Firma nimeltään Interarms Co., johtajanaan Samuel Cummings, haistoi markkinaraon toisen maailmansodan jälkeen. Idis oli ostaa sodan jäljiltä maailma täynnä olevat aseet halvalla, ja myydä niitä sitten kalliilla sotia yhä käyviin maihin, ja hyvin bisnes kukoisti. Suomestakin aseita hänelle myytiin auliisti, ja halvalla, koska aika täällä oli mitä oli. Harvinaisuuksiakin meni bulkkitavaran seassa, niitä silloin tällöin putkahtelee jossain päin maailmaa huutokaupoissa esiin. Samaa bisnesideaa toteutti muuan venäläinen herrasmies Viktor Bout, neuvostoliiton romahduksen jälkeisessä kaaoksessa, ja vähintään yhtä menestyksekkäästi. Tosin Viktor joutui sittemmin jäähylle ameriikan vankilaan, mistä hänet juuri äskettäin palautettiin äitivenäjän huomaan, vankienvaihdon yhteydessä. Edellä mainittujen herrojen ansiota on se, että esim. Stg 44 sai suuren suosion eteläisen ameriikan huumeparonien arsenaaleissa, ja siellä sitä tapaa vielä nykyäänkin, kalashnikovien ja arskojen kanssa sulassa sovussa. Ja se, miksi jossain afrikan pimeimmissä viidakoissa voi törmätä käytössä olevaan T-34 panssarivaunuun