Kenttäkeittimellä muonaa

[Ingsoc]

Ja herroilta toimintakyky varmaan romahtaa jonkun pakin takia.

Erkki ei ole varmaan koskaan ole kuullut kesän 1944 punatautiepidemiasta Kannaksella?

Silloin käskyjä hygienian ylläpidosta antoi kenraali Taavetti Laatikainen.

Vielä 2000 luvun alussa foorumeilla riehui näitä kumisaapas ukkoja, joiden mielestä puolustusvoimat ei mitään muuta jalkinetta tarvitse kuin kumisaappaan. Ja "persustelut" oli juuri tuota mouhoamista pullamössöstä ja todella typeriä juttuja kengännauhojen katkeamisesta ja sinappikaasusta. "Niin ja kannattaa muistaa, että kun aamulla silppuaa purkin nötköttiä kumisaappaisiin ja marssii koko päivän niin illalla on herkullista sissi-tar-tar pihviä."

 

[Herman30]

Erkki ei ole varmaan koskaan ole kuullut kesän 1944 punatautiepidemiasta Kannaksella?

En minäkään joten googlasin:

Spoiler: 150 000 suomalaissotilasta sai punataudin

http://hymy.fi/terveys-hymy/150-000-suomalaissotilasta-sai-punataudin/

Puolustusvoimain eläkkeellä oleva epidemiologi, dosentti Heikki Korpela kertoo, että kun puntatautiepidemia puhkesi kesällä 1944 Karjalan kannaksella, lähes kaikki suomalaistaistelijat sairastuivat tähän kuumeiseen veriripuliin.
Peräti noin 150 000 suomalaista ja 250 000 neuvostoliittolaista sotilasta joutui taudin kouriin Talissa, Ihantalassa, Äyräpäässä, Vuosalmella ja Viipurinlahdella kesällä 1944.
– Ensimmäiset suomalaissotilaat sairastuivat punatautiin jo Kuuterselän ja Siiranmäen taistelujen aikana, mutta joukkosairastuminen alkoi vasta heinäkuun puolivälissä. Kun veriripuli oli uhkaamassa neljännen armeijakunnan taistelukykyä, kenraali Taavetti Laatikainen antoi käskyn ripulin ehkäisystä ja torjunnasta, dosentti Korpela kertoo. – Käskyn mukaan kaikki juomavesi oli keitettävä. Ripulipotilaita hoidettiin antamalla heille teetä, kauralimaa ja mustikkakeittoa.

Puna-armeijan suurhyökkäys Karjalan kannaksella loi hyvät edellytykset ripuliepidemian syntymiselle, sillä elintarvike-, vesi-, käymälä- ja käsihygienia huononivat. Valkeasaaressa 9.6.1944 puhjennut tulimyrsky synnytti sekasortoa ja pakokauhua, jolloin lika ja pöly levisivät kaikkialle ja vedenottopaikat saastuivat. Myös puna-armeijan desantit ja partisaanit saastuttivat tahallaan suomalaisjoukkojen vedenottopaikkoja. Vetäytymisvaiheen aikana suomalaissotilaat käyttivät yleisesti purojen tai suonsilmäkkeiden pintavettä tai maanpintaa pitkin valunutta sadevettä. Käskyistä huolimatta juomavettä ei puhdistettu eikä desinfioitu.

 

[Erkki]

Erkki ei ole varmaan koskaan ole kuullut kesän 1944 punatautiepidemiasta Kannaksella?

Olen kuullut. Epidemia oli tietääkseni saastuneen veden aiheuttama. Veden taas saastuttivat ulosteet, ruumiit yms, jotka suuret miesmäärät suht pienellä alueella pyöriessään jälkeensä jättivät. Mutta kenttäpakin syyksi sitä ei kai ole laitettu.

 

[Ingsoc]

Minä en ole lainkaan hämmästynyt, että joku ei ymmärrä hygienian ja sairauksien välistä yhteyttä. Tietämys asioista on heikkoa ja osa ihmisistä ei esimerkiksi ymmärrä mitä toksiinit ovat. Jos joku on sitä mieltä, että pakin saa hyvin puhtaaksi hiekalla ja havuilla ja vielä turvautuu niiden käyttöön taistelualueella, niin mitä tuohon sanoisi?

Osa joukoista on Suomessa siirtynyt hajautettuun taistelutapaan ja henkilökohtainen huolto sekä hygienia nousee entistä tärkeämpään rooliin. Yli satavuotias pakki ei todellakaan edusta viimeistä huutoa.

Voitaisiin hyvin miettiä minkälaisia ominaisuuksi vaaditaan uudelta Pakki 2020 järjestelmältä.

-Halpa (tarkoittaa käytännössä alumiinia)

-Kevyt (käytännössä alumiini)

-Kestävä

-Menee pieneen tilaan (Pakin sisällä oleva tila on hukkatilaa, koska kovat esineet aiheuttaa kolinaa ja hygieniasyistä pakin sisällä ei kannata muutenkaan säilyttää mitään.)

-Helppo puhdistaa pienellä vesimäärällä nopeasti (Käytännössä nykyisen pakin suurin ongelma.)

-Sopii keittämiseen ja paistamiseen

-Sopii kiinteän ravinnon sekä sopan syömiseen

-Voidaan lämmittää kaminalla, avotulella ja keittimellä

-Kahva (siirtäminen ja paistaminen)

-Kannellinen (siirtäminen ja toimii kattilan kantena)



Esimerkiksi tämä retkeilykäytössä suosittu Mess Tin on huomattavasti pakkia kätevämpi.

Mess tin with handle tyylisiä astioita on muuten löytynyt jatkosodan aikaisista valokuvista.

 

[baikal]

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos jääkäriajoilta periytyvä ruoka-astiasto saataisiin vastaamaan tätä vuosituhatta. Tuo Ignsocin postaama systeemi on aidosti hyvä ja sen puhdistettavuus on toki rajusti pakkia parempi.

Kenttäoloihin voisi olla gutaa luoda joku desinfioiva kertakäyttöinen pyyhejärjestelmä samaan tapaan kuin pelseen pyyhintäänkin löytyy. Samassa paketissa voisi olla esim. kolme pyyhettä, joista yksi uhrataan käsien pyyhintään ja kaksi ruokailuvälineille tai toisinpäin. Ei mitään rakettitiedettä taaskaan ja todennäköisesti löytyy jo valmis kaupallinen ratkaisu, joka maksaa senttejä per napsonen.

En silti pidä matalalaitaista muovikippoa pakin veroisena erityisesti niissä oloissa, joita kirjasin ylös.

No, ehkä seuraava Jääkäriliike a.d. joskus tuo mukanaan uuden järjestelmän. Sotaväen hyvinvointiin ja terveyteen satsaaminenhan tunnetusti maksaa aina liikaa.....

Tuo viime sodan punatautiepidemia johtui monesta syystä. Vesihuolto oli täysin olematonta ja väsyneet, nälkäiset ja janoiset miehet koukkivat janoonsa joka lätäköstä. Osasyy oli silläkin, että joukkojen vastustuskyky oli huono vuosia kestäneen myyräleikin jäljiltä: huono ravinto, vitutus, stressi, ahtaat epäterveelliset tilat majoitukseen, laiskottelun aiheuttama fyysisen kunnon laskeminen, jatkuva pikkusairastelu, olematon osaaminen hygienia-asioissa. Jne. Yhtäkkinen rasitus ja valvominen, nälkiintyminen ja paskavesien juominen kosahti otolliseen maaperään, punataudille oli erinomaiset mahdollisuudet edetä. Käsittääkseni tarttuu pirun ärhäkkäästi.

Punatautiahan oli joukoissa jo ennen suurhyökkäystä kystä kyllin.

 

[Creidiki]

Yhdysvallat ja Britannia ovat käyttäneet matalia laatikko-mallisia kenttäastioita asiasta löytyy erinomainen tiivistelmä täältä.

Asioilla on puolensa ja kääntäpuolensa. Rähinän aikana monet GI:t ja Tommyt ottivat käyttöön sotasaaliina saksalaisen pakin joka oli kätevämpi ruuan valmistukseen kenttäoloissa. Ruotsalainen pakki on kyseisen järjestelmän huippusaavutus. Ainoa mitä siitä puuttuu on erillinen sisäastia.

Kenttähygienian kannalta minkä tahansa kenttäastian tiskaamisessa suurin vaikeus on rasvan irroitus metalli- tai muovipinnasta. Homma onnistuu kahdella tavalla: Hankaus saippuan kanssa tai astiassa keitetään vettä jolloin rasva irtoaa ja nousee pintaan. Pakin pesemisen "vaikeus" inttiaikana oli siinä ettei saippuaa tai aikaa pakin keittämiseen ollut tarjolla.

Elikkäs tiivistelmänä: Jos ruuan valmistus raaka-aineista tai puolivalmisteista kenttäoloissa on ehdoton vaatimus, niin pakki, jos taas pelkkää ruoka-astiaa niin jenkkimallinen Meat Can Mess kit, mutta MRE aikana kertakäyttöiset astiat/pakkaukset tulevat yleistymään. Ovat vain niin pihkuran hintavia verrattuna soppakanuunasta ammennettavaan hernariin.

 

[Ingsoc]

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos jääkäriajoilta periytyvä ruoka-astiasto saataisiin vastaamaan tätä vuosituhatta. Tuo Ignsocin postaama systeemi on aidosti hyvä ja sen puhdistettavuus on toki rajusti pakkia parempi.

Eikä tuo mess tin ole mikään lopullinen totuus asioista. En yhtään epäile, että joku Fiskarsin insinööri voisi kehittää jäätävän hyvän pakin, jossa olisi antibakteerinen pinnoite sisällä ja ties mitä hienoja ominaisuuksia eri tarpeisiin. Ainakin Fiskars on löytänyt uusia ratkaisuja esimerkiksi kirveeseen, joka työkaluna on ollut olemassa kymmeniätuhansia vuosia.

Ehkä otan nämä toimintakykyyn liittyvät asiat jonkun mielestä turhankin tosissani. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että jokaisen johtajan (jopa sen viimeisen partiota johtavan korpraalin) tulee pitää huolta omasta toimintakyvystään. Ensinnäkin johtaja on esimerkkinä alaisilleen ja se johtaminenkin on helpompaa jos jalat ei ole vereslihalla, vaatteet märkinä ja räkä valu nenästä ja jotain perästä. Varuskuntasairaalaan joutuminen on reserviläisjohtajalle ihan vihoviimeinen homma. Siinä menee uskottavuus yhdellä laakilla.

 

[baikal]

Ehkä otan nämä toimintakykyyn liittyvät asiat jonkun mielestä turhankin tosissani.

Et suinkaan ota. Mielestäni toimintakyvyn säilyttämiseen liittyvät taidot ja välineet ovat ihan sitä taistelijan osaamisen ja varustamisen peruskauraa. Jos näissä tehdään koulutuksen ja varustamisen osalta reilusti kompromisseja ja etsitään oikoteitä....ollaan raskaasti hakotiellä, joka kostautuu viimeistään siinä jumalhämärässä, joka määrittää hirmuiset reunaehdot toimintakyvylle ja sen säilyttämiselle.

Olen itseasiassa pitkään kaivannut näitä keskusteluja, jotka pureutuvat taistelijan perusosaamisen hyvinkin yksityiskohtaisiin seikkoihin. Hiukka tympäisee jo nämä vähintään prikaatin johtamiseen tähtäävät parranpärinät.

Henkilökohtaisen toimintakyvyn säilyttämiseen tähtäävä koulutuspaketti on siis mielestäni ihan sitä ihtiään, kun leivotaan kenttäkelpoisia taistelijoita. Paljonpa sellaisella joukolla tekee, joka maata lyyhöttää sairaalassa tai ramppasee riuvulla vähän väliä tai on osaamattomuuttaan ja laiskuuttaan laiminlyönyt hlökohtaisen huoltamisen. Pinkittelin tuossa yhden termin. Jokainen tuntee tyypin, joka seisoo pimeässä lumihangessa kädet suorana rukkaset ojossa kykenemättä mihinkään, kun toiset pystyttävät telttaa, lapioivat ja hakkaavat polttopuuta. Jos joku tönäisee tällaista tyyppiä vahingossa, häneltä tippuu rukkaset ja alahuuli alkaa väpättää.....talvinen luonto rankaisee laiskaa ja osaamatonta, niin se on täällä Ruijan tähden alla.

 

[Creidiki]

Olen itseasiassa pitkään kaivannut näitä keskusteluja, jotka pureutuvat taistelijan perusosaamisen hyvinkin yksityiskohtaisiin seikkoihin.

Mikään ei korvaa kokemusta ts. Siperia-metodi, paras metodi. Kenttäkelpoinen tasitelija syntyy kentällä, joko harjoituksissa siten että illaksi ei palatakaan kasarmille ja sotkuun tai sitten taistelukenttä seuloo nopeat oppijat.

 

[Laamanator]

Elikkäs tiivistelmänä: Jos ruuan valmistus raaka-aineista tai puolivalmisteista kenttäoloissa on ehdoton vaatimus, niin pakki, jos taas pelkkää ruoka-astiaa niin jenkkimallinen Meat Can Mess kit, mutta MRE aikana kertakäyttöiset astiat/pakkaukset tulevat yleistymään. Ovat vain niin pihkuran hintavia verrattuna soppakanuunasta ammennettavaan hernariin.

Tähän jostain syystä yleistyneeseen käsitykseen MRE-ruoan kaikkivoipaisuudesta törmää aina välillä. MRE/taistelumuonapakkausten ja säilykepurkkien tarkoitus ei ole yleistymisestään huolimatta kenttämuonituksessa korvata kenttäkeittiössä tai suurtalouskeittiössä tehtyä oikeaa ruokaa, vaan ainoastaan laajentamaan tilapäisesti taistelumuona-annoksissa käytettävän kuivamuonan valikoimaa ja laatua nykyaikaisilla vaihtoehdoilla. Tämä pätee niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Joukko pärjää tehtävän ja olosuhteiden niin vaatiessa MRE-taistelumuonalla karkeasti viikosta noin kahteen viikkoon, mutta sen jälkeen on toimintakyvyn säilymisen kannalta tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä saada joukko takaisin lihapatojen äärelle, eli kenttäkeittiön tai catering-ostopalvelun ruokittavaksi. Oikea ruoka on oikeaa ruokaa ja siihen tukeudutaan aina kun se vain on toimintaympäristön ja olosuhteiden puolesta mahdollista. Boonuksena hyvä ruoka tuo paremman mielen eli hyvän ravinnon myönteisen psykologisen vaikutuksen.

MRE-ruoka ei ole lontoonkielisestä taktisenkuuloisesta lyhenteestään huolimatta mikään uusi keksintö, vaan sitä on ollut sotajoukoilla ja laivoilla käytössään jo vuosisatojen ajan. Nykyään valikoima on vain laajempi, säilömismenetelmät kehittyneempiä ja erityisesti makumaailma aikaisempaa miellyttävämpi.

 

[Creidiki]

Joukko pärjää tehtävän ja olosuhteiden niin vaatiessa MRE-taistelumuonalla karkeasti viikosta noin kahteen viikkoon, mutta sen jälkeen on toimintakyvyn säilymisen kannalta tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä saada joukko takaisin lihapatojen äärelle, eli kenttäkeittiön tai catering-ostopalvelun ruokittavaksi.

Suomi taitaa tässäkin kulkea omia polkujaan. Meillähän komppanian huoltojoukkueen muonitusryhmä kykenee valmistamaan lämpimän aterian kenttöoloissa. NATO-yhteensopivissa armeijoissa kyky hernesopan keittoon alkaa aikaisintaan pataljoonatasolla. TS Länsimaissa yhä useammin muonitusvaihtoehdot ovat joko basecamp:i ruokala tai tst muona-annos ilman välimuotoja. Seurauksena sitten on se että joukot syövät tst-annoksia useammin ja pidempään kuin alunperin on ajateltu koska operatiivisessa vaiheessa joukkoja ei yksinkertaisesti kyetä vaihtamaan riittävän usein.

 

[baikal]

Suomi taitaa tässäkin kulkea omia polkujaan.

Suomen armeija on tässä kulkenut oikein valittua tietä ja ainakin tässä kohtaa myös viime sotien aikaa hartaasti muistaneena. Komppaniatasolla ruokaa joukoille ahertava ryhmä on komppanian oikea sielu, kun vain paneutuu tehtäväänsä riittävällä taidolla ja halulla.

 

[baikal]

Mulla oli pitkään tallessa saksalaisten resepti vuodelta -42. Osapuilleen se oli seuraava:

-lihaliemijauhetta, makaronia, säilykelihaa, kuivattua porkkanaa, -lanttua ja -sipulia, papuja, linssejä, herneitä, suolaa. Joskus himottaa kokeilla, mitä siitä tulee, veikkaan, että ihan mainio soppa. Huomatkaa, miten "kuljetettavia ja säilyviä" nuo raaka-aineet ovat. Käsittääkseni jossain vaiheessa tuo soppa kärsi raaka-aineiden puutteesta ja sekaan sukelsi mm. pinaattia ja nurkantakusta.

 

[Laamanator]

Suomi taitaa tässäkin kulkea omia polkujaan. Meillähän komppanian huoltojoukkueen muonitusryhmä kykenee valmistamaan lämpimän aterian kenttöoloissa. NATO-yhteensopivissa armeijoissa kyky hernesopan keittoon alkaa aikaisintaan pataljoonatasolla. TS Länsimaissa yhä useammin muonitusvaihtoehdot ovat joko basecamp:i ruokala tai tst muona-annos ilman välimuotoja. Seurauksena sitten on se että joukot syövät tst-annoksia useammin ja pidempään kuin alunperin on ajateltu koska operatiivisessa vaiheessa joukkoja ei yksinkertaisesti kyetä vaihtamaan riittävän usein.

Toimintaympäristö ja olosuhteet vaikuttavat paljon tarpeiden määrittelyyn. Vertailun vuoksi joissain armeijoissa ensimmäinen tykistön tulenjohtajakin löytyy vasta pataljoonatasolta, joten joissain asioissa on tehtävä omat ratkaisut, vaikka toisella puolella maapalloa täysin erilaisessa toimintaympäristössä joku muu tekisikin toisin.

Kenttämuonitus ja huolto ylipäätään voidaan organisoida ja joukot ruokkia monella eri tavalla, mikä missäkin armeijassa katsotaan tarkoituksenmukaisimmaksi järjestelyksi. Suomen toimintaympäristö ja olosuhteet ovat suurimman osan ajasta vuodesta sellaiset, että lämmin oikea ruoka on joukkojen toimintakyvyn kannalta ehdoton edellytys eikä kuivamuonaan ja säilykkeisiin perustuvaa taistelumuonitusta kannata käyttää muuten kuin tilapäisesti ja ainoastaan silloin kun muun muonituksen järjestäminen ei ole joukon tehtävän tai tilanteen kannalta mahdollista.

Se, että joissakin Nato-armeijoissa alimman portaan orgaaninen huoltopalvelukyky löytyy Suomesta poiketen vasta paljon komppaniatasoa ylempää ei tarkoita sitä, että näissä armeijoissa lähtökohtaisesti mussutettaisiin vain keksejä ja kylmäpakastettuja lisätäänvainvesi-jauhoruokia vain sen vuoksi, koska ne ovat niin taktisia ja "nykyaikaa". Yhtälailla myös Naton huollon toiminta-ajatuksen ja periaatteiden mukaisesti joukot muonitetaan mahdollisuuksien mukaan joko kenttäkeittiön, suurkeittiön tai catering-kumppanuusyritykseltä ostopalveluna hankittavalla ruoalla, vaikka huollon organisaatiohimmeli poikkeaakin monelta osin suomalaisesta ja sille on myös leimallista runsas kumppanuusyritysten käyttö. Suomessakin on tästä toki otettu viime vuosina vähän mallia.

Taistelutehtävässä oleva tai toiminta-alueelle keihäänkärkenä saapuva joukko on tyypillisesti muonitettu MRE-ruoalla, mutta jo viimeistään parin viikon kuluttua on saatava järjestettyä oikea ruoka joko omien joukkojen huoltopalveluiden tuottamana tai vaihtoehtoisesti joltain catering-yritykseltä ostopalveluna hankittuna. Sama koskee myös juomakelpoisen vesihuollon järjestämistä ja siihen liittyvien ratkaisujen tekemistä.

 

[StepanRudanskij]

Mulla oli pitkään tallessa saksalaisten resepti vuodelta -42. Osapuilleen se oli seuraava:

-lihaliemijauhetta, makaronia, säilykelihaa, kuivattua porkkanaa, -lanttua ja -sipulia, papuja, linssejä, herneitä, suolaa. Joskus himottaa kokeilla, mitä siitä tulee, veikkaan, että ihan mainio soppa. Huomatkaa, miten "kuljetettavia ja säilyviä" nuo raaka-aineet ovat. Käsittääkseni jossain vaiheessa tuo soppa kärsi raaka-aineiden puutteesta ja sekaan sukelsi mm. pinaattia ja nurkantakusta.

Eipä tuo poikkea sellaisesta perusruoasta, jota on itsekin tullut joskus tehtyä saatavilla olevista aineksista. Linssejä, papuja, herneitä, porkkanoita ja sipulia on ollut kuivattuna yhtäaikaa kaapissa, joten melkein tuolla reseptillä on menty. Säilyketomaatti usein lisänä, joskus makaronia tai perunaa. Lanttu ja nauris tuoreena. Jotain tuohon henkeen sopivaa makkaraa eli savustettua ryynimakkaraa, mustaa makkaraa tms rasvapitoista jos ei säilykelihaa ole. Jos on kuivattuja sieniä niin niitä sopii myös käyttää.

Eihän tuo pikaruokaa ole, mutta kun ainekset lisätään oikeassa järjestyksessä ja oikeaan aikaan, on lopputulos mainio. Ei paljon suolaa tai lihalientä tarvii, pitkä kypsytys korvaa ne. Tuon voi tehdä keittona tai patana.

Edit: Pakista sen verran, että parempaa yksittäistä laitetta ei ole keksitty. Siinä voi valmistaa ruokaa ja keittää steriiliä juomavettä tiukan paikan tullen. Muovikipot ei tähän pysty.

 

[Herman30]

Kuulostaa hyvältä, tuo resepti. Noilla aineksilla veikkaisin että makean makuinen johtuen juureksista, luulen että tomaattisäilyke sekaan antamaan hiukan kirpeyttä voisi olla paikallaan.

 

[baikal]

sille on myös leimallista runsas kumppanuusyritysten käyttö

Viimeisimmässä Irakin sodassa joukkojen muonittaminen oli uskottu kumppaneille. En muista enää paljonko maksoi ruokkiminen per sotilas, mutta sen muistan, että vähän helvetisti se maksoi. Jenkit tosin satsaavat sotapoikiensa syöttämiseen melkoisella intohimolla. Limsa- ja jätskiautomaatit taitavat seurata heti etulinjan takana.

Hieman enemmän kuin vieroksuen suhtaudun siihen, että armeija menettäisi syöttämisosaamisensa kumppanuusinnossa. Päinvastoin, kehittämistä on aina.

 

[vz]

Tässä omia varovaisia mietteitä, ei välttämättä missään erityisessä järjestyksessä.

Pakki ei taida olla oikein hyvä missään mutta monipuolinen se on. Kylmänä vuoden aikana mikään MRE ei riitä vaan lämmintäkin on saatava. Brittien mess kit on ihan ok ruokailuun mutta erittäin huonona puolena siinä on se, että sillä on nuotiolla hankala kokkailla(keikkistanko mahdollisuus puuttuu). Kämppä olosuhteissa jne ihan toimiva kapistus.

Kenttäolosuhteissa ei riitä, että pakin saa puhtaaksi. Jotenkin pitäisi vielä saada pestyä lusikka/haarukkakin. Intissä vaikka oli pakkipussejakin ja kenttäkeittiöstä ruokailu, pakki säilyi puhtaana mutta aina ei ollut vettä tarjolla syömävälineen pesuun. Pese sitten mehulla tai nuole puhtaaksi+nessulla loput, =ei hyvä ollenkaan.

Tässä kenttäruokailuasiassa olisi kyllä paljonkin kehittämistä. Kertaillessa ruokatarjoilut on monesti hoitunut kertakäyttöastioilla, ei ole hyviä nekään vaikka tiskiltä säästyykin. Vetelää hernekeittoa ja kertakäyttölautanen, ei ole yks tai kaksi kertaa kun on männy v*tuiks ja keitto sylissä. Vaan ei taida olla sellaista armeijaa vielä missä tämä kenttäruokailuasia on ratkaistu kokonaan? Pakki 2020 yhdistelmää kyllä kaivattaisiin.

Hyväksi havaittu systeemi ainakin itsellä ja yhdellä eräkaverilla on sellainen, että minulla on pakki ja hänellä brittien mess kit. Kun ollaan kämppäolosuhteissa, niin kokkailut mess kitillä, nuotiolla taas minun pakilla. Saikan ja kaffen keittoon meillä on Trangian kaffepannu. Pannulla tulee yleensä myös keitettyä tiskausvedet valmiiksi, nopeuttaa vähän liikkumista. Pannussa kulkee sisällä muovipussissa sokerit/teet/suolat/mausteet tilansäästö mielessä.

Jos taas topiikin aiheeseen niin, kyllä parasta on kunnon hernekeitto ja vielä kun saa pannaria ja mansikkahilloa niin, nam nam!

 

[Herman30]

Yleensä kun kotona teen hernekeittoä niin keittelen rokan sillen että levy on 3;lla (1-6 asteikolla) eli sellaista pientä kuplimista ja ½kg pussilinen herneitä valmistuu vajaassa parissa tunnissa.

Kerran sitten luin artikelin kuinka puolustusvoimien kenttäkeittimessä herneet porisevat jopa 4 tuntia. Joten seuraavan kerran kun tein hernekeittoa niin levy vain 1;llä hitaasti, hitaasti kypsytellen muutama tunti. En tiedä kuvittelinko mutta tuntui että paremman makuista siitä tuli kuin normaalisti.

 

[Creidiki]

Taistelutehtävässä oleva tai toiminta-alueelle keihäänkärkenä saapuva joukko on tyypillisesti muonitettu MRE-ruoalla, mutta jo viimeistään parin viikon kuluttua on saatava järjestettyä oikea ruoka joko omien joukkojen huoltopalveluiden tuottamana tai vaihtoehtoisesti joltain catering-yritykseltä ostopalveluna hankittuna. Sama koskee myös juomakelpoisen vesihuollon järjestämistä ja siihen liittyvien ratkaisujen tekemistä.

Kuten sanoit, tst-muona-annokset eivät ole uusi keksintö, Amerikkalaiset kehitelmät K-ration, C-ration, MCI ja MRE ovat kaikki olleet aikaansa edellä. Toisessa maailmansodassa, Koreassa ja Vietnamissa jalkaväen nurmiporat ovat joutuneet tulemaan toimeen TST-muonilla neljäkin viikkoa koska huollolta on puuttunut kyky järjestää lämmin ruoka etulinjaan. Toki tämä on ollut enemmän poikkeus kuin sääntö, mutta vielä Irakin operaatioiden aikaan FOB:ssä on syöty kuukausikaupalla joko MRE:tä tai annospusseja.

Loppupelissä kyse taitaa olla huollon kuljetuskapasiteetista. Armeija jolla on kyky kuljettaa jätski ja kalja kylmänä linjaan, omasta tai kumppanien toimesta ei tarvitse soppatykkiä jokaiseen komppaniaan.