suomettumista.
 
Tuohon Pariisin rauhansopimuksen listaan. Koska minulla ei ollut ihan selvää muistikuvaa, kysyin tekoälyltä, ja se antoi edellä kuvatut määrät lähteinään Wikipedia ja Finlex. Uskoin mutta laitoin selvennyksen että luntattu. Väärin meni älyltä ja minulta kun uskoin. Seison korjattuna.
Voisiko pyytää, että jos luvut on kysytty tekoälyltä, niin sanotaan ihan suoraan että "nämä tulivat tekoälyltä" eikä "lunttasin luvut".

"Lunttasin" kuulostaa siltä, että en muistanut lukuja ulkoa, niin katsoin ne sitten kunnollisesta lähteestä. Siitähän ei ollut kyse. Tekoäly ei ole mikään kunnollinen lähde faktatiedoille. Kaikkien luulisi nykyään tietävän, että tekoäly säveltää luvut omasta päästään, jos se ei satu niitä tietämään, ja esittää ne silti faktoina.

Sen kyllä voi nykyään melkein arvata, että jos joku heittää eksaktin näköistä dataa, joka tuntuu täysin mielikuvituksen tuotteelta, niin tekoälystähän ne ovat peräisin. Vaikka sitä ei sanotakaan.
 
Voisiko pyytää, että jos luvut on kysytty tekoälyltä, niin sanotaan ihan suoraan että "nämä tulivat tekoälyltä" eikä "lunttasin luvut".

Näin yleisesti. Näissä hommissa voisi kokonaan tunkea tuon "älyn" hanuriin. Ei se nyt niin iso homma ole vain googlettaa ja katsoa itse mitä ne luvut on.

Itse jätän huomiotta, kun tulee vastaan: "Kysyin tekoälyltä ja...", koska se voi olla ihan mitä vaan. Tuon voisi korvata "Kysyin esson baarissa ja..."
 
Samaa mieltä vähän toisesta vinkkelistä.

Siitä ei kahta sanaa, etteikö valta olisi noussut kupoliin. Itse katson siltä kannalta, mitä sillä vallalla tehtiin ja olen sitä mieltä, että käytti sitä Suomen hyväksi. Mutta kuten sanoin, valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.

Pidän idänkauppaa pikemminkin osoituksena siitä, että kapitalismilla oli tilaa. Tottakai Clearing muodosti hyvän alustan rahan tekemiselle, mutta Kekkonen tappeli myös EFTAn ja EECn puolesta, jotka olivat maalle elinehto.

Tuomitsin jo alussa hännystelijät, jotka pyrkivät hyötymään ennen kaikkea kotiryssäjärjestelmän kautta. Siinä haettiin itsekästä valtaa. Vielä iljettävämpää olivat kommunismilla ratsastavat, mukaan lukien media ja kulttuuri. Se oli sitä suomettumista.
Kyseenalaistaisin tuon kapitalismi-osuuden. Asia ei tältäkään osin ole mustavalkoinen, mutta itse näen idänkaupan monella tapaa samanlaisena, kuin koiran palkitsemisen herkkupaloilla sen tehtyä haluttuja temppuja. 90-luku avasi hyvin silmiä sille millä mallilla vientiteollisuutemme oli kilpailukykyä edellyttävissä olosuhteissa.
 
Kekkosen aikana, suhde ja politiikka perustui johtajien henkilökohtaisiin kemioihin. Pitää ymmärtää, että itänaapurin kanssa ei parlamentaarista prosessia käytetty. Rähmällään olosta, on ulkopoliittista rähmällään oloa ja sisäpoliittista. Tuo ulkopoliittinen oli välttämätöntä ja pakollista. Nyt tästä hyvä esimerkki Zelenski ja Ukraina, varmasti haluttais haistattaa trumpin ja hänen kapinetille pitkä paska, mutta vastuullisena kansan johtajana ei sitä ole vara tehdä. Sisäpoliittinen rähmälläänolo on suomalainen häpeä, mutta siitä syyttäisin enemmän puoluepoliitikkoja ja kulttuuriväkeä kuin Kekkosta.
Niin ja Ukrainan sota paljasti, että koko eurooppa oli rähmällään, eli sinisilmäinen, teimme sen ihan itse, ei olisi ollut mikään pakko.
Meneeköhän Vonkalla tuo ulkopoliittinen ja sisäpoliittinen sekaisin ja kaikki Kekkosen syyksi?
 
Tässä oli yksi tämän ketjun teema. Kekkonen kahmi valtaa ja meni siitä sekaisin, mutta korruptiosta - siis omaksi tai lähipiirin hyväksi - en ole kuullut. Jos hänen valtakautensa seurauksena on muodostunut vauraita sukuja tai muita keskittymiä, kuulisin niistä mielelläni.
No esimerkkinä nyt Kaarlo Hillilä, kyllä hänelle pedattiin se pohjoisen manttaali aika lailla.
 
.
.
Tuohon Pariisin rauhansopimuksen listaan. Koska minulla ei ollut ihan selvää muistikuvaa, kysyin tekoälyltä, ja se antoi edellä kuvatut määrät lähteinään Wikipedia ja Finlex. Uskoin mutta laitoin selvennyksen että luntattu. Väärin meni älyltä ja minulta kun uskoin. Seison korjattuna.
Mainio esimerkki AI:n ominaisuuksista. Siteeksi vähän totuutta ja reilulla kädellä höttöä päälle.
 
No esimerkkinä nyt Kaarlo Hillilä, kyllä hänelle pedattiin se pohjoisen manttaali aika lailla.
No, Hillilä oli Kekkosen ystävä ja tiedustelukaveri jo melkein poikavuosilta, Ainakin luotettavaksi isänmaan mieheksi tiedetty.
 
Toisaalta Suomi oli sellaisenaan Neukkulallekin turvallinen sivusta. Ei ollut pelkoa, että täältä olisi lähtenyt hyökkäysnuolia kohti Uralia.
Juuri siitä puhuin. Sehän on sama kuin defensiivinen puolustusvyöhyke. Puolueettomia maita ei kenraalien kartoilla edes ole. Kaiken muun kuvitteleminen on vaarallista haihattelua.

YYA-aikana meillä oli naftaliinissa sotilassopimus Neuvostoliiton kanssa, ja muistaakseni amerikkalaisilla oli parikymmentä ydinkärkeä Suomen varalle, jos neukit saavat Suomenlahden pohjoisreunan suuressa Natoa vastaan käytävässä sodassa (plus Suomen lentokentät). Kyllä me tiedämme, mitä Neuvostoliitto meiltä halusi ja mitä Venäjä meiltä halusi. Puolustysvyöhykettä, puolustusvyöhykettä, puolustusvyöhykettä! Puskuria Pietarin ja Muurmanskin väliin.

Geopoliittisesti ainoa tapa pysyä puolueettomana "suurvaltaristiriitojen ulkopuolella" olisi silti ollut se Mannerheimin tappionjälkeinen ajatus, että ei sitten liittouduta, mutta liittoutumattomuus voi pitemmän päälle onnistua vain, jos ollaan täysin kumartelemattomia sekä itään että länteen ja jotta näin voisi olla, pitää olla riittävän vahva, sellainen Israelin tai Spartan tyyppinen vaikuttaja. Oli kaksi aritmeettista ehtoa.

No Mannerheim olikin viisas, mutta mepä olimme ja pysyimme heikkoina ja lisäsimme vuodesta 1956 kumartelua, että jospa nuorallatanssija hoitaa homman. Ja 1960-luvun lopulta olivatkin ihan tassut pystyssä jo. 1973 oli demokratian kuolinisku.
 
Mutta valtaosan mielivaltaisistakin tekosistaan hän näytti tehneen Suomen eteen, ja kaiken valtansakin siihen tarkoitukseen käyttäneen. Ei hyötynyt itse taloudellisesti, eikä jättänyt dynastiaa jälkeensä.
Taidan 70-luvun loppupuolella syntyneenä olla jo liian nuori siihen, että mitään kovin voimakasta tai ainakaan omakohtaista kantaa olisin voinut muodostaa. Kaikista asioista en kuitenkaan kirjoittajan kanssa ollut samaa mieltä, mutta tämä viimeisen lauseen nosto oli mielestäni tärkeä, en ollut sitä jotenkin aikaisemmin noin ajatellut.

Siis että asiat olisivat voineet olla paljon paljon huonommin, jos Kekkonen olisi pedannut omalle suvulleen ja klaanilleen otteen ikuiseen vallankahvaan. Valtansa huipulla hän olisi epäilemättä tähän kyennyt. Melkoisen sotkun olisi jättänyt jälkeensä, ja varmaan niitä lonkeroita olisi vieläkin jossain jäänteet jäljellä.
En silti tiedä että johtuiko tämä "jalomielisyys" siltikään Suomen edun ajamisesta, vai oliko kyseessä vain niin voimakas omakohtainen vallanhalu että oman ajan jälkeiset tapahtumat eivät edes kiinnostaneet. Mielenkiintoinen ajatus kuitenkin, varsinkin kun vertaa vaikkapa tämän päivän Trump-dynastiaan.
 
No Mannerheim olikin viisas, mutta mepä olimme ja pysyimme heikkoina ja lisäsimme vuodesta 1956 kumartelua, että jospa nuorallatanssija hoitaa homman. Ja 1960-luvun lopulta olivatkin ihan tassut pystyssä jo. 1973 oli demokratian kuolinisku.
En ole edelleenkään nähnyt todellista vaihtoehtoa tuolle.

Tsekkoslovakian miehitys oli kova muistutus siitä, kuka kaapin paikan määrää naapurin länsirajalla.

Oli demokratioita, ja sitten oli kansandemokratioita.

1765459927016.webp
 
Viisikymmentäluvun lehdet ovat kuin eri planeetalta. Kannattaa katsoa. Suoraa puhetta kirjoitettiin silloin. Kuusari ja seiskari ovat sitten jo nykyihmiselle tuttua menoa. En osaa ajoittaa isoa muutosta tarkasti, mutta Kekkosen kauden alku ja loppu olivat tyystin erilaisia jaksoja eikä se tietenkään vain hänestä johtunut. Hänen pitkällä kaudellaan kuitenkin tapahtui se, mistä Paasikivi varoitti, eli kansakunnan sielu otti lämää ja pahasti.
Mutta joku roti Kekkosessa kuitenkin heräsi vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1978, kun hän onnistui torjumaan Neuvostoliiton hinkumisen yhteisiin sotaharjoituksiin saunottamalla sen ryssäkenraalin pyörryksiin ja takaisin Mordoriin tyhjin käsin. Ainakin legendan mukaan. Ja taisi 70-luvun alussakin olla joku yritys vastaavaan yhteiseen harjoitukseen. Tämä on aikamoinen ihme huomioiden miten syvällä monessa suhteessa jo kynnettiin, ja Urkkikin taisi olla jo alun dementoitunut. Luulisi että sellaisen lapasen olisi saanut taivutettua helpostikin, mutta ei. Tietysti Kekkosella oli Sutela kaverina 70-luvulla, mutta Sutela tuskin suti isoja linjoja, vaan se oli Kekkonen itse. Jos Kekkonen olisi ollut täysin demoralisoitunut idän nuolija olisi hän antanut periksi. Mutta ei antanut.

Enpä tiedä. Hyvät ja huonot puolensa oli siinä ukossa ja ajassa. Kokonaisuutta pitäisi kuitenkin tarkastella lopputuloksen mukaan, ainakin jossakin määrin. Minulla ei toki ole tuohon aikaan henkilökohtaista kosketusta muuta kuin hiekkalaatikon kautta, joten olen ihan kirjojen ja kuultujen juttujen varassa ja saatan olla hakoteilläkin. Mielenkiintoista näitä on pyöritellä joka tapauksessa.
 
Back
Top