Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

[chigeen'a]

Olin vähän aikaa poissa saitilta ja tämän litjan luettuani ajattelin sääliä otsasuonia. Joten vetelen tähän oman osani ihan vaan asiallisesti silkkihanskoin.

Kyllä minun mielestä jos kekkosta arvioidaan niin tulee ottaa huomioon sen koko elämän mittainen suoraan sanoen petoksellinen toiminta. Tästä täydellisestä moraalin katoamisesta varoitti Paasikivi kun sodan jälkeen näitä käärmeitä alkoi luikertelemaan esiin koloistaan. Paasikiven-Kekkosen linja, jos tuo väliviiva tarkoittaa vastakohtaa niin sitten. Muussa tapauksessa kyse on ihan yksiselitteisesti valheesta joka kansalle syötettiin vaalivoittoa tavoitellessa kuolevan miehen kustannuksella. Jäi sitten elämään kun veti niin hyvin.

Presidentti aika on vain yksi osa tuon äijän edesottamuksista. Tietysti tommosen nouseminen paalupaikalle kertoo paljon myös meidän kansasta, ei kahta sanaa siitä mutta, jos vielä joku ihan oikeasti jaksaa uskoa sitä ihan ryssän mallin mukaista propagandaa jota tuon ukkelin vallassa pysymiseen suollettiin niin sitten ollaan kyllä valmiit toistamaan samat virheet uudelleen. Ja tätä minä hiukan osaan pelätä. Kun tämä nykyinen sota joskus loppuu niin joku valopää alkaa mehustelemaan kuinka hyvin kekkosen aikaan asiat meni, niin eiköhän sieltä oteta vähän sitä mallia nykypäiväänkin.

Suomi säilyi sotilaallisesti miehittämättömänä kekkosesta huolimatta ja tässä meidät lopulta pelasti diktaattoreille tyypillinen ominaisuus, ei osaa luovuttaa valtaa ajoissa ja kaikki vähänkin älykkäät seuraaja ehdokkaat on poistettu vaarallisina kilpailijoina jo aikaa sitten.

Itse olen aivan varma siitä että Suomen taluttaminen kuilun partaalle, talouden tuhoaminen järkyttävällä tavaran vaihtokaupalla, moraalin täystuho, "luottamus" ryssää kohtaan ym. ym ovat mitä suurimassa määrin tuon otsikon äijän aikaansaannoksia ja koska historiaa ei voida elää uudelleen on toki mahdollista spekuloida sillä että muuten olisi varmaankin käynyt niin tai näin.

Kun nyt vaan toivottavasti muistetaan se seikka että, ryssän suhteen ei enää koskaan lähdetä tuolle linjalle. Se kun vaan rohkaisee niitä.

Vielä haluaisin kuulla muistuuko mieleen historiasta joku diktaattori jonka ilmoitettuna motiivina ei olisi ollut toimia kansakunnan parhaaksi. Yksi aika läheltä seuraamani vastaava ukkeli lähihistoriasta oli Mugabe. Vertautuu siinä mielessä hyvin että sai toteuttaa tahtoaan kertomalla jatkuvasta miehitys vaarasta ja luopui vallasta vasta pystyyn lahoamisen kautta. Isänmaan nimissä myi valtion kiinalaisille. Osa kansasta muistelee lämmöllä tänäänkin.

Ja vielä. Kun täällä sanottiin ettei kekkonen kerännyt itselleen rahassa mitään massiivista omaisuutta niin ei siksi vertaudu muihin aikakauden diktaattoreihin. Niin kysyn, mihin tuo olisi rahaa tarvinnut. Sai kaiken minkä halusi ja jos ei meinannut saada niin järjestettiin. Tällä tarkoitan vaikkapa tuon ykkös eräjorman saaliita jotka puolisokealle junailtiin ihan Ceaușescu tyyliin. Todellisuus jahdeista ja kalastus reissuista on kuvottavaa kuunneltavaa.

Mutta, tästä ei nyt ollut vissiin täällä tarkoitus kirjoitella vaan siitä pelastiko tuo despootti Suomen. EI! Jopa Juhani Suomi on todennut että kekkonen uskoi kommunismin voittavan maailmalla ja tuon vision varaan rakensi kansakunnalle polkua, kadotukseen. Tässä mielessä Paavo olisi ollut täydellinen jatko osana Paasikivi-Kekkonen-Väyrynen linjaa. NL on ikuinen. Kun Niinistö loihi sanomaan jotain tavoilleen poiketen selvää tyyliin "kasakka ottaa kaiken mikä on löyhästi kiinni" uskoin että nyt tuli jonkinlainen piste kekkosen ajan yya-myöntyvyys muisteloille.

Ja vielä yksi. Joku litjan alkupäässä sanoi ettei sentään ruumiita tullut kekkosen toimesta. Kekkosen toimesta lähetettiin ihmisiä suoraan kuolemaan, myös Suomen kansalaisia, ryssiin hänen toimiessa ministerinä. Tarmoa ei himmentänyt edes se että ryssän suunnalta tuli jo viestiä että kyllä nyt jo riittää. Pahinta oli kuitenkin sotasyyllisten ja asekätkijöiden jahti jossa hän hankki lopullisesti täydellisen petturin maineen johon kukaan ei voinut luottaa. Ei edes ryssä. Nämäkin on myöhemmin spinnattu hupsutellen kekkosen konsteksi ja todisteeksi siitä kuinka juoni mies oli kyseessä ja nerokkaasti vedätti ryssää. Hyi helvetti.

Kunnia maanpetturin uhreille jotka olivat kansamme ehdotonta parhaimmistoa!.

 

[StepanRudanskij]

Kirjoitat monesta asiasta, jotka ovat olennaisia ja usein nykykeskustelussa unohtuvat. En tiedä, miten tämä kaikki yhdistyy mihinkään, mutta ehkä tässä jutustellessa johonkin päädytään. Huomio voimasta ja yksimielisyydestä 1940-luvulla on mielestäni keskeinen: ilman uskottavaa puolustusta ja kansallista yhtenäisyyttä Suomi ei olisi ollut neuvottelukumppani vaan kohde. Baltian kokemus tukee tätä.

Olen samaa mieltä siitäkin, että YYA-sopimus oli Suomen kannalta poikkeuksellinen ja huolellisesti rajattu. Se ei ollut Varsovan liiton kaltainen alistussopimus, vaan yritys pitää sotilaallinen velvoite viimeisenä keinona ja yhteisesti todettuna. Kenttäarmeijan säilyttäminen ja länsihankinnat olivat tästä looginen jatko.

Paasikiven rooli sodanjälkeisessä suunnan muodostuksessa on kiistaton. Hänen realisminsa ja pidättyväisyytensä loivat perustan, jolle paljon myöhempää rakennettiin. Ymmärrän hyvin kritiikkisi ajatusta “Paasikiven–Kekkosen linjasta” kohtaan. Kekkosen linja oli mielestäni noin niin kuin diplomaattisesti sanoen aika koukeroinen.

Demarien hajoaminen ja TPSL:n synty on muistutus siitä, että Suomen sisäpolitiikka ei ollut mikään paikallaan pysyvä kulissi, vaan aidosti repaleinen ja osin Neuvostoliiton painetta heijastava. Vertaus perussuomalaisiin kertoo siitä, että jakolinjat syntyvät usein samalla kaavalla, vaikka aikakausi vaihtuu.

Mutta aikakauden kannalta kysyisin pari kysymystä. Missä kohden alkoi itsesensuuri? Onko jokin käännekohta? Puhuttiinko esimerkiksi puolustuksesta eri tavalla 1950-luvulla kuin myöhemmin?

Muistelen, että puolustus sidottiin puheissa ulkopolitiikan tukemiseen ja jatkeeksi vielä, kun yli 40 vuotta sitten harmaissa olin luennolla. Se oli puheissa ulpoa, ei turpoa.

Miepä alotan viel kauvvempaa. Kekkonen vainosi kommunisteja 20-luvulla ja kirjoitteli Neuvostoliiton tuhoamista vaativia pamfletteja siihen asti kun sille oli selvää. että Saksa ei voita sotaa. Tämä historia ei haitannut neukkuja vaikka sen hyvin tunsivat. Ne olivat yhtä pragmaattisia kuin Kekkonenkin. Voipi olla, että eturivin poliitikoista Paasikiven lisäksi Kekkonen tunsi neukkujen ajatusmaailman parhaiten. Vaikka tuohon presidentin virkaan jotain valtaa liittyikin, niin ei tuo ryssän kanssa diilaaminen mitään herkkuhommaa ollut. Puolet elämästään ukko joutui siihen käyttämään, en ole kade.

 

[baikal]

Samat virheet toistetaan venäjän kanssa niin helposti jahka dollariniput alkavat taas liikkua. Kyse on vain nippujen paksuudesta.

 

[arix]

Samat virheet toistetaan venäjän kanssa niin helposti jahka dollariniput alkavat taas liikkua. Kyse on vain nippujen paksuudesta.

Jep, välittömästi rauhansopimuksen allekirjoituksesta alkaa kuulua bisnesmiesten kiimaiset kutsut. Ahneus on...

 

[Solidsnake]

Jep, välittömästi rauhansopimuksen allekirjoituksesta alkaa kuulua bisnesmiesten kiimaiset kutsut. Ahneus on...

Sitten kun menee persiilleen otetaan vähän yhteisvelkaa eu n kesken

 

[YliKoo]

Olin vähän aikaa poissa saitilta ja tämän litjan luettuani ajattelin sääliä otsasuonia. Joten vetelen tähän oman osani ihan vaan asiallisesti silkkihanskoin.

Kyllä minun mielestä jos kekkosta arvioidaan niin tulee ottaa huomioon sen koko elämän mittainen suoraan sanoen petoksellinen toiminta. Tästä täydellisestä moraalin katoamisesta varoitti Paasikivi kun sodan jälkeen näitä käärmeitä alkoi luikertelemaan esiin koloistaan. Paasikiven-Kekkosen linja, jos tuo väliviiva tarkoittaa vastakohtaa niin sitten. Muussa tapauksessa kyse on ihan yksiselitteisesti valheesta joka kansalle syötettiin vaalivoittoa tavoitellessa kuolevan miehen kustannuksella. Jäi sitten elämään kun veti niin hyvin.

Presidentti aika on vain yksi osa tuon äijän edesottamuksista. Tietysti tommosen nouseminen paalupaikalle kertoo paljon myös meidän kansasta, ei kahta sanaa siitä mutta, jos vielä joku ihan oikeasti jaksaa uskoa sitä ihan ryssän mallin mukaista propagandaa jota tuon ukkelin vallassa pysymiseen suollettiin niin sitten ollaan kyllä valmiit toistamaan samat virheet uudelleen. Ja tätä minä hiukan osaan pelätä. Kun tämä nykyinen sota joskus loppuu niin joku valopää alkaa mehustelemaan kuinka hyvin kekkosen aikaan asiat meni, niin eiköhän sieltä oteta vähän sitä mallia nykypäiväänkin.

Suomi säilyi sotilaallisesti miehittämättömänä kekkosesta huolimatta ja tässä meidät lopulta pelasti diktaattoreille tyypillinen ominaisuus, ei osaa luovuttaa valtaa ajoissa ja kaikki vähänkin älykkäät seuraaja ehdokkaat on poistettu vaarallisina kilpailijoina jo aikaa sitten.

Itse olen aivan varma siitä että Suomen taluttaminen kuilun partaalle, talouden tuhoaminen järkyttävällä tavaran vaihtokaupalla, moraalin täystuho, "luottamus" ryssää kohtaan ym. ym ovat mitä suurimassa määrin tuon otsikon äijän aikaansaannoksia ja koska historiaa ei voida elää uudelleen on toki mahdollista spekuloida sillä että muuten olisi varmaankin käynyt niin tai näin.

Kun nyt vaan toivottavasti muistetaan se seikka että, ryssän suhteen ei enää koskaan lähdetä tuolle linjalle. Se kun vaan rohkaisee niitä.

Vielä haluaisin kuulla muistuuko mieleen historiasta joku diktaattori jonka ilmoitettuna motiivina ei olisi ollut toimia kansakunnan parhaaksi. Yksi aika läheltä seuraamani vastaava ukkeli lähihistoriasta oli Mugabe. Vertautuu siinä mielessä hyvin että sai toteuttaa tahtoaan kertomalla jatkuvasta miehitys vaarasta ja luopui vallasta vasta pystyyn lahoamisen kautta. Isänmaan nimissä myi valtion kiinalaisille. Osa kansasta muistelee lämmöllä tänäänkin.

Ja vielä. Kun täällä sanottiin ettei kekkonen kerännyt itselleen rahassa mitään massiivista omaisuutta niin ei siksi vertaudu muihin aikakauden diktaattoreihin. Niin kysyn, mihin tuo olisi rahaa tarvinnut. Sai kaiken minkä halusi ja jos ei meinannut saada niin järjestettiin. Tällä tarkoitan vaikkapa tuon ykkös eräjorman saaliita jotka puolisokealle junailtiin ihan Ceaușescu tyyliin. Todellisuus jahdeista ja kalastus reissuista on kuvottavaa kuunneltavaa.

Mutta, tästä ei nyt ollut vissiin täällä tarkoitus kirjoitella vaan siitä pelastiko tuo despootti Suomen. EI! Jopa Juhani Suomi on todennut että kekkonen uskoi kommunismin voittavan maailmalla ja tuon vision varaan rakensi kansakunnalle polkua, kadotukseen. Tässä mielessä Paavo olisi ollut täydellinen jatko osana Paasikivi-Kekkonen-Väyrynen linjaa. NL on ikuinen. Kun Niinistö loihi sanomaan jotain tavoilleen poiketen selvää tyyliin "kasakka ottaa kaiken mikä on löyhästi kiinni" uskoin että nyt tuli jonkinlainen piste kekkosen ajan yya-myöntyvyys muisteloille.

Ja vielä yksi. Joku litjan alkupäässä sanoi ettei sentään ruumiita tullut kekkosen toimesta. Kekkosen toimesta lähetettiin ihmisiä suoraan kuolemaan, myös Suomen kansalaisia, ryssiin hänen toimiessa ministerinä. Tarmoa ei himmentänyt edes se että ryssän suunnalta tuli jo viestiä että kyllä nyt jo riittää. Pahinta oli kuitenkin sotasyyllisten ja asekätkijöiden jahti jossa hän hankki lopullisesti täydellisen petturin maineen johon kukaan ei voinut luottaa. Ei edes ryssä. Nämäkin on myöhemmin spinnattu hupsutellen kekkosen konsteksi ja todisteeksi siitä kuinka juoni mies oli kyseessä ja nerokkaasti vedätti ryssää. Hyi helvetti.

Kunnia maanpetturin uhreille jotka olivat kansamme ehdotonta parhaimmistoa!.

Tätä odotin, vastaan myöhemmin

 

[fulcrum]

Kekkosen jääminen sivuun vaikkapa vuonna 1968 olisi taannut aiemman siirtymän henkilöpolitiikasta instituutioihin. Olisi ollut lyhyempi “Kekkosen jäljittelyn” aikakausi.

Koivistolle pitää antaa plussamerkki siitä, ettei hän jatkanut autokratiaa. Pysyi kyllä vahvana 'monarkkina', muttei sotkeutunut maan päivittäiseen hallintoon eikä power trippailut kaiken aikaa. Olisi epäilemättä voinut (muistan että hänellekin jossain vaiheessa kaupiteltiin kolmatta kautta). Jos olisi, niin silloin Suomi olisi nyt Turkin tai Unkarin tapainen näennäisdemokratia. Ihmiset olisivat tottuneet jo siihen että maassa on keisari.

Miksi Urkkia moni kaipaa, no vahvat johtajat nyt vaan keräilevät ihailijoita. Keskiverto venäläisen mielestä Stalin oli mahtava. Kuten huomautettiin, Niinistönkin kansansuosio sai henkilöpalvonnan aineksia.

 

[YliKoo]

Avaan tässä nyt lisää näkökulmia siihen, miksi tällaista keskustelua virittelin.

Kekkonen voi minun puolestani olla vaikka kuinka paska jätkä, nykyajan psykologit löytäisivät varmasti paljon hauskaa, narsismin nyt ainakin kevyimpänä. En fanita, enkä käy puolustelemaan. En ole lukenut elämänkertoja, enkä ainoatakaan Juhani Suomen teosta. En ylipäätään ole koskaan ollut halukas toistelemaan muiden mielipiteitä siitäkään huolimatta, että olen usein väärässä. Aloitusviestissäni sanoin, että pyrin provosoimaan keskustelua - sen myönteisessä merkityksessä - ja otan kuokkaan jos niin on.

Tulee pitkä viesti, jossa on tietämääni faktaa joukossa ja paljon omaa päättelyä. En niitä erittele, vaan kirjoitan sekaisin.

Nykyinen tilanne on ehkä suurin ajuri pohdinnalleni. Nato on ollut olemassa kaikkien täällä roikkuvien aikuisiän, ja useimpien koko eliniän ajan. Sitä on pidetty voittamattomana, yhteenkään Nato-maahan ei ole koskaan hyökätty. Tulemme piakkoin näkemään, mikä paperitiikeri se voi olla. Ennen vuotta -22, jopa herra T:n ensimmäisellä kaudella ajattelin, että USA voi vetäytyä kuoreensa ainoastaan sen vakavan rahoituskriisin myötä. Nyt ajattelen, että Eurooppa tulee olemaan vielä konfliktissa johtavaa Nato-maata vastaan. Ei ampumalla, mutta muuten. Eurooppa ei saa rivejään suoraksi ja tulevat rajatut aseelliset konfliktit ryssän kanssa osoittavat, että Unkari ei tee muuta kuin vastustaa, Espanja lähettää kontillisen raappahousuja puolustautuvalle maalle, Italia käynnistää sisäisen riitelyn jne. Noin kuvaannollisesti. Tässä asiassa olemme olleet koko elinaikanamme väärässä, Nato ei ole yhtenäinen ja voittamaton ja sen tulemme vielä huomaamaan.

Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä, joka perustuu syviin alueisiin ja vihollisen kuluttamiseen niin, että se huomaa ettei kannata maksaa niin suurta hintaa hyökkäyksestä. Vielä venäjän avoimen hyökkäyksen ensi viikkoina/kuukausina arvostamani Pekka Toveri kommentoi, että nyt syvät alueet ja kuluttaminen käyntiin. Mitä oleme nähneet? Voi kuluttaa vetäytymällä ja paikallaan olemalla. Tekeekö ryssä päätelmän, että ei kannata? No ei tee. Meillä oli pitkään ajattelumalli, että kiinteitä puolustusrakenteita ei enää tarvita eikä kiinteitä linjoja muodostu. Oliko näin? No ei ollut.

Kylmän sodan jälkeen ja Neuvostoliiton kaatuessa pääteltiin, että nyt se on ohi ja Eurooppakin voi keskittää voimavaransa muuhun. Mihin se keskitti ja mitä saatiin aikaan? Heikkenevä ja riitaisa manner, joka omilla päätöksillään nävertää sen demokratian, jota olemme pitäneet niin ainutlaatuisena. Koko Euroopan turvallisuusjärjestelmä rakentui sen haihatuksen varaan, että Venäjä demokratisoituu kun se saa rahaa energiasta jota se meille myy, ja elelee ja kehittyy rauhassa.

Kokonainen maanosa kuvitteli, että siitä tulee maailman ihanin demokratia joka on hyvä kaikille, ja jonka mallia kaikki, Venäjä mukaan lukien, tulee seuraamaan. Olisiko paljon pahemmin voinut mennä pieleen. Wir Schaffen Das ja niin edelleen. Ei kaikesta voi syyttää pakolaisia, mutta pakolaiskriisi on ilmenemä siitä samasta rappiosta, joka Rooman kaatoi. No tollai aika kuvannollisesti ilmaistuna mutta kuitenkin. Leikimme niin hyviä ihmisiä, että meidät on helppo puhaltaa kumoon, ja me pyydetään anteeksi vielä kaatuessammekin.

Noita juttuja voisi jatkaa enemmänkin, mutta riittänee. Asiat eivät vaan ole niin kuin me haluttaisiin ja kuvitellaan. Eivät nyt eivätkä välttämättä ole edes olleet.

Suomeen. Meidän on mukava ajatella, että me olemme selvinneet kahdesta sodasta Neuvostoliittoa vastaan, sekä meillä on ja on ollut uskottava puolustus. Mutta. Talvisota päättyi ihan viime hetkellä, ja NL olisi oikeasti halutessaan ajanut Helsinkiin ja ohi. Sotavoiman kannalta katsottuna. Ei kahta sanaa. Niin paljon kuin kunnioitankin Talvisodan Veteraaneja, ei heidän/meidän voima olisi lopulta ryssää pysäyttänyt. Maailman tilanne muuten meidät lopun perin pelasti. Sama jatkosodan päätteeksi.

Olemme olleet ja olemme edelleen ylpeitä puolustusvoimistamme. Niin minäkin, en koskaan ole sitä kyseenalaistanut. Mutta kuten edellä, jos tosi olisi ollut edessä kylmän sodan aikana, olisiko meidän voimamme riittänyt ilman merkittäviä apuja, joko sotilaallisia tai muita, meistä riippumattomia asioita? Ukrainan esimerkki osoittaa, että ei mitenkään.

40-luvun lopulla valvontakomissio, kommunistit ja punainen valpo pitivät kuria. 50- luvulla - kannattaa muuten käydä Porkkalan "vuokra-alueen" lähimmissä tykkiasemissa katsomassa, miltä pääkaupunkiseutu näyttää sieltä käsin, aika läheiseltä, aikalaiset ovat kertoneet että tykkien kumu ja pimeällä suuliekit tekivät toivotun vaikutuksen, sivuhuomautus loppuu - kansa haeskeli asemiaan. Yleislakko, puolueet hajoilivat, kommunistit jne. Kenttäarmeija oli puolen miljoonan suuruinen, mutta mikä oli sen varustus? Sodanaikainen, paljonko oli panssaritorjuntaa suhteessa itänaapurin panssareihin, ilmatorjuntaa suhteessa senilmavoimiin? Oliko tykistöohjuksia vai parisataa sodanaikaista tykkiä. Oliko puolustus oikeasti uskottava sitä tarkastelua vasten, että ulkopuolisia apuja ei olisi tullut sitäkään vähää, mitä Talvisodan tai jatkosodan aikana? Tarvitseeko vastata? 60-luvulla meidänkin puolustus kehittyi ja mitä teki ryssä? Takoi tankkeja kymmenin tuhansin. Ohjuksia, suihkuhävittäjiä, pommittajia ja muuta väännettiin kilpaa maailman johtavan suurvallan kanssa kilpaa. Niitä myös kehitettiin ja testattiin ihan tositoimissa. Me hankittiin Vampiret ja luotettiin Bofors 40/60 torjuntavoimaan. Naapurilla oli kyky ja tarvittaessa tahto. Mikäli tarve olisi tullut, mitä olisi tapahtunut?

Aiheeseen. Mitä vaikutti nuoreen, joka 17-vuotiaana johti teloitusryhmää? Olkoon koulukiusaaja tai narsisti, jotain se vaikutti. Talvisodan aikana kyseinen tyyppi oli jo jollakin tavalla päättävässä asemassa, ja vastusti rauhantekoa kiivaasti, koska uskoi voittoon. Uskoi myös seuraavaan voittoon, mutta taas tuli kuokkaan. Kasvoi käsitys, että naapuri on syytä ottaa vakavasti. Vaikka vahva kenttäarmeija ja syvät alueet, olisi sota köyhälle yksinäiselle valtiolle aivan käsittämätön katastrofi. Voitaisiinko itsenäisyys säilyttää, jos vielä uusi koitos tulisi? Se ei ollut lainkaan varmaa, vaan hyvin luultavasti Stalin ei olisi kolmatta kertaa jättänyt kesken, maksoi mitä maksoi. Sotaa oli siis vältettävä kaikin keinoin. Kaikin keinoin.

Isompaan kuvaan. Toisen maailmansodan jälkeen Churchill jo kaavaili sotaa Neuvostoliittoa vastaan, ei kai tosissaan kuitenkaan mutta se kertoi siitä, mihin oltiin menossa. NL sai ensimmäisen ydinpomminsa tulille jo 40-luvulla ja siitä alkoi maailman siihen asti hulluin vaihe. Ei tarvitse kerrata kaikkea, mutta Yhdysvalloilla oli tarve ja halu tuoda ydinaseita mahdollisimman lähelle, koska ohjukset olivat vielä 50-luvun alussa mitä olivat. Sukellusveneetkin tulivat myös vähän myöhemmin. Eurooppa olisi siis aika lailla kuuma paikka, ja Kuola Neuvostoliiton reitti Amerikan kimppuun. Mitä Nato toisi Norjaan, ei välttämättä olisi ollut yksin Norjan päätettävissä tilanteen perkelöityessä. Ruotsi väkersi omaa ydinasetta, en tiedä tarkkaa ajankohtaa jolloin idea syntyi, mutta "puolueettomuudestaan" huolimatta oli puolensa valinnut. Neuvostoliitolla oli oma doktriininsa, johon kuului puskurivyöhyke.

Mitä tuossa kuvassa painoi Suomen demokratia? Varsinkaan, kun me ei sitä vielä osattu. Ja jos oltaisiin osattu, tilanne olisi ollut meidän kannaltamme vielä huonompi. Demokratia olisi johtanut joko kommunistien valtaan, tai sitten sellaiseen lännettymiseen joka ei Neuvostoliitolle olisi kelvannut. Eihän mikään varmaa ole, mutta tuossa ajassa nuo olivat varteenotettavia vaihtoehtoja. Haen tässä nyt sitä kuvaa, jonka valossa Suomi eli. Sitä on jälkikäteen tutkittu ihmisikä, eikä ihan valmista ole tullut vieläkään. Silloin piti tehdä päätöksiä siinä hetkessä, ja kuten demokratiasta tiedämme, päätökset ovat riippuvaisia niistä ihmisistä jotka niitä tekevät.

Olisiko se kelvannut Neuvostoliitolle, ja olisiko siellä ollut meidän ajattelumme mukaista logiikkaa, että teidän tekemänne ratkaisut ovat ok, eivätkä ne ole haitaksi YYA-sopimuksen hengelle tai kaupan suosituimmuusasemalle. Vai oliko ajatusmalli Kremlissä suoraviivaisempi - luottamus hyvä, kontrolli paras.

Oma päätelmäni on, että Neuvostoliitolla oli päättäjissä kaksi valtavirtaa - kovan linjan kannattajat, sekä vielä kovemman linjan kannattajat. Stalinin aikana ei tarvinnnut ihan hirveästi arvuutella, mutta jo Hrustsev oli juoksupoika. Ilmeisesti vähän pehmeämpi kuin keskuskomitea halusi, ja linja poukkoili. Tuota hallintoa oli vaan pakko myötäillä tiettyyn rajaan. Unkari on nyt moneen otteeseen mainittu, mutta kyllä Suomi oli samassa asemassa, vaikka ei ollut ollut miehitettynä sodan aikana. Jossakin kulki näkymätön raja, sen varmasti kaikki tiesivät, että jossakin se on. Tiesikö NKP itsekään tarkasti, ei siitäkään takeita ole. Maailma oli jatkuvassa muutoksessa. Nyt ihmisikää myöhemmin me voidaan viisastella, että kyllähän sitä oltaisiin voitu tehdä, ja tuota.

Väitän edelleen, että tuossa maailmantilanteessa se demokratia, mikä me oltaisiin osattu, ei olisi välttämättä meitä pelastanut. Joko miehitykseltä, tai kommunistien valtaan asettamiselta. Yksi linja valtiolta oli se, joka tuosta kuivin jaloin selviämiseen vaadittiin. Ja onko siihen muita vaihtoehtoja kuin se, että yksi mies henkilö päättää. Ja pysyykö tuo yksi henkilö demokraattisessa järjestelmässä vallassa ja vieläpä sillä tavalla, että se voi tehdä päätökset suoraan koko kansan puolesta. Ja voiko tuollainen henkilö olla lähtökohtaisestikaan kaikille mukava, joviaali, oikeudenmukainen jne?

Paluu alkuun. Kun tuota kuvaa katsoo toisesta vinkkelistä ja unohtaa sen vääryyden, että Kekkoselle piti järjestää isoin hauki, selvisi Suomi itsenäisenä ja sai tehdä paljon päätöksiä ihan haluamallaankin tavalla. Kaikkein paskamaisimmat ilmentymät tehtiin vapaaehtoisesti ja omaa etua tavoitellen. En edelleenkään pidä kunnon korruptiona sitä, että kukaan ei saanut hiihtää kovempaa, ja sillä viskiä riitti vaikka muilla siitä oli pulaa.

 

[Alassalmi]

Vielä on näköjään Vennamolaista henkeä olemassa, sieltähän se katkeruus Kekkoseen juontaa. Rötösherrat kiikkiin! Paljonha Vennamon työssä suomen asutuspolitiikassa on hyvääkin ja oikeata. Se on enemmän sisäpolitiikkaa, mutta olihan tuo sisäpoliikka ongelma, lähinnä vähemmistö hallitukset, jotka vielä kaatuili jatkuvasti. Tuosta seurasi, ettei vahvan ja pitkän jatkumon konsensusta saatu ulkopoliitiikan tueksi, Kekkosen oli tästäkin syystä toimittava itsenäisesti.

 

[chigeen'a]

Kekkosen ainoa motiivi oli kilpailussa voittaminen. Ei mitään väliä mikä laji tai missä joukkueessa kilpaili. Hänen suurin lahjansa Suomen kansalle oli näyttää miten helposti käy puolen vaihtaminen ja miten korkeampaan voimaan uskova kansa hyväksyy kaiken jos vain olet ajoissa liikkeellä ja täysin häpeämätön röyhkeydessä. Tämä on se johtolanka joka on syytä muistaa kun tuota lieroa puntaroidaan. Ja kyllä, lienee lajissaan ihan ykkönen itsenäisen Suomen historiassa. Ihan aina ei ajoitus mennyt aivan nappiin ja silloin tuli näpeille mikä sai kekkosen raivostumaan, masentumaan, uhriutumaan ja hautomaan ikuista kostoa. Nämähän nyt ovat varsin tyypillisiä ominaisuuksia johtoasemaan pyrkivällä mutta kekkosen pyrkyryydellä ei ollut mitään pidäkkeitä. Kaikki oli kaupan, jokainen oli petettävissä.

Oletan että tästä päästään juuri siihen seikkaan mitä olet ollut hakemassa eli tällaista hahmoa ryssä juuri etsiskeli Suomen johtoon jotta voisi toteuttaa omia tarkoitusperiään. Ja sai enemmän kuin osasi toivoakkaan. Tajusivat etteiväthän nämä tsuhnat olekaan aivan niin kova ja periksiantamaton porukka johon oli törmätty sota vuosina. Kyllä täältä näköjään löytyy sittenkin juuri sitä ainesta jota tiedustelu oli Suomesta ennen sotia Kremliin toimittanut ja lähes katastrofiksi muodostuneen virhearvion aiheuttanut. Se porukka jonka varaan oli silloin laskettu on kutakuinkin hyödytön mutta tämä kaveri, tässä meille asetti joka jollain aikajänteellä vie projektin maaliin. Laitetaan äijä hommiin.

Ja kun tämä kilpaloikkija aloitti hommat ei ryssän enää tarvinnut juurikaan itse yrittää keksiä konsteja vaan, tämä ylemmyyden tunteen sokaisema narsisti oli sen verran nokkela että se syötti suoraan ryssän lapaan jo ennen kuin ehdittiin aina edes tilata. Oli näet kovina sotavuosina ensin pelannut väärää kättä ja nippanappa meinannut myöhästyä jo liikkuvasta junasta. Se virhe ei enää saanut toistua joten, oli viisasta toimia itse junanlähettäjänä. Ryssä tykkäsi.

Ajoittain Kremlissä tehtiin välitilinpäätös ja voitiin todeta että ei ole tarpeen asettaa aikatauluja matkalle josta ei ole aiempaa kokemusta mutta hyvin rullaa. Oppositio vaiennettu, henkilökultti jo täysillä ja pikkuhiljaa koko talouselämä sidottu tavaran vaihtoon jonka tappiollisuuden itse kustantavat ja vieläpä ylistävät sitä suurena onnen tuojana. No nyt siellä on jo kilpailu siitä kuka voisi keksiä lisää kun media, oikeuslaitos, tiede ja opetustoimi on valjastettu tuon henkilökultin hämyssä palvelemaan neuvostoliittoa. Harasoo. Kuka muuten jatkaa timon jälkeen kun noilla ei taida olla tapana tehdä palatsi vallankaappausta? Kyllä siihen on jo muutamia tyrkyllä. Niille sitten vaan vähän samaa lääkettä mukaan kun aika koittaa eli hallittua pelottelua ja valinnan jälkeen joku konkreettinen porkkana niin siitä se lutviutuu. Näistähän on tullut kelpo ryssiä. Ja oikeestaan parempiakin. Me kun täällä neuvostoliitossa muistetaan kaikki meitä vastaan sotineet vihollisina niin nämä tsuhna palvelijat jo iloiten liputtavat meidän voiton kunniaksi. Kukapa olisi uskaltanut toivoa tällaista menestystä.

Tämä hinta siis maksettiin ja meille on uskoteltu että mikäli näin ei olisi toimittu olisi ryssä hyökännyt Suomeen. Kuka uskoo tämän ja on sitä mieltä että mieluummin vääjäämätön valuminen itse auttaen ryssän palvelijasta ryssän nostoväeksi, oli välttämättömyys ja rauhanomaisesti toteutettuna kekkosen ansioksi laskettava menestystarina, on omalta osaltaan tietysti oikeassa. Ja kuten Ylikoo aiemmin totesi, Suomen pelasti molemmissa sodissa ulkopuoliset tekijät. Niin teki tälläkin kertaa. Sillä erotuksella että nyt olimme jo kuohinneet itsemme koska hallitsijamme, eräjorma ensimmäinen oli visioissaan vakuuttunut ryssän ja kommunismin voittokulusta. Vastaan pyristeleminen oli siis, ei vain turhaa vaan myös vaarallista. Joten on luotava kansankulttuuri jossa kilvoitellaan siitä kuka voi palvella ryssiä paremmin, nöyremmin. Nöyryytyksen sijaan tämä on uskoteltava olevan ylevä ja hieno tapa elää. Mikä vaan on parempi kuin aseellinen miehitys. Kaikki muut miehityksen muodot hyväksytään. Mahdollisimman pehmeä siirtyminen vasalliksi ja lopulta sulautuen osaksi koska näin tapahtuu joka tapauksessa. Mikään ulkopuolinen tapahtuma ei meitä enää pelasta kuten aiemmilla kerroilla. Vaikka silloinkaa ei niiden varaan voitu laskea.

Tämä ajatuksen kulku on täysin ymmärrettävää henkilöltä joka ajatteli vain omaa valta-asemaansa. Tästä syystä on tärkeää muistaa se hauen onkiminen tai hiihtolenkki. Mitä siinä painaa kansa ja muut saatanan tunarit. Hänen asemansa ja pönötys mahdollisuudet olisivat säilyneet vähintäänkin entisellään. Sodan sattuessa ei enää niinkään.

Unkarin, Tsekin tai Puolan tapahtumat todistavat vain sen että,..ryssä. Afganistan todistaa sen että aseellinen kapina paikallista kekkosta vastaan mahdollisti syyn rauhan operaatiolle joka työllisti 120000 ryssän sotilasta taistelussa 150 - 250000 Mujahidia vastaan. Vaikka kyseessä oli koko neuvostoliiton arvovalta ja lopulta olemassaolo ei sinnekään enempää riittänyt. Mutta Suomi nyt tietysti olisi lanattu hetkessä ydinpommein ja miljoona armeijalla. Edes sissi sotaa ei olisi tarvinnut ryssien pelätä. Olimme siis täysin kekkosen nerokkuuden ja ryssien armon varassa. Uskoo kuka lystää.

 

[YliKoo]

Tajusivat etteiväthän nämä tsuhnat olekaan aivan niin kova ja periksiantamaton porukka johon oli törmätty sota vuosina. Kyllä täältä näköjään löytyy sittenkin juuri sitä ainesta jota tiedustelu oli Suomesta ennen sotia Kremliin toimittanut ja lähes katastrofiksi muodostuneen virhearvion aiheuttanut. Se porukka jonka varaan oli silloin laskettu on kutakuinkin hyödytön mutta tämä kaveri, tässä meille asetti joka jollain aikajänteellä vie projektin maaliin. Laitetaan äijä hommiin.

Toivotaan, että et tarkoita minua tuolla porukalla joka heittäytyy syleilemään ryssän jalkoja sen saapuessa. Sitä verta minusta ei löydy vähän vähää. Prätkäilin itäblokkia vuodesta -80 ja näin sitä paskaa ihan riittävästi. Ajatus, että Suomessa voisi olla jotakin samaa, oli kauhistuttava. Neuvostoliitossa en ole koskaan käynyt, ja se oli tietoinen päätös että ilman kättä pidempää ja hyvää porukkaa ympärillä en mene. Jos tarkoitit minua, lohkaisen jotakin siitä porukasta joka lähti kohti Aunusta, tai kohti Karjalan mäntyä. Muuten jätän lohkaisematta.

Tämä hinta siis maksettiin ja meille on uskoteltu että mikäli näin ei olisi toimittu olisi ryssä hyökännyt Suomeen. Kuka uskoo tämän ja on sitä mieltä että mieluummin vääjäämätön valuminen itse auttaen ryssän palvelijasta ryssän nostoväeksi, oli välttämättömyys ja rauhanomaisesti toteutettuna kekkosen ansioksi laskettava menestystarina, on omalta osaltaan tietysti oikeassa. Ja kuten Ylikoo aiemmin totesi, Suomen pelasti molemmissa sodissa ulkopuoliset tekijät. Niin teki tälläkin kertaa. Sillä erotuksella että nyt olimme jo kuohinneet itsemme koska hallitsijamme, eräjorma ensimmäinen oli visioissaan vakuuttunut ryssän ja kommunismin voittokulusta. Vastaan pyristeleminen oli siis, ei vain turhaa vaan myös vaarallista.

Minä en edelleenkään tiedä, etteikö ryssä olisi Suomea jollakin tavalla ottanut valtaansa, jos olosuhteet olisivat sitä edellyttäneet. Kuten aiemmin olen kuvannut, nuo olosuhteet eivät olleet vähääkään meistä kiinni, vaan siinä oli amerikallakin ihmettelemistä moneen otteeseen. Ihan niin kuin tosissaan, vailla sen suurempaa tunnekuohua. Suomi sattui olemaan siinä välissä ja se oli meidän osamme.

Mahdollisimman pehmeä siirtyminen vasalliksi ja lopulta sulautuen osaksi koska näin tapahtuu joka tapauksessa. Mikään ulkopuolinen tapahtuma ei meitä enää pelasta kuten aiemmilla kerroilla. Vaikka silloinkaa ei niiden varaan voitu laskea.

Tämä ajatuksen kulku on täysin ymmärrettävää henkilöltä joka ajatteli vain omaa valta-asemaansa. Tästä syystä on tärkeää muistaa se hauen onkiminen tai hiihtolenkki. Mitä siinä painaa kansa ja muut saatanan tunarit. Hänen asemansa ja pönötys mahdollisuudet olisivat säilyneet vähintäänkin entisellään. Sodan sattuessa ei enää niinkään.

Tässä kohti ajatus eroaa. Omat itsenäiset muistikuvani alkavat 60-luvun jälkipuoliskolta, ja silloin näin työntekoa, yrittämistä, jotkut sukulaiset muuttivat Ruotsiin ja jotkut sieltä takaisin. Jos jotakin halusi yrittää niin yritettiin jos rahkeet riittivät. Monet onnistuivat, ehkä useammat kuin tänään. Sai valita Valmetin ja International Harvesterin, Sammon tai Claasin väliltä. Sai pankista lainaa hartiapankin täytteeksi ja rakentaa omakotitalon, ostaa vielä tojotankin jos mieli teki. Nuo aikaisen 80-luvun prätkäreissut eivät rajoittuneet itäblokkiin, vaan se oli nopea reitti Keski-Eurooppaan. Näki sitten sitäkin meininkiä, ja sattuneesta syystä kaverit joihin reissuilla tutustui, olivat prätkineen Länsi-Euroopasta. Toki tutustuttiin itäblokkilaisiinkin. Mulle ei mistään tullut silloin mieleen, ettäkö Suomi olisi ollut joku takapajula. Toki suomettumista sivuttiin pullon äärellä, mutta en siitä osannut numeroa tehdä.

Näin jälkikäteen oli melko hyvä juttu, etteivät kommunistit saaneet valtaa, tai käyty ylimääräistä sotaa siinä välissä. Muistan kyllä 70-luvulta kouluneuvostojen nousun ja sen, kuinka vasemmistolaiset olivat niin helvetin koppavaa. Vaikka en ajatellut poliittisesti, vituttaa vieläkin.

Unkarin, Tsekin tai Puolan tapahtumat todistavat vain sen että,..ryssä.

Aivan. Ryssä. Minä olen tyytyväinen kun pysyi omalla puolellaan rajaa, enkä olisi halunnut revanssia.

Afganistan todistaa sen että aseellinen kapina paikallista kekkosta vastaan mahdollisti syyn rauhan operaatiolle joka työllisti 120000 ryssän sotilasta taistelussa 150 - 250000 Mujahidia vastaan. Vaikka kyseessä oli koko neuvostoliiton arvovalta ja lopulta olemassaolo ei sinnekään enempää riittänyt.

Kommunismi meinasi siellä saavuttaa hopeaa, meinasi perkele maa lännettyä. Onneksi veli venäläinen tuli apuun. Afganistanilla menee nykyään hienosti.

Mutta Suomi nyt tietysti olisi lanattu hetkessä ydinpommein ja miljoona armeijalla. Edes sissi sotaa ei olisi tarvinnut ryssien pelätä. Olimme siis täysin kekkosen nerokkuuden ja ryssien armon varassa. Uskoo kuka lystää.

Ydinsotaa meitä kohti en ole missään vaiheessa ottanut puheeksi enkä ota. Sen mahdollisuus oli moneen otteeseen ihan todellinen, mutta en ole ikinä ajatellut - päivässä ohi - skenaariota. Muut pohjoismaat olivat puolensa valinneet, luonnollisesti. Jos Suomi olisi tehnyt saman valinnan, niin olisimme ilmeisesti saaneet Kremlistä kaukokirjoitinviestin, tai oikein diplomaattipostin että ahaa, olette siis päättäneet siirtyä lännen leiriin, repikäähän se soppari jossa on kolme kirjainta otsikkona, niin me tehdään täällä sama. Ja lähettäkää sitten 10 000 turkislakkia, numeron 43 miesten nahkakenkiä ja 5 tuhatta pomppaa. Me laitetaan satamassa letku valmiiksi teidän öljytankkeria varten.

Sissisota olisi tietenkin ollut miehekäs ratkaisu, mutta mulle kelpasi ne nuoruuden ja aikuisuudenkin prätkäreissut, jotka olisivat jääneet tod.näk. tekemättä.

Vielä tuohon, että K ajoi vain omaa etuaan Suomen kustannuksella. En tiedä oliko Karjalan palautus vain sumuverhoa, ehkä. Saimaan kanava oli tarkoitus vuokrata tai vaihtaa niin, että alueeseen olisi kuulunut koko Suomen puoli. Vaikka idänkauppa oli vahvaa, ei se koskaan tainnut ylittää kolmannesta. Kauppaliitot länteen päin olivat tärkeitä. UKK Timo perkele tuli juttuun JFK:n ja de Gaullen kanssa, Ruotsissa paras kaveri taisi olla joku vallenperi. Jos oli jutussa KGB:n kanssa niin oli myös SIS:n ja CIA:n kanssa.

Mikä olisi Suomi ollut kokonaan ilman Kekkosta? Vaikka minäkin niin haluaisin, ei me oltu vielä ihan valmis demokratia 50- , 60- eikä ehkä 70-luvullakaan. Kommunismilla oli kysyntää pientalonpojissa raukoilla rajoilla ja rasvanahoilla teollisuuspaikkakunnilla . Tapeltiin vallasta demareiden kanssa, jotka tappelivat keskenään. Kommunistitkin tappelivat. Maalaisliitto hajoili ja Vennamo löi löylyä. Maasa oli paljon ristivetoja niin poliittisesti kuin muutenkin, kuten kulttuuripiirit ja reporadiot. Eikä siitä punaisen valpon terrorista niin kauaa ollut, etteikö sitä joku olisi muistanut.

Jos Supo olisi ollut kokonaan vaikka demareilla, ja ne olisivat vuonna 2010 saaneet kremlin tuella pidättää poliittisia vastustajiaan haluamallaan tavalla, oltaisiinko tänään valmiita rakentavaan hallitusvastuusen heidän kanssaan, ja pystyttäisiinkö tekemään vain Suomen kannalta hyödyllisiä päätöksiä, ei puolueiden kannalta? Kun ei nytkään pystytä.

Laitan loppuun disclaimerin: En millään tavalla fanita Kekkosta, saa olla minun puolestani vaikka kuinka paska jätkä. Mutta kun nykymittapuun mukaan tarkastelen maailman menoa ja mietin, mikä olisi ollut se vaihtoehto, päädyn rajusti plussalle. Se Suomi jossa 60-luvun alkupuolelta olen elänyt, on kehittynyt viime vuosiin asti. Kommunistit ja ay-liike ovat jarruttaneet minkä ovat kyenneet, ja vituttaa joka kerran televisiota avatessani kun vallankumousta tosissaan suunnitelleet näyttelijät ilmestyvät ruutuun. Ja ovat saaneet perinnettään jatkettua, nykyinenkin kaarti on pitkälle äärivasemmistoa, vähän toisilla väreillä koristeltua vaan. Viimeisimmän ison naulan kehitykseemme löi ay-liike laman sinetöineessä päätöksessään, että saavutetusta edusta ei tingitä, hajotkoon maa. * Lisäys- tarkoitin tällä 90-luvun alun lamaa, jolloin yhteiskuntasopimus torpattiin - * Tietenkin alkuasetelma oli ultrakapitalistien masinoimaa kasinotaloutta, mutta periaatteen vuoksi maksettiin siitä järjetön hinta. Silloin kaikki kävi ilman Kekkosta, nyt ollaan taas saman rotkon äärellä, edelleen ilman Kekkosta.

Kyllä tässä maassa muutkin osaa ajatella itseään, ja monet vain itseään.

 

[vemppa]

Ristiriitainen hahmo. Väitetään että Kekkonen tilasi noottikriisin, mutta tätä ei kai ole todistettu missään. Poikkeuslain hän taisi masinoida. Entäpä sitten nopea takinkääntö Saksan peesaajasta rauhanoppositioon ja sotasyyllisyysoikeudenkäyntien kiirehtiminen? Varmaan hän pystyi oikeuttamaan nämä temput itselleen, mutta monen moraali ei antaisi periksi.

Toiminnan motiivit? Voi olla, että kyse oli vallanhimosta, mutta voi myös olla, että hän piti itseään korvaamattomana Suomelle ja omaa linjaansa ainoana oikeana. Tosin juuri sillä tavalla diktaattorit tuppaavat ajattelemaan. En usko, että monikaan diktaattori nousee aamulla sängystä ja ajattelee: "Aaah, taas uusi päivä tehdä nihilististä pahuutta!" Ei, he ajattelevat että he tekevät kaiken isänmaansa takia.

Tuntuu että suhtautuminen Kekkoseen menee edelleen puoluekannan mukaan: kokoomuslaiset ja demarit vihaavat, keskustalaiset ovat vähintään salaa ylpeitä.

 

[chigeen'a]

Toivotaan, että et tarkoita minua tuolla porukalla joka heittäytyy syleilemään ryssän jalkoja sen saapuessa. Sitä verta minusta ei löydy vähän vähää. Prätkäilin itäblokkia vuodesta -80 ja näin sitä paskaa ihan riittävästi. Ajatus, että Suomessa voisi olla jotakin samaa, oli kauhistuttava. Neuvostoliitossa en ole koskaan käynyt, ja se oli tietoinen päätös että ilman kättä pidempää ja hyvää porukkaa ympärillä en mene. Jos tarkoitit minua, lohkaisen jotakin siitä porukasta joka lähti kohti Aunusta, tai kohti Karjalan mäntyä. Muuten jätän lohkaisematta.

Lukeudut ehdottomasti mainitsemani porukkaan jos;

Olit ennen sotia suur-suomi ajatuksen kiihkeä kannattaja ja kun turpiin tuli aloit välittömästi vangitsemaan ja vaatimaan kovimpia mahdollisia rangaistuksia entisille aate kavereille rikoksista joita olit itse heille jälkikäteen keksimässä. Tietysti vielä siten että, teatraalisesti pari vuotta aiemmin pyysit päästä rintamalle sotiviin joukkoihin silloin kun se vielä näytti voittavalta arvalta. Ensin tietysti varmistettuasi ettei pyyntöön tulla suostumaan vaan jatkat sivu-uralla toimistopöydän nurkassa tappovaahto suupielessä kirjoittelemassa nimimerkin suojista mitä kovimpia maailmanlopun ennustuksia jos joku onneton henkensä pelossa antaa tumankaan periksi. Mahdollisuutta malttamattomana odottamassa ja katkerasti kadehtien niitä jotka kansakunnan hädän hetkellä veivät mielestäsi nolla summa pelissä sinulta glooriaa. Tämä ihmistyyppi joka ei meinannut edes malttanut odottaa aseiden vaikenemista vaan aloitti heti yhteistyön vihollisen kanssa osoittautui paljon hyödyllisemmäksi kuin ne joiden varaan oli laskettu ennen sotaa. Siis vasemmisto. Eivät saaneet aikaiseksi edes vaaranvuosina vaikka Suomen oma Quisling ajojahtasi yhtä jos toista estettä kumouksen tieltä. Ryssä näki tämän ja vaihtoi taktiikkaa, ei päämäärää.

Jos pääosin tunnistat itsesi tuosta joukosta niin siitä vaan mäntyä aunukseen työntämään. Mainittakoon kuitenkin etten ole kyllä puhunut kenestäkään muusta kuin tuosta otsikon hahmosta. Vaan mistäpä minä tiedän, voihan joku löytää itsensä näistä mun kuvaelmista.

Kirjoitit odottaneesi minun vastausta kekkos- jalustan valantaan, sillä sitähän tuo näkemyksesi edustaa, vaikka pyrkimyksesi olisi kuinka objektiivinen. Ei mulla ole kompetenssia tämän enempää tähän tarjota. Lähestulkoon kaikki "fakta" kekkoseen liittyen on vesitetty tai jauhotettu mirhalla katsantokannasta riippuen. Se mikä selvästi näyttäytyy maanpetokselta toiselle on toiselle ovela konsti hämätä ryssää Suomen eduksi. Monesti jälkimmäistä näkökulmaa sitten perustellaan oman elämän kokemuksilla kuinka lopulta asiat oli ihan hyvin Suomessa kun jossain muualla ne oli huonommin. No, tähän voin sanoa että itse poistuin maasta heti täysi ikäistyttyäni juurikin tällä vallinneesta itäblokin mentaliteetista johtuen. Varusmiespalvelus oli suoritettava mutta se ei ainakaan vähentänyt yya inhoani 80 alkupuoliskolla. Silloin viimeistään tajusin että jos jopa pv on näin pahasti mukana tässä hulluudessa se on menoa. Enhän minä varusmies retale mihinkään kenraalien pöytään päässyt keskustelemaan, mulle riitti politrukki majurin luento aiheesta. Suomeen palasin kuitenkin syistä jotka ovat puolustamisen arvoisia, mutta kyllä se oikea länsi vielä tuolloin tarjosi jotain ihan muuta kuin yya Suomi silloin. Asiat alkoivat muuttua hämmästyttävän nopeasti niihin aikoihin kun kekkonen pantiin vihdoin turpeeseen. Yya:n loppulasku tuli sitten 90-luvun laman nimissä. Kova oli kiire kokeilla länkkäri menoa vaikka vielä elettiin sinkkiämpäri taloutta. Tuosta idänkaupan tuhoisuudesta olisi paljonkin sanottavaa mutta, jääköön nyt tähän tällä kertaa.

 

[Vonka]

Avaan tässä nyt lisää näkökulmia siihen, miksi tällaista keskustelua virittelin.

Kekkonen voi minun puolestani olla vaikka kuinka paska jätkä, nykyajan psykologit löytäisivät varmasti paljon hauskaa, narsismin nyt ainakin kevyimpänä. En fanita, enkä käy puolustelemaan. En ole lukenut elämänkertoja, enkä ainoatakaan Juhani Suomen teosta. En ylipäätään ole koskaan ollut halukas toistelemaan muiden mielipiteitä siitäkään huolimatta, että olen usein väärässä. Aloitusviestissäni sanoin, että pyrin provosoimaan keskustelua - sen myönteisessä merkityksessä - ja otan kuokkaan jos niin on.

Tulee pitkä viesti, jossa on tietämääni faktaa joukossa ja paljon omaa päättelyä. En niitä erittele, vaan kirjoitan sekaisin.

Nykyinen tilanne on ehkä suurin ajuri pohdinnalleni. Nato on ollut olemassa kaikkien täällä roikkuvien aikuisiän, ja useimpien koko eliniän ajan. Sitä on pidetty voittamattomana, yhteenkään Nato-maahan ei ole koskaan hyökätty. Tulemme piakkoin näkemään, mikä paperitiikeri se voi olla. Ennen vuotta -22, jopa herra T:n ensimmäisellä kaudella ajattelin, että USA voi vetäytyä kuoreensa ainoastaan sen vakavan rahoituskriisin myötä. Nyt ajattelen, että Eurooppa tulee olemaan vielä konfliktissa johtavaa Nato-maata vastaan. Ei ampumalla, mutta muuten. Eurooppa ei saa rivejään suoraksi ja tulevat rajatut aseelliset konfliktit ryssän kanssa osoittavat, että Unkari ei tee muuta kuin vastustaa, Espanja lähettää kontillisen raappahousuja puolustautuvalle maalle, Italia käynnistää sisäisen riitelyn jne. Noin kuvaannollisesti. Tässä asiassa olemme olleet koko elinaikanamme väärässä, Nato ei ole yhtenäinen ja voittamaton ja sen tulemme vielä huomaamaan.

Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä, joka perustuu syviin alueisiin ja vihollisen kuluttamiseen niin, että se huomaa ettei kannata maksaa niin suurta hintaa hyökkäyksestä. Vielä venäjän avoimen hyökkäyksen ensi viikkoina/kuukausina arvostamani Pekka Toveri kommentoi, että nyt syvät alueet ja kuluttaminen käyntiin. Mitä oleme nähneet? Voi kuluttaa vetäytymällä ja paikallaan olemalla. Tekeekö ryssä päätelmän, että ei kannata? No ei tee. Meillä oli pitkään ajattelumalli, että kiinteitä puolustusrakenteita ei enää tarvita eikä kiinteitä linjoja muodostu. Oliko näin? No ei ollut.

Kylmän sodan jälkeen ja Neuvostoliiton kaatuessa pääteltiin, että nyt se on ohi ja Eurooppakin voi keskittää voimavaransa muuhun. Mihin se keskitti ja mitä saatiin aikaan? Heikkenevä ja riitaisa manner, joka omilla päätöksillään nävertää sen demokratian, jota olemme pitäneet niin ainutlaatuisena. Koko Euroopan turvallisuusjärjestelmä rakentui sen haihatuksen varaan, että Venäjä demokratisoituu kun se saa rahaa energiasta jota se meille myy, ja elelee ja kehittyy rauhassa.

Kokonainen maanosa kuvitteli, että siitä tulee maailman ihanin demokratia joka on hyvä kaikille, ja jonka mallia kaikki, Venäjä mukaan lukien, tulee seuraamaan. Olisiko paljon pahemmin voinut mennä pieleen. Wir Schaffen Das ja niin edelleen. Ei kaikesta voi syyttää pakolaisia, mutta pakolaiskriisi on ilmenemä siitä samasta rappiosta, joka Rooman kaatoi. No tollai aika kuvannollisesti ilmaistuna mutta kuitenkin. Leikimme niin hyviä ihmisiä, että meidät on helppo puhaltaa kumoon, ja me pyydetään anteeksi vielä kaatuessammekin.

Noita juttuja voisi jatkaa enemmänkin, mutta riittänee. Asiat eivät vaan ole niin kuin me haluttaisiin ja kuvitellaan. Eivät nyt eivätkä välttämättä ole edes olleet.

Suomeen. Meidän on mukava ajatella, että me olemme selvinneet kahdesta sodasta Neuvostoliittoa vastaan, sekä meillä on ja on ollut uskottava puolustus. Mutta. Talvisota päättyi ihan viime hetkellä, ja NL olisi oikeasti halutessaan ajanut Helsinkiin ja ohi. Sotavoiman kannalta katsottuna. Ei kahta sanaa. Niin paljon kuin kunnioitankin Talvisodan Veteraaneja, ei heidän/meidän voima olisi lopulta ryssää pysäyttänyt. Maailman tilanne muuten meidät lopun perin pelasti. Sama jatkosodan päätteeksi.

Olemme olleet ja olemme edelleen ylpeitä puolustusvoimistamme. Niin minäkin, en koskaan ole sitä kyseenalaistanut. Mutta kuten edellä, jos tosi olisi ollut edessä kylmän sodan aikana, olisiko meidän voimamme riittänyt ilman merkittäviä apuja, joko sotilaallisia tai muita, meistä riippumattomia asioita? Ukrainan esimerkki osoittaa, että ei mitenkään.

40-luvun lopulla valvontakomissio, kommunistit ja punainen valpo pitivät kuria. 50- luvulla - kannattaa muuten käydä Porkkalan "vuokra-alueen" lähimmissä tykkiasemissa katsomassa, miltä pääkaupunkiseutu näyttää sieltä käsin, aika läheiseltä, aikalaiset ovat kertoneet että tykkien kumu ja pimeällä suuliekit tekivät toivotun vaikutuksen, sivuhuomautus loppuu - kansa haeskeli asemiaan. Yleislakko, puolueet hajoilivat, kommunistit jne. Kenttäarmeija oli puolen miljoonan suuruinen, mutta mikä oli sen varustus? Sodanaikainen, paljonko oli panssaritorjuntaa suhteessa itänaapurin panssareihin, ilmatorjuntaa suhteessa senilmavoimiin? Oliko tykistöohjuksia vai parisataa sodanaikaista tykkiä. Oliko puolustus oikeasti uskottava sitä tarkastelua vasten, että ulkopuolisia apuja ei olisi tullut sitäkään vähää, mitä Talvisodan tai jatkosodan aikana? Tarvitseeko vastata? 60-luvulla meidänkin puolustus kehittyi ja mitä teki ryssä? Takoi tankkeja kymmenin tuhansin. Ohjuksia, suihkuhävittäjiä, pommittajia ja muuta väännettiin kilpaa maailman johtavan suurvallan kanssa kilpaa. Niitä myös kehitettiin ja testattiin ihan tositoimissa. Me hankittiin Vampiret ja luotettiin Bofors 40/60 torjuntavoimaan. Naapurilla oli kyky ja tarvittaessa tahto. Mikäli tarve olisi tullut, mitä olisi tapahtunut?

Aiheeseen. Mitä vaikutti nuoreen, joka 17-vuotiaana johti teloitusryhmää? Olkoon koulukiusaaja tai narsisti, jotain se vaikutti. Talvisodan aikana kyseinen tyyppi oli jo jollakin tavalla päättävässä asemassa, ja vastusti rauhantekoa kiivaasti, koska uskoi voittoon. Uskoi myös seuraavaan voittoon, mutta taas tuli kuokkaan. Kasvoi käsitys, että naapuri on syytä ottaa vakavasti. Vaikka vahva kenttäarmeija ja syvät alueet, olisi sota köyhälle yksinäiselle valtiolle aivan käsittämätön katastrofi. Voitaisiinko itsenäisyys säilyttää, jos vielä uusi koitos tulisi? Se ei ollut lainkaan varmaa, vaan hyvin luultavasti Stalin ei olisi kolmatta kertaa jättänyt kesken, maksoi mitä maksoi. Sotaa oli siis vältettävä kaikin keinoin. Kaikin keinoin.

Isompaan kuvaan. Toisen maailmansodan jälkeen Churchill jo kaavaili sotaa Neuvostoliittoa vastaan, ei kai tosissaan kuitenkaan mutta se kertoi siitä, mihin oltiin menossa. NL sai ensimmäisen ydinpomminsa tulille jo 40-luvulla ja siitä alkoi maailman siihen asti hulluin vaihe. Ei tarvitse kerrata kaikkea, mutta Yhdysvalloilla oli tarve ja halu tuoda ydinaseita mahdollisimman lähelle, koska ohjukset olivat vielä 50-luvun alussa mitä olivat. Sukellusveneetkin tulivat myös vähän myöhemmin. Eurooppa olisi siis aika lailla kuuma paikka, ja Kuola Neuvostoliiton reitti Amerikan kimppuun. Mitä Nato toisi Norjaan, ei välttämättä olisi ollut yksin Norjan päätettävissä tilanteen perkelöityessä. Ruotsi väkersi omaa ydinasetta, en tiedä tarkkaa ajankohtaa jolloin idea syntyi, mutta "puolueettomuudestaan" huolimatta oli puolensa valinnut. Neuvostoliitolla oli oma doktriininsa, johon kuului puskurivyöhyke.

Mitä tuossa kuvassa painoi Suomen demokratia? Varsinkaan, kun me ei sitä vielä osattu. Ja jos oltaisiin osattu, tilanne olisi ollut meidän kannaltamme vielä huonompi. Demokratia olisi johtanut joko kommunistien valtaan, tai sitten sellaiseen lännettymiseen joka ei Neuvostoliitolle olisi kelvannut. Eihän mikään varmaa ole, mutta tuossa ajassa nuo olivat varteenotettavia vaihtoehtoja. Haen tässä nyt sitä kuvaa, jonka valossa Suomi eli. Sitä on jälkikäteen tutkittu ihmisikä, eikä ihan valmista ole tullut vieläkään. Silloin piti tehdä päätöksiä siinä hetkessä, ja kuten demokratiasta tiedämme, päätökset ovat riippuvaisia niistä ihmisistä jotka niitä tekevät.

Olisiko se kelvannut Neuvostoliitolle, ja olisiko siellä ollut meidän ajattelumme mukaista logiikkaa, että teidän tekemänne ratkaisut ovat ok, eivätkä ne ole haitaksi YYA-sopimuksen hengelle tai kaupan suosituimmuusasemalle. Vai oliko ajatusmalli Kremlissä suoraviivaisempi - luottamus hyvä, kontrolli paras.

Oma päätelmäni on, että Neuvostoliitolla oli päättäjissä kaksi valtavirtaa - kovan linjan kannattajat, sekä vielä kovemman linjan kannattajat. Stalinin aikana ei tarvinnnut ihan hirveästi arvuutella, mutta jo Hrustsev oli juoksupoika. Ilmeisesti vähän pehmeämpi kuin keskuskomitea halusi, ja linja poukkoili. Tuota hallintoa oli vaan pakko myötäillä tiettyyn rajaan. Unkari on nyt moneen otteeseen mainittu, mutta kyllä Suomi oli samassa asemassa, vaikka ei ollut ollut miehitettynä sodan aikana. Jossakin kulki näkymätön raja, sen varmasti kaikki tiesivät, että jossakin se on. Tiesikö NKP itsekään tarkasti, ei siitäkään takeita ole. Maailma oli jatkuvassa muutoksessa. Nyt ihmisikää myöhemmin me voidaan viisastella, että kyllähän sitä oltaisiin voitu tehdä, ja tuota.

Väitän edelleen, että tuossa maailmantilanteessa se demokratia, mikä me oltaisiin osattu, ei olisi välttämättä meitä pelastanut. Joko miehitykseltä, tai kommunistien valtaan asettamiselta. Yksi linja valtiolta oli se, joka tuosta kuivin jaloin selviämiseen vaadittiin. Ja onko siihen muita vaihtoehtoja kuin se, että yksi mies henkilö päättää. Ja pysyykö tuo yksi henkilö demokraattisessa järjestelmässä vallassa ja vieläpä sillä tavalla, että se voi tehdä päätökset suoraan koko kansan puolesta. Ja voiko tuollainen henkilö olla lähtökohtaisestikaan kaikille mukava, joviaali, oikeudenmukainen jne?

Paluu alkuun. Kun tuota kuvaa katsoo toisesta vinkkelistä ja unohtaa sen vääryyden, että Kekkoselle piti järjestää isoin hauki, selvisi Suomi itsenäisenä ja sai tehdä paljon päätöksiä ihan haluamallaankin tavalla. Kaikkein paskamaisimmat ilmentymät tehtiin vapaaehtoisesti ja omaa etua tavoitellen. En edelleenkään pidä kunnon korruptiona sitä, että kukaan ei saanut hiihtää kovempaa, ja sillä viskiä riitti vaikka muilla siitä oli pulaa.

Nyt tuli paljon proosaa! Ydinväite sinulla on silti koko ajan tämä:

Kylmän sodan todellisuudessa Suomen selviytyminen edellytti epädemokraattisia ratkaisuja, keskitettyä valtaa ja yhden vahvan johtajan (Kekkosen) linjaa. Muuten Suomi olisi miehitetty tai ajautunut kommunistien käsiin..Kekkonen ei ollut mukava tai oikeudenmukainen, mutta hänen kaltaisensa hahmo oli rakenteellinen pakko

Teksti tuntuu sekavalta ja turhauttavalta. Väität, ettet puolusta Kekkosta, mutta käytät valtavasti tilaa argumentoiden, miksi Kekkosen kaltainen järjestelmä oli välttämätön.

Näen tämän epärehellisenä asetelmana. ”En fanita, mutta…” ja sitten fanitetaan.

Tajunnanvirtatekniikka ei oikeasti vie Kekkos-argumenttia eteenpäin, vaan toimii lähinnä tunneperäisenä perusteluna sille, että emme voi luottaa liittolaisiin. Se on enemmän mielialan luontia kuin argumentointia. Ehkä petaat uutta takinkääntöä, en minä tiedä.

Teesisi on alkaa päälle tavattoman heikko. Se on, että demokratia olisi väistämättä johtanut tuhoon. Tätä et missään vaiheessa ketjua todista, ainoastaan oletat ja väität niin.

 

[Vonka]

Väite Kekkosen vaihtoehdottomuudesta on liioiteltu ja väärä. Demokratiaa kavennettiin enemmän kuin oli pakko, ja Kekkosen vallankeskittyminen palveli lopulta enemmän hänen omaa asemaansa kuin Suomen turvallisuutta. Suomi säilyi itsenäisenä ennen kaikkea suurvaltapolitiikan, Neuvostoliiton omien intressien ja lännen ja idän tasapainon vuoksi. Ei todellakaan siksi, että yksi mies murskasi poliittisen kilpailun.

 

[YliKoo]

Kyllä täältä näköjään löytyy sittenkin juuri sitä ainesta jota tiedustelu oli Suomesta ennen sotia Kremliin toimittanut ja lähes katastrofiksi muodostuneen virhearvion aiheuttanut.

Tuota jäin miettimään ja annoin ehdollisen vastauksen

Mainittakoon kuitenkin etten ole kyllä puhunut kenestäkään muusta kuin tuosta otsikon hahmosta.

Hyvä

Kirjoitit odottaneesi minun vastausta kekkos- jalustan valantaan, sillä sitähän tuo näkemyksesi edustaa, vaikka pyrkimyksesi olisi kuinka objektiivinen.

Ei ollut sen syvällisempää tarkoitusta, otsikkoa naputellessani muistelin että Sinulla on ollut selkeitä mielipiteitä. Ennakko-odotusta niiden laadusta ei ollut.

Monesti jälkimmäistä näkökulmaa sitten perustellaan oman elämän kokemuksilla kuinka lopulta asiat oli ihan hyvin Suomessa kun jossain muualla ne oli huonommin. No, tähän voin sanoa että itse poistuin maasta heti täysi ikäistyttyäni juurikin tällä vallinneesta itäblokin mentaliteetista johtuen. Varusmiespalvelus oli suoritettava mutta se ei ainakaan vähentänyt yya inhoani 80 alkupuoliskolla. Silloin viimeistään tajusin että jos jopa pv on näin pahasti mukana tässä hulluudessa se on menoa.

Kianto tuosta jotain viisua vääntelikin. Suomen oli pelattava niillä korteilla jotka oli jaettu. Oltiin reuna-alue joka oli ollut Ruotsin ja ryssän polkumattona. Sodittiin keskenämme saman tien, kun saimme siihen valtuudet. Riitely keskeytyi hetkeksi kun piti tapella ja taas tapella. Sitten tapeltiinkin keskenämme.

Ai hitsi kun oltaisiin oltu tilanteessa jossa Sveitsi ja Ruotsi oli. Turvalliset naapurit joka puolella ja puoli maailmaa työnsi rahaa pankkiin. Ei pienintäkään uhkaa mistään, ja jos vähän olisi ollutkin, niin maailman vahvin valtio lupasi hoidella senkin. Kekkosen syytä kaikki, kun ei heti -48 päästy samaan. Poishan täältä kurjasta maasta oli lähdettävä, me tampiot jäätiin tätä rakentamaan. Ehkä vielä rakennettiinkin väärin, kun nyt taas uusi isäntä meitä kovistelee. Onneksi ollaan opittu nöyryyttä, ja lähetetään kuukasittaiset shekit paremmalle väelle välimeren rantaan.

Asiat alkoivat muuttua hämmästyttävän nopeasti niihin aikoihin kun kekkonen pantiin vihdoin turpeeseen. Yya:n loppulasku tuli sitten 90-luvun laman nimissä. Kova oli kiire kokeilla länkkäri menoa vaikka vielä elettiin sinkkiämpäri taloutta. Tuosta idänkaupan tuhoisuudesta olisi paljonkin sanottavaa mutta, jääköön nyt tähän tällä kertaa.

Muistelen, että tuohon aikaan tapahtui muutakin kuin yhdet hautajaiset, mutta ehkä ne muut jutut olikin vain sivuseikka. Enpä tiedä millä YYA oltaisiin voitu välttää, ehkä sissisodalla jos se olisikin ollut sujuvampi vaihtoehto. Kyllä siihen 90-luvun lamaan saattoi joku kulperi tai vekeliuskin olla osallisena, ja olihan niitä. Mutta helpointa on kasata kaikki vääryydet yhteen kasaan.

Enkä edelleenkään ole valamassa jalustaa. Ratsastajapatsasta Kekkoselle on kyllä ehdotettu, sellaista missä se ratsastaa Paasikivellä.

 

[Vonka]

Asiat alkoivat muuttua hämmästyttävän nopeasti niihin aikoihin kun kekkonen pantiin vihdoin turpeeseen. Yya:n loppulasku tuli sitten 90-luvun laman nimissä. Kova oli kiire kokeilla länkkäri menoa vaikka vielä elettiin sinkkiämpäri taloutta. Tuosta idänkaupan tuhoisuudesta olisi paljonkin sanottavaa mutta, jääköön nyt tähän tällä kertaa.

Tästä olen sataprosenttisesti samaa mieltä. Idänkauppa ja YYA-politiikka eristivät suomalaisen teollisuuden tehokkaasti kilpailulta tuotekehityksessä ja markkinalähtöisyydessä. Lasku oli hirmuinen.

Tämä ei edes ole mielipide vaan aika laajasti taloushistorioitsijoiden jakama näkemys. Suomi kehittyi, mutta väärään suuntaan verrattuna muihin länsimaihin. Me opimme valmistamaan Neuvostoliitolle räätälöityjä tuotteita, emme kilpailemaan avoimilla markkinoilla. Lasku tuli maksuun 90-luvulla, kun idänkauppa romahti ja suuri osa teollisuudesta osoittautui täysin kilpailukyvyttömäksi. Tästä ei ole sanan sijaa.

Tätäkin taustaa vasten on ihan ymmärrettävää, että moni koki YYA-Suomen ahdistavana ja lännestä eristäytyneenä.

Ongelmana ylipäänsä on se, jos koko järjestelmän pitkäaikaiset haitat kielletään jälkikäteen jollain huttuväitteellä, että meillä meni lopulta ihan hyvin. Se ei ole analyysiä, vaan jälkikäteistä oikeuttamista.

 

[YliKoo]

Ydinväite sinulla on silti koko ajan tämä:

Kylmän sodan todellisuudessa Suomen selviytyminen edellytti epädemokraattisia ratkaisuja, keskitettyä valtaa ja yhden vahvan johtajan (Kekkosen) linjaa. Muuten Suomi olisi miehitetty tai ajautunut kommunistien käsiin..Kekkonen ei ollut mukava tai oikeudenmukainen, mutta hänen kaltaisensa hahmo oli rakenteellinen pakko

Se oli ja on väitteeni. Sitä ei mielestäni pysty todistamaan sen paremmin oikeaksi kuin vääräksikään. Enkä ole tekstejäni muuksi kuin mielipiteiksi väittänytkään.

Teksti tuntuu sekavalta ja turhauttavalta. Väität, ettet puolusta Kekkosta, mutta käytät valtavasti tilaa argumentoiden, miksi Kekkosen kaltainen järjestelmä oli välttämätön.

Sitä se varmasti onkin. En ole kirjoittamassa esseetä, vaikka viestien pituus siihen ehkä viittaakin. Se, etten puolusta Kekkosta vaan sen kaltaista järjestelmää, pitää lähes paikkansa. Olen halunnut tuoda mielipiteeni siihen, että se oli tuossa tilanteessa toimiva vaihtoehto, oikeastaan muut vaihtoehdot sisälsivät riskejä, joita kukaan ei silloin pystynyt ennakoimaan. Esimerkkinä yöpakkaset - NL veti suurlähettilään pois ja pisti kaupan ja rahaliikenteen jäihin, kun hallitus ei miellyttänyt. Tiedettiinkö tuolloin, että pelleilikö NL vaan, ja tiedetäänkö oikeastaan vieläkään?

Näen tämän epärehellisenä asetelmana. ”En fanita, mutta…” ja sitten fanitetaan.

Tulkinta on sikäli oikea, että mielestäni Kekkonen oli despootti joka sekosi omasta vallastaan. Ja samalla vei Suomen vaarallisten vuosien läpi, jolloin itsenäiset valtiot eivät merkinneet mitään kommunismin ja kapitalismin maailmanlaajuisessa taistelussa.

Tajunnanvirtatekniikka ei oikeasti vie Kekkos-argumenttia eteenpäin, vaan toimii lähinnä tunneperäisenä perusteluna sille, että emme voi luottaa liittolaisiin. Se on enemmän mielialan luontia kuin argumentointia. Ehkä petaat uutta takinkääntöä, en minä tiedä.

Kuten mainitsin, en ole sen suuremmin panostanut tekstien moitteettomuuteen, koska tämä on keskustelupalsta jossa viskotaan mielipiteitä. Ja liittolaisiin emme voineet luottaa, tai oikeastaan pystyimme luottamaan siihen kun ne viestittivät, että apuun ei olla tulossa. Tuo on yksi keskusteluni kirvoittimista, voimmeko nykyäänkään luottaa liittolaisiimme. Jos rauha Trumpin pakottamana koittaa tammikuussa ja syyskuussa on kriisi Sallan tasalla, kuinka DCA toimii, onko NATO yhtenäinen.

Jos vaikuttaa että olen kääntänyt takkiani, niin olen sitten epäonnistunut puheissani. Mielipiteeni ei ole muuttunut, eikä taida ihan heti tässä kysymyksessä muuttuakaan.

Teesisi on alkaa päälle tavattoman heikko. Se on, että demokratia olisi väistämättä johtanut tuhoon. Tätä et missään vaiheessa ketjua todista, ainoastaan oletat ja väität niin.

Eipä kukaan ole todistanut vastakkaistakaan. Muuttujia oli paljon, emmekä saa koskaan varmuutta kremlin ajatuksista, mitä mistäkin olisi seurannut.

Väite Kekkosen vaihtoehdottomuudesta on liioiteltu ja väärä. Demokratiaa kavennettiin enemmän kuin oli pakko, ja Kekkosen vallankeskittyminen palveli lopulta enemmän hänen omaa asemaansa kuin Suomen turvallisuutta. Suomi säilyi itsenäisenä ennen kaikkea suurvaltapolitiikan, Neuvostoliiton omien intressien ja lännen ja idän tasapainon vuoksi. Ei todellakaan siksi, että yksi mies murskasi poliittisen kilpailun.

Tuohon käytin sitä vertausta, että jos edessä on tuntematonta kuten tuohon aikaan kiistatta oli, varaudutaanko siihen maksimaalisesti vai koitetaanko onnea. Väitän edelleen, että jos Suomi olisi valinnut demokraattisen tien ja sitä kautta lännettymisen, mikä olisi luultavasti/mahdollisesti johtanut Ruotsin tielle, ei NL sitä olisi hyväksynyt. Tuskin olisi Nato-hakemustakaan, vaikka se olisi suvereenille ja demokraattiselle valtiolle ollut luonteva askel.

Olen toistuvasti viitannut sisäpoliittiseen tilanteeseen, eikä Suomi Porkkalan palautuksen aikaan ollut vakiintunut demokratia. Sisäpolitiikka on sisäpolitiikkaa, mutta mikä olisi pitänyt Neuvostoliiton siitä irti? Oltaisiin sanottu kommunisteille, että tsot tsot, eipäs soitella sinne itään, eikä juosta Tehtaankadulla. Häädetty KGB ulos maasta?

En edes kuvittele, että kirjoitteluni muuttaisi jotakin enkä ole väittänyt, että juttuni olisivat jotenkin aukottomia. Toistan vielä sen, miksi tätä pähkäilen. Vanhat totuudet murtuvat rytisten ympärillä, ja se herättää kysymyksiä menneestä. Ja tällä tavalla saa uusia näkökulmia, toistaiseksi olen kuullut että olen väärässä ja argumentoin väärin, enkä pysty todistamaan väitteitäni. Nuo minulle on kerrottu ennenkin, enkä niistä ole sen kummemmin itseeni ottanut. Joskus olen ollut oikeassakin, ja monta kertaa väärässä.

 

[Vonka]

Häädetty KGB ulos maasta?

Eero Kekomäki oli muuten hemmetin kova jätkä. Hän heitti Mauno Koiviston tuella maasta yksitoista venäläisdiplomaattia, jotka oli aikaisemmin karkotettu muista länsimaista ja luulivat saavansa jäädä tänne. Suomi pyrki silloin linjaamaan toimintansa läntisten tiedustelupalvelujen tapaan ja pääsemään mukaan Bernin klubiin, länsieurooppalaisten turvallisuuspalveluiden yhteistyöverkostoon. Se oli hyvä työnäyte.

Tiitinen oli Kekkosen mies. Sitten se myöhempi Nevala taasen oli Halosen mies.

 

[Vonka]

Kekomäen edeltäjä Seppo Tiitinen ei torjunut muualla kärynneitä venäläisvakoojia, vaan poltettujen sallittiin tulla Suomeen diplomaatin töihin suurlähetystöön, kaupalliseen edustustoon tai konsulaattiin. Menettelytapa poikkesi täysin muista länsimaista.

Eero kuoli vuosi sitten. Pitäisi viedä haudalle sheriffin tähti.