Keskustelua sotaelokuvista

@tulikomento Oliko kranaattiräjähdykset bensapommeja? Jos, niin se pilaa filmin kuin filmin vaika se muuten olisi katsottava. Minä ainakaan en pysty sellaisia katsoa.
 
@tulikomento Oliko kranaattiräjähdykset bensapommeja? Jos, niin se pilaa filmin kuin filmin vaika se muuten olisi katsottava. Minä ainakaan en pysty sellaisia katsoa.

Ei ollu Hollywoodin bensaräjähdyksiä. :) Itte tykkäsin tästä leffasta. Ammattisotilaat ja varusmiehet ryynää jenkkien tukena Vietnamissa. Taistelukuvaus oli minusta parempaa kuin sangen monessa amerikkalaisessa Vietnam-leffassa.
 
Walker oli poikkeus saatto-osaston komentajanakin, vanha ukko, kuollessaan 1944 jo 48 vuotias. Ylipäätään ihmetyttää sotaelokuvien fetissi vanhoihin miesnäyttelijöihin, kotimaisena esimerkkinä uusin Tuntematon. Kun näyttelijöinä olisi pitänyt käyttää aikaistuneen murrosiän vuoksi lukiolaisia tai amispoikia, filmattin ukkomiesten tuntematon... Tai Fury, jossa 51 vuotias Brad Pitt näytteli panssarivaunun johtajaa. Nuorukaisen kuolla kuuluu!

Joo. Ja Laineen Tuntemattomassa parikymppisiä varusmiehiä esittivät yli-ikäiset Kansallisteatterin näyttelijät.
 
Hmm. Katselin nyt Midwayn toista kertaa. Leffateatterissa viime syksynä nähtynä elokuva vaikutti tyypilliseltä amerikkalaiselta roskalta. Nyt jo toisella kertaa vähän paremmalta. Tosin, tällä kertaa olen nauttinut aika lailla jallua, joka varmaankin sumentaa arvostelukykyni.
 
Nyt tuli katsottua kova sotaleffa. Australialainen Danger Close. Kertoo Long Tanin taistelusta vuonna 1966. Australialainen jalkaväkikomppania törmää partioidessaan vahvoihin vietcongin ja Pohjois-Vietnamin armeijan voimiin. Alkaa todellinen eloonjäämistaistelu. Taistelukuvaus oli minusta karun realistista. Tämä elokuva on mielestäni paljon parempi kuin esim. amerikkalainen Olimme sotilaita, joka kuvaa vastaavanlaista taistelua.

Huomioita:

- australialainen jalkaväki käyttää useita eri asetyyppejä (7,62 SLR, 5,56 M16, 7,62 kk M62, 9x19mm Owen kp) patruunatäydennysten saaminen oli vaikeaa !
- tykistön tulitukea ammutetaan varomääräyksistä välittämättä TODELLA lähelle omia joukkoja
- Kenttäjohtajat osasivat hommansa, eversti- ja kenraalitaso keskittyi kaunistelemaan tappioita ja kiillottamaan omaa kilpeään
- Aikamoinen miksaus ammattisotilaita sekä vain heikon peruskoulutuksen saaneita varusmiehiä, ihme ettei tappioita tullut enempää !

Loppuarvio: Hyvä sotaleffa. Suosittelen.

Pitää laittaa katselulistalle, olen kuullut muiltakin kehuja, ja trailerikin vähintään asiallinen!
 
Katsoin tuon danger close elokuvan ja tosiaan ihan hyvä tekele, mutta en voi käsittää noita hiljaisia kohtia taisteluiden välillä eli ollaan siis yhtääkkiä kuin ei olisi sotaa olemassakaan ja saatetaan ihan huolettomasti vain seisoskella.

Samaa ongelmaa oli myös elokuvassa 1917 ja se oli muutenkin itselle vähän liian taiteellinen.

Molemmissa elokuvissa itse taistelukohtaukset olivat kyllä ihan hyviä, mutta varsinkin 1917 elokuvassa olisi mielestäni rahalliset ainekset parempaankin.

Joskus aikanaan odottelin veteen piirretty viiva elokuvaa vesikielellä ja sehän olikin hyvä elokuva ja hienot taistelu kohtaukset, mutta siinäkin se saatanan verhojen heilunta välillä oli itselle liikaa, vähän sama siis kuin vaikka tuossa 1917 elokuvassa,

Esimerkiksi sarjassa band of brothers tuo sodan tuntu saadaan mieletäni pysymään yllä varsin hyvin.
 
Mikko Niskasen Sissit on yhä vaikuttava kotimainen sotaelokuva.

Kaukopartiomiesten toimintaa kuvataan realistisesti. Elokuva kuvaa myös taitavasti hermopaineen ja taistelustressin vaikutusta. Tiettävästi päähenkilö luutnantti Takala pohjautuu Mannerheim-ristin ritari Eino Penttilään. Suosittelen lämpimästi.


 
Taistelukohtaukset kenties voisi olla paremmat uudelleen tehtynä Louhimiehen ohjauksessa mutta muuten se elokuva kyllä on loistavasti kestänyt ajan hampaan.
 
Taistelukohtaukset kenties voisi olla paremmat uudelleen tehtynä Louhimiehen ohjauksessa mutta muuten se elokuva kyllä on loistavasti kestänyt ajan hampaan.

"Pallikukkulan" valtaus vaikuttaa yhä realistiselta. Sissiporukka soluttautuu kukkulan alarinteeseen yön pimeinä tunteina. Aamuvarhaisella tykistö ampuu minuutin tuli-iskun ja tämän jälkeen Takala alkaa vyöryttämään taisteluhautoja. Jalkaväkikomppania hyökkää tukena.
 

Hietaselta lähtee näkö, väritetty versio Laineen Tuntemattomasta. Värit seilaa,mutta mustavalkosena parempi!
 
Olikohan niillä maastoväritettyjä sadetakkeja kun ryömivät lähtöasemiin?

Mietin ihan samaa kun äsken katselin elokuvan. Ei SA-Int jakovarustukseen maastotakkeja kuulunut sota-aikana. Olisivatko sotkeneet mutaa yms. harmaisiin kenttäpukuihinsa ? Kaukopartioista kyllä riittäisi aihetta elokuvaksi asti. Muistaakseni edesmennyt Åke Lindman oli tällaista suunnitellut.
 
Back
Top